Kissanäyttely + american curlien erikoisnäyttely

Ensimmäinen näyttely takana! Eikä ollut lainkaan niin paha kuin mitä olin pitkään stressannut. :D Tunnelma oli rento, vaikka curliporukalla olikin kiireinen aikataulu. Oon Rakusta niin ylpee ku olla ja voi, vaikka viikonlopun aikana tapahtui kaikenlaista uutta ja jännää, niin jellona käyttäytyi tosi hienosti!

Lähdettiin Rakun ja äitini kanssa lauantaina 27.7 aamupäivästä junalla kohti Helsinkiä. Matka oli pitkä, 8 tuntia per suunta. Raku ei tykkää matkustamisesta, joten olin varautunut monituntiseen huutokonserttiin. Poika kuitenkin maukui satunnaisesti kahden ensimmäisen tunnin ajan ja muuten oli hiljaa. Aikaa se vietti sekä matkahiekkalaatikossa maaten että myös kopan suulta tarkkaillen. Harmitti kun ne valjaat jäi kotiin, olisi ehkä voinut päästää poikaa vähän tutkimaan paikkojakin.

Junamatka meni siis hyvin. Illalla saavuttiin Helsinkiin niin myöhään, että pikaisen laukkujenpurkamisen ja Rakun vapauttamisen jälkeen saatiin melkeinpä heti lähteä iltapalalle, että ehditään vähän ollakin ennen nukkumaanmenoa. Raku sujahti heti sängyn alle kopasta päästyään, mutta uskaltautui sitten tutkimaan huonetta ja hieman syömäänkin. Käytiin äitini kanssa syömässä hotelliravintolassa, jossa myös Rakun kasvattaja ja Rakun setäpuolen perhe olivat jo odottamassa. Ruoka oli hyvää ja ruokailun jälkeen Rakun kasvattaja tuli vielä moikkaamaan Rakua huoneeseen ja mekin käytiin moikkaamassa kasvattajan mukana olleita kissoja, Rakun isää Raideria ja isopappa Figaroa.

Yöksi piti ottaa buranaa, migreeni oli yllättänyt heti hotellille päästyä, mutta olin toivonut sen menevän itsestään ohi. Junamatkan aikana tuli syötyä aika huonosti, ikkunasta välkkyvät valot, huono ilmastointi ja hyvin kuuma vaunu (35 c yhdessä vaiheessa) saivat migreenin vissiin aikaan. Onneksi lähti lääkkeen avulla pois, mutta yön aikana ei silti montaa tuntia nukuttu huonojen muhkuraisten tyynyjen ansiosta. Raku käyttäytyi kuitenkin esimerkillisesti, olin yöksikin odottanut meteliä jos ja kun Raku ikävöisi kavereitaan ja vieroksuisi outoa ympäristöä, mutta poitsu otti sen kannalta matkan rennosti, ainoastaan minua sillä tuli ikävä ja naukui aina kun kävin vessassa. Muuten se oli rennosti ja yöllä nukkui jalkojani vasten ja välillä kävi kiertelemässä huonetta.

Näyttelyaamuna sunnuntaina herätyskello soi kuudelta. Oltiin päätetty olla paikalla heti 7.30 kun eläinlääkäritarkistus alkaa. Hotelliltamme oli onneksi vain vähän päälle 500 m matkaa näyttelypaikalle, joten pystyimme menemään sinne jalan. Huomasin aamulla ettei Raku ollut käynyt vessassa lainkaan koko reissun aikana. Viimeksi se oli käynyt lähes vuorokausi sitten, silloin kun oltiin vielä kotona. Huolestuin mahtaako se pantata koska ei tykkää matkahiekkalaatikosta, se kun on pieni, vaikka siellä mahtuukin istua. Onneksi Raku kuitenkin kävi pissalla ennen kuin lähdettiin kohti näyttelyä.

Olttiin muutama minuutti myöhässä aikataulusta, mutta se ei haitannut. Halusimme varata aikaa mahdollisten eksymisten varalta, vaikkakin hotellista saimme ohjeet mihin suuntaan lähteä ja kartan suunnistuksen avuksi. Loppujen lopuksi näyttelypaikka, kaapelitehdas, oli nopea löytää eikä eksytty kertaakaan. :D Kasvattaja ja setäpuoli Donnien perhe tulisivat meitä hieman myöhemmin, joten jännitti osaanko toimia näyttelypaikalla ennen heidän tuloaan.

Eläinlääkäritarkistus oli myös yksi huolen aihe. Putsattiin Rakun korvat aamulla ennen lähtöä, mutta en yhtään tiennyt miten tarkkoja tarkastuksessa oltiin. Ei jouduttu kauaa odottamaan ja ennen meidän vuoroa vedin Rakun ulos kopasta tarkistuksen nopeuttamiseksi. Päästiin kunnialla läpi ja vahvistuskirjeen tilalle saatiin näyttelyluettelo. Lähdettiin etsimään tyhjiä häkkipaikkoja. Sunnuntaille sai mennä mihin tahansa vapaaseen häkkiin, kunhan se oli oman rodun joukossa. Me löydettiin vapaita häkkejä vain kategoria I keskeltä sekä coonien ja norskien joukosta. Paniikkihiki meinasi jo alkaa virrata, joten soitin äkkiä kasvattajalle että mitäs tehdään. Oltiin sovittu että varaamme häkkipaikat myös kasvattajan kissoille (myös Donnielle), mutta neljää tyhjää vierekkäistä häkkipaikkaa ei oikein löytynyt. Helpotus oli suuri kun kasvattaja ohjeisti, että curlien häkkipaikat on yläkerrassa, missä myös erikoisnäyttely pidettäisiin. Suunnistettiin siis sinne ja laitettiin häkki pystyyn. Pian kasvattaja ja Donnien perhe saapuikin.

Raku ei arvostanut näyttelyyn tuomista, joten se kyhjötti pitkään häkin perällä naama seinää vasten piilotettuna. Päivän aikana se kuitenkin alkoi rentoutumaan.

Meillä ollut tuomari oli huippunopea arvostelujen kanssa ja ei tarvinut kovinkaan kauaa odotella kun Rakun sai jo hakea häkistään jonottamaan. Raku oli tosi jäykkänä sylissä ja olisi tahtonut takaisin häkin turvaan, mutta muuten oli hienosti, ei sähissyt, murissut tai elämää suuremmin rimpuillut. 

Meidän tuomari oli kyllä ihan elementissään! Näki että hän nautti työskennellä kissojen parissa ja itseäkin helpotti tuomarin rento asenne, hymy, rauhoittavat ja kehuvat sanat. Tiesin Rakun olevan hyvissä ja ymmärtävissä käsissä, päättipä poika miten käyttäytyäkään. Meidän vuoron tullessa en edes yrittänyt venyttää Rakua, sen verta pelokas poika oli ettei siitä mitään olisi tullut. Laskiessani Rakun pöydälle tuomari tutki kissan, nosteli ja kommentoi sekä minulle että Rakulle. Raku oli oikein kiltisti ja tilanteeseen nähden rentona, ei protestoinut käsittelyä Kun tuomari alkoi kirjoittamaan arvostelua, pidin Rakusta kiinni ettei se karkaisi. Tuomari välillä pysäytti kirjoittamisen ja silitti Rakua ja kehui miten hienosti se on vaikka jännittääkin. Saatiin kehuja turkista ja luonteesta, kritiikkiä tuli liian kippuraisista korvista ja kapeasta päästä (ei kolliposkia). Serti kuitenkin saatiin! :)

Minulta meni ohi halusiko tuomari meidät vielä TP-valintaan, koska hän selitti yllättävän pitkään asiasta ja sanoi jotain että kaikki ei pääse. Joten minun tarvi vielä tulla myöhemmin takaisin kuulemaan ketkä on valittu.

Erikoisnäyttelyn aikataulusta ei ollut tietoa. Olin odottanut sen alkavan vasta varsinaisen näyttelyn jälkeen, joten yllätys oli suuri kun se tulisikin tapahtumaan muun näyttelyn ohella. Erikoisnäyttely oli leikkimielinen, palkintoja oli paras häntä, turkki, kuvio, ilme ja hurmaavin luonne sekä yleisöäänestyksessä hassuimmat korvat. Kissan sai halutessaan ilmoittaa kaikkiin luokkiin. Erikoisnäyttelyyn osallistui n. 40 curlia, joten arvostelut toteutettiin niin että erikoisnlytuomari kiertelee häkit läpi ja valitsee finaaleihin haluamansa kissat, jolloin siis kissa tulee ottaa häkistä ulos tarkempaa vertailua varten.

Erikoisnäyttelytuomari vertailemassa curleja, finaalit toteutettiin curlihäkkialueen keskellä

Surkeaksi onnekseni erikoisnäyttely alkoi juuri silloin kun minun pitäisi ihan pian lähteä alakertaan seuraamaan TP-valintailmoituksia. Äitini jäi ylös kun lähdin alakertaan, joten toivoin hänen esittävän Rakun jos tarve vaatii. Näyttelytuomari otti aikansa ennen kuin päätti TP-valintaan päässeet kissat, kyllä siinä hiki jo virtasi kun piti olla kahdessa paikkaa yhtä aikaa eikä tuomarilla näyttänyt olevan lainkaan kiirettä! Muutaman minuutin se siinä pähkäili ja viimein ilmoitti kissat. Rakua ei valittu, joten pääsin juoksemaan takaisin yläkertaan. Sain kuulla, että Raku oli valittu paras turkki-finaaliin ja onneksi äiti oli toiminut esittelijänä siinä. Voitto meni kuitenkin Donnielle. :)

Meidän osalta päivä oli siis siinä. Muihin erikoisnlyfinaaleihin ei päästy, mutta saatiin ääniä hassuimmat korvat-kisassa. :) 

Raku häkissään

Loppupäivä meni kuvaillen, oleskellen ja shoppaillen. Paria kissapuolen nettituttuakin tuli nähtyä. Kisuille ostin 3 uutta keppilelua, joista yksi tulee Noralle synttärilahjaksi. Lisäksi ostin kissa-aiheisen käsipyyhkeen ja otin monta Surokin ilmaislehteä mukaan luettavaksi. Jokainen erikoisnäyttelyyn osallistunut sai 100 g pussin primacatin ruokaa ja voitettiin arvonnassa pussin primacatin pakastekuivattuja kanapaloja. Lisäksi Raku sai kasvattajalta ensimmäisen sertin kunniaksi lahjaksi kissanmintulta tuoksuvan kalalelun. :)

Rakun setäpuoli Donnie menestyi loistavasti! Valmistui Championiksi ja pääsi BIS-paneeliin, jossa sai yhden ääneen (paneelissa 8 kissaa, joista 4 sai ääniä). Lisäksi voitti erikoisnäyttelyn paras turkki ja paras kuvio, toiseksi paras ilme sekä oli paras pitkäkarva aikuinen uros. :) Rakun isä Raider sai näyttelyssä kunniamaininnan ja isopappa Figaro myös sekä pääsi TP-valintaan ja erikoisnäyttelyssä oli toiseksi paras häntä ja turkki sekä oli paras pitkäkarvainen kastraattiuros. :) Jännittämistä ja seurattavaa siis riitti, vaikka oman kissan puolesta ei tarvinnut. :D

Donnie Best in show-paneelissa

Päivän päätyttyä lähdettiin hieman poistumisluvan jälkeen. Me suunnattiin äidin kanssa takaisin hotellille, oltiin päätetty jäädä vielä yhdeksi yöksi ettei tarvi stressata lähdön kanssa ja on muutenkin mukavampi matkustaa päiväjunassa. Raku oli enemmän kuin tyytyväinen päästyään takaisin hotellille ja poitsu nukkuikin useamman tunnin siitä eteenpäin.

Junamatkan kotiin poika oli hiljaa, kerran maukui ja sekin loppui lyhyeen. Kotona kaikki kisut käyttäytyivät kuin oltaisiin oltu Rakun kanssa vain muutama minuutti pois. Olin varautunut sähinään ja ainakin muutaman tunnin vieroksumiseen, mutta Haikukin vain nuuskaisi pikaisesti Rakua ja meni sitten tutkimaan matkakasseja. Hyvä tietenkin näin. :D Kisut tykkäsivät kovasti tuliaisista eikä Rakullekaan näyttänyt jääneen traumoja matkasta.

Matka oli kaikkiaan tositosi mukava ja toi kaivattua vaihtelua arkeen, mutta kyllä me taidetaan jättää näyttelyt enemmän lähiseutuville. :D Olisi tarkoitus pysytellä Kempeleen näyttelyissä. Yritetään päästä jo ensi vuonna mukaan. :) Silloin saatan ottaa sekä Rakun että Noran matkaan. Nora on lemmikkitasoinen, mutta haluaisin käydä testaamassa mitä tuomarit sanoo. :)

Kiitokset kaikille mahtavasta viikonlopusta!