Vänttiset

Viime vuonna meillä jäi ulkoilut käytännössä kokonaan parvekeulkoilun varaan, sillä Haiku ei enää tykännyt pukea Primacatin valjaita ylleen. Nora taasen inhoaa ulkoilua fleksin vuoksi (on vahingossa pari kertaa irronnut otteestani ja lähtenyt kelautumaan tyttöä kohti) ja Raku pelkää ulkona. Haikun Primacat-inho meni siihen pisteeseen, että tyttö juoksi karkuun kun näki valjaat ja etenkin rintakehän ympäri menevää solkea kiinnittäessäni tai valjaiden tiukkuutta testatessani Haiku saattoi yrittää näykätä. Valjaiden ollessa yllä Haiku pyörähteli aika ajoin maassa ja koitti saada valjaita irti. En ymmärrä mistä inho kehittyi, sillä Primacatit kelpasivat moitteetta useamman vuoden.

Olin jo pari-kolme vuotta harkinnut Vänttisiä niiden laadun, suomalaisuuden ja värivalikoiman vuoksi. Erittäin paljon plussaa myös siitä, että valjaista löytyy heijastinta sekä että heijastinominaisuuden saa myös taluttimeen. Meillä ulkoillaan lähinnä hämärällä/öisin kun ihmisiä ei ole enää niin paljon liikkeellä, joten heijastimet ovat tärkeä osa turvallisuutta. Primacatien kanssa olen käyttänyt lisänä erillistä heijastinkaulapantaa.

Haikun ihan ensimmäiset valjaat olivat Vänttiset, mutta niiden jäädessä pieneksi Haikun kasvaessa, siirryin Primacatiin ja niihin jäin, sillä ne ajoivat asiansa moitteettomasti. Viime vuonna olin jo todella lähellä Vänttisten hankkimista, mutten saanut tilaamista aikaiseksi ennen iltojen viilenemistä, jolloin oli jo myöhäistä, sillä Haiku tykkää ulkoilla vain kun on lämmintä.

Tänä vuonna, ihanien kesäisten valjas- ja tarhaulkoilukuvien taas ilmestyessä blogeihin, päätin, että nyt on viimein aika hankkia meillekin Vänttiset ja päästä taas nauttimaan ulkoiluhetkistä Haikun kanssa. Uskon vahvasti, että Primacatin epämieluisuus johtuu sen muodosta. Vänttiset poikkeavat siitä kovasti, joten luotin, että niiden kanssa pääsisimme taas nauttimaan valjasteluista.

Tykkään tosi paljon, että valjaisiin saa myös yhteensopivan taluttimen. Meillä on tähän asti ollut käytössä fleksi(t), mutta pidän enemmän perinteisistä taluttimista. Ne ovat nostalgiset, sillä ulkoilutin lapsena enoni koiraa aina hihnassa, sekä perinteinen talutin on mukavamman tuntuinen kädessä. Koen sen myös fleksiä turvallisemmaksi, sillä taluttimen kädensijan saa kiedottua käden ympärille, jolloin nykäistessä talutin ei irtoa niin helposti otteesta, ja ohuen kahvan ansiosta samalla kädellä voi pidellä muutakin kun taluttimen kahva ei vaadi koko käden tilaa.

Tilasin Haikulle turkin väriä mukailevat valjaat ja taluttimen ja pyysin taluttimen mitaksi 250 cm. Meillä talutinhankintoja on aina jarruttanut yhteensopivuuden lisäksi hihnan mitta. Koen etenkin max. 200 cm mittaiset hihnat turhan lyhyiksi meidän tarpeille ja 220 cm'kin on aika nafti. Onneksi Vänttisiä saa muutenkin kuin standardimittoina (180 cm ja 220 cm), joten sain Haikulle sen pituisen hihnan kuin halusin.

Ensin totuteltiin uusiin valjaisiin sisällä herkkujen avulla

Tykkään!

Ihana yhdistelmä, talutin on juuri sopivan pituinen: ei liian pitkä eikä lyhyt

Tilausta tehdessäni nappasin heräteostoksena saman yhdistelmän myös Noralle. Koska Noran suurin inhotus ulkoilussa on ollut fleksipelko, ajattelin kokeilla, josko Nora innostuisi taas ulkoilemaan kun taluttimena on turvallisempi hihna ja valjainakin jokin muu kuin samat, joiden kanssa ikävät tilanteet ovat sattuneet. Ennen nimittäin myös Nora tykkäsi ulkoilusta. Norankin valjaat ja hihna mukailevat turkin väriä. Taluttimen pituus on sama kuin Haikulla eli 250 cm.

"Olisit ottanut vain Haikulle, kiitos."

"Ugh, en liiku."

"Ota nämä pois, jooko?"

"Uuu, nami!"

Haiku tottui todella nopeasti Vänttisiin herkkujen avulla, mutta Nora lämpenee huomattavasti hitaammin. Tyttö yrittää kävellä matalana piiloihin, mutta sentään kulkee reippaammin kun heitän sille namin vähän matkan päähän. Namikättä se ei kuitenkaan seuraa toisin kuin Haiku. Noran kanssa menemme toki tytön mukaan eikä minua haittaa, vaikka emme pääsisi Noran kanssa ulkoilemaan tänä kesänä. Nora ei enää kasva, joten voimme yrittää tarvittaessa uudestaan sitten vuosien päästä kun meillä on oma talo ja rauhallinen piha. 

Myös facebook on huomannut missä mennään ja on jo kahtena päivänä peräkkäin tarjonnut muistoina ulkoilukuvia. Saimme valjaat tällä viikolla (valjaat tulivat todella nopeasti, viikko tilauksesta! Olin varautunut paljon pidempään odotusaikaan) ja olin ajatellut mennä myös Haikun kanssa hitaasti, mutta facen muistoista inspiroituneena päätinkin yrittää ulkoilua jo nyt. 

Vänttiset tuntuvat olevan mukavat Haikulle, sillä tyttö ei enää yritä näykkiä pukuhetkellä eikä myöskään kieriskele maassa koittaakseen saada valjaat irrotettua. 

"Noni mami, mennään jo!"

Pitkän paussin jälkeen ulkomaailma oli kuitenkin vielä liian jännittävä ja ulkoilu jäi lyhyeen. Osaltaan jännyyteen vaikutti varmasti se, että menimme ulos aamupäivästä. Pitää yrittää seuraavalla kerralla hämärän aikaan ja varmasti kun alku näyttää näin lupaavalta, pääsemme nautiskelemaan pitkistäkin ulkoiluhetkistä tänä kesänä.

Blogger Recognition Award

Ohjeet palkinnonsaajalle:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Kiitos Kirsille palkinnosta!

Blogin tarinaa

Aloitin bloggaamisen hyvin pian Haikun tulon jälkeen eli syksyllä 2011. Olin odottanut vuosia hyvin hartaasti sitä päivää kun minusta viimein tulisi kissanomistaja ja kun se päivä viimein koitti, totesin pian, ettei facebook riittänyt siihen kaikkeen mitä halusin meidän elämästämme kirjoittaa. Seurasi luonnollinen laajentaminen myös blogipuolelle, jossa saisin kirjoittaa meidän arjestamme runsassanaisemmin. Tuolloin bloggaamiseni ei ollut kuitenkaan erityisen ahkeraa ja kiinnostus lopahtikin varsin pian. Aloitin ahkeramman bloggaamisen vasta muutama kuukausi Rakun tulon jälkeen, kesällä 2012. 

Bloggaamisen alussa en vaivautunut suuremmin kiinnittämään huomiota julkaisujen lukemisen miellyttävyyteen. Käytin paljon hymiöitä, kuvat olivat pienikokoisia ja lauseenrakenne välillä miten sattui. En myöskään suuremmin lukenut muiden blogeja. Paljon on tullut kehityttyä tässä vuosien aikana, josta päästäänkin sulavasti ohjeisiin:

Ohjeita

1. Kaiken perusta: nauti siitä mitä teet

Bloggaa itseäsi kiinnostavasta aihealueesta (tai -ista) ja kirjota julkaisuja niistä asioista, mistä haluat kirjoittaa. Väkisin kirjoitetut julkaisut eivät palvele kirjoittajaa eivätkä lukijaa. Älä mieti liikoja onko kirjoitus jonkun mielestä turha tai liian pitkä/lyhyt vai ei, vaan kirjoita, jos haluat! Kyseessä on sinun blogisi ja myös sinun muistosi. Aika moni olettaa, että ihmisiä kiinnostaa lukea vain hyvin merkittävistä tapahtumista, mutta yleensä ainakin oman kokemukseni mukaan arkisimmat asiat ovat niitä kaikkein mielenkiintoisimpia. Arkinen asia ja yksi suosikkiesimerkeistäni on kissa tutkimassa omistajansa kauppakassia. Ei äkkiseltään kuulosta jännittävältä, mutta oikein toteutettuna voi olla hyvinkin viihdyttävä kertomus.

Aihepiirin lisäksi kirjoita itsellesi sopivaan tahtiin. Vähintään kerran viikossa julkaiseminen olisi toivottavaa lukijoiden mielenkiinnon herättämiseksi ja pitämiseksi, mutta jos niin usein ei onnistu kirjoittaa kiireiden tai julkaisujen keksimisen vuoksi, niin kirjoita harvemmin.

2. Käytä aikaa julkaisujen kirjoittamiseen

Kieliopilla on väliä. Selkeä ja kirjoitusvirheetön teksti houkuttelee lukemaan enemmän kuin hutaisten kirjoitettu teksti. Oikolue teksti ajatuksen kanssa läpi ja pohdi voisiko asian ilmaista paremmin tai vähemmin sanoin. Hyvä tapa löytää kielioppi- ja kirjoitusvirheet on lukea teksti läpi ääneen, sillä korva huomaa virheet silmää paremmin. Vältä turhia täytesanoja kuten "niin, "no", "siis", "sitten". Esimerkiksi virke "Niin tänään siis kävimme ulkoilemassa. No, ulkona Mirri sitten näki linnun ja koitti lähteä sen perään." toimii paremmin näin: "Tänään kävimme ulkoilemassa. Ulkona Mirri näki linnun ja koitti lähteä sen perään.". Jos haluat teksteihin eloa, korvaa turhat täytesanat adjektiiveilla tai kerro tilanteesta laajemmin.

Kiireisen elämän keskellä tekstien oikoluku voi tuntua turhauttavalta, mutta se palvelee lukijaa. Silmää ja kielikorvaa hiveleviä tekstejä tulee mieluusti lukemaan toistekin. Minulla menee yleensä 2-4 kertainen aika oikolukemiseen verraten julkaisun kirjoittamiseen ja teksti voi muuttua sinä aikana rajustikin alkuperäisestä.

Panosta myös blogisi ulkoasuun. Tekstin on hyvä erottua selvästi taustasta ja tausta kannattaa pitää yksinkertaisena, jottei se vie liikaa huomiota tekstistä. Kiinnitä myös huomiota tekstin kokoon ja fonttiin.

"Vieläkö se naputtaa?"

3. Kuvat värittävät tekstiä

Kuvat toimivat isona houkuttimena blogille, sillä kuvat tuovat teksteihin eloa. Kuvien laadun ei tarvitse olla priimaa, vaan esim. kännykkäkuvillakin pärjää. Tärkeintä on, että kuva palvelee tarkoitustaan ja on ainakin jokseenkin selkeä. Tietenkin kuitenkin mitä parempi laatu, sen mukavampi kuvia on katsoa. Suosittelen pitämään kuvien koot sellaisina, että kuvat pystyy näkemään selkeästi klikkaamatta niitä erikseen auki. Etenkin jos julkaisussa on useampi kuva, lukukokemusta hidastaa ja vähentää huomattavasti, jos kuvat joutuu klikkaamaan aina auki nähdäkseen paremmin mitä niissä tapahtuu.

4. Ole vuorovaikutteinen

Jos haluat blogillesi lukijoita, ilmoita olemassaolostasi. Blogitarjonnasta ei ole Suomessa pulaa ja etenkin uudet blogit hukkuvat helposti tunnetumpien alle. Jotta blogisi löydetään, sinun pitää rohkeasti mainostaa sitä. Parasta mainostusta on olemalla läsnä kommentoimalla ja seuraamalla muiden blogeja. Älä kuitenkaan tyrkytä blogiasi mainostamalla sitä kommenteissa sanallisesti (toki ensimmäisessä kommentissa voi vihjaista, että olet uusi bloggaaja ja tässä on blogisi), vaan anna ihmisten tulla tutustumaan blogiisi oman uteliaisuutensa kautta.

Hyvää mainostusta on myös tehdä blogille oma sivu johonkin toiseen sosiaaliseen mediaan, kuten facebookiin. Sen avulla on helppo tavoittaa laajempi määrä lukijoita sekä se tekee blogin seuraamisesta vaivattomampaa.

5. Ole avoin

Kuten sanoin ensimmäisessä kohdassa, ihmisiä kiinnostaa hyvinkin arkiset asiat. Itselleni on tärkeää, että pääsen hyvin sisälle blogin päätähtien (kissojen) elämään. Asiapitoisia tekstejä on mukava lukea, mutta kiintymys blogiin muodostuu etenkin siinä vaiheessa kun oppii tuntemaan blogissa tai sen taustalla seikkailevat otukset. Mistä ne pitävät, mitä ne tekevät, millaiset luonteet niillä on ja miten se näkyy jne. Huumori ja lämmin henki ovat loistava keino saada ainakin minun mielenkiintoni.

"Ota Nora rennosti vaan, tuossa voi kestää."

6. Ole luova

Vaikka tuleekin kirjoittaa juuri niistä asioista mistä itse haluaa kirjoittaa, koita tuoda blogiin myös hieman vaihtelua. Kauppakassi toisensa perään alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää. Jos aihepiiri on rajallinen, haasta itsesi keksimään uusia lähestymistapoja tai ainakin kuvakulmia.

7. Älä stressaa bloggaamisen aloittamista

Jokaisella kestää hetki löytää oma tyylinsä ja tarkoituksensa blogille eikä niiden tarvitsekaan olla selvillä heti alkuun. Kun on päässyt alkuun, siitä on kokemuksen myötä helppo lähteä kehittämään blogiaan haluamallaan tavalla. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Älä siis stressaa, vaan nauti bloggaamisesta ja blogiyhteishengestä! :)

Palkinto lähtee meiltä seuraaville bloggaajille: Marraskuun Muruset, Just Kittying, Penan ja Punkun paikka, Kuin kissa kermakupilla

Kisujen viikonloppu

Viimeisen viikon aikana kisut ovat joutuneet olemaan vähemmällä aktivoinnilla kun menin jäämään koukkuun Uncharted 4 -pelivideoiden katsomiseen. Kisuja vähempi aktivoiminen ei tuntunut suuremmin vaivaavan, mutta itseäni soimasi huono omatunto. Niinpä päätin kehittää viikonlopulle kisuille paljon mukavaa puuhasteltavaa ja tietenkin rentoiluhetkiä.

Viikonloppumme alkoi kisuille ei niin miellyttävällä tavalla, sillä oli aika uusia rokotukset. Tähän asti tytöt ovat saaneeet rokotukset joulukuussa ja Raku toukokuussa, mutta nyt vein viimein kaikki 3 yhtä aikaa. Olin ottanut työpäivän lyhyemmäksi, jotta ehdimme hyvissä ajoin rokotuksille ja pääsemme viettämään viikonloppua aikaisemmin.

Rokotuksilla meni hyvin. Kisut eivät selvästikään pitäneet käynnistä, mutta eivät protestoineet sen suuremmin. Jännitin hieman rokotusta, sillä rokotteena oli sama mikä aiheutti Rakulle viime vuonna rokotusreaktion. Tuolloin n. tunti kotiutumisen jälkeen Raku muuttui kosketusagressiiviseksi. Jos siihen koski, se sähisi ja teki valenäykkäyksiä. Tätä kesti muutama tunti. Raku oli saanut samaa rokotetta aiemminkin ilman vastaavaa reaktiota eikä kasvattajallakaan ollut moisia kokemuksia rokotteesta, joten laitoin sen huonon erän tai huonon tuurin piikkiin.

Tapahtuneesta huolimatta halusin saman rokotteen meille nytkin, sillä sen voimassaoloaika on nykyään myös flunssaosuudelle 3 vuotta. Valmistaja, Purevax, on tutkinut rokotteen vaikutusajan ja on todennut Purevax RCP:n kestävän 3 vuotta sekä ruton, että flunssan osalta. Tutkimuksen myötä myös Kissaliitto on muuttanut rokotussääntöjään ja nykyään rokotusten voimassaolo on se, minkä valmistaja ilmoittaa rokotteelleen. Näyttelykissoja(kaan) ei siis tarvitse enää rokottaa joka vuosi, jos valmistaja ei näin kehota. Täältä löytyy lista rokotteista ja niiden voimassaoloajoista.

Perjantaiaamufiilikset

Kotiintultuamme Raku oli täysin oma itsensä. Vaikka vähän myöhemminkin näytti, että selvisimme ilman reaktiota, jonkinlainen sieltä kuitenkin tuli, mutta onneksi todella lievänä. Raku oli koko illan leikkisä oma itsensä ja muualle kuin selkään sai koskea. Jos koitti silittää selästä, turkki alkoi nykimään ja Raku näytti ärtyneen hämilliseltä. Mitään näykkimistä, sähinää tai muuta edelliskertaan verrattavaa isompaa reaktiota ei kuitenkaan ollut. Tuo meni myös nopeammin ohi, ehkä korkeintaan 3 tunnissa. Tuo rokote on onneksi seuraavan kerran edessä vasta 2019, joten jatkamme sillä vastedeskin. Olen todella iloinen, että valmistaja tutkitutti rokotteen voimassaoloajan. Puskissa sitä on vähän pitkään epäiltykin, ettei jokavuotinen rokotus olisi tarpeen, ja nyt siihen on viimein tullut varmistus. Kaikin puolin parempi näin. 

Saimme eläinlääkäristä mukaan ns. kaupanpäällisenä 3 huiskaa, joista annoin yhden äitini kisuille. Äitini toimi meillä kuskina. Olin suunnitellut hankkivani kisuille uuden huiskalelun hyvitykseksi reissusta ja vaikka semmoisen saimmekin, halusin kuitenkin käydä ostamassa toisen kaveriksi Mustista ja Mirristä. Olin törmännyt siellä myytävään huiskaan nettitarjontaa selaillessani ja tiesin heti, että tuo huiska pitää saada kisuille. Mukaan eläinkaupasta lähti myös tarjousheräteostoksena Thrive-märkäruokaa testiin. Ostin kisuille myös lisää Thrive-herkkuja sekä täydennystä hiekkavarastoon.

Kisut tykästyivät Mustin ja Mirrin sulkaleluun heti.

"Hei ei niin lähelle naamaa!"

Kaksi vaanijaa

Joista toinen vaanikin toista

"Laatikko on paras piilo!"

H: "Raku et viittis nyt..."

"Hmm...."

"Hmm... njaa...."

Eläinlääkäri suhautti alustaan Feliwayta. Haiku ihastui tuoksuun vasta kotona. 

"Sulka on kuitenkin hajua kivempi!"

"Tule, tule!"

"Höh."

"Miten se nyt tuossa on?!"

Myös eläinlääkäristä saatu huiska oli tykätty. Se toimi erinomaisesti myyräleikissä (sulka pilkistelee mistä milloinkin peiton alta) ja Haiku tykkäsi leikkiä sillä myös perinteiseltä paikaltaan sohvansyvennyksestä.

"Pysy paikallasi!"

"No nyt päästään asiaan."

Päivän aikana sekä kisuilla että minulla riitti energiaa. Olin ajatellut kisujen olevan väsyneitä rokotusreissun jälkeen, mutta kahden leikkihetkenkin jälkeen tekemistä kaivattiin yhä. Varmasti erinomaisella säällä oli osuutta asiaan, sillä ulkona paistoi aurinko ja lämpöä riitti. Avasin kisuille parvekkeen oven ja sinne mentiin heti. Haiku ihastui haistelemaan raoista ihanaa kesäilmaa.

*nuuuuuuh*

"No okei, on tää laatikko ihan jees."

Raku nukkui parvekkeella myöhään iltaan ja myös tänään siellä otettiin päikkärit.

"Yrität kuvata ruokia? Eiku kuvaa meitä!"

"Ai moi Nora!"

Noni, viimeinkin

Tuna & salmon

Meillä ei ole ennen ollut Thriven märkäruokia - saman merkin kuivaahan Nora syö päivittäin. Thriven märkäruuat luokitellaan täysravinnoksi, mutta sen asian se ajaa kehnosti. Rasvaa on vain 2 %, joten ruokaa saa syödä useamman sata grammaa päivittäin, että rasvan tarve täyttyisi. Harvalla on siihen varaa tuolla kilohinnalla. Rasvanlähteenä on myös käytetty eläinrasvan sijaan kasvirasvaa.

Sorruin kuitenkin Mustin ja Mirrin tarjoukseen, jossa 1 purkki maksoi 1 € (kilohinnaksi jäi 13 € ja risat) ja otin tuon meille testiin. Mukavaa vaihtelua Noralle, vaikka tuskin tämän jälkeen sitä enää ostankaan. Märkäruoka ei herättänyt suurta innostusta ja kun annoin myös Haikulle ja Rakulle maistiaiset, ei nekään suuremmin välittäneet. Haiku söi lautaselta ensin raakaruuat ennen kuin söi harvinaisen märkäruokaherkun ja Rakulle kun sekoitin märän raa'an joukkoon, osa ruuasta jäi syömättä.

Loppuilta menikin sitten mukavissa rentoilutunnelmissa.

Tämän kuvan otin RAWina ja koneellesiirron jälkeen totesin, että ei ole minun juttu. RAWien esikatselu ei toimi kun tiedostomuoto on epätavallinen. Jatkamme siis perinteisellä kuvauksella. Photoshopin ja Lightroomin myötä olen ollut todella tyytyväinen kuvien laatuun, olen jopa luopunut kytevistä objektiivinpäivityshaaveista. Tämä laatu on täysin riittävä meille.

Tänään meillä oli vuorossa pitkästä aikaa Nose Workia. Raku oli ihan täpinöissään ja koitti sinnikkäästi tulla jonkun muun vuorolla huoneeseen etsimään herkkuja. Aina ehti vilahtaa ovenraosta ja rimpuili kun nostin sen pois huoneesta. Pitää ottaa asiaksi aktivoitua NW'n kanssa.

En ole tainnut ennen ottaa aikaa kauan kisuilla menee herkkujen etsintään, joten päätin tehdä sen nyt. Etsittävänä 6 herkkua huoneesta. Herkut olivat piilotettuina niin, ettei ne näy ohikulkiessa, vaan niiden löytämiseksi tulee nähdä vaivaa.

• Haiku: ensimmäisen herkun löytymiseen 2 min, kokonaisaika 8,49 min
• Nora: ensimmäisen herkun löytymiseen 0,56 min, kokonaisaika 19,50 min. Yksi herkku jäi löytymättä
• Raku: ensimmäisen herkun löytymiseen 1,09 min, kokonaisaika 6,03 min.

Raku se aina jaksaa hämmästyttää Nose Work -taidoillaan. Etsinnän jälkeen poitsulla riitti vielä runsaasti energiaa ja etsintähaluja, joten heittelin sille vielä pari ekstraherkkua.

Parvekekausi on täällä taas

Ulkoilu on päivän sana monessa kissablogissa. Kisut ovat päässeet nautiskelemaan tarhassaolosta, yhteisistä luontoretkistä ja tavallisista pihavaljasteluista. Meillä on pysytty parvekeulkoilussa ja siinäkin toistaiseksi varsin niukasti. Parvekkeen ovi alkoi olla lyhyitä hetkiä avoinna jo huhtikuun puolella, mutta vasta vapun aikoihin kisut innostuivat oleskelemaan parvekkeella enemmän ja saivat myös kiinni tälle keväälle ensimmäisen kärpäsen. Voi sitä ylpeilyä sen jälkeen. 

"Täällä sitä ollaan, mutta missäs lämpö?"

"Aurinkoa riittää, mutta parvekkeen lattia on turhan kylmä. Sisällä on kivempaa."

Kärpäsen ylpeä saalistaja (ps. tämän kesän projektina on laittaa tarkkailupaikan korkeus kohdilleen)

Parveke kiinnostaa kisuja etenevissä määrin. Toistaiseksi siellä on nukkunut kuitenkin vain Raku ja sekin vain kerran. Varmaan sitten kun ilmat lämpenevät entisestään ja parvekkeen lattia muuttuu lämpimämmäksi, kisutkin alkavat oleskelemaan siellä enemmän. 

Katukyylä

"Tämän laatikon mami hankki meille rikotun tilalle. Ei ole kuitenkaan yhtä kiva."

"Vielä on vähän viileää, mutta raikas ilma on ihanaa."

"Ai miten niin tätä harjaa ei saa syödä?"

Tänä kesänä ajattelin myös koittaa saada Haikun innostumaan taas valjasulkoilusta. Olen jo vuosia pohtinut hankkivani Vänttisen valjaat ainakin Haikulle, mutta koska Primacatin valjaat ovat ajaneet asiansa hyvin, niin hankinta on aina jäänyt. Haiku näytti kyllästyneen valjaisiin viime vuoden puolella, joten nyt on viimein muuttaa aikomukset teoiksi ja kokeilla onnistuisiko Vänttiset innostamaan taas valjasteluun.

Harjailua nautiskellen

Meillä oli pitkän aikaa turkinhoito leikkimielistä kamppailua, sillä Noraa kiinnosti enemmän leikkiä harjan kanssa kuin olla harjattavana. Jossain vaiheessa tähän tuli muutos ja harja saa olla nykyään täysin rauhassa. Nora nauttii harjauksesta täysin rinnoin ja veikkaan, että syy on ollut aikoinaan myös se, minkä vuoksi leikkimiset jäi pois: päälaen kyhnytys. Nora rakastaa kun harjalla kyhnyttää ja/tai hieroo päälakea. Tyttö alkaa nojaamaan taaksepäin harjaa vasten ja katsoo harjan perään odottavasti kun sen siirtää pois. Myös entinen taistelualue kauluri tarjotaan nykyään harjattavaksi, jos harja vähänkään eksyy sinne suuntaan.

"Mamin syli ja hieronta yhdistettynä, parhautta"

"Kylläpä laittaa väsyttämään, mutta älä lopeta vielä!"

"Joo siitäkin saa, ihan vapaasti."

Haikukin pitää kyhnyttämisestä, mutta se on selvästi enemmän Noran mieleen. Rakunkin mielestä kyhnytys on jees. Leikistä ei ole kuitenkaan kokonaan luovuttu.

"Kivaa"

"Mutta tää on kivempaa!"

Testasimme maanantaina kyhnytystä äitini kissoille. Kummipoikani Elmo rakasti sitä, mutta Tuisku ei oikein innostunut. Minkälaisia reaktioita se herättää muissa kisuissa?

Temppuilun juhlaa

Toissapäivänä Nora oppi kymmenennen temppunsa: kahdeksikon! Tyttö alkaa jo kovasti saamaan muita kiinni (Haiku 15, Raku 12). Tämän tempun opettelussa meni n. 2 kk, toissapäivänä saimme tempun viimein hallintaan käsimerkittömästi. 

Ajattelin tempun olevan helppo oppia, mutta se olikin yllättävän haastava. Eikä lainkaan vähiten siksi, että minulla on Rakun kanssa harjoittelussa samankaltaista asentoa vaativa temppu ja poitsu koitti aina tilaisuuden tullen muuttaa Noran temppuhetken omakseen. Suurin ongelmakohta oli kuitenkin siinä, että tyttö meinasi monesti mennä jalan läpi vain kerran: joko nollan muodossa tai vajaa kahdeksikko. Molemmat olivat ongelmina myös selkeän käsiohjauksen aikaankin, sillä käden siirtämisessä toiselle puolen jalkaa sai olla todella nopea, ettei Nora ehdi hämmentyä ohjauksen hyvin hetkellisestä puuttumisesta ja joko menettää keskittymistään tai tarjota väärää liikejatkoa. Toinen ongelma oli, että temppuilun mielekkyyden vuoksi Nora välillä alkoi puskemaan jalkaa temppuilun sijaan, joka johti tempun aloittamiseen alusta.

Nora jaksoi olla loppuun asti innolla mukana opettelussa ja lopputulos on parempi kuin odotin. En opettanut Noraa jäämään vierelle, vaan tyttö teki temppuun oman viimeistelynsä.

Temppu opeteltiin ilman naksutinta, minusta on tullut kovin laiska naksuttimen käyttäjä etenkin kun Rakun tempussa naksutin on enemmän tiellä kuin hyödyksi. Kisut näyttävät oppivan erinomaisesti ilmankin, vaikka palkkaus/oikeinmerkki ei olekaan niin täsmällinen. :) 

Hiljainen hetki laatikon muistolle

Raku: "Nyt mami sen teki. Jyräsi yhden meidän laatikoista hajalle. 

Mami sanoo, että laatikko oli muutenkin jo nähnyt parhaat päivänsä: yksi kannen sivuista oli melkein irti ja muutkin jo tosi heppoisia. Laatikko toimi meidän leikkipaikkana. Laatikko ei ollut meistä yhtä kiva kuin viereinen laatikko, mutta leikimme siinä kuitenkin mielellämme kun mami meitä leikitti. Niinpä olimme järkyttyneitä kun mami huoneeseen tullessaan onnistui törmäämään laatikkoon ja hajottamaan sen. Haiku järkyttyi niin, että karkuunjuostessaan kaatoi tyhjän maitopurkin lavuaariin. Minä en pystynyt järkytykseltäni liikkumaan.

Mami, miksi?

Meidän rakas laatikko

Heihei

Jäämme kaipaamaan sinua

Palvelit meitä hyvin

Hyvästellessäni laatikkoa kävin myös puskemassa mamia pariin kertaan, ettei hän luule minun olevan vihainen. En ole. Toivon kuitenkin uutta laatikkoa. Tai vaikka kahta (laatikoita ei voi koskaan olla liikaa).

Heihei

Nyyhkis

Jää meille sentään tämä toinen

Mutta silti...

Olimme ajan saatossa tehneet Haikun ja Noran kanssa laatikkoon paljon rakkausjälkiä. Lähinnä nuo ovat kuitenkin minulta."