maanantai 31. joulukuuta 2018

Joulunaika

Tämä joulu meni meillä sinänsä erilaisissa merkeissä, että Koda pääsi sukuloimaan kun muut kisut jäivät (tyytyväisinä) kotiin. Koda lähti mukaan siksi, että se on usein uteliaana uusissa paikoissa, joten ajattelin sen viihtyvän vierailuillakin.

Ensin kävimme isäni luona Kodan perspektiivistä katsottuna suuressa omakotitalossa; neliöitä on n. tuplat totutusta. Isäni luona on Erittäin Hyvä lintutelkkari, mutta Koda ei rauhoittunutkaan vierailun aikana lainkaan edes katsomaan lintuja, vaan kiersi asuntoa naukuen ottamatta meihin suuremmin kontaktia. Leikki ja herkut maistui, mutta heti niiden loputtua alkoi taas vaeltelu. Uskon, että rauhattomuus johtui suuren neliömäärän ja avaran tilan lisäksi totuttua viileämmästä sisälämpötilasta, onhan poitsu asunut koko ikänsä kerrostaloasunnossa. 

Isäni jälkeen vierailimme mummoni ja pappani luona rivitalossa ja siellä Koda oli paljon rennompi, hakien huomiota ja pysytellen meidän ihmisten seurassa. 

Olin tänä vuonna ajatellut, etten osta kisuille lahjoja. Niillä on jo kaikkea, osaa vähän liikaakin, ja jouluspesiaalina oli jo tiedossa keitettyä lohta menuuseen. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kun eräällä kauppareissulla eksyin Mustin ja Mirrin leluhyllyn ääreen ja näin siellä Jackson Galaxyn  kehittelemiä kalaleluja, Marinatereja. Niiden suutuntuma näytti hyvältä, joten ajattelin kisujen rakastuvan niihin. Ainakin poikien.

Kalat eivät kuitenkaan saaneet aikaan spesiaalia tykästymistä, vaan Koda leikkii niillä kuten muillakin lattialla olevilla leluilla. Muiden en ole nähnyt kiinnostuneen.

"Meh, ihan ok."

Kisut saivat myös uuden aktivointimaton. Tähän idea tuli kun jälleen kiertelin muuten vain Mustissa ja Mirrissä ja harmittelin myyjälle, ettei aktivointimattoa ole isommassa koossa. Maton koko ei tarjoa kovinkaan paljon haastetta nenätyöhön, edes yhden kissan kanssa, saatika kolmen tai neljän.

Siinä samalla kun sanat lipuivat suustani, vastasin omaan ongelmaani ja sain aihetta kunnon naamapalmuiluun. Jos ei ole isompaa kokoa, niin alueen saa suuremmaksi yhdistämällä kaksi mattoa. D'oh!

Niinpä kisut saivat toisen maton entisen rinnalle. 


Nyt on tilaa!

Nuuuuuh

Nuuuuh

Kisut saivat mummiltaan lahjaksi ihanan leluhiiren! 

"Kyllä. Se on hiiri."

Nyt on kulunut lähes 2 viikkoa Rakun hampaanpoistosta. Suun paraneminen on sujunut hyvin, mutta poitsu otti harmillisen kiinnostuksen tassussa olevaan karvattomaan kohtaan, mikä sheivattiin siihen kanyylia varten. Raku on nuollut alueen vereslihalle. Kokeilin viime viikon alussa laittaa Bepanthenia, mutta se tuntui pahentavan asiaa ja poitsu nuoli aluetta pitkään ja hartaasti sen jälkeen kun olin pyyhkinyt voiteenjämät pois. 

Sen jälkeen jätin alueen rauhaan ja niin Rakukin. Kunnes la-su yönä alue oli jälleen märkivänä vereslihana liian runsaan nuolemisen seurauksena. Kävin eilen apteekissa katsomassa tähän lohduketta. Ensinnäkin ostin uuden Bepanthen-voiteen siltä varalta, että edellinen olisi ärsyttänyt ihoa viimeisen käyttökuukautensa vuoksi (12/2018). Lisäksi harkitsin uutta kauluria, mutta päätin kokeilla meillä olevaa ennen sitä. Ostin myös pahanmakuista No chew-sidettä, jos kauluri ei toimi.

"MIKSI?"

"Mitä oon tehny ansaitakseni tällasta kohtelua?"

Aktiivisen kissan päässä kauluri on aikas.... vaarallinen viritelmä. Alkuun Raku yritti hieroa kauluria eri pintoihin ja koittipa hypätä myös vaatekaapin ylähyllylle. Kun laitoin esteitä oven eteen, poitsu yritti silti saada ovea auki. Oli sanomattakin selvää, että kauluri olisi liian vaarallinen jätettäväksi paikoilleen valvomatta.

Annoin kaulurin olla paikoillaan 2 tuntia ja heti kun kauluri otettiin pois, poitsu alkoi nuolemaan karvatonta kohtaa. Kokeilin no chew-sidettä, mutta no chew-ominaisuus ei ollutkaan erityisen tehokas: Haiku varasti sideharsorullan pöydältä ja alkoi repimään sitä. Ei mennyt muutamaa minuuttiakaan kun Raku oli saanut harson irti tassun ympäriltä ja ennätin juuri ajoissa paikalle pelastamaan irronneen harson Haikun hampaista. 

Erävoitto Rakulle. Katsellaan taas jättääkö poitsu alueen rauhaan (on jättänyt tuon jälkeen), mutta jos ei, niin sitten pitää ostaa pahanhajuista Cothivet-haavasuihketta ja toivoa, että se riittää.


Ihanaa uutta vuotta 2019 kaikille!

torstai 20. joulukuuta 2018

Rakun FORL etenee

Raku kävi viimeksi elokuussa hammashuollossa röngtenkuvauksineen. Marraskuussa oikeanpuoleisen ylähampaan ien alkoi vuotaa verta harjatessa. Pidin muutaman päivän paussia harjauksesta, mutta koska ien ärsyyntyi uudella harjauskerralla jälleen, konsultoin eläinlääkäriä. Huomasin, että vuotavan ikenen hampaaseen oli myös ilmestynyt tummempi piste, mikä vuonna 2016 todettiin Haikun tapauksessa reiäksi ja hammas piti poistaa.

Olin "onneksi" kuullut jo aiemmin tapauksesta, jossa syöpymä oli edennyt alle puolessa vuodessa edellisestä käynnistä uutta käyntiä vaativaksi, muuten olisi ollut vaikea uskoa, että jo nyt pitäisi mennä takaisin ja hyvin todennäköisesti poistattaa hammas.

Koska Raku ei oireillut hammasta eikä suu haissut, eläinlääkäri halusi kokeilla vielä desinfioivaa suugeeliä ennen uutta nukutusta röngtenkuvauksineen.

Hampaidenharjaus oltiin jätetty pois siinä vaiheessa kun totesin, ettei kyse ole pelkästä ikenien ärsyyntyneisyydestä. Geeliä laitoin joka päivä 2 vk ajan ja sillä poistui ikenen punoitus, mutta kun kokeilin harjata, niin verta tuli yhä.

Yö ennen uutta röngtenkuvausta, Raku peliseurana. Poitsu näki omia aktiivisa uniaan ja välillä heräsi kehräämään.

Eilen kävimme lääkärissä ottamassa uudet röngtenkuvat ja poistamassa syöpynyt hammas. Niitä löytyikin 2.

Yllä elokuun huomiot ja sen jälkeen tämänhetkinen tilanne, numerot kertovat mikä hammas kyseessä

Vuotavan ienkohdan hammas poistettiin, kuten myös toiseksi viimeinen vasemman puolen hammas, joka saikin elokuussa erityisvaroituksen, mutta ei ollut tuolloin vielä poistoa vaativassa tilassa.

Hammas 108 merkittiin poistoa vaativaksi lähitulevaisuudessa. Toivottavasti se kuitenkin kestää seuraavaan vuositarkastukseen asti. Poitsulla on enää 10 hammasta jäljellä 30:stä.

Raku sai klinikalla herätyspiikin. Kotiinsaapuessamme poitsu oli kuolannut voimakkaasti ja kauhukseni kuolaus ei ottanut loppuakseen. Koskaan aiemmin Raku ei ole kuolannut kotiinpäästyä ja jouduin laittamaan poitsun vessaan, jottei se levottomana kuolaa koko asuntoa. Menin poitsun seurauksi sinne, käsi monta kertaa päivystävän eläinlääkärin numeron kohdalla, vaikka koitin vakuutella itselleni, että kuolaus on ymmärrettävää kun on paha olo. Sankkaa kuolaa vain tuli ja tuli. Meni 4 tuntia ennen kuin kuolaus oli lakannut kokonaan ja sen jälkeen poitsu oli pitkälti normaali hellyydenkipeä itsensä. 

Ruoka maistui erinomaisesti. 2 viikkoa mennään pehmeällä ruualla, kunnes tikit ovat sulaneet ja Metacam-tulehduskipulääkekuuri 3-5 pv. Metacam on käytännössä sama kuin Loxicom (jota meillä on tähän asti käytetty), mutta Loxicomin on sanottu olevan munuaisystävällisempi. Olen aiheesta löytänyt ristiriitaista tietoa ja toisaalta myös suomalaisilla kissoihin erikoistuneilla klinikoilla käytetään Metacamia. Lisään silti varalta ruokaan myös vettä.

Syöpymien tilanne olisi jäänyt huomaamatta ilman hampaiden harjaamista, joten jälleen; harjauksen tärkeyttä ei voi kylliksi korostaa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kun mami ei tajuu!

Koda:

"Mami anto mulle puheenvuoron kun halusin kertoa tuohtuneisuudestani tästä mahottoman korkeasta kielimuurista! Mamin mielestä on hirveen hauskaa kun se ei ymmärrä minua näinkään pitkän ajan jälkeen, mutta ei ole hauskaa! Onko teidänkin mamit tyhmiä? 

Kerron monta kertaa päivässä mamille mitä haluaisin tehdä ja kun kerron, niin mami silti kyselee, että mitä se Koda nyt tahtoo tai että mitä siellä on, aivan kuin se ei tietäisi... Miehän koko ajan kerron! Siskoja ja veljeä mami ymmärtää heti, niiden ei tarvi kuin katsoa mamia ja mami menee lepertelemään. Kun minä koitan sanoa mamille, että haluan leikkiä, se tulee silloinkin lepertelemään. Ja kyselemään tyhmiä!

Kyllä mami sitten yleensä lopuksi tajuu kun olen tarpeeksi kauan sille selittänyt, mutta luulisi, että tulisi jo ihan suoraan. Ei voi olla niin vaikeaa mami!

Mami on jopa kuvannut sitä kun se ei tajuu. Ehkä se kuvasi nämä toiseen tarkoitukseen, mutta mie nimesin videot ihan vinkiksi! Viimiseen mami laitto oman lisäyksen ku oon kuulemma niin söpö."









"Miu! Leikkiä!"

torstai 13. joulukuuta 2018

Irtohäntä

Raku ja sen häntä, siinä vasta pari. Raku harvoin käyttää häntäänsä esimerkiksi ärsyyntyneisyyden ilmaisuun (ehkä koska se on varsin tuntematon tunne poitsulle), vaan hännällä ilmaistaan rauhallisia tunnetiloja tai iltavillien aikaan latautunutta energiaa puretaan viuhtomalla  hitaasti häntää ennen karjaisua ja vauhtiinlähtöä. 

Yleensä häntä on kiedottuna kauniin patsasmaisesti jalkojen ympärille, mutta toisinaan häntä on kuin ei kuuluisi joukkoon ja vain seuraisi mukana ylimääräisenä outona koristeena. Kuten näissä:









keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Ystävykset

Koda ja Raku aloittivat lokakuun n. puolessavälissä painit ja myöhemmin Raku otti tavaksi pestä Kodan peppua (poitsu kun ei heti pese itse vessakäynnin jälkeen toisin kuin muut talouden kisut), mutta sitä yhtä ystävyyden kulmakiveä eli yhteisiä pesuja ei näkynyt. 

Kunnes, viimein 12.11. eli 2,5 kk päästä kotiutumisesta oli ensimmäinen pesu! Voi sitä onnea ja oli Kodakin varsin tyytyväinen.

Sen jälkeen pikkupoika on nauttinut säännöllisistä kylvyistä, jotka yleensä johtavat painiin. Toisinaan jompikumpi tytöistä tulee vaatimaan oman osansa Rakun huomiosta ja poikien välinen hetki keskeytyy. Tämä on Kodalle täysin ok. 

Välillä Rakun täytyy sanoa "pikkuveljelleen" ei, mutta suurin osa paineista käydään hyvässä hengessä ja toisen jaksamisen kestoa kunnioittaen. 

"Oot likanen, anna ku autan."

"Painitaan!"

Raku: "Tää leikki on ihan tyhmä!"

"Ai säkin täällä?"

Tämä on lähekkäin miten pojat ovat nukkuneet

NUUH

Koda ottaa koossa Rakua koko ajan kiinni!


Koda: "Sää oot kyllä tosi tylsä painikaveri nyt! Laita vastaan!"

"Heimoi me otettas herkkuja!"

Haikun kanssa Koda ei edes yritä painia ja poitsu on jo oppinut ex-kuningattaren eleet milloin voi lähestyä ja milloin kannattaa jättää omaan rauhaansa. Haiku ei pese Kodaa, mutta hippaleikkejä näillä on. Ne eivät kuitenkaan koskaan pääty painiin. Ehkä, koska Koda tietää, että Haiku suuttuu siinä helposti.


Noran kanssa Koda ei ole vielä päässyt tekemään oikein mitään. Ei pesuja eikä varsinaisia leikkejäkään. Nora kuitenkin hyväksyy poitsun lähelleen, seuraa uteliaana pennun touhuja ja on jokusen kerran hoitanut peppupesun.

Nora: "Älä koske, hyi!!" Koda: "??? En ees yrittäny!"

Opetin Rakulle "kuka on kaveri" -tempun, jossa poitsu laittaa tassunsa Kodan päälle (temppu on Rakun 23.) ja Norakin innostui kun huomasi siitä seuraavan herkkuja. Ehkä tälläkin kaksikolla vielä suhde kehittyy ajan kanssa.