perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulu on taas... kohta!

Weeeee, joulu! Omistaja häipyy tänään isänsä luokse yötä ja Hai jää asunnonvahdiksi. Olisi ollut ihuna ottaa se mukaan, mutta se ei viihdy siellä kovin kauaa eikä osaa rentoutua, vaikka olisikin väsynyt. Äiti tullee apujoukkojen kanssa sitä illenmalla katsomaan.

Kisukaverin luona ei mennyt ihan suunnitellusti, molemmat sähisi ja murisi. :D Vähän päälle kaksi tuntia siellä oltiin, mutta se aika ei riittänyt. Käydään vissiin vielä joku toinen kerta siellä, josko meininki olisi hieman eri.

Vähän jänskättää missä kunnossa asunto on kun tulen huomenna kottiin.... :p

Zoopluslähetyskin ehti onneksi tälle viikolle, sain ruokavarastot täyteen! Uutena makuna Hai pääsi maistamaan kengurua, ja kyllä tykkäsi. Äitikin löysi prismasta possunsydäntä ja osti sitä Haikulle 800 g. Hai oli hurja ja iski hampaat kaksi kertaa päänsä kokoiseen sydämeen kun olin sitä viruuttamassa.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Patti silmäkulmassa

Haikulle tuli joskus kuukausi sitten patti oikean silmäkulman yläpuolelle. Ajattelin sen olevan rasvapatti ja että se menisi pois itsestään. Viime viikolla näytti että aivan kuin se olisi hieman suurentunut, soitin eläinlääkäriin ja siellä pyydettiin käymään näyttämässä. Toinen vaihtoehto olisi ihokasvain, vaikkakin ne ovat enemmän vanhempien kissojen ongelma. Tänne tuli toissayönä yöksi ystäviäni ja eräs heistä kertoi heidän koirallaan olleen rasvapatteja otsassa, mutta ne menivät pois noin pari kuukauden päästä. En mene vielä näyttämään tuota pattia, katselen siis vielä ainakin kuukauden.

Hai-parka jäi vuodesohvan sisään loukkuun pariksi minuutiksi. Se oli mennyt eilen juuri kokoonlaittouhetkellä tutkimaan mitä sohvan sisältä löytyy (sohvassa on vetolaatikko, josta saa nostettua patjan, eli lattian ja patjan alle jää tilaa) eikä sitä oltu huomattu kun sohva oli muutettu takaisin sohvaksi. Tulin huoneeseen ja kuulin pauketta sohvan sisältä. ONNEKSI kissa oli täysin kunnossa, nähtävästi siellä oli ollut tyhjää tilaavetolaatikon ja sohvan välissä.

Hai oli ihmeissään kun meillä oli niin paljon (sille) tuntemattomia kylässä ja niin pitkään. Kyllä se leikki ja näin, mutta hieman hämmennyksissä oli silti. Varsinkin yöllä kun kolme (2 plus minä) nukuttiin makkarissa Haikun kanssa ovi kiinni. Hai oli mennyt nukkumaan kuljetuslaatikkoonsa, kuten aina, mutta jossain vaiheessa se oli tullut jalkojeni viereen nukkumaan. Oli hieman ahdasta nukkua sängyllä me kaikki neljä. :D

Tänään mennään käymään parhaan ystäväni luona kylässä, heillä on Haikunmielinen kissa tai pikemminkin toisinpäin, koska Ros on vanhempi. Huihui, mitenhän kyläily menee :D

 Haiku tykkäsi kun sai uusia leikkikavereita...

  
Mutta tykkäsi kovasti kun elämä palautui taas normaaliksi

maanantai 5. joulukuuta 2011

Lunta!

Tänään käytiin toista kertaa Haikun kanssa pihallapihalla, eli valjaissa isän luona ulkoilemassa. Lumen kanssa pääsi ensimmäistä kertaa elämässään kosketuksiin, mutta tuo vesipeto ei välittänyt lainkaan :D Kipitteli kuin millä tahansa muulla alustalla ja jopa työnsi nokkaansa syvälle (noh, maahan asti kuitenkin) lumeen ja tonki siellä.

Ollaan kolmesti käyty isän luona ja hieman Haiku on jo tottunut ympäristöön, mutta yhä maukuu eikä osaa rauhoittua. Leikkii, on utelias ja syö (kädestä), mutta paikoillaan ei tahdo pysyä. Noh, treeniä treeniä.

lauantai 19. marraskuuta 2011

torstai 17. marraskuuta 2011

Kanankauloja

Keräsin viimein rohkeuteni ja ostin Haikulle kuivattuja kanankauloja kokeeksi. En ollut aiemmin ostanut kun pelkäsin sen olevan epäsopivaa syötävää kissoille (mahdollisten terävien osien vuoksi), mutta ei se ole. Turvallista, kunhan valvoo ettei kissa niele liian suuria paloja ahneuksissaan.

Haiku tykkäsi toooosi paljon :) Rouskutti kaulan muutamassa minuutissa ja halusi lisää. Otan kuitenkin säännöksi, että korkeintaan yksi päivässä.

Ollaan taas opeteltu uutta temppua: kiinni. Siinä Haiku ottaa tavaran (tässä tapauksessa paperipallon) suuhunsa. Laittelen videota sitten kun temppu on halinnassa haluamallani tavalla. Se osaa sen jo, mutta pientä hienosäätöä kaipailee. :)

Haikun temppulista nyt:
istu
koske
femma
kymppi
maahan
nuole
ali
kaada
kiinni

Löytyi Haikun lempilelukin viimein minun vaatepinkan alta... se on ollut muutaman päivän kadoksissa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin :) Kisu oli onnellinen saatuaan lelunsa takaisin.

torstai 3. marraskuuta 2011

Video

Vähän viitettä Hain puheliaisuudesta, vaikka suuri osa sen ääntelyvariaatioista on vielä kuvaamatta. <3

http://www.youtube.com/watch?v=XzQtUYst0XA

maanantai 31. lokakuuta 2011

Kuulumisia

Haikun leikkaushaava on parantunut tosi hyvin :) Steriloinnista heti seuraavana päivänä se oli taas täysi meno päällä, mutta hyvin haava kesti tuon 2 viikkoa. Korvatulehduskuurikin loppui viime perjantaina. Toivottavasti korvat pysyy terveenä.

Mustiin ja Mirriin ei ole tullut vielä laajennusta raakaruokiin, mutta olen kuitenkin saanut lihoja pakastimeen. Tänään kokeiltiin karitsaa ja mausta tykättiin. Naudan kieltä se pääsi maistamaan toissaviikolla ja se oli hitti. Tällä  hetkellä odotan eniten kanankauloja testattavaksi, Haiku oli tänäänkin repinyt tapettia koulupäivän aikana. Jos se sattuisi innostumaan kaulojen jyrsimisestä, se antaisi jonkin verran tekemistä.

Kissan joululahjatkin olen jo päättänyt. Tilaan sille erään aktivointipelin zooplussasta sekä hieman kissanminttua jossain muodossa :3

tiistai 18. lokakuuta 2011

Sterilointi

Leikkaustilanne meni kuuleman mukaan hyvin :) ei jääty äidin kanssa katselemaan, vaan käytiin kiertelemässä Simon "nähtävyyksiä" ts. lähikauppaa. :D Pelottavan näköistä kun kissa nukkui silmät auki, nukahti hoitopöydälle kun sitä silittelin ja kotiinkin se saatiin simmut auki olevana.

Jo alle tunti kotiutumisesta Hai alkoi heräillä. Koska ruuminlämpö laskee nukutuksen aikana, Hai sai levätä vessassa, asunnon ainoassa huoneessa, jossa on patteri jo käytössä. Hain maatessa (mutta silmien avulla reagoidessa) menin toiseen huoneeseen juttelemaan isän kanssa. Hai ei vissiin tykännyt jäädä yksin ja oli puhelun aikana noussut ylös. Huomasin sen seisomassa vessan oviaukolla. 

Eläinlääkäri olikin varoittanut, että herätessä kissa ei välttämättä hallitse rakkoaan ja äksidentti saattaa tulla ja niinhän se tulikin. Hain askel oli todella hoippuvaa, mutta siitä huolimatta se onnistui hypätä makkarin sängylle minun siivotessa pissaläikkiä keittiöstä. Äkkiä kissa alas sängyltä ja makkarin ovi kiinni. Syödessäni keittiössä Hai koitti hypätä tuoleille...

Haavan suojana olleen lappusen se repi jo viimeistään 2 h heräämisestä. Minä tietenkin siinä sitten ihan paniikissa että nyt ei mitään suojaa ole (ei saatu mukaan kauluria tai sukkapukua, kuulema kissat jättää yleisesti ottaen haavan rauhaan). Hai nuoli haavaa kun siitä tuli lihasnestettä ja mie paniikissa soitan päivystävälle eläinlääkärille (joka oli sattumalta sama, joka Hain leikkasi) ja hän onneksi rauhoitteli että on normaalia, että sieltä eritettä tulee. Pelkäsin myös, että se oli saanut haavan auki ja sieltä sisälmystä ulos (tietystä kuvakulmasta kun katsoin niin erehdyin luulemaan nänniä haavasta tulevaksi joksikin).

Ajattelin rauhoituttuani ettei se pieni nuoleminen haittaa kun haava on kuitenkin uusi juttu ja kaipa se kiinnostaa. Kuitenkin, kun nuoleminen oli aikas jatkuvaa, soitin äidille, että hakee Mustista ja mirristä kaulurin varalle. Minulla on kuitenkin kaapissa pahalta maistuvaa haavansuojasuihketta, mutta on se hyvä olla kaulurikin varalta. Kello oli tuolloin17.30.

Myöhemmin illalla nuoleminen jatkui ja minusta tuntui kovasti siltä, että nyt tarvisi sitä kauluria. Suihketta en viitsinyt vielä laittaa kun avoimessa haavassa se aiheuttaa kirvelyä ja minusta näytti, että leikkaushaava oli pienesti avonainen eräästä kohtaa. Siinä sitten panikoin kun en osannut laittaa kauluria kiinni enkä netistä löytänyt ohjeita. Siinä sitten itku kurkussa soittelen äidille, että mites tämä nyt menee ja hän onneksi tuli sitten paikan päälle opastamaan, mutta loppujen lopuksi jätin kaulurin laittamatta kun äitini, leikkaushaavoista enempi tietävämpi. sanoi haavan olevan terveen näköinen.

Lääketokkurasta toivuttuaan Hai oli viettänyt lähes koko ajan piilossa - joko kiipeilypuun piilossa tai sängyn alla. Jouduin kuitenkin laittamaan tällekin illalle korvalääkettä, jonka Hai antoikin hyvin tehdä. Minulla on tapana palkata se, jos lääkkeenlaitto sujuu niin, että minä päätän milloin tilanne on ohi. Ja näinhän on lähes joka kerta käynyt ja annoin Haille sen ansaitseman palkkion (Primacatin kuivattu kananlihanpala) ja olin myös keittänyt toipilasta varten paketillisen alaskanseitiä, jota se innolla söi (olikin ollut yli 12 h syömättä ja juomatta). Tämän jälkeen oltiin taas kavereita ja Hai tuli viereeni tietokonepöydälle nukkumaan. :)

Kova on ollut stressi, mutta nyt kun pääsin seuraamaan Hain haavannuolemisia ihan lähietäisyydeltä, niin loppujen lopuksi ei se sitä varsinaista haavaa niin paljon nuole. :) se kun on kuitenkin vain muutaman sentin pituinen ja Hai nuolee paljon laajemmalta alueelta. Nyt on helpottunut olo ja kisukin nukkuu rauhallisena tuossa vieressä.

Kiitos paljon äidille tuesta ja kärsivällisyydestä! <3

perjantai 14. lokakuuta 2011

Eläinlääkärireissu

No niin, viimein! Haikun kutisevat ja likaiset korvat ovat toivonmukaan kohta historiaa, sillä ell diagnosoi hiivatulehduksen ja hoidonkin pääsin jo aloittamaan! Kahta eri ainetta: likaa poistava ja korvan hiivatulehdukseen reseptilääkettä, 2 x päivässä.

Aloitin kuurin jo tänään ja verraten siihen, että Haiku inhoaa kun lääkettä laitetaan korvan sisään, se meni hyvin. Puhdistusaineen kanssa sain kiittää onneani paksuista housuista, mutta loppu menikin jo hyvin ja varmasti huomenna vähintään yhtä hyvin. Haikulla ei ole tapana kantaa kaunaa ja tämmöisiin tilanteisiin se sopeutuu äkkiä.

Eläinlääkärissäkin se käyttäytyi erinomaisesti, kuten automatkankin. Tällä kertaa sain itse toimia eläinlääkärin apulaisena sen tutkiessa ja minun pitäessä kissasta kiinni. Hai oli kiltisti paikoillaan (vaikkakin jännittyneenä) ja ainoastaan kerran sähähti lääkärille ja sekin tuli jälkijunassa kun tilanne oli jo ohi. :D

Rokotuksenkaan aikana se ei laittanut lainkaan vastaan.

terv. ylpeä omistaja <3

tiistai 11. lokakuuta 2011

Kiima!

Voi kauhia sitä yöllistä mouruntaa! Taidanpa viedä tässä illan päälle anteeksipyyntölappusen ilmoitustaululle, varmasti kuului tuolla desibelillä naapureihin asti. Ensimmäiset merkkauspisutkin se teki, mutta älykkäänä yksilönä vanhalle hiekkalaatikon alla olleelle matolle, jonka olin sijoittanut oikeaan vessaan (hiekkalaatikko makkarissa) löysä kakka - äksidentin jälkeen. Varmaan haju oli vielä tallella tai muuten vain tuttu materiaali. Oli muutenkin tarkoitus heittää matto roskiin, joten eipä se haitannut. Koulun jälkeen piti tosin käydä lattiat läpi vastaisten varalle, mutta mitään ei löytynyt.

Laiska kun olen, tarvittiin vielä toiset pisut samalle matolle ennen kuin jaksoin kiikuttaa sen ulkoroskikseen. Taitavana tyttönä Hai meni pisun jälkeen kakille hiekkalaatikolle ja teki tarpeet laatikon sisäreunoille... Ja ei kun sitä puhdistamaan, tosin eihän siinä tilanteessa voinut kuin nauraa. Voi Haikua. :D

Eilen Hai ei oikein syönyt ja leikki vielä vähemmän, mutta tänään kisu oli niiden suhteen ennallaan ja oppi myös uuden tempun - maahan. :)

Maanantaina on sterilointiaika, sitä odottellen...

Toissapäivänä muuten oli toinen kerta kun kokeiltiin Vänttisen XXS-kokoisia valjaita, mikä on muuten se Haille sopiva koko. Ei se vieläkään niistä tykkää, mutta tämä kerta meni edellistä paremmin. Nyt kisu jopa käveli hetken normaalisti, kunnes kehujen jälkeen palasi takaisin ryömimiskävelyyn.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Vierailuja

Jahas, viime kirjoituksesta onkin jo jonkin aikaa. Käytiin eilen isän luona, ensimmäinen kyläilyreissu. Haiku tutki asunnon oikein reippaasti, mutta sen jälkeen alkoi armoton miukuminen, joka kesti kaksi tuntia. Ruoka ei maittanut kuin temppujen yhteydessä kädestä syötynä. Olisin halunnut käydä Haikun kanssa ulkonakin, mutta ostamani valjaat oli kaulasta liian väljät (XS-koko) eikä kaupassa ollut pienintä, eli XXS-kokoa. Pitää tosin katsoa ettei se taas ole liian pieni. :D Onneksi on vaihto-oikeus.

Isän jälkeen käytiin vielä pikaisesti mummolassa näyttämässä Haikua papallekin. Sielläkin se tutki ensin reippaasti asunnon läpi, mutta sitten alkoi miukuminen. Lähdettiin sitten heti kahvien jälkeen. Kotona Hai menikin lähes heti nukkumaan oltuaan jo 5 tuntia pútkeen hereillä. Kotimatkalla silmät jo hieman lupsuikin.

Opeteltiin eilen taas uusi temppu; nuole. Haikulla on ihanan iso oppimismotivaatio, nauroin kun luin eräästä kirjasta kissoille suositeltavan 5 min koulutusjaksoja, ei sen kauempaa että kiinnostus pysyisi yllä. Ennen uuden tempun opettelua me treenailtiin vanhoja, yhteensä temppuiluun meni 20 min ja Haiku olisi senkin jälkeen halunnut jatkaa.

Tällä hetkellä Haiku osaa temput:
  • istu
  • koske
  • femma (ylävitonen)
  • nuole
  • ali (kävelee/ryömii koukussa olevan jalan ali, riippuen mataluudesta)
Haikulle on varattu ensi viikolle eläinlääkäriaika, uusitaan rokotukset ja tutkitaan mikä ihme korvia vaivaa, ne kun ovat kutisseet jo kuukauden päivät ja on likaiset. Korvapunkin varalta tutkittiin jo viimeksi, mutta niitä ei ollut.



Alkaa olla jo taas kissakuume, Haiku ei selvästi ole onnellisimmillaan yksinään. Tiedän että se olisi paaaaljon onnellisempi toisen kissan kanssa ja jatkuva miukuminenkin vähenisi. Tällä hetkellä Haikusta koituvat kulut on liian suuret, ei onnistu. Ruokaakin Haiku syö noin 2 €/ pv. Me ollaan jo nyt pitkälti vitamiinittomassa ruokavaliossa, joten olen harkinnut siirtymistä märkäruuista raakaruokaan, jolloin taatusti säästäisin ruokakuluissa (yksi 70 g applaws-märkäruokapurkki maksaa noin 1 € ja olen ostanut broilerin sydäntä 105 g 0,30 €.....) Eipä varsinainen lihakaan ole raakana yhtä kallista kuin märkäruoka. Pitää miettiä. Ihmettelen kyllä miten jotkut pystyvät elättämään kissansa (x2) laadukkaalla ruualla alle 60 € kuussa. D: jos saisin Haikun ruokakulut puolitettua, voisin alkaa harkitsemaan toista kissaa. Ajatustasolla. Sen tulisi tosin olla leikattu, eli aikuinen. Tämä menee edes ajatustasolla ensi vuoteen, ellen jostain saa arpavoittoa....

tiistai 27. syyskuuta 2011

Hammaskeiju

Dodi, tyttönen kasvaa! :) Eilen löytyi maitohammas sängyltä. Ihmettelinkin kun kissa herätti aamulla puoli kuuden aikaan mouruamalla hiekkalaatikolla (sänky ja laatikko samassa huoneessa). Ei aristellut kuitenkaan, söi ja leikki normaalisti.


Brit care on nyt sitten todistetusti epäsopivaa ruokaa Haikulle. Ihmettelinkin kun sunnuntaista asti Haikulla on tullut löysähköä kakkaa ja määrältään kahden kissan läjiä. Sunnuntaina Pro plan - ruoka loppui ja korvasin sen britillä. Tänään en sitten sitä antanut ja kakka oli taas normaalia. Joten, viimeiset brit care kitten - kuivaruuat on myynnissä, wink wink. Eurolla lähtee. Vielä on noin puoli pussia jäljellä, ehkä vähän alle. Eli 200-150 g. Ehkä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Leivontaa ja leikkiä

Eilen täällä kävikin vilske kun päivällä äidin kanssa leivottiin ja illemmalla tuli pari vierasta kylään - Haiku saikin liikuntaa oikein kunnolla kun innokas leikkikaveri saapui ja vierailun jälkeen tyttö menikin lähes heti nukkumaan. :) Pienoisten unien jälkeen virtaa oli taas ja leikittiin sitten makkarin parisängyllä. Pääsin ensimmäistä kertaa kuulemaan saalistusääniä, niin intensiiviseksi meni leikki. Minullekin tuli kuuma, vaikka oli t-paita päällä. Sainkin yöllä katsoa leffan rauhassa, kissan nukkuessa olkkarinpöydällä.

Allergiaepäilyni ovat yhä tarkastelussa, harmi kun virallinen allergiatesti on niin kallis. :( pääepäilyjäni ovat kana ja kananmuna. Eilen tosin leivonnan yhteydessä Haiku sai raa'an kananmunan keltuaisen eikä oireita tullut, joten tällä hetkellä keskityn kanaan. Suurin osa kisun ruuista (varsinkin kuivaruuat ovat kaikki) koostuu kanasta, joten on sinänsä vaikea alkaa sitä tutkimaan. Kuivaruokaa minun on pakko jättää tarjolle koulupäivien ajaksi. Tilasin zooplussasta almo naturen tonnikalan makuista kuivaruokaa, joten kun tilaus saapuu, otan kanat pois ruokavaliosta ja katsotaan jatkuuko korvien vaikkuuntuminen ja yleinen rapsuttelu. Rapsuttelu voi toki johtua kuumuudestakin kun se on lähinnä satunnaista (meillä on 24 sisälämpötila). Noh, kohta nähdään.

Uusina ruokina Haiku pääsi eilen kokeilemaan makrillia (almo nature), vasikkaa (almo nature) ja raakaa kananmunan keltuaista. Vasikka ei maistunut, muut meni hyvin, vaikka kananmunastakin syötiin vain noin puolet.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Rauhallinen päivä

Tämä päivä on mennyt epäilyttävän rauhallisesti. Kisu oli koulupäivän ajan 9 h yksin eikä mitään ollut väärässä paikassa tai tuhottu, vain matto rullalla hieman. Treenailtiin pikaisesti muutamaa tuttua temppua ja testailin samalla aiheuttaako tosiaan Brit caren kuivaraksut kutinaa. Ensimmäistä kertaa kun sitä tarjosin sillä viikolla kun H muutti luokseni, Haiku rapsutteli itseään mielestäni epätavallisen paljon, joten jätin niiden raksujen syöttämisen. Kokeilin nyt uudestaan muutamalla raksulla ja kyllähän sitä kaulaa kohta oltiin rapsuttamassa. Pitää vielä kerran kokeilla (kolmas kerta toden sanoo) ja pistää ne sitten myyntiin jos silloinkin kutittaa.

Äiti kävi täällä kylässä tunteroisen, Haikua kovasti kiinnosti uudet hajut ja kyllähän se hieman leikkikin, vaikka muuten oli oma (vieraille) välttelevä itsensä. Treeniä, treeniä.

Koitin eilen antaa sille raakaa kalkkunaa, pikkupalat maistui (kävi rohmuamassa kun sulattelin sitä pilkkomista varten), mutta lautaselta se vain nyppi vähän ja loput roskiin. Ärrr.

Annoin Ava-liskolleni Nutriplus-geeliä (vitamiinigeeli) ja Haiku tuli uteliaana haistelemaan tuubia. Otti se hieman maistiaisiakin ja hyvin maistui. :)

Haiku ja Täpy-leopardigekko

maanantai 19. syyskuuta 2011

Käytösmallin muuttaminen

Olen miettinyt miten saisin Haikun lopettamaan pahat tapansa. Tuntuu kurjalta jatkuvasti olla sitä kieltämässä kun toisella olisi vain niin paljon energiaa, että se purkaa tympiintyneisyytensä ei-sallittuihin paikkoihin. Seinille hyppelystä johtuva eristäminen ei auta, eristyksestä päästyään se saattaa taas kohta olla seinille hyppimässä.
Oletan, että kieltämällä/rankaisemalla kissaa tulos on juuri päinvastainen kuin mihin pyrin. Kissa saa kaipaamansa huomion, vaikkakin negatiivisena, joten se kokee käytösmallin hyödylliseksi. Nyt illalla olen päättänyt kokeilla uutta strategiaa: sitruunamehua ovenpieliin ja huomioimattomuus kissan hyppiessä seinille. Luin tässä vasta, netistä jostain, kun joku kertoi tapauksesta, jossa kissa raapi sohvankulmaa ja rangaistukseksi se laitettiin ulos. Kissa ei lopettanut käytöstään ja eräänä päivänä eräs perheenjäsen huomasi, että kissa oli ehdollistunut siihen, että sohvan raapiminen tarkoitti ulospääsemistä. Joten aina kun kissa halusi ulos, se raapi sohvaa. Perhe alkoi päästämään kissan ulos ennen kuin se ehti sohvan luo ja ongelmakäytös lakkasi.
Toivottavasti huomioimattomuus auttaisi meillä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Energinen pikkupeto

Haikulla on "hauska" tapa alkaa hyppiä seinille kun sillä on tylsää. Pomppii seinää vasten ja pinkoo hurjaa vauhtia karkuun karvat pystyssä. Tänään on jo joutunut arestiin toiseen huoneeseen parikin kertaa käytöksen takia. Toissaviikolla hankkimani sitruunaviipaleet ovat jo kurtistuneet sen verran etteivät haise yhtä tehokkaasti, niitä olen käyttänyt ovenpielien suojeluun. Pitänee käydä ostamassa lisää.

Tyttöliskojeni, Shantin ja Danian, terraarion luo hyppimisestä ollaan jo päästy lähes eroon *koputtaa puuta*. Olikohan se viime vkl kun Haiku pääsi näkemään Danian kunnolla esillä ja päätti hypätä suoraan terraarion eteen tutkimaan tarkemmin. Arkaluonteinen Dania sai tottakai kunnon sätkyt ja ryntäsi salamana terraarion katonrajaan turvaan, josta kissa innostui. Noh, kissa arestiin, mutta Dania ei uskaltanut tulla moneen tuntiin alas ja loppujen lopuksi minun piti se sieltä nostaa piilopaikan suuaukolle.

Tästä lähtien H on kokenut terraarion hyvin mielenkiintoiseksi katselupaikaksi ja vaikka terraarion ympärys on siltä kiellettyä aluetta, se toisinaan on sinne pomppinut. Eräs yö laittamani talouspaperinäkösuojat oli revitty irti terraarion lasista. Noh, aina kun se on jäänyt rysän päältä kiinni (eikä ole totellut alas-käskyä) se on joutunut arestiin ja nähtävästi (ja onneksi) ne on tehonneet. Yhäkin Haiku tarkkailee tyttöjä, mutta kauempaa sohvan käsinojalta käsin. Olen siis toiveikas myös tapetttien suhteen.



 Haikun kanssa ollaan harjoiteltu sylissäoloa, se kun ei tykkää siitä ja alkaa miukumaan ja toisinaan rimpuilemaan. Olen nostanut sen hyvin lyhyiksi ajoiksi syliin ja jos tilanne sujui ilman rimpuilua, palkkaan. Ollaan parissa päivässä edistytty sen verran, että ennen kun Haiku uskoi sen joutuvan syliin, se lähti pakoon, mutta nykyään pysyy paikoillaan. Miukuu se edelleen ja välillä sydän hakkaa, mutta pikkuhiljaa alkaa olla luottavaisemmin mielin mukana.