Uudessa asunnossa

Terkut uudesta kodistamme! Muutimme kisujen ja liskojen kanssa viime viikon tiistaina ja viimeiset tavarat saatiin vanhalta asunnolta saman viikon torstaina. Tavaroiden paikoilleensaanti kesti tämän viikon keskiviikkoon. On tätä tavaraa vaan PALJON.

On nämä otukset vaan niin mahtavia, muutto meni tosi hyvin! Päivä sisälsi täysin uusia stressaavia tilanteita ja tottakai uuden ympäristön, mutta näihin suhtauduttiin yllättävän tyynesti. Uudessa kodissamme kisut viettivät alun keittiöön suljettuna muuttoliikenteen ajan ja heti kantokopistaan päästyään keittiötä lähdettiin tutkimaan kuono koholla. Aluksi oli tietenkin hämmennystä, mutta koska huoneessa oli tuttuja huonekaluja ja tuttu vessa, uusi ympäristö hyväksyttiin parin minuutin tutkimisen jälkeen eikä vessan käytönkään kanssa arkailtu. Ensimmäisen muuttotaukomme aikana Nora löytyi pakastimen taakse piiloutuneena (muut olisivat halunneet tutkimaan jo loputkin asunnosta, Haikun ovienavaustaidon vuoksi olin laittanut keittiön ulkopuolelle raapimatynnyrin esteeksi oven eteen) ja seuraavalla tauolla Norakin liittyi muiden seuraan hakemaan huomiota. Koda oli ensimmäinen, joka huomasi reitin ikkunalaudalta pakastimen päälle. Nora seurasi pian perässä.

"Hyvät näkymät, hyvä korkeus. Kelpaa!"

Päästyään pois keittiöstä sallitut huoneet tutkittiin heti suurella uteliaisuudella.

Tuttuja hajuja, kiva seikkailurata!

Muovilattia, ihanata! T. Koda. Pahvilattia, ihanata! T. Raku

Kisut ottivat todella tehtäväkseen kartoittaa kaikki paikat. Minulla oli täysi työ pitää uteliaat nenut pois vielä-kielletyistä paikoista eli käytännössä komeroista ja tietokonehuoneesta, joihin olin jemmannut laatikot ja jätesäkit purkua odottamaan. Niiden sijaan vallattiin sitten muita paikkoja:

1,5 vuorokautta uudessa kodissa. Täällä kaapinpäälliset ovat kapeammat kuin edellisessä, mutta ei haitannut menoa

Seikkailija-Koda valloitti salakaapin

Meillä oli Rakun kanssa eri käsitys kissalaatikosta...

Heti seuraavana päivänä viimeisestä muuttopäivästä vietettiin kaveriporukalla juhannusta meillä. Nora yllätti ja toimi seurapiirikisuna muiden lähinnä ottaessa rennosti omissa oloissaan.

"Tässä on hyvä"

Sittemmin valloitettiin lisää paikkoja: 

"Huoneen kunkku!!" (tietokonehuone)

"Koda tuu pois jäät vielä jummiin!!"

Meidän pihalla kasvaa jonkun verran heinää, mistä kisut saivat kesän ensimmäiset maistiaiset.

"Heinää!"

"Heinää!"

"Heinää!!"

"HEINÄÄ!!"

Tulisimmu ♥

Seikkailujen ohessa nukuttiinkin

Tänä keskiviikkona saatiin viimein matot lattialle. Kisut arvostivat

Apinapuu oli vielä tynkänä, Raku reippaana poikana päätti toimia jatkeena

Kiipeilypuiden päädyttyä paikoilleen ajattelin kirjahyllyn olevan hetken aikaa pois käytöstä seikkailuradan roolistaan, mutta...
"Ei hyppy eikä mikään" tuumi Nora

"Kuka käytävällä?! Tuu tänne!!"

Tämäkään muutto ei kuitenkaan säilynyt uhreitta. Pahvipuukurjimukset olivat jälleet murheenkryyninä ja parvekkeelta tuotu superhauska puu katkesi jo vanhan asunnon käytävällä korjauskelvottomaan kuntoon. 

Vanhan asunnon olohuonetta asuttanut korkea puu oli katkennut jo vuoden 2014 muutossa, mutta seinäkiinnityksen avulla se oli säilynyt käyttökelpoisena. Nyt kun puu oli uudella asunnolla useamman päivän odottamassa omaa paikkaansa ilman seinätukea, se oli selvästi liikaa ja katkennut tolppa irtosi. Muu puu säilyi käyttökelpoisena, mutta alkoi kallistua uhkaavasti päivien kuluessa. Koitin ottaa ylimmän tason irti painon vähentämiseksi, mutta tolpan ruuvireikä oli kärsinyt jossain vaiheessa eikä tolppa irronnut. Olin muutenkin miettinyt puun uusimista, joten sekin puu päätyi roskikseen. Tilalle tulee kauan haaveilemani täyspuu Zooplussalta ja toinen täyspuu myöhemmin tänä vuonna, joka korvaa ainoan jäljellejääneen pahvipuun.

Myös kissojen seinäelementit odottavat paikoilleenpääsyä. Ne tulevat kulkureitiksi kirjahyllyn päälle ja sängyn yli, mutta pitää odottaa uusia tarrakiinnikkeitä, vanhoja tarroja ei tule käyttää uudestaan. Ananimalabin tuotelupaus piti eikä tarrakiinnityksistä jäänyt jälkeäkään seiniin kun ne irrotettiin silitysraudan avulla. Jos joku on siis ollut epäileväinen tarrakiinnikkeisten seinätasojen ostosta, niin no worries! 

Täällä ollaan siis kotiuduttu mitä loistavimmin, sekä minä että kisut rakastetaan tätä asuntoa! :) Etenkin Koda on ollut erityisen mielissään muovilattian paremmasta rallipidosta ja on myös se, joka on eniten hyödyntänyt ikkunoiden ötökkä-tv -tarjontaa. Lintuja täällä lentelee joka ikkunan ohi aktiivisesti, mutta näemmä pikkuötökät on The Juttu. 

Meillä on myös kivasti pihalla nurmialuetta ja Koda on kovasti kiinnostunut käytävänpuoleisesta elämästä, joten varmaan käydään piakkoin tutustumassa ulkomaailmaan.

Kunnon asuntotour tulee kun saadaan kisujen jutut oikeille paikoilleen, kestää vielä hetki!

Yhdessä erikseen

Hei me muutetaan!

Kissoilla on riittänyt ihmeteltävää kun meille ilmestyi vähän aika sitten liuta banaanilaatikoita. Ilmassa on ollut jännittynyt tunnelma ja viime päivinä banaanilaatikot ovat alkaneet täyttyä ja ovat saaneet seurakseen myös kangaskasseja.

Olemme saaneet ilon asua tässä asunnossa 5 vuotta. Alusta lähtien oli puhe vuokranantajien kanssa, että he muuttavat tähän sitten kun eivät enää jaksa hoitaa omakotitaloa iän karttuessa. Alunperin oli puhe, että asuisimme tässä 3 vuotta (toiveikkaana ajattelin, että pystyisin tuolloin jo ostamaan meille ikioman asunnon), mutta 3 vuoden tultua täyteen sovimme, että jäämme tähän vielä. Nyt huhtikuun lopulla tuli kuitenkin puhelu, jonka myötä aloin etsimään meille uutta asuntoa. 

Uusi asunto löytyi yllättävän läheltä ja se tuntui heti oikealta kun kävin sitä katsomassa. Paljon ovia oven päällä makoilua rakastavalle Noralle (tässä asunnossa oven päällä makoilu onnistunut vain parvekkeen ovella ja se on ollut suljettuna kisuilta ainakin 2 vuotta) sekä pari kiipeilypaikkaa, joita kisut varmasti tulevat rakastamaan. Lattiamateriaalina on muovimatto, mikä tekee ralleista ja -mutkista miellyttävämpiä. Etenkin Koda luistelee paljon laminaatilla. Odotan innolla miten kisut ottavat haltuun uuden kotimme.

Pääasiassa kisut ovat olleet hyvin kiinnostuneita muuttoon liittyneistä touhuista. Parvekekausi loppui ennen kuin ehti alkaakaan, mutta sen sijaan kisut saivat parvekkeella olleen kiipeilypuun sisätiloihin, jonne se tulee jäämäänkin, sillä uudessa asunnossa ei ole parveketta. Tämä kiipeilypuu on ollut hitti ja kaikki kisut ovat hyödyntäneet sitä tasaisesti sekä leikeissä että nukkumapaikkana. Pojista on hurjan hauskaa sukeltaa putkessa lelun perässä ja tytöt ovat nauttineet pussipedistä ja uudesta juoksu-/kiipeilykohteesta.

Kiipeilypuu tuo myös yhteen, sillä muissa nukkumapaikat ei ole näin lähekkäin

N: "Ragnar-nimisiltä pääsy kielletty!"

Voi sitä olla lähekkäin näinkin

Raku on hieman stressannut muuttotunnelmasta ja on rapsutellut poskeaan auki. Lisäksi poitsu on viettänyt todella paljon aikaa vaatekaapin ylimmällä hyllyllä ja välillä sitä on saanut houkutella sieltä jopa syömään. Jos oven laittaa kiinni, Raku käy avaamassa sen itse. Enää ei ole kuitenkaan paljoa odotusta, sillä tiistaina kisut pääsevät uuteen kotiimme.

"En tuu alas täältä!"

"Tässä on jotain outoa..."

Toiset taasen ottavat rennosti

It's a trap!

Vastapesty peitto, ai että!

"Mie näytän miten tässä leikitään!!"

"Tyylipisteet 6/5, kato mami yhdellä tassulla!"

"Tuleeks se tänne? Huhuu lentävä jänö?"

"Ei näkyny" Raku taustalla: "Pölijä"

"Hei täällä se on!!"

"Muistakaa nesteytys näin kuumalla, lääh!"

Kotiutuminen

Keskiviikkona oli siirtovuorossa huonekalut ja eläimet. Jännitin kovasti miten saan kisut, varsinkin Rakun, koppaan ilman jahtaamista ja taistelua. Päätin, että kissat saavat mennä koppaan jo ennen tavaroiden vientiä (kissat vietiin viimeisenä), jotta kiireellisellä aikataululla toimivan muuttoapuni ei tarvitse turhautua, jos kissojen koppaansaamisessa kestääkin. Raku kun osaa laittaa vastaan tahtoessaan, vaikka nykyään koppaanmeno sujuu muutaman vastaanlaiton jälkeen.

Muuttopäivänä satoi lunta, kuva vanhalta asunnolta

Kissojen kiinnisaaminen sujui odotettua kivuttomammin. Muuttoapuni saapui noin puolta tuntia sovittua aiemmin, juuri kun minulla oli viimeisen terraarion tyhjennys kesken ja kissat vielä vapaana asunnossa. Kopat olin sentään jo laittanut kissavalmiiksi. Kisut eivät aavistaneet tulevaa koppaanjoutumista ja otin ensimmäisenä kiinni vaikeimman, Rakun. Kopat olin laittanut tyhjään komeroon siltä varalta, että kissa onnistuu luikahtamaan otteestani. Komerossa se on helppo saada uudestaan kiinni. Raku meni kiltisti koppaan kun otin siitä sellaisen otteen, ettei se päässyt levittämään etutassujaan kopan reunaa vasten eikä myöskään pystynyt pakittamaan kopasta ulos (toinen käsi siis levitti etutassuja pitkäksi eteen ja toinen työnsi hellästi, mutta varmasti pepusta). Seuraavana oli vuorossa Haiku ja senkin onnistuin nappaamaan heti syliin kun se oli niin keskittynyt vieraisiin ja huomasi aikeeni liian myöhään. Nora ehti tässä välin luikahtaa kylppäriin ja ammeen alle, mutta tuli namien avulla pois.

Huonekalujen vienti kestikin odotettua pidempään, n. 3 tuntia. Haiku jutteli meille kovasti aina kun palattiin asuntoon hakemaan lisää tavaroita. Tosi kiltisti ja kärsivällisesti kisut odottivat kopissaan eikä onneksi kenelläkään yllättänyt vessahätä tuona aikana. Kaikkia tavaroita ei ehditty viedä, vaan kiipeilypuut piti jättää torstaille. Pienin kiipeilypuu onnistuttiin kuitenkin saamaan mukaan jo keskiviikkona. 

Kisut pääsivät uuteen asuntoomme n. puoli kahdeksalta illalla. Aloin heti laittamaan terraarioita asumiskuntoon, sillä välin kisut lähtivät tutkimaan asuntoa. Raku oli kovin levoton myös äänellisesti, sillä se naukui kovasti. Välillä Haikukin tuli raportoimaan minulle löydöistään. 

Jo tunti kotiutumisen jälkeen kisut alkoivat riehumaan. Ensin Raku ja Nora olivat hippasilla, sitten kuka kenenkin kanssa milloinkin. Kisut arvostivat kovasti, että edes yksi puu oli jo saatavilla. Iltapalan aikaan ruoka maistui erinomaisesti, olivathan he syöneet viimeksi lähes 10 runtia sitten. 

Yöllä laittaessani petiä kuntoon kisut olivat ahkerina apulaisina.

Otin petarin pois pariksi minuutiksi suoristaakseni alupatjaa...

Kun viimein sain sen nostettua sängyn puolelle

Haiku halusi nukkua ensimmäisen yön sängyssä. Tämä oli mukava yllätys, sillä Haiku ei nukkunut lainkaan sängyssä viime asunnossa. Rakulla taasen on tapana nukkua peiton päällä jalkopäässä ja nytkin se halusi tulla siihen nukkumaan. Haiku ei arvostanut Rakun tulemista niin lähelle ja läppäsi sen pois. Myöhemmin tosin Haiku itse lähti jatkamaan asunnon tutkimista ja Raku tuli nukkumaan omalle paikalleen jalkopäähän. 

Ensimmäisen yön nukuin huonosti väsymyksestä huolimatta. Tietokone/liskohuoneessa ei ollut vielä ovea, sillä vuokraisäntä halusi minun tuovan ensin tavarat sisään tulevan haitarioven vuoksi, jottei se menisi rikki tavaroiden kannon yhteydessä. Yhden terraarioni katto ei kestä kissojen painoa kovin pitkään ja Raku tykkää hyppiä (luvatta) katon päälle, jääden sinne tilaisuuden tullen myös makaamaan, joten kuuntelin korva tarkkana, ettei hyppyääniä kuuluisi. Lisäksi parvekkeella tuuli laittoi jonkin kirkumaan. Ensimmäisen yön jälkeen kirkunaa ei ole juurikaan kuulunut, mutten vielä tiedä minkä sen aiheuttaa.

Toisena päivänä Haiku yllätti taas. Se antoi äitini koskea hänen tullessaan käymään, tuli jopa väliimme rapsuteltavaksi istuessamme keittiön pöydän ääressä juttelemassa. Yleensä Haiku tulee kuuntelemaan, mutta pysyttelee pois kosketusetäisyydeltä ja muutenkin väistää äitiäni, jos hän yrittää silittää. En tiedä mistä se on saanut alkunsa, mutta tämä oli oikein posiviitinen muutos, toivottavasti myös pysyvä. 

Kisut olivat erittäin onnellisia torstaina saatuaan kiipeilypuut takaisin (parista puusta tosin katkesi tolppa juuri loppumetreillä eli jo sisällä asunnossa). Ne vallattiin heti nukkumapaikoiksi. Raku rauhoittui kunnolla tuolloin, se oli ollut varsinkin aamulla kovin levoton kun vuokraisäntä tuli laittamaan oven paikoilleen poikansa kanssa. Silloin tosin kaikki kisut olivat levottomia, mutta Raku eniten. Kierteli ja naukui.

"Ihana puu, miten kaipasinkaan sinua"

"Rakas puu, älä enää ikinä jätä"

Eilen kisut pääsivät viimein katsomaan maisemia tietokonehuoneesta.

Lyhyesti sanottuna siis, täällä on mennyt erinomaisesti. Kisut ovat tykänneet kovasti uudesta kodistamme ja minä myös. Kisuilla päivät menee ralleillessa sekä tavaroiden järjestelyä seuratessa ja yöllä vähintään Rakusta saa unikaverin. Lauantaiaamuna Haiku yllätti nukkumalla tyynyni vieressä!

Mutta on tämä muuttaminen vaan rankkaa puuhaa. Viikko meni lähes tai kokonaan täyttä päivää muuttopuuhien parissa viettäen. Onneksi nyt on viimein tavarat paikoillaan, imuroitu, luututtu ja matot lattialla. Perjantaina siivosin vanhan asunnon ja luovutin avaimet. Viimein saa rentoutua!

"Viimeinkin! Se tarkoittaa enemmän huomiota meille"

Seikkailuluola

Ja nyt viimein asunnonesittelykierros kera kisujen! Meidän asunto on siis 63 m2 kaksio jättisuurella (n. 7-8 m pitkä) lasitetulla parvekkeella. Lisämukavuutena asunnon malli, joka mahdollistaa asunnon kiertämisen eteinen-olkkari-keittiö - välillä.

Eteistä asunnon ovelta katsottuna, Haiku istuu tietokonehuoneeseen päin, vieressä wc

Eteinen keittiöstä katsottuna

Tietokonehuone/liskohuone. Tänne kisut ei pääse valvomatta

Kiipeilypuusta pääsee hyllyn päälle, tietokonehuone

Tietokonehuone

Terraarioita, tietokonehuone

Näkymää eteiseen + kisujen ruokailupaikkaa, keittiö

Keittiö

Olohuone/makuuhuone eteisestä katsottuna

Kissojen puut + hylly, olkkarimakkari

Parveke

Parveke

Kisujen vessa vessassa

Kuvauksen aikana kisut antoivat näytettä uuden asunnon menosta.

Nora juoksi tunneliin

Ja siitä toiseen

Nähty!

Hippa johti parvekkeelle

Hop!

Pöydän kuningatar

Rakukin pompii

Nora juoksi taas tunneliin, kaverit perässä

"Huijasin, menenkin täältä"

"Heippa luuserit!"

"Hahaa tänne ne ei tuu"

"Maisemat on kiinnostavammat kuin ajojahti"