Kuun alussa, n. viikko ennen Kokkolan näyttelyä, Raku rapsutti poskeensa kaljun läikän. Rapsutus tuntui olleen kertaluontoinen enkä siitä huolestunut sen kummemmin, mutta reissumme aikana kisujen hoitajalta tuli terveisiä, että kutina oli aktivoitunut ja lauantaina ilmennyt voimakkaana, kuten myös korvien kutina, vaikka menussa ei ollut ollut mitään uutta. Paluupäivänämme sunnuntaina kutina oli jo rauhoittunut ja poitsu oli ollut pirteämpi.
Muutaman päivän ajan sen jälkeen näytti taas siltä, että kutina olisi lakannut, kunnes se alkoi taas. Mutta poitsu rapsutti aina huomaamatta, vasta seuraavana päivänä huomasi oliko poskea rapsuteltu.
Viime viikolla, n. 2 viikkoa reissun jälkeen, kutina oli suurimmillaan ja posken kalju alue tuplaantui alkuperäisestä ja pintahaavakin ilmaantui viikonlopun kynnyksellä.
 |
| Nike - but don't do it. Kuva otettu tiistaina |
Koska kutina ei kadonnut itsekseen, oli syynetsinnän aika. Allergia ei ole aiemmin oireillut näin eikä kyseisellä alueella ole enää hampaitakaan, mikä voisi aiheuttaa kipua. Lisäksi kyseisten hampaiden lähdöstä on jo niin pitkä aika, että ruuan jumiutuminen ikeneen kuulosti sekin epätodennäköiseltä eikä hammasharjaan tarttunut mitään sieltä kokeillessa taikka ien punoittanut tai näyttänyt oudolta.
Lauantaina alueen ollessa pahimmillaan aloin miettimään stressin mahdollisuutta. Poitsu on ollut koko kuukauden todella hellyyden- ja huomionkipeä; hyppinyt olkapäälle tavallista enemmän, nukkunut pitkästä aikaa öitä sängyssä jne. Raku leikkii ja touhuaa yksinään ja muiden kanssa useita kertoja päivässä, mutta leikityshetkissä parrasvalon vie Koda ja Haiku. Mietin, että josko Raku stressaa sitä kun sen kanssa leikitykset ovat jääneet vähälle.
Jo lauantaiyönä testasinkin asiaa ja huolehdin, että Raku sai oman osansa leikityksestä lelulla, joka ei edes kiinnostanut Kodaa suuremmin. Sen jälkeen olen pitänyt Rakulle pari kertaa päivässä oman leikityshetken ja liekö sattumaa vai oliko syynä todella stressi leikityksen puutteesta, mutta alue on lähtenyt paranemaan! Jo muutamassa päivässä kalju läikkä on saanut karvaa ylleen ja näyttää paljon terveemmältä. Kunhan nyt myös suunta pysyisi.
 |
| Oikeaoppista teltankäyttöä taas |
 |
| Rakun varmaan suosikkikäyttö teltalle on vaania lelua kattoreiän kautta |
 |
| Voi höppänää |
Jos kalju kohta on alkanut kasvamaan umpeen., on todellakin stressi. Nämäkin stressaavat eri syistä. Ja syy voi olla todella. pieni, mutta heille. iso. Raku voi todellakin kokea, että jää haluamaansa vähemmälle huomiolle.
VastaaPoistaJoo, vahvistui tosiaan stressiksi kun nyt perjantaista tiistaihin olin hyvin vähillä energioilla flunssan vuoksi ja leikitykset jäi aikalailla nolliin. Ilmeni sen myötä taas rapsuttelua. :/ Voi energistä huomionkipeää pikkupoikaa. ♥
PoistaOho, onpas varmaan aika säikähdyttävä näky ollut tuollainen karvaton läntti! :( Hyvä jos lisäleikityksellä hoituu pois eikä palaa, eikä ole allergiaa millekään uudelle aineelle. Kerro sitten miten homma etenee?
VastaaPoista(Täälläkin on ilmassa hellyyden- ja huomionkipeyttä, kun porukka aktivoituu talven jälkeen...)
Oli se kummallinen kun ekaa kertaa ja tässä iässä! Vahvistui stressin aiheuttamaksi kun flunssan vuoksi leikitykset jäi ja rapsuttelu palasi moikkaamaan. :/ Mutta olen tyytyväinen, että syy selvisi näinkin pian ja on helposti pidettävissä kurissa.
PoistaHyvä juttu tosiaan! :) Piti vielä kysyä, että oliko teillä käytössä feliway tms., jos se auttaisi Rakun aina tuollaisten yksittäisten "ihminen sairaana/kiireisenä"-päivien yli? Kun onhan tuo nyt itselle ehkä henkisesti vähän kuluttavaa, jos kokee että on leikityspakko stressireaktion uhalla? Tai miltä siusta nyt tuntuu?
PoistaEi ole Feliwayta tms, pyrin välttämään niitä viimeiseen asti pureutumalla nimenomaan ongelman juuriin ja niiden kitkemisiin. :) Noita ei jaksa -päiviä ei ole kuitenkaan montaa vuodessa ja jo muutaman minuutin yhteinen leikkihetki päivässä riittää estämään reaktion. En koe pakkoa, mutta suhtaudun siihen samoin kuin hampaidenharjaukseen: Jos ei jaksa käyttää päivästä edes 10 min hyvinvointiin panostamiseen, niin sitten tulee harkita kissanomistajuutta uudestaan. :'D Rakuhan jaksaisi leikkiä vaikka kuinka kauan, mutta yleensä tuo pikkukettuoravanuutti tulee häiritsemään viimeistään jossain kohti eikä näillä toimi kaverin sulkeminen vähäksi aikaa toiseen huoneeseen.
PoistaHyvä juttu, että suhtaudut noin! :) <3 Ja ehkä tämä vaihe menee Rakulla ohi, kunhan Koda vielä kasvaa ja aikuistuu ja porukan suhteet toisiinsa ja ajankäyttö sinun suhteen kunnolla tasaantuvat.
PoistaTäällähän vähän samantyylinen homma oli se Sepon hännänimeskely, jota katseltiin satunnaisena käytöksenä hänen pentuajastaan asti, ja jotä sitten viime keväänä ja kesänä ilmeni riesaksi asti. Syksyllä imeskely saatiin vähenemään ja se loppui joskus syys-lokakuussa kokonaan, mahdollisesti runsaan lisäaktivoinnin ansiosta (postaus loppumisesta jäi tekemättä... :D). Käytöksen loppumisen jälkeen ollaan luisuttu vähitellen takaisin vähäisempään -> normimääräiseen aktivointiin mutta imeskely ei ole palannut. Koputetaan puuta. :D
Minulla oli jossain vaiheessa sellainen pelko, että me itse oltiin opetettu Seppo ns. yliaktiiviseksi, ja sen takia se hännänimeskely alkoi. Että sille aina pennusta asti tarjottiin tekemistä ja sen takia se ei sitten kestänytkään olla tekemättä mitään ihmisen kanssa. Tiedätkö, samaan tapaan kuin koirat voivat olla yliaktiivisia jos ne on aina saatu rauhoittumaan väsyttämällä ne tekemisellä eikä ne sitten osaakaan rauhoittua itse. D: Se pelko nyt kuitenkin meni ohi, kun Seppo hakee tietenkin yhä huomiota mutta paremmilla tavoilla, esim. kantamalla lelun jalkoihin heitettäväksi tai vaikka availemalla kaapinovia (mikä ei ole hyvä mutta kuitenkin paljon parempi kuin oman hännän imeskely). Hän tuntuu nyt myös tottuneen siihen, että ihminen ei aina jaksa, ja sitten hän menee vaikka yksin vähän pelailemaan palloradalla tai jopa suoraan rauhoittuu nukkumaan. Jee!
Huh, tulipas pitkä teksti. Pitää varmaan siirtää tämä copy-paste-tyylillä postaukseksi. :D
Hei ihan mahtavaa, että hännänimeskely loppui ja syykin käytäkselle löytyi!! :) Tuo on minusta juuri parasta, että ei pelkästään käytös lopu, vaan myös tietää miten torjua se jatkossa. Ja tuo yliaktiivisuuspelko on ihan realistinen kissojenkin kanssa. Siinä onkin työ opettaa pois, jos sattuu kohdalle.
PoistaPuu jäi koputtamatta ja Seppo kehitti uuden häiriönkäytöksen. Voi jumalauta, ilmeisesti kevät on täällä näiden aikaa, kun valo lisääntyy ja päässä alkaa viirata. Pitikin kehua että nyt on täällä kaikki hyvin...
PoistaJoo, eli siis samanlainen homma kuin Rakulla varmaan, etujalkojen sisäpuolella on kaksi kolikon kokoista lyhyempikarvaista länttiä, joista karvaa on parturoitu, iho on ok. Ei ns. "näytä" normaalilta allergialta tai kivulta eli eka kotidiagnoosi on, että kun aktiivisuustaso on taas taivaissa niin ehkä stressaa tekemisen puutetta. Nyt vois kyllä lyödä itseään naamaan. :'D Sepon superaktivointi jatkuu...
Voi eiiiiii. :( Pitikin... Älypelejä kehiin, Nose Work saattaisi olla Sepon juttuja. :) Se on kans helppo kun ite tarvii vain seurata vierestä sitten ku rata valmis ja kisu päästetty puuhiin. :D
PoistaKiitos muistutuksesta hei, Nose Work pitää laittaa tulille! :) Joskus aloiteltiin mutta sitten se jäi. Nyt ollaan viikon päivät jo Seppoa leikitetty taas hurjasti ja karvattomat laikut eivät ole isontuneet, jee! :)
PoistaJEE! :)
PoistaVoi ei ♥ Hyviä leikkihetkiä teille!
VastaaPoistaKiitti! :) Onneksi on noita leluja mihin Koda ei koita viedä kaikkea leikkiaikaa. :D
PoistaVoi Rakua, on se niin söpö <3 En tiennytkään, että stressi voi aiheuttaa karvanlähtöä, mutta hyvä, jos on alkanut paranemaan.
VastaaPoistaOn se ♥ Voi aiheuttaa, mutta yleensä stressinpurku näkyy enemmänkin jonkun alueen, yleensä mahan, nuolemisena. Itselle oli eka kerta kun tuli vastaan posken rapsutteluna. :o
Poista