Kissojen sopiva lukumäärä
riippuu omistajasta ja kissoista itseistäänkin. Jollekin yksi kissa
on riittävä, toinen taas tahtoisi lauman. Kissojen sopivaan
lukumäärään vaikuttaa niin niille käytettävissä oleva aika,
raha, tila ja kiinnostus kuin kissojen persoonatkin. Jotkut kissat
ahdistuvat suuresta kissamäärästä varsinkin pienessä tilassa, jotkut ahdistuvat yhdenkin lajitoverin seurasta ja jotkut nauttivat kun
leikkikavereita riittää.
Moni kauhistelee
ajatusta, että ottaisi 2 kissaa. Kissoista on kuitenkin paljon
seuraa toisilleen ja yleensä lajitoverin seura parantaa kissan
elämänlaatua huomattavasti. Siitä ei ole vaikea päästä
tilanteeseen kun haaveileekin jo kolmannesta kissasta. Minulle
ajatuksena 5 kissaa oli sopiva. Kissaharrastukseni alussa puhuin,
että 2 olisi sopiva määrä. Ei aikaakaan kun puhuin tulevaisuuden
suunnitelmissa kolmannesta kissasta. ”Kuinka monta kissaa aiot
hankkia?” No, ehkä se neljäskin menisi. Mutta toisaalta 5
kuulostaa kivalta luvulta.... Seinälläni on osuva taulu:
Noran tulon jälkeen
kissakuume meni hetkeksi ohi. Hetkeksi. Vieläkään ei ole
varsinaista kuumetta, mutta kyllä sitä on tullut jo haaveiltua joko
somalista tai esykissasta. Mutta päätin, etten ota neljättä kuin
vasta kun minulla on vakityöpaikka. Neljännen kissan otto tässä
elämäntilanteessa veisi rahat tosi tiukille ja nykyisissä lemmikeissäkin riittää mukavasti puuhasteltavaa.
Sitten tarjoutuikin ottaa ystäväni kissa luokseni asumaan. Kissa
kuulosti oikein hyvältä meidän laumaan, joten ajattelin että
miksei, loppujen lopuksi en keksinyt yhtään oikeasti hyvää syytä kieltäytyä. Ei ihan vielä ollut tarkoitus ottaa neljättä, mutta
mielelläni autan ystävää hädässä. Kyllä rahaa löytyy vielä
sen verran, tarpeen tullen tiedän mistä vähentää kuluja ja
neljäs kissa menee siinä missä kolmekin. Sovittiin kuitenkin,
että kissa tulee ensin vain testiin. Haikulla oli aikoinaan
vaikeuksia hyväksyä erästä aikuista kissaa, joka majaili meillä
pari viikkoa, joten olin varautunut, ettei tämänkään kanssa
onnistu. Laitoin paljon odotuksia Noran sosiaaliselle luonteelle,
että hän on se joka rikkoo jään ja muut seuraavat sitten perässä.
Tämän kuun alussa
meille siis muutti testiin neljäs kissa. Mutta, lyhyesti sanottuna
homma ei toiminutkaan monella tasolla. Idea oli hyvä, toteutus huono. Matkassa olikin paljon
muuttujia kissojen välisten suhteiden lisäksi, kuten se, että
tajusin, ettei minulla ole sittenkään aikaa neljännelle
kissalle töiden alettua. Varsinkaan jos kissat eivät tule silloin
vielä toimeen keskenään. Ja pakko myöntää, ettei varmaan olisi
rahaakaan sitten kun palaan työttömäksi. Niin paljon kuin se
harmittikin, oli pakko palauttaa kissa. Ehti se olla meillä 2,5
viikkoa. Kissoista ei ehtinyt tulla kavereita tässä ajassa. Rakun
ja Noran suhteen välit oli ihan ok, vaikka leikkeihin ei kunnolla
ryhdyttykään/ne loppuivat sähinään, mutta Haiku ei hyväksynyt
uutta tulokasta, vaan murisi ja sähisi aina kun se tuli lähelle ilman
häiriöitä (ei siis keskittynyt muuhun).
Nähtäväksi jää onko
3 kissaa minulle se sopiva määrä, vai tuleeko joskus
tulevaisuudessa lauma kasvamaan sittenkin vielä neljään. Pentu sen kuitenkin tulisi olla, jotta todennäköisemmin tutustuminen sujuu nopeammin. Tuskin
viidettä kissaa tulee. Se kuitenkin varmistui, että vielä ei ole uuden
perheenjäsenen aika. Helmikuussa töiden alettua
tulen käymään töissä toisella paikkakunnalla, joten matkoineen
olen 10 h arkisin pois. Tähän päälle kaupassakäynnit, kotityöt
ja eläintenhoito. Pakko se oli itselleen myöntää, neljä kissaa
ei mene siinä missä kolmekin. Aina uusi kissa tarkoittaa enemmän
työtä. Enemmän huomioitavaa, enemmän siivottavaa, enemmän kuluja
ja raakaruokinnan ollessa kyseessä, enemmän ruuanlaittoa.
Otsikkoon palatakseni, minusta on ok ottaa niin monta kissaa kuin tahtoo, kunhan niistä pystyy huolehtimaan niiden tarvitsemalla tavalla ja on myös varaa huolehtia yhtäkkisistä sairastapauksista. Jollekin tämä tarkoittaa 1-2 kissaa, jollekin 9. Ulkopuolisen silmin määrä saattaa tuntua suurelta, mutta niin kauan kun kaikilla on hyvä olla ja kissojen hoidon laatu ei huonone lukumäärän kasvaessa, kellään ei ole sanavaltaa kuinka monta lemmikkiä kellekin on tarpeeksi.