Kissamaista elämää, osa 8

Näyttelyä jännittäessä on hyvä purkaa kännykän kuvasaldoa. Huomenna on Noran pesupäivä ja käytössä on uusi shampoo. Meidän vakkari on ostettu vuonna 2013 Rakun näyttelyyn ja näin 4 vuoden jälkeen en enää koe sitä turvalliseksi käyttää, vaikkei parasta ennen -päiväystä siihen olekaan merkitty. Ihmispuolella shampoon käyttöikä on 3 vuotta ja todennäköisesti sama on eläimilläkin. Tässä 4 vuoden aikana meidän käyttämä merkki on poistunut Mustin ja Mirrin valikoimista ja ainut sitä myyvä suomalainen verkkokauppa myy tällä hetkellä ei-oota. Selkeää tehovaikutusta en ole havainnut shampoossa puhtauden lisäksi, mutta uusi shampoo jännittää silti. Myös Noran allergioiden näkökulmasta, vaikka shampoo huuhdellaankin turkista huolellisesti.

Näyttelyjännitysten ulkopuolella meidän arki on tasaista. Syömistä, yleistä ja telkkarin(kin) ääressä oleskelua. 

Kauneusunoset

Haiku on ottanut tavaksi tulla nukkumaan puoliksi mahan päälle. ♥ PS. Villasukkakesä

Kylmä kesän hyvä puoli = kisut tykkäävät olla sylissä. ♥ Rakun kanssa Simpsoneita

"Vauhtia ruoka, sula nopeammin!"

Se tunne, kun mami lopettaa halihetken ja lähtee töihin-paikkaan

Keitin lohta ja annoin kisuille liemen täyttäen kupin puolilleen. Annos oli tarkoitettu kaikille, mutta Haiku urakoi kaiken yksin ennen kavereiden pääsyä apajille

Rakun E-vitamiinitestailut jatkuu. Jo 2 valmistetta ovat olleet epäsopivia ja nähtävästi Multicatkin on pois listoilta. Super E-vitamiini on todella vahva kissan tarpeille, joten sekoitin sen jauhetun broilerinsiipi -pötkön joukkoon päiväsaannin pienentämiseksi

"Rapsuta!"

"Lähe vaan sinne töihin ja jätä rapsutus kesken, ei (muka) kiinnosta."

Piiitkä poika

Mistä on kunnon akkujen lataus -juhannus tehty: villasukista, viltistä, sylikissasta ja uudelleen aloitetusta Witcher 3:sta (sekä suklaasta)

"Katon ettei tää lähe mihinkään!"

"Kukkuu, mitä tehhään?!"

"Kiitti uudesta pedistä, tää on kiva!"

Maksan maistuvuusongelma

Haiku on nirsoillut maksan kanssa viime vuoden lopusta lähtien. Haiku ja Raku saavat broilerinmaksaa kerran viikossa A-vitamiinin lähteenä ja ennen se oli Haiku-ahmatin yksi suosikkiruuista. Tosin, sille listalle on helppo päästä. Yhtäkkiä Haiku laittoi stopin maksan syönnille ja siitä lähtien viikottaiset maksa-annokset ovat olleet enemmän tai vähemmän taistelun aiheena. Olemme kokeilleet erilaisia keinoja maksanirsoilun voittamiseen:

1. Vähäisellä ruokinnalla oleminen

"Terve kissa ei tapa itseään nälkään täyden ruokakupin edessä" ja "Nälkä on paras mauste", sanotaan. Nirsoilun alettua ensimmäinen keino olikin tarjota ainoastaan maksaa niin kauan kunnes lautanen on syöty tyhjäksi. Kun aamupalalla tarjottu maksa ei maistunut, laitoin sen kelmun alle jääkaappiin odottamaan päiväruoka-aikaa. Haikulle maistuu normaalisti ruoka niin hyvin, ettei aterioita ole tarvinut jättää välistä nirsoilun vuoksi. Ajattelin, ettei Haiku-ahmatti kauaa jaksa nirsoilla.

Haiku kesti yllättävän pitkään, jopa 3 päivää, ennen kuin minä luovutin ensin. Tuona aikana se oli saanut n. teelusikallisen verran muuta ruokaa päivässä, että saisi edes jonkin verran energiaa. Paaston vaikutuksia kissaan ei ole tutkittu kovin laajasti ja yleinen liikkuva tieto onkin, että edes jotain pitäisi syödä päivän aikana, jottei kissalle pääse kehittymään rasvamaksaa kehon joutuessa käyttämään omia rasvavarastojaan ruuasta tulevan sijaan. Ylipainoiset kissat ovat rasvamaksan kehittymisessä suurimmassa riskiryhmässä, mutta niillekään ei ole tutkimuksen mukaan kehittynyt rasvamaksaa kuin vasta 5 viikon paaston jälkeen. Tutkimusten vähyydestä ja kapeudesta johtuen on kuitenkin suotavaa noudattaa ohjetta, että kissa saa syödäkseen edes vähän päivän aikana.

Koska Haikuun ei näyttänyt aterioiden skippaaminen vaikuttavan lainkaan, niin päätin siirtyä seuraavaan kikkaan meidän molempien parhaaksi.

2. Ruokahoukutin maksan vieressä

Toisena keinona oli laittaa maksan viereen nokare muuta ruokaa. Ajatuksena, että Haikun päästyä ruuan makuun se söisi paremmalla tuloksella myös vieressä olevaa maksaa. Tämä keino toimikin jonkin aikaa jopa niin hyvin, että hetken Haiku söi maksaa myös ilman houkutinta.

3. Maksan marinointi

Kissa päättää ruuan syömäkelpoisuuden sen hajun perusteella. Yksi keino nirsoilun voittamiseen onkin marinoida ruoka jollain toisella ruualla tai herkulla, mitä kissa syö mielellään. Vaikka tavallinen maksa ei maistuisi, moni kissa rakastaa pakastekuivattua maksaa. Helposti murenevan pakastekuivatun herkun avulla marinointi on helppoa. Raksupersoilla kissoilla raakaruokaan siirtymistä helpottaa nirsoilutilanteissa ruuan marinointi murskatuilla raksuilla.

Haluaisin mahdollisimman vähän käyttää ns. ylimääräisiä houkuttimia, joten marinoin maksan lohiöljyllä, jota kissat olisivat saaneet normaalisti myöhemmän aterian mukana. Lohiöljyä varten paloittelin maksan pieniksi suupaloiksi oman mukavuuteni turvaamiseksi, sillä Haikulla on tapa nostaa ruoka pois lautaselta ja lohiöljy sotkee lattian herkästi.

Lohiöljy on ollut tehokas maistuvuuden nostattaja. Rakukin on alkanut viime aikoina nirsoilemaan maksan kanssa, Haikun esimerkkiä noudattaen. Myös sillä tehoaa kastikkeena oleva lohiöljy, jota silloin tällöin herkistyn antamaan kuten myös muita houkuttimia, mitä kulloinkin käytän Haikun kanssa. Yleensä riittää, että poitsun jättää huomiotta. Kun Raku huomaa, ettei tule saamaan samoja etuuksia kuin Haiku, se tyytyy syömään maksan sellaisenaan.

Raku: "Hei mulle kans!"

Lohiöljykastike

Kuivattujen maksojen murskaus morttelilla

Maksan kuorrutus maksalla

4. Maksan kypsennys

Moni raakaa maksaa inhoava rakastaa kypsää maksaa. Kypsässä tuoksu muuttuu ja se pääsee kunnolla valloilleen. Myös Haiku söisi moitteetta kypsää maksaa, mutta mieluummin tarjoilen maksan muulla tavoin. Kypsennetyn maksan A-vitamiini ei poikkea oleellisesti raa'asta, joten määrä voi pysyä entisellään. Meillä on kokeiltu mikrokypsennystä sekä keittämistä, keitetty ei maistunut. Mikrokypsennys sotkee herkästi ja joillekin kissoille riittääkin pelkkä lämmitetty maksa.

5. Ruokaseos

Maksa pieniksi paloiksi silputtuna tai paloina ja sekoitettuna muuhun ruokaan (esim. yhdistää kaksi tai puolitoista ateriaa, riippuen kuinka monta ateriaa kisu saa päivän aikana) voi toimia myös. Haiku söisi mielellään Maukkaan sisäelinseosta, jossa on yhdistettynä maksa, sydän ja kivipiira. Seos ei kuitenkaan kaksi kertaa testattuna pysynyt kummallakaan Rakun sisällä, joten kokeilupötkön jälkeen sitä ei enää ostettu. Raku on aikoinaan syönyt seosta moitteetta, mutta jostain syystä ei kestä sitä enää.

Sanoista teoiksi

Niin kai se menee, että kun tuo julki jonkin aikomuksen, se myös toteutuu nopeammin. Jopa samana päivänä kun kirjoitin pohdinnoistani korvata Multicat-monivitamiinilisä muilla valmisteilla, laitoin korvaavat ravinteet tilaukseen.

Ihan täysin lisäravinteet eivät kuitenkaan pysyneet suunnitelluissa. Innostuinkin tilaamaan Dogs Firstin B- ja E-vitamiinin verkkokaupassa olevan ison alennuksen vuoksi. Tilasin 2 purkkia E-vitamiinia ja ainakin toistaiseksi vain yhden purkin B'tä. Ehkä tilaan lisää, jos pystyn, kunhan selviää pystyykö Raku syömään sitä vai ei. Biofarmilta tuli vahvistus, että B-Max koirille ja kissoille sisältää myös maissitärkkelystä eli se on pois meidän listalta.

Uusia jäseniä lisäravinneperheeseen

Dogs Firstin toimitus oli todella nopea; pääsimme testaamaan tuotteita jo eilen. En malttanut olla tarjoamatta molempia DF-tuotteita ja maistuvuus on todella hyvä. Norakin sai ensimmäisen annoksensa E-vitskua. Nyt B-vitskutabletin syömisestä on kulunut jo yli vuorokausi eikä Raku oireile, joten siltäkin osalta näyttää hyvältä. 

"Jos vähän maistan?"

2 x 1/4 tablettia

Yllätyin miten iso B-vitskutabletti on, mutta maistuvuuden kanssa ei ole lainkaan ongelmaa, kiitos tuotteessa olevan sianmaksan. Tabletti menee kuin ahneille kissoille. Tabletti on myös helppo jakaa tarvittaviin 1/4 paloihin. 

E-vitamiini on hajuton eikä oudoksuta kisuja ruuan päälle jätettynäkään. Kävin tänään ostamassa Pirkka B-vitskun Noralle, se ei pysty syömään Dogs Firstin B'tä possuallergian vuoksi. Toivottavasti Pirkka kuitenkin sopii, muussa tapauksessa Nora palaa Multicatiin.

Nyt sitten vain jännätään sopivuuksia.

Kokeiluja ja muutoksia lisäravinnepuolella 2

Osa 1

Meidän lisäravinnepuolella tapahtuu. Taas.

Omega 3 ja D-vitamiini

Aloitetaan vaikkapa Möllerin kalanmaksaöljystä, jonka käytön aloitimme tammikuussa. Apteekin Möller Tupla ei onnistunut pitämään kisujen turkkia pehmeänä toisin kuin Salmopet, joten minulla oli suuret odotukset kalanmaksaöljyä kohtaan, jossa D-vitamiinin mukaisella annostuksella omega 3:n saanti oli Salmopetiä ja AMT:tä suurempi.

Valitettavasti kalanmaksaöljykokeilu ei kestänyt meillä kuin noin kuukauden. Edes tuona versiona Möller ei onnistunut siinä missä Salmopet onnistui: pitämään turkin pehmeänä. Toisessa asiassa Möller kuitenkin onnistui, nimittäin Rakun korvien töhnintä laantui huomattavasti kalanmaksaöljyn aloittamisen jälkeen. Korvat pysyivät töhnävapaina jopa 2 viikkoa ja senkin jälkeen töhnän määrä oli vain lievää verrattuna entiseen. 

Ajattelin ensin töhnättömyyden olevan kohonneen D-vitamiinisaannin ansiota, mutta se ei näyttäisi olevankaan syynä, ainakaan suoraan. Kalanmaksaöljystä siirryin takaisin Salmopetiin ja kisut saivat D-vitamiinilisäksi Devisol neutral 20 µg:n. Viikkoannostus on kutakuinkin sama kuin Möllerissä, mutta silti korvat töhnivät nyt häiritsevän paljon. Töhnintä ei vaikuta johtuvan kuitenkaan itse vitamiinitabletista, sillä kisut saavat D-lisän vain tiettynä päivinä eikä töhnintä ole sidonnainen niihin ajankohtiin.

Aika outoa kuitenkin on, ettei Rakun korvat haise erityisemmin. Allerginen hiivan aiheuttava töhnintä haisee aika pistävälle, joten ainakaan isommasta allergisesta reaktiosta ei tuntuisi olevan kyse. Olenkin miettinyt, voisiko D-vitamiinin nauttimisvälillä olla osuutta asiaan, vaikka D-vitamiini onkin rasvaliukoinen. Pitää tarkemmin seurailla minä päivinä töhnää tulee, mutta esimerkiksi tällä viikolla töhnää tuli eniten alkuviikosta. Torstaisen D-vitskuannoksen jälkeen pe ja la olivat töhnintävapaita, tänään töhnii taas. Silloin kun Raku söi Apteekin Möller Tuplaa, isompi D'n saanti oli 4x vk. Möllerin Kalanmaksaöljyn kanssa töhnää tuntui tulevan eniten silloin kun olin lipsunut päivittäisestä antamisesta.

Toinen mahdollisuus on, että töhnintä liittyisi itse lohiöljyyn, sen päivittäisestä antamisesta olen vahingossa lipsunut, mutta saanti on kuitenkin vähintään 4x viikko. Apteekin Möller Tuplassa oli mukana lohiöljyä ja Salmopet on puhtaasti lohiöljypohjainen. Kalaöljyn vaihtaminen lohettomaan, esim. Nutroliniin tai Obersteniin voisi olla kokeilun arvoista. Ajattelin ensin testata D-vitskumahdollisuuden, sillä meillä on nyt kaapissa 2 300 ml -pulloa Salmopetiä. Eli kisut tulevat saamaan 1/4 tbl Devisolia/kisu/pv. Päivittäinen D-vitamiinin saanti on tällöin lisäravinteista 1,2 µg/painokilo/pv.

Multicat

Olen viime aikoina harkinnut vakavasti Multicatin korvaamista muilla valmisteilla. Multicat on hyötyynsä nähden kallis lisä. Käytännössä sen hyöty on vain lisäkalsiumissa, sekä B- ja E -vitamiineissa. Meillä Multicat on pysynyt kuitenkin mukana allergioiden vuoksi. Tuote sopii meillä kaikille ja on maistuva, joten en ole halunnut lähteä testirumbaan, mikä vaihdosta huonolla tuurilla seuraisi. 

Multicatin hinta kallistuu kuitenkin jatkuvasti, ei ole aikaakaan kun se maksoi apteekeissa vielä alle 10 €, mutta nykyään paikkakuntamme toisessa apteekissa hinta on jo 10,70 € ja toisessa alennuksen jälkeen 10,10 €. Yhden tabletin hinta alennuspaikassa on 0,084 € ja nykyään kun sitä menee meillä päivittäin keltuaisen jäätyä pois maistuvuusongelmien vuoksi, kuukausihinnaksi tulee n. 2,5 €/kissa, yhteensä kaikilta siis 7,5 €/kk. 

Yhdelle kissalle hinta ei ole älytön, mutta tottakai halvemmallakin olisi kiva päästä. Lähtökohtaisesti halvemmaksi tulee hankkia lisäkalsium sekä B- ja E-vitamiini muista lähteistä. Meillä halpuutta rajaa Rakun maissitärkkelysallergia, jolloin esim. superhalpa Pirkka B-vitamiini on pois pelistä. Pirkan vuosihinta olisi ollut meidän tarpeella alle 3 €/kissa. 

Meidän käyttöön paras erillinen kalsiumlisä on Puhdas+ Kalsiumsitraatti, joka on puhdasta itseään eli allergiamahdollisuutta ei pitäisi olla. Sille yhden annoksen hinnaksi tulisi arviolta 0,02 €/kissa eli 0,6 €/kissa/kk. Nora ei sitä kuitenkaan tarvitse eli se tulisi vain Haikun ja Rakun käyttöön.

B- ja E-vitamiinin saisi tosi näppärästi yhdistettyä BE-balans -valmisteeseen. Sen ongelma on kuitenkin B9-vitamiinin puuttuminen, sillä siinä missä Raku ja Haiku saavat sitä tarpeeksi jo ruuan kautta, Nora tarvitsee sen lisäravinteesta. Ongelmana on myös allergiamahdollisuus tuotteen luontaista säilöntäainetta bentsoehappoa kohtaan, mikä on yleinen allergeeni. Tuotteen on myös sanottu olevan aika pahanhajuinen, joten voi olla, ettei ainakaan Raku suostuisi sitä syömään tarvittavalla annostuksella (1 tippa/painokilo/pv).

Pitkänajanratkaisuja ei tietojeni mukaan ole sitten oikein muita nyt kun Dogs First on lopettamassa (ja sen merkin B-vitsku taasen olisi ollut Noralta pois vaihtoehdoista possumakuaineen vuoksi). B-Max koirille ja kissoille olisi yksi vaihtoehto, mutta siinä on muistaakseni käytetty maissitärkkelystä. En onnistunut löytämään asialle vahvistusta, joten lähetin valmistajalle kyselyä. Toivottavasti vastaavat. Jos kävisi niin hyvä tuuri, että saisimme tuotteen käyttöömme, sen hinnaksi tulisi 0,015 €/kissa/pv eli 0,45 €/kissa/kk.

E-vitamiinin vaihtoehtoina olisivat Avitalin Vitamin E -öljy sekä Probalansin E-balans. Avitalissa on pohjana vehnänalkioöljy, joten sekin olisi epävarma sopivuudeltaan. Ainakin BE-balansissa on n. 22 tippaa/ml, joten jos Avitalissa olisi sama, sitä riittäisi 1 tippa/kissa/pv, kuten E-balansiakin. Avitalin hinta olisi tällöin 0,01 €/tippa eli 0,3 €/kissa/kk. E-balansin hinta olisi 0,005 €/tippa eli 0,15 €/kissa/kk. E-balans saattaisi hyvällä tuurilla mennä maistuvuudeltaan Rakullekin, sillä sen tarve on sen verran pientä.

Eli esimerkiksi Puhdas+ kalsiumsitraatti, B-Max ja E-balans maksaisivat kuukaudessa 1,2 €/kissa ,Nora 0,6 €, eli yhteensä kaikilta 3 €/kk. Avitalin E:llä vain hitusen kalliimpi. Loppuhintaan vaikuttaa toki ostopaikka ja mahdolliset lähetyskulut. Nora ei välttämättä tarvitsisi E-vitskua lisää kun sitä löytyy runsaasti raksuistakin, mutta kalapohjaisella ruokavaliolla lisä ei ole lainkaan haitaksi etenkin raksupurkki syödään varsin hitaasti loppuun, jolloin tuotteen E-vitsku ehtii jo todennäköisesti kärsiä omegojen härskiintymisprosessin vuoksi.

Jos käy niin kurja tuuri, että B-Max sisältää maissitärkkelystä, niin yksi vaihtoehto on, että Haiku ja Nora siirtyvät käyttämään noita erillisiä lisäravinteita (B-Max tosin vaihtuisi Pirkkaan) ja Raku söisi jatkossakin Multicatia. Kulutuksesta olisi kuitenkin 2 kissaa pois. JOS erilliset vitskut olisivat Noralle sopivia. :D

"Pystyt siihen mami. Mutta kohta leikitään, joohan?"

Sinkki

Meillä on käytössä Biozink. Biozink on riittoisa ja todella sopiva meille, mutta harmillisesti viime purkin kanssa meille joko sattui huonompi erä kohdalle tai sitten meillä kävi vain tuuri ensimmäisen purkin kanssa, sillä siinä missä ensimmäisen purkin tabletit pystyi murtamaan käsinkin, tämän purkin tuotteet vaativat terävimmät sakseni katkaisuun. Yhtään tylsemmät eivät tehonneet. Todennäköisesti koostumuksesta johtuen Haikulla on alkanut korvanpää hieman kaljuuntua, mikä viittaisi siihen, ettei sinkki pääse kunnolla imeytymään. Purkki on jo loppupuolella, joten kokeilen vielä yhdellä purkilla. Jos siinä tabletit ovat yhtä kovia, pitää joko nostaa annostusta tai etsiä toinen tuote (missä taas on oma haasteensa maissitärkkelyksen vuoksi).

Merilevä

Merilevästä sentään ei ole sen kummempaa sanottavaa kuin, että Grau merilevän koostumus on muuttunut hienojakoisemmaksi. Tämä vähän vaikeuttaa annostelua, mutta onneksi jodi varastoituu eli sitä voi antaa vaikka useamman päivän annoksen kerrallaan, mikä helpottaa annostuksen mittaamista.

Kokeiluja ja muutoksia lisäravinnepuolella

Meillä on ollut viime kuukausina testauksia parin lisäravinteen osalta. Oleellisempi muutos kisujen lisäravinnepuoleen tulee olemaan meidän omega 3- ja D-vitskulähde Apteekin Möller Tuplan vaihtuminen toiseen valmisteeseen.

Omega 3 + D-vitamiini

Meillä on pyörinyt kaapissa Salmopet-lohiöljypullo jo viime vuoden alusta asti. Salmopet toimi meillä ennen vakiöljynä, kunnes siirryimme ihmispuolen valmisteisiin D-vitskun perässä. Siirtymisen aikaan ehdin ostaa vielä yhden Salmopet-pullon, mikä jäikin sitten ylimääräiseksi. Olen monesti harkinnut sen myymistä, mutta koska olen superlaiska myynti-ilmoitusten tekemisessä, päätin syöttää sen jossain sopivassa kohtaa kisuille pois. Sopiva kohta ilmeni viime vuoden lopulla kun huomasin, että pullon parasta ennen -päiväys lähenee uhkaavasti. Olikohan marraskuun puolella kisujen syötyä Apteekin Möller Tupla -purkin tyhjäksi, oli aika siirtyä vähäksi aikaa Salmopetiin. Syötin Salmopetiä päivittäin, jotta saan sen syötettyä ennen parasta ennen -päiväystä. Syöjinä toimivat Haiku ja Raku, Nora saa tarpeeksi omega 3'a ruuastaan.

Noin pari viikkoa Salmopetin aloittamisesta huomasin, että kisujen turkki on pehmentynyt. Samalla muistin miten minulla oli aikoinaan tapana sanoa kisuja silkkiturkeiksi, mutta vaikka AMT'n kanssa turkki onkin ollut pehmeä, se ei ole ollut samalla tapaa silkkisen pehmeä. Ennen meillä syötiin Salmopetiä joka toinen päivä määrittelemättömän (pienen) lorauksen verran, joten pehmeys ei ole nyt voinut tulla ainakaan lohiöljyn syöttötahdista. Mahdollisiksi syiksi jäljelle jää siis omegojen määrä tai, epätodennäköisemmin, laatu. Salmopet on kuitenkin eläinlaatuinen ja AMT ihmislaatuinen.

Kissojen tarkkaa omega 3 -tarvetta ei ole määritetty, mutta nähtävästi meillä kisujen saama määrä AMT'stä ei ole ollut riittävä. Apteekin Möller Tuplan 1 kapseli sisältää DHA'ta 108 mg ja EPA'a 145 mg. Kisut ovat saaneet 4 kapselia/naama/vk. Salmopetin 1 ml sisältää DHA'ta 74 - 82 mg ja EPA'a 55 - 65 mg. Olettaisin, että olen aikoinani antanut kisuille ainakin 2 ml lorauksia/naama (3-4x viikko), jolloin saanti olisi ollut ainakin 148 - 164 mg DHA'ta ja EPA'a 110 - 130 mg per kerta. DHA'ta olisi siis tullut enemmän mitä AMT'stä.

Salmopet on myös todella maistuva tuote kisuille, se on toiminut Rakulle taikajauheen (murustettu pakastekuivattu kana) korvaajanakin broilerinsydänten ja keltuaisen kanssa. Harmi, ettei Salmopetin mukana tule D-vitamiinia eikä minulla ole halukkuutta lähteä taas allergiapohjaiselle lisäravinnetestaukselle, jotta saisimme pitää Salmopetin ruokavaliossa. Siitä huolimatta AMT'lle piti keksiä korvaaja, sillä se ei ollut meille se ihanteellisin valmiste. Kalapohjaisissa D-vitskulähteissä seuraava potentiaalinen valmiste on Möllerin kalanmaksaöljy, mikä onkin monilla käytössä.

Möllerin kalanmaksaöljyn suositusannostus kissoille on 0,5 ml/painokilo/pv sen ollessa ainut D-vitskun lähde. Tuolla annostuksella D-vitamiinia tulee 1 µg/painokilo/pv (suositus 0,7-1 µg/pkilo/pv). Kisut painavat 4,5 kg ja saavat kalanmaksaöljyä annostuksella 2 m/pv/kissa. Lisää D-vitskua tulee Multicatista ja myös ruuasta (keltuainen ja koipilihat). Etenkään Rakun ja Noran kanssa en ole kuitenkaan niin täsmällinen jääkö määrä 2 ml'ään vai meneekö 2,5 ml, allergikot saattavat hyötyä suositusta isommasta D-vitskumäärästä.

Annosteluun meillä on 5 ml mitta.

"Hei tuoksuu hyvä!"

2 ml Möllerin kalanmaksaöljyä sisältää DHA'ta 240 mg ja EPA'a 160 mg. Eritoten DHA'n saanti siis nousee reippaasti. Mielenkiintoista nähdä onnistuuko valmiste pitämään Salmopetin tuoman turkin lisäpehmeyden, mutta uskon siihen vahvasti. Möllerin kalanmaksaöljy on valmistettu turskan maksasta, joten senkin pitäisi olla sopiva kaikille kolmelle kisulle. Kisut söivät pitkän aikaa pakastekuivattua turskaa (treeni)nameina ja maistuvuus näyttääkin olevan erinomainen myös öljyn kanssa. AMT ei aiheuttanut suurta ihastusta, mutta se silti syötiin kiltisti. Kuten Salmopetkin, Möllerin kalanmaksaöljy taasen toimii Rakulla jopa taikajauheen korvaajana ja sitä on nuoltu myös suoraan annostelumitasta.

Kisujen torstainen iltapala: Rakulla broilerin paistisuikaletta ja rintaa, Haikulla rintaa ja Noralla poron jauhelihaa. Kaikilla mukana Möllerin kalanmaksaöljy ja tytöillä myös muuta lisää.

Öljy on niin hyvää, että sen jopa nuolee suoraan lautaselta

Mums rintaa

Möllerin korkin suu on kätevämpi kuin Salmopetin. Onnistuneen suunnittelun ansiosta kaulaa ei tarvitse pyyhkiä joka kerta käytön jälkeen sotkun välttämiseksi. 

Möllerin kmö'n annostelu on Apteekin Möller Tuplasta poiketen päivittäistä. Myös tämän avulla saadaan suurempi hyöty omegoista. Koska Möllerin kalanmaksaöljy on kuitenkin, no, maksaöljy, se sisältää Apteekin Möller Tuplasta poiketen myös A-vitamiinia. Määrä on D-vitskun mukaan mentäessä kuitenkin harmiton (2 ml sisältää 100 µg eli hieman yli virallisen suosituksen näille) eikä sitä ole tarpeen huomioida muiden A-vitskulähteiden annostelussa, jos niiden saanti on kohtuullista. Kalanmaksaöljyjen välillä on kuitenkin vaihtelua niin A- kuin D-vitamiinipitoisuuksissakin, joten toista valmistetta käyttäessä on tarpeen varmistaa oikea annostus ja sen vaikutus muihin vitskulähteisiin.

Sinkki

Sinkkikokeilun alkamisesta on pidempi aika, jo jokunen kuukausi. Aloin kiinnittämään huomiota Haikun korvien karvoitukseen etenkin oikean korvan kohdalta. Karvaa oli selvästi ohuemmin ja harvemmin muualla korvassa kuin korvan alaosassa, raja oli häiritsevän selkeä sen jälkeen kun sen oli huomannut. Monilla kissoilla on kuitenkin kauniin tasainen karvoitus korvan kärkeen asti, joten aloin pohtimaan voisiko kyseessä olla esimerkiksi sinkin puutos. Koirilla sinkin puutos ilmenee mm. kaljuina silmänympäryksinä, joten miksei kissoilla sitten korvakarvoissa? Kaljuja silmänympäryksiä en muista yhdelläkään kissalla nähneeni. Koitin googletella asiasta tietoa tai kokemusta, mutten onnistunut löytämään. Päätin kokeilla asiaa ja nostin Haikulle (ja Rakulle) sinkin annostusta 1/4 tbl/pv'stä 1/2 tbl/pv (15 mg tabletti, Biozink-valmiste). Tällöin yhdessä ruokavalion kanssa sinkkiä tulee Haikulle lähemmäs 3 mg/painokilo/pv (suositus n. 2 mg/painokilo/pv). 

Ja kappas, se toimi! Jo kuukauden päästä korvien karva oli tasaisempi eli paksuutta oli tullut lisää. Päätin kuitenkin testata asiaa vielä ja puolitin annostuksen takaisin entiseen määräänsä. Meni jonkin aikaa ja korvien karva oli harventunut takaisin. Nostin annostusta taas ja päätin pitäytyä siinä molempien kisujen kohdalla. Meillä kisut saavat siis nyt 1/2 tbl sinkkiä/kissa/pv. Myös Nora, sillä Thrive-kuivaruuan lisättyä sinkkimäärää on kaunisteltu tuoteselosteessa ilmoittamalla yhdisteen määrä eli varsinaisen sinkin osuus on todellisuudessa pienempi. 

Tällä kertaa karvan paksuuntumisessa meni kauemmin, mutta nyt se taas näyttää tasaisemmalta. Myöskin Rakulla on paksuuntunut korvakarvat.

Korvat nyt

Tutkimustulosten ja laajempien kokemusten puutteessa en tietenkään mene vannomaan, että sinkki olisi tässä avaintekijässä. Etenkään, kun Haikulla karvoitus tiheni nopeammin ensimmäisellä testikerralla kuin toisella, mutta sinkki vaikuttaisi kuitenkin ainakin jotenkin vaikuttavan. Olisikin mielenkiintoista kuulla onko joillakin tavalla tai toisella vastaavanlaisia kokemuksia?

Vitamiinien ja kivennäisaineiden laskeminen

Vitamiini- ja kivennäisainetarpeiden ja saannin laskeminen on oleellinen tapa varmistaa, että kissan ruokavalio on niiden osalta tasapainossa. Laskemalla näkee jääkö jokin puutteelliseksi ja sitä kautta voidaan muokata ruokavaliota paremmaksi. Tärkeää on, että tarpeet tulee kutakuinkin täyteen, itse en ole ottanut liikoja stressejä, jos jää hitusen vajaaksi.

Laskukaavat ovat onneksi helppoja ja hyvän laskimen sekä paperin (ja/tai halutessaan excel-taulukon yms) kanssa laskeminen sujuu leikiten. Se voi kuitenkin olla aikaa vievää, joten kannattaa edetä oman jaksamisen mukaan, tarkistaa vaikka muutaman ravintoaineen päivävauhtia. Itse en ole matematiikan ylin ystävä, mutta tällaisia käytännön asioita on mukava laskea.

Laskin, jossa on sulkeet, on iso apu, mutta käyttää voi myös esim. tietokoneen omaa laskinta

Tarve

On hyvä aloittaa tarkistamalla oman kisun vitamiini- ja kivennäisainetarpeet. National Research Center on koonnut tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat saantisuositukset ja ne löytyvät täältä. Arvot ovat 4 kg kissalle, joten sitä pienemmälle tai suuremmalle kissalle luvut tulee muuttaa kohdilleen. Muutos tapahtuu näin:

4 kg = 100 %

eli

1 kg = 25 %

Jotta prosentteja voidaan käyttää laskukaavassa, ne tulee muuttaa desimaaleiksi. Alle 100 % desimaalin eteen tulee 0, koska kyseessä ei ole täysi arvo. Esim. 25 % on 0,25.

Esim. 3 kg kissan tarve on 75 % 4 kg kissan tarpeesta ja kun noustaan 4 kg yläpuolelle, jokainen lisäkilo lisätään lukuun 100 (desimaaleina 1 eli 1 kokonainen). Eli 6 kg kissan tarve on 150 % (100 + 25 + 25 tai 6 * 25) ja desimaaleina se on 1,50.

Puolen kilon heitot olen jättänyt laskematta. Haiku ja Raku painavat 4,5 kg, mutta niiden kanssa vertaan 4 kg arvoihin. Sama Noralle, joka painaa 3,5 kg. Puoli kiloa on 12,5 %.

Esim. 6 kg kissan sinkin tarve.

4 kg kissan sinkin tarve on NRC:n mukaan 4,6 mg/pv.

6 kg 4 kg:sta on 150 % eli desimaaleina 1,50.

4,6 mg * 1,50 = 6,9 mg.

6 kg kissan sinkin tarve on 6,9 mg/pv.

Saanti

Saantiin lasketaan myös lisäravinteet, kuten vitamiinilisät. Kun tarpeet on muutettu oman kissan painon mukaiseksi, selvitetään miten hyvin ruokavalio täyttää tarpeet. Jos menu on vaihteleva, kannattaa tarkistaa vähintään 2 yleisintä päivämenua.

Menuista erotellaan käytetyt ruuat ja tarkistetaan niiden ravintoarvot joko suomalaisesta Finelistä ja/tai ulkomaalaiselta sivulta, kuten Nutrition valuesta. Eläimille suunnattujen jauhelihojen vitamiini- ja kivennäisainetietoja ei ole saatavilla, mutta ainakin kalsium- ja fosforitietoja löytyy mm. Mushin sivuilta.

Laskemiseen otetaan esimerkiksi sinkki.

Jos vaikka päivän menu olisi 50 g broilerinsydäntä, 40 g broilerinkoipea ja 30 g broilerinrintaa:

Broilerinsydämessä on sinkkiä 6,6 mg/100g. 50 g:n (50 %) sisältämä määrä lasketaan: 6,6 mg * 0,50 = 3,3 mg.

Broilerinkoivessa on sinkkiä 1,9 mg/100 g eli 40 g:ssä (40 %) on: 1,9 mg * 0,40 = 0,76 mg.

Broilerinrinnassa on sinkkiä 1,2 mg/100 g eli 30 g:ssä (30 %) on: 1,2 mg * 0,30 = 0,36 mg.

Eli 3,3 + 0,76 + 0,36 = 4,42 mg. Jos syöttää Multicatia, yhdessä tbl on sinkkiä 0,4 mg. Yhdellä tabletilla päiväsaanti olisi lihojen kanssa yhteensä 4,82 mg. Plus pieni määrä lihaisista luista.

Ravintoarvotietojen etsimisen helpottamiseksi olen koonnut broilerista ja kalkkunasta ravintoarvotaulukot. Sieltä löytyy myös NRC:n suositusmäärät milligrammamuodossa ja Multicatin ravintoarvot.

Kalsium:fosfori-suhde

Ruokavalion kalsiumin tulisi olla päivittäin hitusen fosforin yläpuolella, vähintään tasoissa. Yleisin suhdesuositus on 1,2:1. Suhde lasketaan näin:

1. Eritellään päivän menun ruuat ja niiden grammamäärä.

2. Katsotaan paljonko ruuat sisältävät kalsiumia ja fosforia per 100 g (Mush on hyvä lähde eläinpuolen ruuille).

3. Lasketaan ruokien sisältämä kalsium- ja fosforimäärä.

4. Lasketaan päivän menusta saatava kalsium yhteen, sama fosforille.

5. Jaetaan saatu kalsium saadulla fosforilla. Tulos on menun kalsiumin määrä, fosfori on aina 1.

Esim.

Tai laskea voi suoraan: (1160 * 0,25) + (12 * 0,50) + (10 * 0,40) + (6 * 0,15) + 100 = 400,9 mg kalsiumia.

Ravintoarvotaulukoita

Vähän helpotukseksi elämään keräsin joitain broilerin ja kalkkunan ravintoarvoja taulukkoon. Käytin Finelin ravintoarvoja niin pitkälle kuin pystyin, mutta broilerin sydämen ja kivipiiran arvot hain Nutritionvalue.orgista.

Tässä vielä linkit käytettyihin osiin:

Broileri, kokonainen, nahkoineen, raaka
Jauheliha, broilerin
Broileri, rintafilee, nahaton, suikale, leike
Broileri, koipi-reisi, nahaton
Maksa broilerin
Chicken, raw, all classes, heart
Chicken, raw, all classes, gizzard
Kananmuna kuoreton
Kananmunan keltuainen 34% kananmunan massasta

Kalkkuna
Jauheliha, kalkkunan, rasvaa 5-6 %
Kalkkunan rintafilee

Kaikki arvot on merkitty per 100 g. Broilerin ravintoarvot saa isommaksi klikkaamalla kuvaa, alkuperäisessä koossa se ei mahtunut sille varatulle alueelle. Sydämen ja kivipiiran tyhjiä kohtia en täyttänyt, sillä joko tietoja en löytänyt tai sitten en osannut tulkita varmuudella.

Broilerin ravintoarvoja

Kalkkunan ravintoarvoja

Suositellut päivittäiset määrät National Research Councilin mukaan (rasva- ja proteiiniarvot min.) 4 kg kissalle

Multicatin vitamiinit ja kivennäisaineet/tabletti

Jos haluaa muuttaa vitamiinit KY/IU (kansainvälinen yksikkö)-muotoon tai ky'n grammamuotoon, niin tässä on hyvä muuntaja.

Muokattu 2.4.2016: Finelin ravintoarvotiedot ovat päivittyneet, muokattu broilerin ja kalkkunan ravintoarvot ajan tasalle

Kissan luonnonmukainen ruokinta

Jatkontapaista aiemmin kirjoittamalleni Kohti luonnollisempaa ruokavaliota -kirjoitukselle.

Kissojen raakaruokinta

Raakaruokinta (tunnetaan myös nimellä barf) on raakoihin ainesosiin perustuva luonnonmukaisuuteen pyrkivä ruokavalio, jossa ei käytetä teollisesti valmistettuja valmisruokia, kuten märkäruokia tai kuivaruokia. Ruuat tulee tarjota raakana, sillä kypsennys tuhoaa kissalle elintärkeää tauriina, jonka puute ilmenee mm. näkökyvyn ja vastustuskyvyn heikkenemisenä.

Raakaruokinnassa on tarkoitus jäljentää mahdollisimman hyvin kohde-eläimen luontaista ruokavaliota. Kissan ruokalautanen perustuu hiiren ravintoainemalliin. Kissan elimistö on rakentunut käsittelemään vain eläinperäisiä aineita eikä sillä ei ole ollut tarvetta kehittyä käsittelemään kasvimaailman tuomia ravinteita, sillä se on saanut saaliistaan kaiken tarvitsemansa.

Nykyaikana teollisessa ruokavaliossa tulee väistämättä vastaan aineita ja ainesosia, jotka kuormittavat kissan elimistöä ja useiden kohdalla johtavat sairastumiseen asti. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi kasviperäiset aineet (kuten vilja), teolliset lisäaineet ja sokeri. Raakaruokinta on auttanut monia kissoja parantumaan teollisen ruokavalion mukanaan tuomista sairauksista, kuten virtsakiteistä, mutta kaikkein parasta olisi, jos raakaruokinta koettaisiin ennaltaehkäisevänä hoitona eikä odotettaisi kunnes kissa on sairastunut.

Mitä kissa tarvitsee

Lihansyöjänä kissan luontainen ruokavalio koostuu eläinperäisistä aineista. Tasapainoinen kissan raakaruokavalio sisältää lihaa, luuta, sisäelimiä ja hyvin pienen määrän kuitua. Kissa saa luonnossa tarvitsemansa kuidun saaliseläimen vatsalaukun sisältämistä puoleksisulaneista viljanjämistä ja syömästään ruohosta. Kuitua kissa käyttää ummetuksen estämiseksi ja se myös auttaa oksentamaan saaliseläimen huonosti sulavat osat pois. Hiilihydraatti on kissalle haitallista eikä se pysty sitä juurikaan hyödyntämään. Liika hiilihydraatti kuormittaa kissan haimaa, lisää hampaissa plakinmuodostumista, horjuttaa virtsan ph-tasapainoa ja lihottaa kissaa. Hiilihydraattia kissa ei siis tarvitse ruokavaliossaan lainkaan, mutta kuitua suositellaan annettavaksi hitusen vatsan toiminnan edistämiseksi. Kuidun tarve on kuitenkin kissakohtaista, jotkut eivät tarvitse sitä lainkaan. Kasviksia tai viljaa ei kannata käyttää kuidun lähteenä, sillä niiden sisältämä hiilihydraatti on moninkertainen kuituun nähden. Hyvä kuidun lähde on esim. psyllium-jauhe, joka on runsaskuituinen, mutta ei sisällä lainkaan hiilihydraattia. Tätä löytyy mm. markettien jauho-osastolta.

Kissa käyttää proteiinia kehon rakennusaineena ja energialähteenä, mutta tärkein energianlähde on rasva. Proteiinin ja rasvan tulee olla eläinperäisiä, sillä kasvikunnasta lähtöisin oleva proteiini tai rasva ei kissaa hyödytä. Kissan proteiinin tarve on korkea eikä liiallisesta proteiinista ole haittaa terveelle kissalle, mutta kissan elimistö on luotu käsittelemään vähärasvaista ruokaa ja näin ollen ruuan suuri rasvamäärä rasittaa kissan haimaa. Turhan rasvaisia ruokia, kuten paksuja broilerinnahkoja tai lihaista rasvaa ei kannata usein antaa. Liiallinen rasva myös lihottaa herkästi ja vie tilaa proteiinin saannilta.

Kissan luonnollisissa ruuissa, kuten jäniksessä ja hiiressä, on rasvaa vain n. 5% - 10%. Siipikarja, kuten broileri ja kalkkuna, sisältää rasvaa n. 2% - 12 %, riippuen mitä osaa käyttää. Ruokavaliota suunnitellessa kannattaa siis tarkastaa, että kissan ruokavalio ei koostu pelkästään vähärasvaisista ruuista. Tarkkailemalla kissan olemusta näkee onko rasvaa ruokavaliossa sopivasti, liian vähän vai liikaa. Esim. massa ja myös turkin kunto ovat hyviä mittareita.

Ruokavaliossa käytettävät eläimet

Nykymallin mukaan kissojen raakaruokinnassa käytettävät eläimet ovat samoja kuin koirilla. Siinä missä ennen kissat elivät saalistamillaan hiirillä ja myyrillä, on niiden lautasilla nykyään huomattavasti suurempia eläimiä, kuten nautaa ja possua. Possu on kovin rasvaista syötävää kissalle eikä naudan ohella ole sellaista ruokaa, mitä kissa edes uskaltaisi harkita saalistavansa luonnossa.

Kissan luonnollista ravintoa ovat hiiret, pikkulinnut, jänikset, matelijat ja hyönteiset. Luonnossa kissat syövät siis pienriistaa. Tähän malliin tulisi pyrkiä kissan raakaruokinnassa, sillä naudan ja possun proteiini/rasva-arvot ovat huonommat verrattuna kanaan: ne sisältävät enemmän rasvaa kuin proteiinia, mikä taas on vastoin kissan luonnollista ruokaympyrää, jonka mukaan proteiinia tulisi olla rasvaa enemmän (hiiressä proteiinia 14 - 19 %, rasvaa 6 - 10 %) ja myös rasvahappojensa (tyydyttyneet ja monityydyttymättömät) kannalta siipikarja, jänis ja hiiri voittavat perinteiset naudan ja possun.

Kissalle sopivia ruokia ovat mm:

- siipikarja (kana ja tiput, kalkkuna….)

- jyrsijät (hiiret, hamsterit, gerbiilit…)

- jänikset

Helpoiten saatavilla oleva ruoka on kana/broileri. Siipikarjaa on hyvin saatavilla sekä markettien lihahyllyiltä että eläinkauppojen pakastealtaista. Marketista ostettuna tulee aina muistaa, että kissalle tulee aina ehdottomasti valita maustamattomat lihat eli naturell-pakkaukset. Broileria kannattaa hyödyntää monipuolisesti, sillä liha sisältää eri verran ravintoaineita eri osissa. Broilerin eri osien ohella voi myös tarjota (raakaa) kananmunankeltuaista, joka on kissalle oikein hyvää ravintoa ja sen kissa hyödyntää 100% (kana 90%). Lihan ohella tulee myös tarjota luita ja sisäelimiä, niistä kerron myöhemmin.

Eläinkaupoissa myytäviä siipikarjan jauhelihoja (Maukas ja Mush) suosittelen kissan kanssa välttämään, sillä niihin on jauhettu nahat mukaan. Nahka on kissalle liian rasvaista ja omega 6-pitoista syötävää, mikä voi käydä terveyden päälle pidemmän käytön jälkeen.

Hiirtä ja muita jyrsijöitä on saatavilla mm. matelijoille suunnatuista eläinkaupoista, myös verkkokaupoista on mahdollista tilata. Jyrsijät ovat tosin hintavampia perinteiseen siipikarjaan verrattuna, esim. vastasyntynyt hiirenpoikanen eli pinkki maksaa 0.45-1 € ja aikuinen usein yli 2 €/kpl. Ellei hiiriä kasvata itse, voi siis niillä ruokkiminen tulla kalliiksi. Hiiri on kuitenkin kissan perinneruokaa ja ravinnollisesti erinomainen ja tasapainoinen paketti, että se olisi hyvä olla mukana edes toisinaan, kuten kerta-pari kuussa, tarjoiltuna. Kissan ei kannata antaa syödä luonnosta pyydettyjä hiiriä tai muita jyrsijöitä niissä piilevän loisvaaran vuoksi.

Jänikset ovat hiiren ohella ruoka, jota kissat pyydystävät myös luonnossa. Jäniksiä tosin ei ole kovin hyvin saatavilla, ellei sitten itse metsästä tai onnistu jonkun tutun kautta saamaan sellaisen metsästyskautena. Eläinkaupoissa myydään pakastettuja kokonaisia kaneja käärmeidenruuaksi, niitäkin voi käyttää.

Toisinaan annettavaksi voi halutessaan ottaa mukaan kalan ja katkaravun. Ne eivät ole kissalle luonnollista ruokaa, mutta ne voi kuitenkin halutessaan pitää esim. omega 3:n ja D-vitamiinin (D:n lähteenä rasvainen kala) vuoksi mukana ruokavaliossa. Kalan kohdalla on kuitenkin rajoitteita. Järvikalat tulisi aina kypsentää niissä piilevän loisvaaran vuoksi. Rasvaista kalaa, kuten lohta, ei tulisi tarjota kovin usein, sillä se on haitallista kissan E-vitamiinivarastolle. Kalaruuat olisi myös hyvä kypsentää, sillä raa’an kalan sisältämä tiaminaasientsyymi tuhoaa B-vitamiinia. Yleisten suositusten mukaan kalaa suositellaan annettavan kerran viikossa. Itse sanoisin, että koska kala ei ole välttämätön eikä osa kissan luonnollista ruokavaliota, olisi sopivampi esim. kerran kuussa tai harvemmin. Katkarapujakaan ei kannata usein antaa, sama kuin kalojen kanssa, kerran kuussa tai harvemmin.

Vitamiinilisän tarpeellisuus

Kissa tarvitsee ruokavaliossaan myös sekä vitamiineja että kivennäisaineita. Melko usein monipuolisen raakaruokavalion oletetaan täyttävän kaikki kissan tarpeet eikä lisäravinteille nähdä tarvetta, mutta näin ei kuitenkaan ole.

Vitamiineilla on tärkeä rooli kissan elimistössä:

- A-vitamiini: näkö, iho, solujen kasvu, vastustuskyky

- B-vitamiinit: iho ja lihakset, vastustuskyky, hermosto, punaiset verisolut (kissalla nelinkertainen tarve koiraan verrattuna B3- ja B6-vitamiinien suhteen)

- D-vitamiini: parantaa veren kalsium– ja fosforiarvoja auttamalla niiden imeytymistä. Tärkeä luustolle, hermostolle, vastustuskyvylle ja lihaksistolle

- E-vitamiini: lihasten kasvu ja kunnossapito

- C- ja K-vitamiinit kissa valmistaa elimistössään itse

- Kivennäisaineet: osallistuvat kaikkeen kissan elimistössä tapahtuvaan: mm. luusto, kynnet, turkki

Liha itsessään sisältää jo hieman kivennäisaineita sekä eri vitamiineja (A-,B-,D- ja E-).

A-vitamiinia kissa saa pääasiassa maksasta, B-vitamiinia sydämestä, E-vitamiinia keltuaisesta ja lihasta sekä D-vitamiinia koipilihasta, kalkkunasta ja keltuaisesta. Kalsium- ja fosforisuhteen saa pidettyä hyvänä oikeilla liha-luu-suhteella (luuta mukana ruokavaliossa päivittäin). Teoriassa siis vitamiinilisälle ei ole tarvetta, mutta kuinka hyvin kissan vaatimukset täyttyvät ihmisen kokoamalla ruokalautasella?

B-vitamiini on vesiliukoinen, joten sen yliannostuksesta ei ole vaaraa, sillä liika B-vitamiini poistuu elimistöstä virtsan mukana. A-,D- ja E- vitamiinit taasen ovat rasvaliukoisia, jolloin ne varastoituvat elimistöön liiallisena annettuna. E-vitamiini ei ole suuressa määrin haitallinen, mutta A- ja D-vitamiinit ovat. Tosin, jotta ne olisivat kissalle vaaraksi, niitä tulisi syödä päivittäin hyvin suuret määrät (pääravintona) useiden vuosien ajan. E-vitamiininpuutteen sen sijaan on sanottu olevan yleistä. E-vitamiinia on eläinperäisistä tuotteista kananmunassa ja lihan rasvassa.

Vaikka liha sisältääkin kivennäisaineita ja vitamiineja, kissa ei silti saa näitä tarpeeksi pelkästään lihan kautta, vaan vain osan tarvitsemastaan määrästä. Esimerkiksi E-vitamiinin tarpeen täyttämiseen 4 kg kissa joutuisi syömään päivittäin yli 150 g lihaa ja lisäksi yhden keltuaisen. Ravintolisillä turvataan ravinteiden saanti ilman, että ruokamäärä nousee kohtuuttomuuksiin. Luonnossa kissa saisi kaiken tarvitsemansa suoraan saaliseläimestään, mutta kotioloissa päivittäinen lautanen jää puuttelliseksi, koska kissa ei saa joka päivä tai ollenkaan niitä osia, mitä se söisi luonnossa päivittäin (maksa, munuaiset, keuhko, aivot, silmät, jänteet, veri…).

Vitamiinitarpeiden täyttämiseen löytyy monia ratkaisuja. Yhtenä vaihtoehtona on yleisin käytettävä vitamiinilisä monivitamiinivalmiste Multicat, joka sisältää vitamiinien lisäksi myös kalsiumia ja hitusen sinkkiä. Multicat täyttää hyvin kissan B- ja E-vitamiinin sekä kalsiumin tarvetta, mutta A- ja D-vitamiini täyttyvät varsin heikosti. 1 tabletissa Multicatia on A-vitamiinia hieman alle puolet 4 kg kissan päivittäisestä tarpeesta, D-vitamiinia tarvittava vähimmäismäärä ja E-vitamiinia hieman vajaa suositusmäärä. B-vitamiinia Multicat sisältää hyvin vastaamaan 4 kg kissan tarpeita. E- ja B-vitamiinin tarpeeseen riittää Multicatia 1 tbl/pv, paitsi jos kyseessä on yli 6 kg kissa.

A-vitamiinin tarpeen saa tyydytettyä suoraan ruuasta käyttämällä broilerinmaksaa. 35 g maksaa/viikko täyttää hyvin kissan tarpeet ja antaa ylimääräistäkin, tarjoten samalla myös muita hyödyllisiä maksasta saatavia ravintoaineita, kuten rautaa.

D-vitamiinin vähimmäistarve on 0,1 ug/painokilo, mutta se riittää vain luiden haurastumisen estämiseen. D-vitamiinilla on monia tärkeitä tehtäviä elimistössä ja ihmispuolella on havaittu huomattavia terveyshyötyjä suuresta D-vitamiinimäärän saannista. Kissoilla suuremman D-vitamiiniannoksen hyötyjä ei ole tutkittu, mutta kannattaa antaa kuitenkin minimiä reippaammin: 0,7-1 ug/painokilo eikä haittaa, jos menee hitusen yli. Tarpeen saa täytettyä käyttämällä ihmisten makeuttamattomia D-vitamiinitabletteja (esim. Professorin makeuttamaton D3 tai Devisol neutral), -tippoja tai Apteekin Möller Tuplaa, josta tulee myös E-vitamiini ja kalaöljy.

Multicatin tai Apteekin Möller Tuplan sijaan E-vitamiinitarpeen voi tyydyttää esim. Probalansin BE-balansilla, josta tulee myös B-vitamiineja. Annostus 1 tippa/painokilo.  Jos kuitenkaan erilliselle E-vitamiinille ei ole enää tarvetta, erillisiä B-vitamiinilisiäkin on saatavilla, kuten Probalansin B-balans, jossa sama annostus kuin BE-balansille. Lihasta saa hyvin B-vitamiineja, mutta B1 ja käytettävistä lihoista ja määristä riippuen B9 jäävät kuitenkin vajaaksi, joten lisäravinne tarvitaan B-vitamiinillekin. Balans-tuotteisiin ei ole kuitenkaan lisättynä B9-vitamiinia, joten Balans-tuotteita käytettäessä tulee suosia broilerinsydäntä ruokavaliossa sydämen täyttäessä ainakin n. puolet päivittäisestä lihaosuudesta. Sydämessä on huomattavasti enemmän B9-vitamiinia muihin lihoihin verrattuna. Jos sydäntä ei ole mahdollista käyttää tuon verran, B-vitamiinilisäksi kannattaa ottaa joko Dogs First Vitamin B Complex (esim. 4 kg kissalle 1/4 tbl/pv) tai Multicat.

Jos lisäravinteet koostetaan valmisteista, jotka eivät sisällä kalsiumia, tarvitaan myös erillinen kalsiumlisä (esim. Calphosum D-jauhe), jottei lihaisten luiden osuus ruokavaliosta nousisi turhan suureksi kalsiumtarpeen tyydyttämiseksi. Calphosumia voi antaa alempana mainitun lihaisten luiden osuuden kanssa 1 g/pv.

Ruokien vitamiiniarvoista olen tehnyt taulukkoa blogikirjoitukseeni Ravintoarvotaulukoita. Sieltä löytyy muutamia broilerin ja kalkkunan ravintoarvoja, NRC'n suositusmäärät sekä Multicatin sisältämät vitamiinimäärät.

Oman kissan ruokavalion vitamiini- ja kivennäisainesisältö ja -tarve kannattaa laskea, jotta ruokavaliota voi tarpeen tullen muuttaa enemmän tarpeita vastaavaksi. Olen kirjoittanut siihen laskuohjeet.

Sinkkilisä

Sinkki on tärkeä mikrokivennäisaine, joka osallistuu elimistön entsyymi- ja puolustustoimintoihin. Se vaikuttaa kasvuun, vastustuskyvyn ylläpitämiseen, ihon, turkin ja kynsien hyvinvointiin, maku- ja hajuaistiin ja on eduksi rasvahappoaineenvaihdunnalle. Uroksilla se vaikuttaa positiivisesti testosteronin tasoon. Sinkin riittävä tarve on päivittäistä, sillä ylimääräinen sinkki ei varastoidu kehoon.

National Research Center on määritellyt sinkille tarpeeksi 1,15 mg/painokilo, mutta kannattaa antaa n. 2 mg/painokilo, sillä sinkillä on monia tärkeitä tehtäviä elimistössä ja  riittävä saanti on erittäin suotavaa taata. Tuota määrää on todella vaikea täyttää ruualla, joten sinkkilisä tarvitaan avuksi. Hyviä valmisteita ovat esim. Biozink, Kelasin ja Professorin sinkki, näissä kaikkissa on 15 mg sinkkiä tabletissa, joten 4 kg kissalle voi suoriltaan antaa tarpeen täyttävän 1/2 tbl/pv. Broilerinsydän on sinkkipitoista ruokaa ja sen ollessa isossa osassa ruokavaliota, sinkkilisää on mahdollista antaa halutessaan vähemmänkin, 1/4 tbl/pv verran.

Jodilisä

Kissa tarvitsee ruokavaliossaan myös jodia, jonka avulla kilpirauhanen valmistaa kahta hormonia: tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Näiden hormonien vaikutus on laaja-alainen, sillä ne kohdistuvat lämmönsäätelyyn, proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan, kasvuun ja kehitykseen, verenkiertoelimistöön, vesi- ja elektrolyyttitasapainoon ja hermostoon.

Luonnossa kissa saa tarvitsemansa jodin saaliseläimen kilpirauhasesta. Muualta sitä ei saa tarpeeksi, joten jodilisä on tarpeen. Hyvä lisä on esimerkiksi merilevä, jota annetaan päivittäin pakkauksen ohjeiden mukaan.

Omega-rasvahapot

Vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi kissa tarvitsee ruokavaliossaan välttämättömiä rasvahappoja, eli omega 3 ja omega 6. Näitä kissa ei pysty valmistamaan itse, vaan ne tulee saada ravinnosta. Kasviperäiset omegalähteet eivät kelpaa, sillä niiden sisältämät omegat (LA, ALA, GLA) eroavat eläinperäisistä (AA, EPA, DHA) eikä kissa hyödy niistä lainkaan. Lihassa oleva rasva sisältää omega 6:tta (AA) ja mitä enemmän rasvaa, sitä enemmän omega 6’tta. Broilerinnahka on rasvaista eikä sitä suositella annettavaksi runsaasti sen sisältämän suuren omega 6’den vuoksi.

Omega 6 ja omega 3 –suhde olisi ihanteellinen maksimissaan 5:1 -suhteella, liiallinen omega 6 lisää elimistön tulehdusherkkyyttä. Omega 3:a (EPA, DHA) saa rasvaisesta kalasta, kuten lohesta. Rasvaista kalaa ei kuitenkaan suositella annettavaksi kuin kerta viikkoon (mielellään kuitenkin harvemmin, koska se ei kuulu kissan luontaiseen ruokavalioon), sillä se tuhoaa E-vitamiinia kissan elimistöstä. Tämän vuoksi ruokavaliossa tulisi olla mukana lohiöljy (ei kasviöljyjä, kissa tarvitsee eläinperäisiä EPA:aa ja DHA:ta).

Omega 6 vaikuttaa mm. ihon kuntoon, liiaksi annettuna se kumoaa omega 3’n vaikutuksia.

Omega 3 vaikuttaa verisuoniston, hermoston ja rauhasten toimintaan ja kehitykseen. Se vaikuttaa myös mielialaan, sillä omega 3’n avulla aivoissa syntyy dopamiinia ja serotiinia.

Luiden osuus – kalsium ja fosfori

Kalsiumin ja fosforin suotuisa suhde on 1,2:1 eli kalsiumia hieman fosforia enemmän. Ruuan kalsium:fosfori-suhteen saa jakamalla kalsiumarvon ja fosforiarvon keskenään. Tämä kertoo ruuan kalsiumsuhteen, fosfori on aina 1 (esim. ruuassa kalsiumia 0,05 ja fosforia 0,15 = 0,05/0,15 =. 0,333... = kalsium-fosforisuhde on 0,3:1). Kalsiumilla on suuri merkitys kissan ruokavaliossa, sillä se ylläpitää luuston terveyttä ja kuntoa. Liian fosforipitoinen ruokavalio johtaa siihen, että elimistö alkaa ottamaan kissan omista luista kalsiumia, mikä johtaa paperiluusairauteen mikä on nimensä mukainen: luustosta tulee heikko ja tilaa on vaikea, ellei mahdoton, parantaa, jos se ehtii edetä pitkälle. Pennuilla tämän riski on aikuista suurempi. Liika kalsiumkin on haitaksi ja altistaa erinäisille sairauksille ja ummetukselle.

Kissa saa fosforia lihasta ja sisäelimistä. Kalsiumia luista. Kissan tulee saada päivittäin lihaista luuta 20 % päivän ruoka-annoksesta (tässä hyvä laskuri) + 1 tbl Multicat (sis. 100 mg kalsiumia), paitsi maksapäivänä hieman enemmän (esim. 35 g maksalle 24 % lihaista luuta) ja keltuaispäivänä 29 %. Tämä määrä on laskettu per 130 g lihaa. Jos kissan saama määrä on alle 100 g/pv tai yli 150 g/pv, tarve kannattaa tarkistaa (laskuohje). Jos ruokavaliossa on jokin muu kalsiumpitoinen valmiste kuin Multicat, sen annostus suhteutetaan tarpeen mukaan (esim. Calphosumia 1 g/pv). Luut, kuten broilerinkaulat, siivet sekä selät, antavat myös kissan hampaille tekemistä ja auttavat niiden puhtaanapidossa.

Liha, luut ja sisäelimet

Kissa ei pärjää vain lihalla, vaan tarvitsee ehdottomasti seurakseen myös luut ja sisäelimet. Näitä on monipuolisesti tarjolla, varsinkin broilerista. Saatavilla on luista:

-broilerinsiipi

-broilerinselkä

-broilerinkaula

Sisäelimiä mm.

-sydäntä (joka luetaan lihakseksi)

-kivipiiraa (joka luetaan lihakseksi)

-maksaa

-sisäelinseosta (maksaa, kivipiiraa ja sydäntä)

Ruokavalio pidetään monipuolisena eri osien avulla. Kissalle elintärkeän tauriinin lähteenä kalkkunan reisiliha on paras vaihtoehto, mutta myös broilerin reisilihassa ja sydämessä sitä on runsaasti. Broilerin vaalea liha eli rinta ja filee taasen sisältävät todella vähän tauriinia. Tasapainoinen ruokavalio koostuu monipuolisesta skaalasta eri lihoja, luita ja sisäelimiä. Eläinten määrällä ei ole yhtä tärkeää roolia kuin eri osien hyödyntämisellä. Kissa syö luonnossa saaliinsa kokonaisena, tämä tulisi muistaa ruokalistaa suunniteltaessa.

Jos onnistuu saamaan käsiinsä kokonaisen eläimen, kuten jäniksen tai broilerin, monipuolinen päivittäinen ruokalautanen on helpompi valmistaa ja suunnitella pilkkomalla kokonaisen eläimen kuin ostamalla kaikki osat erikseen.

Broilerin jauhelihaa. Annos raakaa lihaa täyttää vatsaa moninkertaisesti verraten samaan määrään teollista märkäruokaa.

Kissanpennun ruokinta

Kissanpennun ruokinta ei juurikaan käytännössä poikkea aikuisen ruokinnasta. Kissanpentu tarvitsee kuitenkin aikuista enemmän energiaa, jonka se käyttää leikkimisen ohella kasvuun ja sukukypsänä (sukupuoli)hormonitoiminnan yllläpitämiseen. Leikatuilla kissoilla ja -kissanpennuilla energiantarve vähenee, mutta kissanpennun kasvu lakkaa vasta n. vuoden ikäisenä ja suurilla roduilla sitäkin myöhemmin.

Kissanpennun korkean energiantarpeen vuoksi se vaatii paljon ruokaa. Hyviä rasvapitoisia ruokia on mm. broilerin ja kalkkunan jauheliha, koipilihat sekä broilerinsydän. Jauhelihoissa kannattaa suosia ihmisille tarkoitettuja lihoja, sillä eläinkaupoissa myytävät (Mush ja Maukas) jauhelihat sisältävät paljon nahkaa, jotka ovat kylläkin rasvaisia, mutta kuitenkin turhan rasvaisia sekä omega 6-pitoisia.

Kissanpennun kalsiumin tarve on 200 - 400 mg/pv (Scott 1965) eli niille riittää sama lihaisten luiden ja kalsiumvalmisteen määrä kuin aikuisellekin (esim. 20 g broilerisiivessä on kalsiumia 232 mg). Vitamiini- ja kivennäisainetarpeet kannattaa laskea oletetun tulevan aikuispainon mukaan.

Yksinkertaisuutta ja monimutkaisuutta

Kissan raakaruokinta voi näyttää aluksi hankalalta, mutta pintapuolisesti katsottuna se on hyvinkin yksinkertaista. Teollisen kuiva- ja märkäruuan sijaan kissa saa lautaselleen monipuolisesti lihaa, luuta ja sisäelimiä sekä lisäravinteet. Kyse ei ole vitamiinien ja kivennäisaineiden milligrammalleen oikein laskemisesta, vaan kissalle mahdollisimman luonnonmukaisen ravinnon tarjoamisesta. Monelle suuri kynnyskysymys raakaruokinnan aloittamisessa on, että mitä jos epäonnistuukin tasapainoisen ruokavalion toteuttamisessa ja kissa sairastuu puutostilojen tai yliannostusten vuoksi. Tämän vuoksi moni kokee teollisen ruokavalion turvallisemmaksi vaihtoehdoksi, sillä valmistajat lupaavat tasapainoista ja eläinlääkäreiden kehittämää ruokaa. Kissalle täydellistä ja turvallista ravintoa siis? Itse taasen sanon, että teollisen ruokavalion kanssa on paljon helpompi tehdä virheitä kuin raakaruokavalion, sillä teollinen ruoka itsessään on täynnä virheitä eikä esim. kaikki täysravinnotkaan täytä kaikkia kissan vitamiini- ja kivennäisainetarpeita. Tätä esiintyy niin kuiva- kuin märkäruokienkin kohdalla. Joissakin valmisteissa puutteellisiksi jäävät jodi, sinkki ja mahdollisesti B-vitamiinit.

Kunhan ruokavalion pitää monipuolisena (eri lihoja, luuta ja sisäelimiä) ja eläinperäisenä sekä tarjoaa päivittäin ravintolisät, on vaikea mennä pieleen raakaruokinnan kanssa. Vitamiinien ja kivennäisaineiden kanssa on tärkeää mennä sinnepäin, ei välttämättä täsmälleen siten kuten suosituksissa sanotaan. Kissa pysyy terveenä, kunhan kaikki on tehty suurin piirtein oikein, täydellisyyteen tavoittelu ei ole tarpeen. Yliannostuksiin on hyvin vaikea päästä, mutta yksipuolisella ja ravintoköyhällä ruokavaliolla syntyy puutostiloja.

Yleisimmät virheet ovat luiden tai pikemminkin kalsiumin vähyydestä johtuvat luusto-ongelmat (ruokavalio liian lihapainotteinen) sekä runsaasta omega 6'sta johtuvat elimistön tulehdustilat (liian vähäinen omega 3).

On hyvä ottaa selvää, että oma mielenkiinto ja jaksamus varmasti riittävät tarjoamaan kissalle monipuolisen ja tasapainoisen ruokavalion. Loppupeleissä ja oikein tarjottuna raakaruokinta säästää kissan terveyttä ja omistajan lompakkoa paljon enemmän teolliseen ruokavalioon verraten. Vaikka teollinen ruokavalio on se helpompi tie, johtaa se usein myös sairauksiin, kuten hammasongelmiin, virtsatieongelmiin ja sisäelinten vajaatoimintoihin. Terveimpänä kissa pysyy kun sen ruokavalio koostuu siitä, mikä vastaa pitkälle sitä mitä kissa söisi luonnossa.

Muistilista

Hieman yhteenvetoa ja hyvin pelkistettynä kissan raakaruokavalio:

- liha tulee aina tarjota raakana (poikkeuksena kalaruuat), kypsennys tuhoaa elintärkeää tauriinia
- kissa on pienpeto, jolle tulisi tarjota sen mukaista ruokaa (siipikarja, jänikset ja jyrsijät)
- ruokavaliossa hiilihydraattia 0 %, kuitua yksilön tarpeen mukaan
- tasapainoinen ruokavalio koostuu päivittäin lihasta, luusta ja sisäelimistä
- tämän ohella tarvitaan ravintolisät: D-, E- ja B-vitamiinit, lohiöljy, sinkki, lisäkalsium ja jodi
- Kalsium-fosforisuhde 1,2:1
- Omega 6:omega 3 –suhde max. 5:1

Lähteitä

Lynn Curtis: Feline Nutrition
Michelle T.Bernand: Raising cats naturally
Ruokien ravintoarvoja: www.fineli.fi
Tauriiniarvoja: http://www.vetmed.ucdavis.edu/vmb/labs/aal/pdfs/spitze.pdf
NRC'n ravintosuositukset: http://dels.nas.edu/resources/static-assets/banr/miscellaneous/cat_nutrition_final.pdf

Raakaruokavalmistajia

Maukas (Musti ja Mirri): http://www.maukas.info/etusivu
Mush: http://www.mushbarf.com




Muokattu: 
24.5.2015 Dogs First Vitamin B Complex lisätty vaihtoehtoiseksi B-vitamiinilisäksi
6.5.2015 Vitamiiniosiota uusittu: muokkausta D-vitamiinintarpeeseen ja lisätty vaihtoehtoisia vitamiinilisiä, sinkin tarve päivitetty, lisätty laskuohje pentujen ravintotarpeille, parhaimmat tauriininlähteet lueteltu Liha, luut ja sisäelimet -osiossa ja tauriiniarvolähde merkitty lähdelistaan