sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kokeiluja ja muutoksia lisäravinnepuolella

Meillä on ollut viime kuukausina testauksia parin lisäravinteen osalta. Oleellisempi muutos kisujen lisäravinnepuoleen tulee olemaan meidän omega 3- ja D-vitskulähde Apteekin Möller Tuplan vaihtuminen toiseen valmisteeseen.

Omega 3 + D-vitamiini


Meillä on pyörinyt kaapissa Salmopet-lohiöljypullo jo viime vuoden alusta asti. Salmopet toimi meillä ennen vakiöljynä, kunnes siirryimme ihmispuolen valmisteisiin D-vitskun perässä. Siirtymisen aikaan ehdin ostaa vielä yhden Salmopet-pullon, mikä jäikin sitten ylimääräiseksi. Olen monesti harkinnut sen myymistä, mutta koska olen superlaiska myynti-ilmoitusten tekemisessä, päätin syöttää sen jossain sopivassa kohtaa kisuille pois. Sopiva kohta ilmeni viime vuoden lopulla kun huomasin, että pullon parasta ennen -päiväys lähenee uhkaavasti. Olikohan marraskuun puolella kisujen syötyä Apteekin Möller Tupla -purkin tyhjäksi, oli aika siirtyä vähäksi aikaa Salmopetiin. Syötin Salmopetiä päivittäin, jotta saan sen syötettyä ennen parasta ennen -päiväystä. Syöjinä toimivat Haiku ja Raku, Nora saa tarpeeksi omega 3'a ruuastaan.

Noin pari viikkoa Salmopetin aloittamisesta huomasin, että kisujen turkki on pehmentynyt. Samalla muistin miten minulla oli aikoinaan tapana sanoa kisuja silkkiturkeiksi, mutta vaikka AMT'n kanssa turkki onkin ollut pehmeä, se ei ole ollut samalla tapaa silkkisen pehmeä. Ennen meillä syötiin Salmopetiä joka toinen päivä määrittelemättömän (pienen) lorauksen verran, joten pehmeys ei ole nyt voinut tulla ainakaan lohiöljyn syöttötahdista. Mahdollisiksi syiksi jäljelle jää siis omegojen määrä tai, epätodennäköisemmin, laatu. Salmopet on kuitenkin eläinlaatuinen ja AMT ihmislaatuinen.

Kissojen tarkkaa omega 3 -tarvetta ei ole määritetty, mutta nähtävästi meillä kisujen saama määrä AMT'stä ei ole ollut riittävä. Apteekin Möller Tuplan 1 kapseli sisältää DHA'ta 108 mg ja EPA'a 145 mg. Kisut ovat saaneet 4 kapselia/naama/vk. Salmopetin 1 ml sisältää DHA'ta 74 - 82 mg ja EPA'a 55 - 65 mg. Olettaisin, että olen aikoinani antanut kisuille ainakin 2 ml lorauksia/naama (3-4x viikko), jolloin saanti olisi ollut ainakin 148 - 164 mg DHA'ta ja EPA'a 110 - 130 mg per kerta. DHA'ta olisi siis tullut enemmän mitä AMT'stä.

Salmopet on myös todella maistuva tuote kisuille, se on toiminut Rakulle taikajauheen (murustettu pakastekuivattu kana) korvaajanakin broilerinsydänten ja keltuaisen kanssa. Harmi, ettei Salmopetin mukana tule D-vitamiinia eikä minulla ole halukkuutta lähteä taas allergiapohjaiselle lisäravinnetestaukselle, jotta saisimme pitää Salmopetin ruokavaliossa. Siitä huolimatta AMT'lle piti keksiä korvaaja, sillä se ei ollut meille se ihanteellisin valmiste. Kalapohjaisissa D-vitskulähteissä seuraava potentiaalinen valmiste on Möllerin kalanmaksaöljy, mikä onkin monilla käytössä.


Möllerin kalanmaksaöljyn suositusannostus kissoille on 0,5 ml/painokilo/pv sen ollessa ainut D-vitskun lähde. Tuolla annostuksella D-vitamiinia tulee 1 µg/painokilo/pv (suositus 0,7-1 µg/pkilo/pv). Kisut painavat 4,5 kg ja saavat kalanmaksaöljyä annostuksella 2 m/pv/kissa. Lisää D-vitskua tulee Multicatista ja myös ruuasta (keltuainen ja koipilihat). Etenkään Rakun ja Noran kanssa en ole kuitenkaan niin täsmällinen jääkö määrä 2 ml'ään vai meneekö 2,5 ml, allergikot saattavat hyötyä suositusta isommasta D-vitskumäärästä.

Annosteluun meillä on 5 ml mitta.

"Hei tuoksuu hyvä!"

2 ml Möllerin kalanmaksaöljyä sisältää DHA'ta 240 mg ja EPA'a 160 mg. Eritoten DHA'n saanti siis nousee reippaasti. Mielenkiintoista nähdä onnistuuko valmiste pitämään Salmopetin tuoman turkin lisäpehmeyden, mutta uskon siihen vahvasti. Möllerin kalanmaksaöljy on valmistettu turskan maksasta, joten senkin pitäisi olla sopiva kaikille kolmelle kisulle. Kisut söivät pitkän aikaa pakastekuivattua turskaa (treeni)nameina ja maistuvuus näyttääkin olevan erinomainen myös öljyn kanssa. AMT ei aiheuttanut suurta ihastusta, mutta se silti syötiin kiltisti. Kuten Salmopetkin, Möllerin kalanmaksaöljy taasen toimii Rakulla jopa taikajauheen korvaajana ja sitä on nuoltu myös suoraan annostelumitasta.

Kisujen torstainen iltapala: Rakulla broilerin paistisuikaletta ja rintaa, Haikulla rintaa ja Noralla poron jauhelihaa. Kaikilla mukana Möllerin kalanmaksaöljy ja tytöillä myös muuta lisää.

Öljy on niin hyvää, että sen jopa nuolee suoraan lautaselta

Mums rintaa

Möllerin korkin suu on kätevämpi kuin Salmopetin. Onnistuneen suunnittelun ansiosta kaulaa ei tarvitse pyyhkiä joka kerta käytön jälkeen sotkun välttämiseksi. 

Möllerin kmö'n annostelu on Apteekin Möller Tuplasta poiketen päivittäistä. Myös tämän avulla saadaan suurempi hyöty omegoista. Koska Möllerin kalanmaksaöljy on kuitenkin, no, maksaöljy, se sisältää Apteekin Möller Tuplasta poiketen myös A-vitamiinia. Määrä on D-vitskun mukaan mentäessä kuitenkin harmiton (2 ml sisältää 100 µg eli hieman yli virallisen suosituksen näille) eikä sitä ole tarpeen huomioida muiden A-vitskulähteiden annostelussa, jos niiden saanti on kohtuullista. Kalanmaksaöljyjen välillä on kuitenkin vaihtelua niin A- kuin D-vitamiinipitoisuuksissakin, joten toista valmistetta käyttäessä on tarpeen varmistaa oikea annostus ja sen vaikutus muihin vitskulähteisiin.

Sinkki


Sinkkikokeilun alkamisesta on pidempi aika, jo jokunen kuukausi. Aloin kiinnittämään huomiota Haikun korvien karvoitukseen etenkin oikean korvan kohdalta. Karvaa oli selvästi ohuemmin ja harvemmin muualla korvassa kuin korvan alaosassa, raja oli häiritsevän selkeä sen jälkeen kun sen oli huomannut. Monilla kissoilla on kuitenkin kauniin tasainen karvoitus korvan kärkeen asti, joten aloin pohtimaan voisiko kyseessä olla esimerkiksi sinkin puutos. Koirilla sinkin puutos ilmenee mm. kaljuina silmänympäryksinä, joten miksei kissoilla sitten korvakarvoissa? Kaljuja silmänympäryksiä en muista yhdelläkään kissalla nähneeni. Koitin googletella asiasta tietoa tai kokemusta, mutten onnistunut löytämään. Päätin kokeilla asiaa ja nostin Haikulle (ja Rakulle) sinkin annostusta 1/4 tbl/pv'stä 1/2 tbl/pv (15 mg tabletti, Biozink-valmiste). Tällöin yhdessä ruokavalion kanssa sinkkiä tulee Haikulle lähemmäs 3 mg/painokilo/pv (suositus n. 2 mg/painokilo/pv). 

Ja kappas, se toimi! Jo kuukauden päästä korvien karva oli tasaisempi eli paksuutta oli tullut lisää. Päätin kuitenkin testata asiaa vielä ja puolitin annostuksen takaisin entiseen määräänsä. Meni jonkin aikaa ja korvien karva oli harventunut takaisin. Nostin annostusta taas ja päätin pitäytyä siinä molempien kisujen kohdalla. Meillä kisut saavat siis nyt 1/2 tbl sinkkiä/kissa/pv. Myös Nora, sillä Thrive-kuivaruuan lisättyä sinkkimäärää on kaunisteltu tuoteselosteessa ilmoittamalla yhdisteen määrä eli varsinaisen sinkin osuus on todellisuudessa pienempi. 

Tällä kertaa karvan paksuuntumisessa meni kauemmin, mutta nyt se taas näyttää tasaisemmalta. Myöskin Rakulla on paksuuntunut korvakarvat.

Korvat nyt


Tutkimustulosten ja laajempien kokemusten puutteessa en tietenkään mene vannomaan, että sinkki olisi tässä avaintekijässä. Etenkään, kun Haikulla karvoitus tiheni nopeammin ensimmäisellä testikerralla kuin toisella, mutta sinkki vaikuttaisi kuitenkin ainakin jotenkin vaikuttavan. Olisikin mielenkiintoista kuulla onko joillakin tavalla tai toisella vastaavanlaisia kokemuksia?

13 kommenttia:

  1. Kiinnostava juttu tuon sinkin kanssa, kuulostaisi siltä että on sillä tosiaan ainakin jotain vaikutusta ollut. Kylläpäs on hyvää öljyä, jos oikein lusikastakin nuollaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuulostaisi! Oisi kiva jos aiheesta löytyisi enemmän tietoa. :D

      Poista
  2. Voi miten kateellinen olen, kun teillä tykätään kalaöljystä. Meillä sitä inhotaan. Voin vain huokailla kateudesta teille raakaruokailijoille. En ole uskaltanut siirtyä enää Jacksonin sairastelun jälkeen takaisin pelkkään raakaruokaan. Jacksonille ei liha oikein enää maistu ja siihen ei paastoaminen auta (enkä edes viitsisi alipainoista kissaa paastottaa). Päin vastoin, jos siltä jää yksi ateria välistä, sitä on vaikea saada syömään kunnolla enää sen jälkeen edes ruokaa mistä se pitää. No toivottavasti me päästään vielä raakailemaan jossain vaiheessa. Paavon turkki on mennyt vähän huonommaksi nyt kun syödään paljon teollista. Mutta todella mielenkiintoinen postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei se paastoaminen kaikilla auta, varsin heikosti Rakullakin ja samanlaisesta syystä en miekään viitsi paastottaa, ellei ole pakko. Rakulla syömättömyys ei näy energiatasossa lainkaan ja poitsu saisi yhä kerätä enemmän massaa, niin vähän huono yhtälö alkaa pitkälti toivottamalle paastottamiselle. :D

      Toivottavasti liha alkaa taas maistua! Lihaa kannattaa pikkuhiljaa taas maistatella märkäruuan seassa, jospa se siitä. :)

      Harmi Paavon turkkia! Pystyisikö Paavo jatkamaan raakalinjalla? Ehkä Jackson innostuisi myös sitä kautta taas antamaan lihalle mahdollisuuden. :)

      Poista
  3. Mulle tulee aina sellanen olo kun luen näitä, että mä varmaan tapan noi kissat johonkin lisäravinteen puutokseen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvemmin niihin kuolee, ellei tule räikeitä puutoksia (virallisiin suosituksiin nähden). :D Ainahan oman kisun saannit ja tarpeet voi varalta tarkistaa, jos se saisi annettua mielenrauhan. :)

      Poista
  4. Öh, mun kokemukset ja tietämys ei riitä kommentoimaan mitenkään muuten, paitsi että Salmopet on meidän kissojen mielestä tosipahaa. Ruiskuhommiksi menee. Tosin en ole löytänyt mitään öljyä, mitä suostuisivat syömään, joten meillä öljy menee jokapäivä ruiskuhommiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi! Mieltymysten välillä on niin paljon eroa. :/ Oletko kokeillut Nutrolinin Kissa Senioria (perusversiosta puuttuu EPA-rasvahappo, joten sitä ei kannata ottaa)? Siinä pitäisi olla mieto haju ja täten myös maistuvuuden on sanottu olevan hyvä. Myös Avitalin öljy on saanut kehua nirson kissan osalta sekä ihmispuolen Lysi. :)

      Poista
  5. Mä olen sinkin kanssa huomannut, että annostuksen nostaminen todella reiluksi (purkista 3 mg/kg eli yhteensä varmaankin 4 mg/kg) lyhentää turkinvaihtoon kuluvaa aikaa ja vähentää irtoavan turkin määrää. Kalaöljyn vaihtamisesta mulla ei ole kokemusta, kun me siirryttiin lorauksina annostellusta kalaöljystä suoraan Möllerin kmö:hön, joten omegoja on aina tullut aika reilusti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoo, mielenkiintoista! :) Oisi kyllä tosi mahtavaa, jos aihetta tutkittaisiin joskus tarkemmin niin selviäisi ehkä se todellinen tarve paremmin. :D

      Poista
  6. Oi mitä katseita:) Kiva kun öljy maistuu! Täytyy toistamiseen ihmetellä, että monien kala- ja krilliöljyjen jälkeen tuo ehdottamasi turskanmaksaöljy menee Tidille alas lihaan sekoitettuna. Se ei tunnu voimakkaan hajuiseltakaan. Korvakaljuista...viime kesänä Tidiltä lähti karvat korvien reunoilta kauttaaltaan. Pelästyin. En vieläkään ymmärrä mikä sen sai aikaan enkä nyt muista kuinka säntillinen olin tuolloin sinkin kanssa kun se on vitskuista se, joka multa aika ajoin jää uupumaan. Tuumin, että syynä oli se että hiplasin Tidin korvanlehtiä usein kun tuo siitä aina kehräsi sata lasissa. Lopetin liiemmän hiplailun ja karva kasvoi takaisin pienen ajan päästä.
    -T&Tidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Toki juuri jos hankausta kohdistuu usein tiettyyn kohtaan niin iho voi alkaa reagoimaan, mutta jos on ollut molemmista korvista koko korvan pituudelta, hmmm.

      Poista