Ihmisten viljapuurot eivät ole kissalle sopivia kuin korkeintaan satunnaisena pienenä, ei teelusikallista isompana, annoksena kuidunlähteenä. Tässä kuitenkin lihansyöjälle erinomainen "puuro", jota voi antaa paljon ja usein! :) Meidän tämänpäiväinen iltapala: kananmunankeltuainen, kalkkunan jauhelihaa ja broilerinmaksaa.
lauantai 30. marraskuuta 2013
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Kissan leikittämisen helppous
Puhdistin eilen illalla kostealla
talouspaperilla lattiaa kissojen iltapalan jäljiltä. Mietiskelin samalla omiani,
kunnes Raku tuli pyörimään ympärille ja koitti pyydystää lattialla liikkuvaa
paperimyttyä. Pysähdyin ja istuuduin paikoilleni. Pidin paperinpalaa edessäni,
hieman Rakun päätä korkeammalla. Raku katseli myttyä hetken, kallisti päätään,
kosketti vienosti sitä tassullaan ja alkoi kehrätä. Leikitin Rakua sillä pitkän
aikaa, Raku koko ajan kehräten. Pian Haikukin tuli paikalle ja asettui tarkkailemaan
meitä viereisellä pöydällä maaten. Leikitin Haikuakin ja silmät sekä tassut niin pehmeinä ja lempeinä se koitti kaapata myttyä aina kun se
tuli lähelle.
Siinä itsekseni ajattelin miten
helppoa kissaa onkaan viihdyttää. Ja ihmettelin miten jotkut sanovat, etteivät
osaa leikkiä kissan kanssa. Jos pelkkä liikkuva kostea talouspaperimytty saa
kissan innoissaan sillä leikkimään, ei leikittämisen pitäisi olla kovin vaikeaa. Mutta
toisaalta, onhan kissalla ja koiralla erilaiset leikkimieltymykset, joten ei
ihmekään etteivät kaikki osaa leikkiä molempien (tai kummankaan) kanssa. Siinä missä koirat pitävät enemmän veto- ja
noutoleikeistä, kissat innostuvat pienistä, varsinkin nykivistä, hiiren kulkua
muistuttavista liikkeistä. Saalistusleikeistä.
Saaliiksi kelpaa lähes mikä tahansa, kunhan se vain liikkuu. Meillä
suosikkeja on ohuet kohteet, kuten narunpätkät ja isompia/paksumpiakin jahdataan, kunhan
ne liikkuvat oikein. Nora innostuu millaisesta vauhdista tahansa, mutta Haiku
ja Raku ovat enemmän vaanijoita (varsinkin Haiku), jotka tykkäävät kun jahdattava liikkuu hitaasti
ja nytkähdellen (eteenpäin, stop, eteenpäin, stop…) ja tykkäävät asettaa
itselleen haasteita eli saaliin perään lähdetään sitten kun se on ”katoamassa
nurkan taakse” eli kiinnisaaminen ei ole enää itsestäänselvyys. Toki myös vauhdikkaammin leikitään, kunhan
lelusta ja leikkipaikasta sovitaan. Varsinkin sulkalelut houkuttavat sekä pienet lentävät kohteet,
kuten Cat dancer. Kesäisin suursuosikki on heinänkorret. Yleensäkin halvat lelut ovat mieleen, kuten vanhat kengännauhat, kuminauhat, langat, rytistetty paperinpala jne. Ei kovin vaikeaa löytää mieluista lelua, jolla leikkii kenen kanssa ja miten tahansa. :)
Haiku asettaa itselleen haasteita |
"Heitä jo!" |
Nuuh nuuh |
lauantai 23. marraskuuta 2013
Haikun ja Rakun välit kuntoon osa 5
Viimeinen osa!
Vieläkään ei olla täysin unelmatilanteessa, mutta välit on jo sen verran hyvät, että jos tässä pysyy niin sekin riittää. Kuukauden ajan Hai ja Raku ovat leikiskelleet suhteellisen aktiivisesti, parisen viikkoa painivat n. kerran päivässä, tällä viikolla jostain syystä lähti vähenemään. Leikit alkavat rauhallisesti ja päättyvät siihen että Haiku protestoi. Raku kuitenkin uskoo kun Haiku haluaa lopettaa.
Hai on pari kertaa pessyt Rakua minun nähden. Hippaakin ovat leikkineet painin ohella (Haiku hippana), mutta yhä välillä sähinää. Varsinkin jos Raku hyppää Avan terraarion päälle ja Haiku on siellä nukkumassa. Ainoastaan kerran Haiku yritti häätää Rakua kun poika olisi halunnut jäädä viereen makaamaan. Muuten sähinästä huolimatta on antanut jäädä ja alla oleva kuva onkin ensimmäisen pesutilanne kuukausiin. :)
22.10. |
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Kuulumisia ja kuvia
Yleiskuulumisia, jotta saan tekosyyn kuvien laitolle. :)
Kissujen rutiineihin on tullut viimeisen kuukauden aikana pieniä muutoksia kun olen käynyt pari kertaa viikossa työnhakuklubiin osallistumassa. Tunnit kestää viitisen tuntia/kerta. Olen siis ollut jo kohta vuoden työttömänä ja kisut tottuneet siihen, että olen lähes koko ajan kotona, harvemmin olen yli kahta tuntia pois. Hyvin ne on kuitenkin suhtautuneet tähän muutokseen, päivällä leikkivät ja ralleilevat keskenään ja huomiota vaaditaan kun tulen kotiin. Rakulla on kiva kyky huomata milloin olen lähdön kanssa kiireinen ja yrittää silloin hyppiä reppuselkään kehräämään. :D Aamuisin lähdöt onkin vähän sitä, että saan pitää silmiä selässäkin, jottei Raku ehdi hypätä kun kumarrun kenkiä poimimaan tms.
Pari-kolme viikkoa sitten Raku lopetti kanankaulojen syömisen, mikä on toiminut meillä pääluuna ja jota kissat saa 5 kertaa viikossa. Ei auttanut vähäisellä ruokinnalla pito eikä paloittelu mahd. pieniin osiin. Päätin antaa tämän kerran periksi ja ostaa Rakulle luisia jauhelihoja: jauhettua broilerinsiipeä ja broilerin luista jauhelihaa. Broilerin jauhelihassa on hitusen enemmän rasvaa kuin proteiinia, mutta koska Rakua ei muutenkaan haittaisi lisämassa, katson tämän kerran sormien läpi. Kalkkunan luisessa jauhelihassa sitä rasvaa löytyy jo reippaammin enemmän, joten se jää meillä hyllyyn.
Alkuun Raku tykkäsi tästä uudesta ruuasta, mutta nyt viime aikoina on koittanut tämänkin kanssa testailla. Yleensä on syönyt viimeistään yhden aterian jäätyä väliin. Toissapäivänä söi kun sekaan laittoi sisäelinseosta ja lohiöljyä, eilen ei suostunut syömään kun iltapalalla fileen ruuan päältä. Tänään aamulla sentään näykki, toivon mukaan päiväruokana jo maistuisi. Ehkä pitäisi jotain pientä sekoittaa mukaan.
Mitä, minäkö nirsoilen? |
Enhän minä... |
Minä olen kiltti poika |
Nora on muuttanut omia rutiineitaan siten, että aamun sijaan se tulee nukkumaanmenon aikaan kainaloon pörräämään. Siinä se viihtyy hetken kunnes tulee kuuma ja lähtee pois. Yleensä tulee vielä pari kertaa takaisin. Jos en ole leikittänyt kisuja ennen nukkumaanmenoa, Nora on myös tosi levoton ja riehuu ja naukuu itsekseen. Muutamankin minuutin leikki onneksi riittää rauhoittumiseen.
Tätäkin kirjoittaessani olen joutunut jo kolmesti keskeyttämään kun Nora ja Raku vaativat vuorollaan leikkiseuraa, vaikka niiden kanssa jo leikinkin ennen kirjoituksen aloittamista. :D
Haikulle taasen ei kuulu mitään uutta. Paitsi ehkä spoilauksena sen verran, että seuraava Haikun ja Rakun edistymisestä kertova postaus taitanee olla viimeinen. :)
Eilen oli mukava lämmin päivä ja pitkästä aikaa sain pitää parvekkeen ovea koko päivän auki. Kisut tykkäsi kovasti ja kuviakin tuli otettua. Nämä kuvat on viimeisen neljän päivän aikana otettuja.
Hai poseeraa |
Hai poseeraa osa 2 |
Ylhäinen Raku ja lattialle valuva Nora |
Raku ikkunan toisella puolen |
Än yy tee... |
Kiipeilypuun valtiaat |
Kisut kokoontuivat kuulemaan omiaan |
Nowa leekaa |
ja pyörii |
Haihai |
Haikukin leekaa |
Ylvästelijä |
Hoo! |
En juoni mitään... |
OMG naru! |
Riehunnan jälkeen maistuu unet |
Haikullekin |
<3 |
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Kissan ottoa harkitsemassa?
Selaillessani Rakun pentukuvia aloin haikeudella muistelemaan niitä
aikoja. Siitä ajauduinkin muistelemaan Haikun, ensimmäisen kissani,
tuloa ja sitä miten minua jännitti kissanomistajaksi ryhtyminen,
vaikka olinkin siitä haaveillut ja henkisesti valmistautunut jo
vuosia. Mitä lähemmäs kissanoton mahdollisuutta tulin, sitä
enemmän alkoi kysymyksiä ja epäilyksiä liikkua päässäni. Kissan ottaminen on parhaimmillaan parin vuosikymmenen kestävä suuri vastuu, johon liittyy iloja ja suruja. Kissa on vastoin yleistä luuloa vaativa lemmikki, joka antaa ja ottaa paljon. Kissaa haluavan on todella helppo sellainen saada, mutta molempien etujen mukaista on, että kissan tuloon valmistaudutaan hyvin. Mm. näitä kysymyksiä pohdiskelin:
Oikea
omistaja oikealle kissalle
Olenko minä oikea omistaja tälle kissalle? Ei riitä, että miettii
mikä kissa on minulle sopiva, vaan kissan elämänlaadun kannalta
oleellisempi kysymys on, että olenko minä oikea omistaja tälle
kissalle. Esimerkiksi henkilö, joka tahtoo aktiivisen kissan, mutta
kissa joutuisi olemaan paljon yksinään eikä ole varaa/halua
tarjota kissalle eläintoverin seuraa, ei ole sopiva henkilö
tällaiselle kissalle. Aktiivinen kissa vaatii tekemistä ja seuraa
ja todennäköisesti masentuu tylsyydestä johtuen. Aina ei
aktivointikaan riitä, vaan on oltava valmis hankkimaan kissalle
kaveri, jos se sitä tarvitsee. Esimerkiksi Haiku on sellainen kissa,
joka ei pärjää ilman lajitoverin seuraa, vaikka sitä kuinka
aktivoisi. Ihmisen seura ei korvaa kissakaveria, puhumme niin eri
kieliä.
Jos taas haluaa rauhallisen kissan, ei kannata luottaa siihen, että
vilkas pentu rauhoittuu aikuisiällä. Moni maatiainenkin on riehakas
useamman vuoden jälkeenkin. Varmempaa on ottaa aikuinen rauhallinen kissa tai
pentu rauhallisen luonteen omaavasta rodusta. Joskus vastaan tulee
myös rauhallisia maatiaispentuja, mutta niiden kanssa kannattaa
ottaa sekin huomioon, että luonne voi muuttua kun pentu pääsee
pois sisarusten joukosta huomion keskipisteeksi. Näin varsinkin, jos
pentueen muut pennut ovat riehakkaita.
Valitse siis tuleva kissasi huolella. Mieti, täyttyvätkö sekä
sinun että kissan toiveet ja tarpeet.
Surullisen paljon näkyy myynti-ilmoituksissa miettimättä otettuja
kissoja, jotka päätyvät kodinvaihtajiksi. Yksi hyvin mieleenjäänyt
tapaus oli kun muutaman kuukauden ikäiselle pennulle etsittiin uutta
kotia, koska se tulee öisin tyynyn viereen nukkumaan ja kehrää
niin kovaa, ettei omistaja saa unta. Mitä ihmettä? Samoin vastaan
on tullut niitä ilmoituksia, kun halutaan kissanpentua, ei väliä
onko maatiainen vai rotukissa ja jos rotukissa, niin rodullakaan ei
väliä!
Maatiainen
vai rotukissa?
Kumpi? Tiesin jo alkuun, että otan molemmat. Päätin, että ensin
tulee rotukissa ja sen jälkeen maatiainen. Molemmissa on puolensa.
Rotukissojen yksi iso ongelma on terveys. Vaikka nykypäivänä
kasvatuskissoiksi valitaan mahdollisimman terveitä yksilöitä, niissä on
silti riskinsä. Oman rotuvalintansa terveystilanteeseen kannattaakin
perehtyä ja valita pentue tarkoin, terveistä vanhemmista ja
vastuulliselta kasvattajalta. Curlit on rotuna nuori ja pohjautuvat
maatiaisista eikä niillä ei ole todettu perinnöllisiä sairauksia.
Sekin oli yksi tärkeä syy, miksi rotuun päädyin. Rotukissan hyvä
puoli on se, että kissan aikuisluonne on ennustettavissa. On rotuja,
joiden edustajat tunnetaan rauhallisuudestaan ja ihmisläheisyydestään
ja on rotuja, jotka ovat tunnettuja aktiivisuudestaan ja
älykkyydestään, on myös semi-aktiivisia rotuja jne. Omistajalla on helpompi valita itselleen sopiva kissa (ja myös helpompi miettiä onko itse sopiva kissalle). Vastuulliselta kasvattajalta otettu pentu on myös
terve, hyväluonteinen ja on saanut tasapainoisen ja rakastavan
elämänalun.
Maatiaiskissoista on vaikeampaa löytää pentu, jota on
sosiaalistettu tarpeeksi, on saanut sopivaa ruokaa syödäkseen JA on
vieläpä luovutusikäinen (12 viikkoinen) luovutuksen aikana.
Puhumattakaan rokotuksista. Usein maatiaispentuja myydään niiden
ollessa vasta 8 viikkoisia eli aivan liian nuoria ja monesti valitettavasti kylkiäisenä
saa korvapunkkeja tai muita ongelmia ja vaikkei itse kissa
maksaisikaan, eläinlääkäri tulee tutuksi jo heti alkuunsa.
Maatiainen ei myöskään automaattisesti tarkoita tervettä kissaa,
allergiat ja muut ongelmat esiintyvät niidenkin keskuudessa.
Haikulla hiivatulehdus korvissa meille tullessaan |
Maatiaiskissaa ottaessa kannattaa suosia eläinsuojeluyhdistyksiä.
Yhdistyksiltä löytyy paljon hyväluonteisiä, terveitä ja
hoidettuja kissoja. Niin aikuisia kuin pentujakin.
Maatiaiskissapuolella on myös kasvanut hiljalleen vastuullisten kasvattajien
määrä, joissa pennut kasvatetaan kuin rotukissanpennutkin: hyvää
ruokaa, tarpeeksi sosiaalistamista, rokotukset ja madotukset ok,
luovutusikä oikea jne. Toisin sanoen, kissan tarpeet ja vaatimukset
ymmärretään. Nekin ovat hyvä vaihtoehto, mieluummin tukea eläinsuojeluyhdistyksiä ja vastuullisia kasvattajia kuin ottaa ilmainen pentu huonosta kodista.
Kuten sanottu, olin päättänyt ensin ottaa rotukissan ja sitten
vasta maatiaisen. Alkuun rotukissan oli tarkoitus olla ainokainen
ainakin parin-kolmen vuoden ajan, jotta saan opinnot loppuun ja
hankittua töitä ennen kaverin ottamista. Curlin luonne on kuitenkin
niin seurallinen ja aktiivinen, että ajattelin ettei kissan kannalta
olisi oikein, että se joutuisi olemaan niin pitkään ainoa. Olin
kyllä varautunut siihen, että jos kissa sitä tarvitsee, niin
hankin sille kaverin. Mutta mieluummin odottaisin. Päädyin siis
ottamaan ensin maatiaisen, sillä periaatteella että se pärjäisi
paremmin sen ajan yksinään. Mutta meillähän kävi niin että
Haikuhan masentui puolessa vuodessa kun joutui olemaan ilman
kissakaveria. Toisaalta kissakaverin tarve oli nähtävillä jo
ilmoituksen luonnekuvauksessa, mutta minä hölmö ajattelin, että
maatiainen pärjäisi kuitenkin paremmin. Kai sitä alitajuntaisesti
tiesi, että kaveri tulee joka tapauksessa aiemmin kuin suunniteltu.
:D Kunhan kissan vaatimukset täyttyvät, tulee ottaa sellainen kissa
kuin mitä sydän tahtoo. Jos väkisin ottaa toisenlaisen kissan, ei
se todennäköisesti ole kivaa kummallekaan. Jotkut aktiiviset kissat
pärjäävät ilman kaveria, mutta minusta se ei ole kissaa kohtaan
oikein. Seurallinen ja aktiivinen kissa, joka tulee toimeen muiden
kissojen kanssa, on paljon onnellisempi kaverin kera.
Curlit vaativat paljon tekemistä ja seuraa viihtyäkseen |
Kissan
vaatimusten ja käytöksen ymmärtäminen
Pystynkö tarjoamaan kissalle sitä mitä se tarvitsee? Kissa on
luonnossa aktiivinen saalistaja. Se liikkuu päivässä paljon
saalista etsien ja pyydystäen. Kissalla on omanlaisensa elekieli ja
käyttäytyminen. Kissan käytöksen ja vaatimusten ymmärtäminen on
oleellista hyvän yhteiselon sujumiseksi. Kun omistaja tietää miksi
kissa tekee niin kuin tekee, molempien osapuolten elämä helpottuu ja käytökseen on helpompi puuttua ja tarpeen
tullen ohjata oikeaan. Käytöksen tunnistaminen auttaa myös
erottamaan sairauden merkkejä. Täytyy ymmärtää mitä kissa
tarvisee voidakseen hyvin ja ollakseen onnellinen.
Esimerkiksi leikki kuuluu jokaisen kissan elämään. Myös rauhallisia kissoja tulee leikittää. Kaikki eivät pidä samoista leluista, joten erilaisia leikkejä ja leluja kokeilemalla löytyy ne oman kissan suosikit. Jos aktiivinen
kissa ei saa ihmisiltä ja/tai muilta eläimiltä tarpeeksi huomiota,
se keksii itse itselleen tekemistä ja ajan myötä voi masentua.
Omistajan hermoja säästää paljon kun suunnittelee kissalle paljon
kivaa tekemistä. Kissa tarvitsee leluja ja leikittäjää
viihtyäkseen. Leikkiminen on kissan elämänlaadun kannalta
tärkeää: se harjoittaa aisteja, antaa tekemistä, kehittää lihaksia sekä pitää suolen toiminnan kunnossa. Yhteinen leikkiminen myös lujittaa suhdetta omistajaan. Moni kissa myös nauttii lajitoverin seurasta.
Lajitoveri tuo elämään sisältöä monin tavoin. Kissalle voi myös
opettaa temppuja, harrastaa agilitya ja tehdä/ostaa kissalle
aktivointileluja.
Kissan elekieli on paljon pienimuotoisempaa kuin esimerkiksi koirilla. Pienet eleet kertovat jo paljon kissan tunteista, mutta kaikki eivät niitä osaa lukea tai jopa tulkitsevat väärin. Esim. kun kissa siristää silmiään, se ei ole pahantahtoinen vaan ystävällinen. Silmien siristys on rauhoittava signaali ja tarkoittaa "en tarkoita sinulle pahaa". Tai kun kissa puree vatsaa silittävää kättä, se ei tahdo leikkiä, vaan kokee olonsa uhatuksi ja puolustautuu. Vatsa on kissan turvattomin alue eikä kaikki kissat anna kaikkien sinne koskea. Jos kissa puree tai muuten näyttää ahdistuneelta/jännittyneeltä, silitys kannattaa suunnata muualle tai jättää kissa kokonaan rauhaan.
Kissan elekieli on paljon pienimuotoisempaa kuin esimerkiksi koirilla. Pienet eleet kertovat jo paljon kissan tunteista, mutta kaikki eivät niitä osaa lukea tai jopa tulkitsevat väärin. Esim. kun kissa siristää silmiään, se ei ole pahantahtoinen vaan ystävällinen. Silmien siristys on rauhoittava signaali ja tarkoittaa "en tarkoita sinulle pahaa". Tai kun kissa puree vatsaa silittävää kättä, se ei tahdo leikkiä, vaan kokee olonsa uhatuksi ja puolustautuu. Vatsa on kissan turvattomin alue eikä kaikki kissat anna kaikkien sinne koskea. Jos kissa puree tai muuten näyttää ahdistuneelta/jännittyneeltä, silitys kannattaa suunnata muualle tai jättää kissa kokonaan rauhaan.
Kukaan ei voi tietää kaikkea pelkästään lukemansa perusteella,
mutta kissan luontaiseen käytökseen tutustuminen helpottaa
kommunikointia. Yhteiselon aikana oppii sitten tarkemmin yksilön
käytöksen ja sen tarkoituksen. Jokainen kissa on erilainen.
Ruokinta
Miten kissaa tulee ruokkia? Mitä ruokia valitsen? Oikeanlaisen ruuan
valitseminen on tärkeää, sillä hyvä ruoka on puoli terveyttä.
Kissan ruokinta on monimutkaisen yksinkertaista. Marketeista saatavat
ruuat eivät täytä kissan lihansyöjäntarpeita ja pahimmassa
tapauksessa sairastuttavat kissan. Kissa tarvitsee mahdollisimman
lajityypillistä ruokaa, joko raakaruokinnan muodossa ja/tai
laadukkaiden teollisten. Jos ei halua ryhtyä ruokkimaan
raakaruuilla, olisi hyvä kuitenkin toisinaan tarjota raakaakin.
Hyvinvoinnin kannalta täyspainotteinen raakaruokinta on kuitenkin parhain vaihtoehto.
Kuluttajilla on paljon valinnanvaraa kissanruokamarkkinoilla, joten
omistajalta vaaditaan viitseliäisyyttä löytää kissalle
sopivimmat ruuat. Eläinkaupoissakin laatua on myös keskiluokkaisina
eli ei-ihanteellisina. Ruuan tulisi olla eläinperäistä (ei
ollenkaan viljaa tai kasviperäisiä aineita), sokeritonta ja ilman
teollisia lisäaineita. Ruuan nestepitoisuus on myös tärkeää,
joten kuivaruoka kannattaa jättää kokonaan pois tai vähintään
jättää minimiin (tulisi olla alle puolet kokonaisruokavaliosta). Märkäruokien
tulisi olla pääasiassa täysravintoa, eli rasvaa väh. 5 % ja
ruokaan on lisätty myös vitamiineja. Alkuun on hidasta ja
vaikeahkoa selata kaikista ruuista tuoteselosteet läpi ja valita
niistä ne, jotka haluaa ottaa ruokavalioon mukaan. Sen jälkeen
valitut onkin helppo vain napata hyllystä mukaan. Myös raakaruokien
kohdalla joutuu katsomaan, mitä ostoskoriin otetaan. Ruuassa ei saa
olla suolaa ja rasvaakin kohtuudella. Raakaruokinta vaatii myös
ruokintamuotoon perehtymistä, jotta ruokavalio pysyy tasapainoisena.
Teollinen ruokinta on helpompaa... |
... Mutta raakaruokinta on terveellisempää |
Entä ruoka-ajat? Ne myös tuottavat monelle päänvaivaa. Pidänkö
ruokaa koko ajan esillä, syötänkö silloin kun kissalla on nälkä
vai silloin kun itse ehdin vai teenkö ruoka-ajoista rutiinit? Entä
mistä tiedän milloin kissalla on nälkä? Kaikki eivät käytä
ääntään, vaikka vatsa kurnisi. Entä kuinka isoja annoksia ja
kuinka usein? Tähän jokaisella on omat ratkaisunsa, jonka
räätälöivät oman elämänrytminsä ja kissansa mukaan. Itse
tiesin että vaihtoehto A on pois pelistä, en halua syöttää
kuivaruokaa noin paljoa. Raaka- ja märkäruokaa ei voi seisottaa
huoneenlämmössä, sillä se menee pilalle. Syömätön ruoka
laitetaan siis jääkaappiin. Itse suosin rutiiniruoka-aikoja, jotta
tiedän kuinka usein ja paljon kissani syövät. Siitä on myös
helppo lähteä muokkaamaan ruokintaa tarvittaessa. Annoskootkin
vaihtelevat ruuan ja kissan aktiivisuuden mukaan. Mitä enemmän
kissa liikkuu, sitä enemmän sen tarvii syödä. Ruokaa syötetään
aikuiselle 3-5 % kissan painon verran, pennulle niin paljon kuin se
jaksaa syödä.
Rahalliset
menot
Onko minulla tarpeeksi rahaa kissan hoitoon ja mistä saan lisää
tarvittaessa? Kuinka paljon pystyn sijoittamaan kissaan
kuukaudessa/vuodessa ja pystynkö tarpeentullen tuplaamaan määrän,
jos kisu tarvitseekin kaverin? Entä yllättävät eläinlääkärikulut?
Kissanpito maksaa ja yllätäviin kuluihin tulee aina varautua.
Yleensä korkein hinta tulee alkuhankinnoista: kiipeilypuu,
kuljetusboksi, hiekkalaatikko, lelut, ruoka- ja juomakupit, valjaat,
hihna jne. Myös rokotukset ja kissan leikkauskulut tulee huomioida.
Kissaa tulee käyttää kerran vuodessa rokotuksissa ja tarpeen
tullen muutkin eläinlääkärikulut tulee pystyä kustantamaan.
Tähän vinkkinä, että kannattaa laittaa kuukaudessa rahaa hieman
sivuun eläinten sairaskassaan. Tämä voi olla vaikkapa säästöpossu.
Sieltä löytyy ainakin apu tarpeen tullen lääkäri- ja
lääkekuluihin. Jos tahtoo kissalleen vakuutukset, nekin maksavat
vuodessa väh. sadan euron verran per kissa.
Silloin kun ostin Haikulle ruuat eläinkaupasta, minulla meni 60 €/kk
pelkästään kissan ruokakuluihin. Haiku kyllä söikin todella
paljon pentuna. Hiekat mukaanlukien kuukausimenot oli 80-90 €
yhteensä. Yhdellä kissalla! Huh. Kun siirryin tilaamaan ruuat
netistä, säästin jonkin verran ja ruokakulut oli n. 40-50 € ja
myös hiekkamerkin vaihto vähensi kuukausikuluja. Nykyään
raakaruokinnalla minulla menee arviolta hieman päälle 30 €/kk/kissa
+ hiekat, joita ostan paljousalennuksia hyödyntäen.
Koti kissaturvalliseksi
Uskallanko jättää kissan kotiin yksinään niin ettei se loukkaa
itseään sillä välin? Se yksi tärkeä. Kissalle turvallinen koti.
Pöydille ja lattioille ei jätetä teräviä esineitä, johdot
suojataan ettei kissa niitä pääse jyrsimään ja lasitavarat
laitetaan tarpeeksi kauas hyllynreunalta. Jos uunissa ei ole
lapsilukitusta, kannattaa ottaa esim. uuninjohto irti seinästä
poissaolosi ajaksi, jottei kissa vahingossa laita hellanlevyä
päälle. Hellan päällä ei myöskään saa pitää tavaroita,
varsinkin jos kissalla on mahdollisuus aktivoida levy vahingossa.
Ruuanlaiton yhteydessä kissalle estetään pääsy tyhjälle,
kuumalle hellalle (esim. tyhjä kattila hellan päälle),
tarkistetaan pyykkikone ennen päällelaittamista, myrkylliset kasvit
poistetaan asunnosta tai laitetaan paikkaan mihin kissa ei
ehdottomasti pääse, vaikka haluaisi. Myös varmistetaan, ettei
kissa jää kaappiin kun ovi suljetaan, oli sitten ovea raotettu
sitten vain parin sekunnin ajaksi. Meillähän Raku hyppii
jääkaappiinkin.
Tippumiset parvekkeelta sattuvat useimmiten niille, joiden ei uskota tippuvan. Parvekkeen tulisi aina olla suojattu joko lasilla tai verkolla. |
Oma aika
Kun lemmikki saapuu taloon, jääkö silloin omaa aikaa itselleen
ollenkaan? Jaksanko olla kissan kanssa niin paljon kuin se haluaa?
Isälläni on tapana sanoa, että lemmikki kahlitsee, minkä takia
hän ei omaa lemmikkiä haluakaan. Noh, kyllä ja ei. Kun on lemmikki
hoidettavana, se tosiaan rajoittaa menoja, muttei missään nimessä
kahlitse. Itselleni on helppoa kun olen muutenkin kotihiiri, joten
aikaa kissoille kyllä löytyy. En matkustele, joten ei suuremmin tarvitse
miettiä mitä lemmikille tapahtuu silloin. Meneekö se hoitoon,
saanko sille hoitajaa kotiin vai otanko mukaan? Ennen lemmikin
hankintaa tulisi selvittää, että kissalle tarpeen tullen löytyy
vähintään 1 hoitaja. Mielellään enemmän, jotta on tarvittaessa
valinnanvaraa.
Kotona ollessa kissalle täytyy löytyä aikaa, vaikka sillä
olisikin eläinkaveri seuranaan. Kun taloudessa asuu enemmän kuin
yksi ihminen, vastuu leikittämisestä ja yleisestä yhdessäolosta
kissan kanssa todennäköisesti jakautuu perheenjäsenten kesken,
joten se oma panos ei ole niin suuri. Kissakaveri myös
luonnollisesti tyydyttää kissan seurantarvetta, joten omistajan
vastuu viihdyttäjänä vähenee. Jos asuu yksin ja omaa paljon kodin
ulkopuolisia harrastuksia, käy opintojen ohella töissä jne, tulee
miettiä jaksaako enää pitkän päivän jälkeen antaa aikaa
kissallekin. Onko nyt hyvä hetki ottaa kissakumppania vai olisiko
kaikkien etujen mukaista odottaa vielä? Kissa kun ei ole hiljainen
sohvankoriste, se osaa vaatia aikaa itselleen, jos saa sitä
mielestään liian vähän.
Lajitoveri tuo kissan elämään runsaasti sisältöä |
perjantai 8. marraskuuta 2013
Kisujen kiusaamista
Ei riitä, että liskojen ruokahyönteiset liikkuu (ja maistuu) kiehtovasti. Nyt ne taatusti maistuu superhyviltä ja kiehtoo entistä enemmän kun ruokavalioon kuuluu murskattuja kissanraksuja! Pitää siirtää matopurkki sirkkalaatikon kaveriksi komeroon, sillä hajun houkuttamana Haiku on jo kahdesti koittanut murtautua matolaatikkoon. :p
Sirkat ja jauhetut kissanraksut |
perjantai 1. marraskuuta 2013
Ankkaa lautasella
Lidlistä saa nyt 8 € kilohintaan ankankoipea pakastealtaasta! Kannattaa ehdottomasti käydä noutamassa, hyvää vaihtelua ruokavalioon ja ravintoarvotkin hyvät: proteiinia 18 g ja rasvaa 15 g. Koivessa on paljon nahkaa, minkä vuoksi korkea rasvaisuus, joten ainakin enimmät nahat kannattaa nyppiä pois leikkuun aikana. Ostin heti kerralla 2 koipea ja mielellään olisin lisääkin (yhden paino muistaakseni 360 g), mutta leikkaamiseen menee aikaa, joten en viitsinyt enempää. Toki voi kuitenkin ostaa enemmän ja säilyttää niitä pakkasessa, kunnes tahtoo ottaa sulamaan leikkuuta varten. Uudelleenpakastus ei haittaa, vaikka tässä Ranskasta kotoisin olevassa lihapakkauksessa siitä varoitellaankin.
Suomalaisesta lihasta on vain pieni riski saada salmonella, mutta ulkomaalaisten lihojen kanssa on syytä olla varovaisempi. Hyvä hygienia on tärkeää kuten aina; pese kädet ja leikkuutaso huolella kun olet lopettanut pilkonnan. Ihmisille ulkomaalainen liha tulee kypsentää perinpohjin, mutta eläimen ruuansulatus on paljon kehittyneempi. Eläimelle siis voi syöttää tätäkin lihaa raakana.
Pussitin lihat tänään ja nyt illalla kisut saivat ensimmäisen annoksensa. Jännitin vähän suostuuko Raku maistamaan, sillä se ei tykkää "eksoottisimmista" ruuista, kuten jäniksestä tai hiirestä. Yllättävää, ettei poika edes jäänyt miettimään ennen kuin iski kiinni. Kaikki söivät hyvällä ruokahalulla. Ehkä sitä voisi harkita pakastimeen jemmaan ostoa, kolmelle kissalle ei tullut kuin 2 annospussia per koipi, eli jäljellä on enää 3'lle aterialle ankkaa.
Kisujen annokset, yhteen palaan jäi paljon nahkaa |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)