Energinen pikkupeto

Haikulla on "hauska" tapa alkaa hyppiä seinille kun sillä on tylsää. Pomppii seinää vasten ja pinkoo hurjaa vauhtia karkuun karvat pystyssä. Tänään on jo joutunut arestiin toiseen huoneeseen parikin kertaa käytöksen takia. Toissaviikolla hankkimani sitruunaviipaleet ovat jo kurtistuneet sen verran etteivät haise yhtä tehokkaasti, niitä olen käyttänyt ovenpielien suojeluun. Pitänee käydä ostamassa lisää.

Tyttöliskojeni, Shantin ja Danian, terraarion luo hyppimisestä ollaan jo päästy lähes eroon *koputtaa puuta*. Olikohan se viime vkl kun Haiku pääsi näkemään Danian kunnolla esillä ja päätti hypätä suoraan terraarion eteen tutkimaan tarkemmin. Arkaluonteinen Dania sai tottakai kunnon sätkyt ja ryntäsi salamana terraarion katonrajaan turvaan, josta kissa innostui. Noh, kissa arestiin, mutta Dania ei uskaltanut tulla moneen tuntiin alas ja loppujen lopuksi minun piti se sieltä nostaa piilopaikan suuaukolle.

Tästä lähtien H on kokenut terraarion hyvin mielenkiintoiseksi katselupaikaksi ja vaikka terraarion ympärys on siltä kiellettyä aluetta, se toisinaan on sinne pomppinut. Eräs yö laittamani talouspaperinäkösuojat oli revitty irti terraarion lasista. Noh, aina kun se on jäänyt rysän päältä kiinni (eikä ole totellut alas-käskyä) se on joutunut arestiin ja nähtävästi (ja onneksi) ne on tehonneet. Yhäkin Haiku tarkkailee tyttöjä, mutta kauempaa sohvan käsinojalta käsin. Olen siis toiveikas myös tapetttien suhteen.

 Haikun kanssa ollaan harjoiteltu sylissäoloa, se kun ei tykkää siitä ja alkaa miukumaan ja toisinaan rimpuilemaan. Olen nostanut sen hyvin lyhyiksi ajoiksi syliin ja jos tilanne sujui ilman rimpuilua, palkkaan. Ollaan parissa päivässä edistytty sen verran, että ennen kun Haiku uskoi sen joutuvan syliin, se lähti pakoon, mutta nykyään pysyy paikoillaan. Miukuu se edelleen ja välillä sydän hakkaa, mutta pikkuhiljaa alkaa olla luottavaisemmin mielin mukana.