Haiku 10 v!!!!

Tässä kuussa on Haikun, ihka ensimmäisen kissani, 10 v-synttärit!! Tytön tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa. 

Haiku tuli minulle n. puolivuotiaana kodinvaihtajana, tyttö haettiin 100 km päässä sijaitsevalta paikkakunnalta. Etsin luonteeltaan aktiivista kissaa harrastuskaveriksi ja Haikun myynti-ilmoituksessa mainittu luonnekuvaus kuulosti juuri unelmalta. Tytön kuvan saatuani olin aivan myyty. Haiku etsi uutta kotia, koska oli liian aktiivinen perheen toisen kissan makuun ja kisu oli jo stressaantunut Haikun jatkuvista leikkihaluista.

Haiku on yhä samanluonteinen kuin pentuna: superfiksu, superpuhelias ja superleikkisä. Hellyydenkipeä ja oman arvonsa tunteva. Tyttö nauttii aivopähkinöistä, kun saa aivoilleen ja aisteilleen tekemistä. Nenätehtävissä Haiku on omiaan ja myös temppujen opettelu on todella mieluista puuhaa. Haiku ei kuitenkaan arvosta toisten tunkeilua yhteisissä temppuiluhetkissä ja jää sen vuoksi taka-alalle, ollen kuitenkin treeneissä täysillä mukana. Haiku seuraa tarkkaavaisena ja on onnellinen kun hänelle heitetään aina välillä herkku saalistettavaksi. Syrjässäpysymisen vuoksi uusien temppujen opettelussa on ollut pitkää paussia, tällä hetkellä treenataan Haikun kanssa ympyrä-temppua.

Haikun kanssa ollaan myös työstetty pitkää projektia tytön meilletulosta asti: tytöllä on ollut hyvin voimakas sylistätippumisen pelko. Tästä johtuen Haiku on inhonnut sylissäoloa, oli kyseessä sitten istuva syli tai kannettavana oleminen. Tätä ollaan työstetty Haikun ehdoilla aina välillä, enkä ole tainnut montaa kertaa tästä kertoa blogin puolella. 

Meni vuosia, ennen kuin Haiku alkoi tulla istuvaan syliin, mutta silloinkin vain kun välissä oli viltti. Pienikin liikahdus sai tytön ampaisemaan sylistä pois, ei väliä miten syvässä unessa oltiin. Kantamisissa Haiku vaati jokaisen jalkapohjan olemista tukevalla alustalla. Tällöinkin tyttö pysyi jännittyneenä, valmistautuen ottamaan itsensä vastaan, jos putoaa.

Meni vielä lisää vuosia, ennen kuin Haiku oppi rentoutumaan ja luottamaan ilmassaolon aikana niin paljon, että pysyi rentona, vaikka jaloista ainoastaan etutassut olivat tuettuna, ja muuten tukeminen kohdentui vartaloon.

Olen pitkään koittanut työstää sitä, että Haiku oppisi rentoutumaan niin paljon, että pystyisi myös nauttimaan ollessaan kannettavana. Pikkuhiljaa saatiin tilanne siihen, ettei kehräys loppunut heti kun tytön nosti kannettavaksi.

Ajattelin, ettei tuon paremmaksi päästäisi ja se olisi ollut täysin ok. Nämä ovat vain pieniä bonuksia arjessa, Haiku nauttii täysin rinnoin kun saa olla vieressä rapsutettavana.

Viime alkutalvesta onnistui kuitenkin kuin ihmeen kaupalla tapahtua läpimurtoja. Haiku alkoi kannettavana ollessaan puskemaan takaisin kun sen otsaa pusutteli! Ja siitä päästiin vielä niinkin eteenpäin, että Haiku avautui niin paljon, että alkoi jopa kehräämään näissä tilanteissa! Tätä päivää en uskonut näkeväni.

Enkä myöskään sitä, että myös tuolloin alkutalvesta sain tytön houkuteltua syliini ilman välissäolevaa vilttiä, ja tästä alkoi luottamusharjoitukset sylissäolon suhteen. Pikkuhiljaa Haiku alkoi oppia, ettei sylissä tapahdu mitään pahaa ja että se voi luottaa siihen, ettei se pääse tippumaan sylistä. Tyttö alkoi nauttia näistä hetkistä, niinkin paljon, että päivittäiset sylirapsutukset tulivat rutiiniksi tytön omasta aloitteesta. Mutta vain istuessani tietokoneen äärellä. Tässä rutiinissa ollaan yhä, eikä enää liikuskelutkaan saa tyttöä ampaisemaan pois sylistä. Syliin ei kuitenkaan tulla vielä makaamaan.

Olen niin kovin ylpeä ja onnellinen tytöstä, miten hurjan paljon ollaan päästy eteenpäin vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. ♥ Hurjanpaljon onnea rakkaalle Haikulle!! ♥

Herkkuhetki

Söpöliini

Kuninkaallinen, mutta ilman kruunua