Vihreämpi ruoho, makoisampi maksa

Kerran viikossa on maksapäivä. Se on Kodan lemppari ja Haikun inhokki. Raku ei saa kun se syö reippaasti A-vitamiinia sisältävää monivitamiinilisää. Nora ei saa, koska sillä on ihan omat ruuat. Koda ja Haiku saavat siis jakaa aterian keskenään. 

Siinä missä Koda imaisee oman ruokansa melkeinpä kehräten, Haiku on tarkka millaisena ateria hänelle tarjotaan. Vuosien ajan Haiku kelpuutti yhdistelmän jauhettu maksa-broilerinjauheliha-lohiöljy(-lisät), mutta nyt muutaman kuukauden sisään sekin on alkanut tökkiä. Vuosien varrella ollaan kokeiltu monia eri kikkoja ja väännetty kättä millaisessa muodossa rouva soisi maksan päätyvän masuunsa asti, joten tällä kertaa olen antanut periksi ja päästänyt meidät molemmat helpolla: Haiku saa omaan ruokaansa lisäksi hieman Noran tonnikalamärkäruokaa. Sitä riittää ihan pieni määrä ja sitten ruoka on taas hyvää.

Siltikään ruoka ei saa Haikua anehtimaan asti, mutta ruoka silti syödään ihan kohtuu nopeudella. Joskus Haiku syö lautasen tyhjäksi, mutta usein jättää vähän yli-innokkaalle Kodallekin, joka on syönyt oman ruokansa jo aikoja sitten ja odottelee sallitun välimatkan rajoilla milloin Haiku ymmärtäisi siirtyä pois ja päästää poitsu imuroimaan loput.

Eräs päivä olinkin tainnut laittaa Kodalle vähän tuhdimman annoksen, sillä poitsu ei jaksanut syödä ihan kaikkea. Tämä oli myös niitä päiviä, kun Haiku oli sitä mieltä, että tonnikalatuoksuton maksanpala on hyi yök (mamin oma vika kun ei levittänyt tuoksua tarpeeksi hyvin).

Niinpä Haiku jätti syömättä tonnikalatuoksuttomat hyi yök maksapalat ja siirtyi katsomaan olisiko Kodan jämät parempia. Sieltä löytyi sitä tismalleen samaa tonnikalatuoksutonta maksaa, mutta hei, se on jonkun muun ruokaa; nam nam!

Raku koittaa ymmärtää logiikkaa