sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kurkistus hiiren sisään

Hiiri on kieltämättä parasta ravintoa kissalle. Se on täydellinen ravintopaketti, josta kissa saa kaiken tarvitsemansa. Siinä on 70 % vettä, 14 % proteiinia, 10 % rasvaa, 1-2 % hiilihydraatteja ja max.1 % kuitua, sekä kaikki kissan tarvitsemat vitamiinit, kivennäisaineet ja rasvahapot. Hiiressä ei ole eroteltuna mitään, vaan se sisältää myös "turhakkeet", joilla niilläkin on kuitenkin vähintään epäsuora merkitys kissan hyvinvoinnille. Esimerkiksi jänteet, nahka, häntä yms antavat kissalle kallisarvoista pureskelutyötä, mikä samalla puhdistaa hampaat. 

Kaikille on tuttu hiiren ulkomuoto, mutta moniko on miettinyt miltä tämä paketti näyttää sisäpuolelta? Minulle tuli upea tilaisuus kurkata hiiren sisään Noran myötä, sillä se ei ahnehdi hiirtään yhtä nopeasti kuin Haiku ja muutenkin natustaa saaliinsa esillä, kun taas Haiku syö hiiren suojelevasti nurkkaa vasten.

Kissoille tyypilliseen tapaan Nora rakastaa leikkiä saaliillaan ennen sen syöntiä. Haikukin leikki paljon alkuaikoina, mutta nykyään leikki kestää korkeintaan muutaman minuutin. Noralla kesto on paljon pidempi, vaikka sekin on jo saanut useat kymmenet hiiret syötäväkseen. Yleensä leikin kesto on suhteessa syötyjen hiirten määrään: mitä useamman hiiren syö, sitä enemmän siitä tulee osa arkea eikä innostus ole enää niin suuri.

Noralla on hassu tapa aloittaa saaliin syöminen takapäästä. Tai tarkemmin sanottuna vatsan alaseutuvilta/jalasta. Lähteissä kerrotaan kissan aloittavan saaliin syömisen päästä sen vuoksi, että aivoissa ja silmissä on erittäin tärkeitä omega 3-rasvahappoja. Itse en usko kissan olevan niin kehittynyt, että se ymmärtäisi mikä osa saaliista on tärkeä, vaan kyse on omasta turvallisuudesta, sillä saaliin hampaat voivat tehdä kissalle pahoja haavoja. On loogista, että ensin syödään vaarallisin kohta ja täten tehdään saalis lopullisesti vaarattomaksi, vaikka se olisikin jo mahdollisesti kuollut. Tai ehkä pää on vain helpoimman näköinen aloituspaikka. Broilerinsiipienkin kanssa ensimmäisenä syödään ohut kärkiosa.

Haikulta en ole päässyt kovin usein kurkkimaan mistä osasta se aloittaa syönnin (pää), mutta Nora aloittaa siitä, missä on reikä. Ennen Norakin aloitti päästä, mutta jossain vaiheessa tyyli muuttui. Leikkien rajuudesta johtuen hiiren maha yleensä avautuu hieman ja Nora aloittaa saaliinsa syömisen siitä/sen välittömästä läheisyydestä.

"Tämä on minun!"

Nora ottaa saaliistaan ilon irti.


Nora syö hiiren väärinpäin. Yleensä aloitetaan päästä.

Nahka antaa arvokasta työtä hampaille.

Sangen terveellisen ja ravitsevan näköinen sisus

Ja kuten kuvista voi huomata, me ollaan taas siirrytty isompiin hiiriin. :) Näillä on painoa n. 20 g, mikä tarkoittaa, että hiiri on aikuinen tai lähes aikuinen (hopper 15-20 g, aikuinen 20-30 g).

12 kommenttia:

  1. Hauskoja kuvia :D Mistä te hiiriä? Meillä vatsinkin Vili saa hiiriä pyydystettyä ulkoa mutta Taavettikin sai ensimaistiaiset hiirestä meillä pari viikkoa sitten kun sisällä oli sellainen... Pentukodissaan taavetti kuitenkin sai hiiriä emoltaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheisestä yksityisestä eläinkaupasta. :) Hiiret on siellä liikkeen omistajan omista poikueista. Ai teillä uskaltautuu hiiret sisällekin? :D Melkoisen tyhmänrohkeita.

      Poista
  2. Hyviä kuvia! :) Ja hyvää infoa :)

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvät kuvat ja juttu! mä vielä mietin, josko pitäis vaikka kasvattaa hiiriä, että sais täydellisiä päivällisiä kissoille. Uskaltaisko semmosen päästää kotonaan vapaaksi :) ???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Hiirten kasvatus minullakin haaveissa, mutta ei lisää terraarioita mahdu tähän asuntoon. Ei kannata päästää, kissoille tulee tarjota ruoka kuolleena saaliseläimen turhan kärsimyksen välttämikseksi. :)

      Poista
  4. Uskomattoman hienoja tilannekuvia! :D

    VastaaPoista
  5. Voi ei miten hienoja kuvia! Nora on kyllä pikkupeto kaikessa merkityksessään. Niin hieno :)

    VastaaPoista