perjantai 1. helmikuuta 2019

Kolmen kanssa eläinlääkärissä

Kävimme eilen moikkaamassa mukavaa 100 km päässä olevaa vakihammaslääkäriämme. Lähempänäkin nykyään on röngtenpalveluja tarjoava eläinlääkäriasema, kuten olemme sitä jo käyttäneet (viimeksi Rakun kanssa joulukuussa), mutta uuden aseman hinnat eivät ole yhtä kilpailukykyiset kuin vakkarillamme.

Oli tyttöjen hampaiden vuosihuollon aika. Haikulta otettiin myös röngten, sillä joulu 2016 - maalis 2017 välillä tytöltä poistettiin 3 syöpynyttä hammasta. Viime vuonna röngten kertoi, ettei syöpymä ollut onneksi edennyt ja halusin varmistaa, että tilanne on pysynyt samana. 

Koda valitettavasti joutui lähtemään mukaan, sillä riehupoika oli pyörinyt tiistaina itsensä alas kattoon asti yltävän kiipeilypuun korkeimmalta pediltä ja kolahtanut matkalla puiseen keskitasoon ja siitä kyljelleen lattialle. Poitsu käyttäytyi normaalisti tilanteen jälkeen ja leikityksissä juoksi normaaliin tapaan. Kuitenkin n. 6 tuntia myöhemmin tapahtuneesta poitsun tullessa hakemaan minusta leikkiseuraa, se nosteli vasenta etutassuaan istuessaan. 

Tassun nostelu istuessa jatkui vielä seuraavana aamuna, mutta jo lievempänä. Koda suosi kuitenkin mielestäni tavallista enemmän makuuasentoa. Päivällä nostelu oli jälleen lieventynyt, mutta koska olimme joka tapauksessa menossa seuraavana päivänä lääkäriin, soitin asemalle ja kysyin otanko Kodan mukaan. Ja niin nostin myös kantolaukun lattialle odottamaan aamua.

Koda pakkasi itsensä mukaan jo lähtöä edeltävänä iltana

Myös aamulla Koda pakkasi itse itsensä mukaan: laittaessani Haikun alempaan koppaan, Koda hyppäsi omaansa.

Saimme onneksi kyydin kisujen mummilta, joka auttoi myös kantamaan kisut autoon. Raku ihme kyllä ei mennyt piiloon kun kaverit päätyivät koppiinsa, vaan tuli vielä lähtiessä eteiseen sanomaan moikat.

Haikulla todettiin ientulehdus, mutta röngten kertoi posiitivisia uutisia: syöpymiä tai niiden alkuja ei ollut ilmestynyt. Nora sai suustaan isot kehut, kuulemma tähän asti vuoden paras suu. Hammaskivi oli helppo irrottaa (kuten Haikultakin) ja ikenet moitteettomassa kunnossa.

Koda tuttuun tapaansa kehräsi kun sitä tutkittiin. Eläinlääkäri tunnusteli tassun ja tarkkaili kävelyä. Poitsulta otettiin röngten, sillä se koitti vetää tassun pois varpaita tunnustellessa. Röngten saatiin ilman nukutusta ja Kodalla oli ollut hiiiiiirmu tylsää sen muutaman tunnin minkä vietti asemalla odotellessamme myös tyttöjen saamista kotiin. Röngtenissä ei näkynyt murtumia, kyseessä pelkkä venähdys.

"Mami mitä teet anna miekin tuun?!"


Kotimatkalle Koda vaihtoi koppaa Noran kanssa ja Koda pääsi pehmeään kantolaukkuun. Otin laukun syliini, jotta pystyisin tarvittaessa reagoimaan, jos Koda onnistuisi sotkemaan itsensä valjaisiin ja kassin turvahihnaan (Noralle en ollut laittanut tullessamme valjaita, sillä tyttö on rauhallinen matkustaja). Ja samalla pystyin pitämään poitsulle seuraa. Koda kehräsi ja pyöri laukussa silittäessäni sitä sivuoven kautta.

Haiku toipui rauhoitusaineesta iltaan mennessä, mutta Noralla kesti yli vuorokausi ennen kuin se oli täysin oma itsensä.

Vielä tänään päivällä tyttö ei ollut oikein täysin keskuudessamme

Kissojen painot:

  • Nora: 3,5 kg
  • Haiku: 4 kg (laihtunut, mutta nyt täysin ihannepainossaan)
  • Koda: 4,258 kg (inauksen laihtunut)

13 kommenttia:

  1. Voi Koda, vaikka näyttäisitkin oravalta niin et silti ole ihan yhtä ketterä! Pitää olla varovainen ettei aiheuta ylimääräisiä huolia mammalle! :(((

    Onneksi hammaspuoli oli kunnossa ja painot hyvät! Meinaakohan Koda alkaa tasaannuttelemaan painoaan vai hidastaakohan vain kasvuvauhtiaan? Miten isoja sen vanhemmat tai muu suku on, muistatko? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun poitsu tosiaan ymmärtäisi tuon! Rymistelee milloin missäkin eikä oma turvallisuus paljoa paina... Curlien kanssa tottunut monenlaisiin rohkeisiin menemisiin, mutta ne sentään osaavat arvioida riskit ennen kuin toimivat. :'D

      Koda on hassu kun se ensin kasvoi ihan hiiiirmuista vauhtia ja sitten tuli äkkihidastus. Kissojen kasvu voi loppua jo 8 kk ikäisenä, josko Kodan kasvu sittenkin oli tässä? Tammikuun alussa paino oli 4 kg.

      Poista
    2. Niin ja vanhempienkin mukaan ihan älyttömän isoa poikaa ei pitäisi tullakaan. :) Emo Isla on 3,5 kg ja isukki Olaf taisi olla 4,5 kg muistaakseni. Kodan eno Puuka on kuitenkin sitten jo 5 kg iso (ja piiitkä). :)

      Poista
    3. Isovaari Mori on kans iso, viiden kilon tietämillä nyt. 5,5 kiloakaan ei olis sille liikaa, mutta toi tykkää pysyä hoikkana. Aika hyvin tuntuu koko periytyneen noille poikapuolisille jälkeläisille (vrt Dean the gentle giant ;) )

      Poista
    4. Joo. :D Tällä viikolla punnitessa painoa yhä 4,3 kg. Sunnuntaina poitsu täyttää jo 9 kk, joten ehkä kasvu oli nyt tosiaan tässä. Hitsin pitkähän poika kyllä on. :D

      Poista
  2. Voi Koda polo :( onneksi pennut on kuitenkin joustavia ja selviävät tuollaisista kömmähdyksistä usein pelkällä säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi näin! Vaikka painoa poitsulta löytyykin, ettei ollut kevyt pudotus. Koda oli saanut kipulääkettä ellillä ja saatiin kotiinkin pakkaus, mutta sitä ei tarvinnut avata ollenkaan kun poitsu oli jo täysin oma itsensä seuraavana päivänä käynnistä. :)

      Poista
  3. Nora onkin noin pieni! - Hyvä ettei Kodalle käynyt pahemmin. Kissat on kyl niin selviytyjiä!

    VastaaPoista
  4. On ne kaikki pikkuruisia, voi sentään !
    Miten teidän ajomatkat muuten menee? Ihan kysyn kaverin puolesta, kun sillä on 4 kissaa ja niiden ajomatkat on aikamoista sirkusta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaverille terkut ( ;) ), että YLLÄTTÄVÄN hyvin! Norahan on aina hiljaa, mutta kyydissä oli kaksi huutajaa, jotka kuitenkin hiljenivät kun niitä ei huomioinut. Tulomatkalla tytöt oli kanttuvei ja Koda huusi aluksi, koska silitin sitä, mutta sitten kun silitykset loppuivat huudon jatkuessa, niin poitsu hiljeni. Kun silitykset alkoivat taas, niin poitsu tyytyi pyörimään ja silloin tällöin pienesti kommentoimaan.

      Poista