sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Tunnelmia viikon varrelta

Kovat pakkaset ovat vaikuttaneet itse kuhunkin. Meillä on patterit hehkuneet täysillä ja todennäköisesti sen ja kuivan huoneilman vuoksi kisut ovat käyneet juomakupilla huomattavasti normaalia ahkerammin. Patterin vieressä sijaitsevat keittiötuolit ovat olleet suosittu nukkumapaikka ja myös viileämmällä keittiöpöydällä on viihdytty ahkerasti, siinä yhdistyy kivasti viereisestä ikkunasta tuleva viileys ja alhaalla olevasta patterista tuleva lämpö.

Työpäivien aikana kisut ovat leikkineet kiitettävän ahkerasti. Lähes joka kerta ainakin yksi matto on rytyssä tullessani kotiin. Annettuani kisuille päiväruuan minulla on tapana siirtyä koneen ääreen kahvikupposen kera. Tämä tarkoittaa Noralle syliaikaa. Nora tulee heti syliini ja nukkuu siinä niin pitkään kuin istun aloillani. Etenkin kovilla pakkasilla tapaa tuli arvostettua erityisen paljon, mutta jouduin silti monesti käyttämään myös fleecetakkia ja etenkin villasukkia kaverina.

Lämpöä puolin ja toisin

"Tämä jalka on nyt MINUN, rapsuta!"

Harvinainen sylikuva Haikusta. Haiku ahdistuu herkästi liikkeistäni ollessaan sylissä ja yleensä kameran kurottelu kauempaa Haikun yli on tytölle sylistälähdön merkki. Tällä kertaa sain otettua kameran ilman ahdistumista ja Haiku jopa poseerasi kameralle, vau!

"Mami hei..."

"Rapsuta!"


Toki muistetaan myös pitää leikkihetkiä yhdessä ja kisut myös keskenään. Haiku ja Nora hyödyntävät välillä terraarioita leikeissään ja tuntuu, että viime aikoina terraarioleikki on kasvattanut suosiotaan. Siinä Nora menee pyörimään terraariotornin ylemmälle tasolle ja Haiku menee alemman terraarion päälle. Omilta paikoiltaan tytöt sitten vaanivat ja läimivät toisiaan. Liskoja ei onneksi moinen leikki haittaa.

N: "Hei." H: "Moi."

N: "Maista tassua"

Perjantaina aktivointia tuli myös hiiriaterian muodossa.

"Viimein maton alla on oikea hiiri!"

"Mikä toi on?!"

Haiku ei alkanut leikkimään, vaan nautiskeli rauhassa omasta hiirestään sillä välin kun Nora leikki omallaan.

Peto isolla O'lla

*boing*

Perjantaina kotiintullessani oli postiluukusta tippunut oikein miellyttävä yllätys. Tiistaina tilaamani Suuri kissatemppukirja tulikin jo nyt perille asti, vaikka olin uumoillut sen saapuvan vasta ensi viikolla. 


Selasin kirjan heti läpi ja bongasin pari mielenkiintoista temppua Noralle opetettavaksi. Toinen tempuista löytyy myös saman kirjoittajan Kissan aktivointi -kirjasta, mutta viimein tämän kirjan myötä päätin laittaa sen opetuslistalle.

Bongasin kirjasta myös yhden erittäin mielenkiintoisen tempun, nimittäin soittimien soittamisen ja sitä myötä kissabändin perustamisen. Siinä olisi hauska ja suhteellisen yksinkertainen temppu opetettavaksi. Äitini sattuikin löytämään meille lauantaina ensimmäisen soittimen, rummun, kirpparilta. Lähdettiin heti opettelemaan sen soittamista. Vielä hankittavana olisi ainakin kitara ja piano. Noran ajattelin olevan sopiva pianisti ja Raku voisi toimia kitaristina ja jos muita mieluisia soittimia tulee vastaan niin soittimia voisi vaihdella. Haikulle ajattelin nämä rummut. Haikulla on vähän voimakkaampi ote rumpuiluun, mutta myös Raku tykkää rummuttamisesta. Vielä toistaiseksi rummusta ei kuitenkaan lähde kummoisempaa ääntä.

*rummuti rummuti*

*pauk*

"Tämä pitää hassua ääntä."

Ollaan muutenkin nyt ahkeroitu temppuilussa (ja muussa aktivoinnissa) kun minulla on nykyään enemmän virtaa työpäivien jälkeen kuin vielä vähän aika sitten. Noran kanssa uuden tempun opettelu, mikä ehdittiin aloittaa ennen kirjan tuloa, on oikein hyvällä mallilla ja myös Rakulla jo pitkään opettelussa ollut temppu on pikkuhiljaa hallinnassa. Haikun kanssa jummataan yhä ikivanhassa tempun opettelussa, mutta jospa päästäisiin siinä pikkuhiljaa eteenpäin ahkeramman treenaamisen myötä. Haikun oman kiinnostuksen myötä aloin opettamaan sille myös samaa temppua mikä Rakulla on nyt opettelun alla. Mukavaa vaihtelua Haikulle.

Ps. Loppuun toinen harvinainen kuva Haikusta, tyttö nukkui verivihollisensa, klementiinien, vieressä. Haiku inhoaa niiden hajua, mutta nähtävästi pahvilaatikko oli liian vastustamaton nukkumapaikka. Kuvassa Haiku on hyvin epäileväinen kuvasta poisnostamaani juomalasia kohtaan, siirtyihän se sentään syrjäisestä paikkaa melkein keskelle pöytää.

"Epäilyttävää!"

20 kommenttia:

  1. Tsemppiä soitin opetteluun. Kunpa sais tuon omanki karvapallon syliin mutta ei kun pitää ravata perässä ympäri taloa töistä tultua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siitä vaan nappaan koiru syliin ja yhdessä ravaamaan ympäri asuntoa. :D

      Poista
  2. Meillekin on tulossa tuo samainen kirja, ja toivon saavani siitä uusia temppuideoita, kun tuntuu etten enää keksi mitä voisin Hugolle opettaa! Viktorillehan en ole opettanut vielä mitään, mutta musta tuntuu ettei mulla tällä hetkellä ole jaksamista aloittaa perusteista Viktorin kaltaisen hökäleen kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etköhän, paljon kivoja tuossa oli! :) Vielä kun saisi aikaan lukea koko kirja, minulla on toinenkin eläintietokirja, kesällä ostettu, vielä lukematta... Halua lukemiseen olisi, muttei aikaa eikä malttamista. :D

      Poista
  3. Kissa bändi. Vau mikä idea. :D Toivottavasti puuttuvat soittimet löytyy nopeasti. Tosi hauska idea. :D Nora taitaa olla aika samanlainen kuin Jackson. Hirveän hellyydenkipeä ja aina ekana riehumassa ja kiipeilemässä. :D Kivoja kuvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, en malta odottaa, että saadaan loputkin soittimet! :D Vähän tässä harkitsen netistä tilaamista, voi mennä kauan jos lähtee paikallisilta kirppareilta yms etsimään soppelihintaisia ja asiansa ajavia tarvikkeita. Vähän näyttää siltä, että Rakusta tulee sittenkin meidän päärumpali, alkaa löytymään jo tomeraa otetta rummuttamiseen. :D

      Jep, Nora on superhellyydenkipeä vauhtiorava. ♥

      Poista
  4. Täällä odotellaan kans ekaa musavideota by Pikkupedot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun saataisiin loputkin soittimet! :D Taitaa mennä nettitilauksen puolelle, mutta ainakin laajenee myös valinnanvara! :)

      Poista
  5. Mä ainakin tuun teidän kissabändin keikalle!
    Haikun verivihollinen aiheutti täällä hillitöntä hihitystä, ymmärrän kyllä miksi oranssit pallerot voi kissan mielestä olla vähän epäilyttäviä, mutta että ihan verivihollisia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, näillä taitaa jäädä keikkailu nettiasteelle, johan sitä live-esiintymisessä nousisi ramppikuume itse kullakin. :D

      Haikun mielestä noi haisee suuuuuperpahalta eikä noiden hajuisilla sormilla saa silittää edes pahimman hellyyspuuskan aikaan. :D

      Poista
  6. Niin söpöt sylitytöt! ♥ Kissabändi kuulostaa kyllä ihan älyttömän hauskalta idealta, raportoi sen edistymistä! Meillä on taas ollut vähän aktivointivapaa pari viikkoa, ei ole hirveästi tullut oltua kotona kun on taas kiirus kirjoittamisessa. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti, olen itsekin ihastunut ja kisut myös. :D Kun rummutan tuota rumpua, kaikki tulevat heti keittiöön. En malta odottaa, että saadaan muutkin soittimet käyttöön ja monipuolisempaa ääntä kuuluviin! :)

      Voi että. :/ Noh, sitten kun löytyy aikaa niin aktivointia tämänkin ajan edestä! :)

      Poista
  7. Bändi? BÄNDI??! Kaverit, te ootte ihan toisella nerouden asteella ku me! Vautsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan, ei ole erityisen vaikea etenkään kirjan ohjeita seuraamalla! :)

      Poista
  8. Oho, tuossa olisi kyllä temppu opetettavaksi! Toivottavasti onnistuu, lopputulosvideota odotellessa :) Pitäis kyllä itsekin hommata tuo kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! :) Tuo on tosi hauska, vähän ääntä meidän hiljaiseen asuntoon. :D

      Poista
  9. Mekin ootellaan teidän musavideota ja livekeikkaa ;) Mulla tuo kirja odottaa edelleen postissa.. Mutta onneksi mulla on lainassa se aiempi aktivointi kirja josta oon lukenut vähän perusteita ja opetellaan Ruffen kanssa nyt kosketuskepin käyttöä jos sen opittua pystyisi opettamaan kaikkea muutakin kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, livekeikka taitaa valitettavasti jäädä kaikilla näkemättä, ellei tule tänne meille katsomaan. ;D Mutta musavideo tulossa jossain vaiheessa!

      Oi! Onnea matkaan ja hauskaa treenailua! :)

      Poista
  10. Voi kehveli mitä ihania köllöttelijöitä:) Tidi tulee syliin kerran vuodessa, huoh. Juomista ja nesteen tarvetta olen miettinyt, sillä Tidi ei kyllä juo erikseen mitään. Olen miettinyt että saako se tosiaan raakaruuasta tarvitsemansa nesteen :-/ Lisään kyllä aina vettä annokseen (3 x 40g). Harvakseltaan annan myös litkittäväksi Almo Labels Raw kanankoipipussista liemen ihan vain herkuksi, muttei sekään aina maistu. Raksuaikana Tidi joi vettä automaatista päivittäin.

    Mutta hei, olipas hauska juttu tuo kattiorkesteri :-D Ensisoittoa odotellessa ;-)
    -T&Tidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä syliintulemista arvostaakin sitten ihan eri tavoin kun se tapahtuu harvoin. :D Toki jos haluaa, voisi kokeilla opettaa kisua viihtymään paremmin sylissä namien avulla. :) Eli ohjaa nameilla kisun pikkuhiljaa syliin ja palkkaa sylissä pysymisestä. Pikkuhiljaa kisu alkaa tarjoamaan toimintoa itse ja ylipäätään syli muuttuu houkuttelevammaksi paikaksi. :) Mie kokeilin tätä kikkaa aikoinaan Haikuun ja se oli yksi syy miksi se sitten yllättäen alkoikin tulemaan syliini kun minulla oli viltti päällä. Jostain syystä Haiku koki viltin miellyttävämmäksi alustaksi kuin jalat ilman vilttiä. Sitten kun syli koettiin viltin kanssa miellyttäväksi paikaksi, alkoi mielikuva muuttua myös viltittömästä sylistä. :)

      Raakaruuassa on paljon nestettä, minkä takia kisuja harvemmin näkee raakaruokinnalla (tai märkäruokinnalla) erikseen juomassa. :) Kuivaruoka taasen ei tarjoa juurikaan kosteutta vaan päinvastoin jopa imee kosteutta itseensä altistaen tällöin nopeasti krooniselle kuivumistilalle mikä myös saa kisun juomaan enemmän, mutta harvemmin tarpeeksi. Jos on kuitenkin epäilyä raakaruokinnan riittävästä nesteensaannista, niin vettä voi lisätä erikseen ruokaan, kuten olet tehnytkin. :)

      Poista