Eroavaisuus

Kuin kissa kermakupilla -blogin Ruusu-abessinialainen esitteli kauniita ja lämpimiä nukkuma-asentojaan tiistaina. Asennot näyttivät huolellisesti suunnitelluilta, kaikki oli kauniin tasaisesti laitettuna ja nukkumista/oleskelua oli erityisen miellyttävä katsoa myös siltä osin. Kuvia ihastellessa en voinut kuitenkaan olla nauramatta, sillä Raku taasen ei jaksa laittaa liikaa ajatusta kauniiseen asetteluun kun kyse on nukkumisesta. Patsastelu onkin sitten juttu erikseen.

"Ei oo niin justiinsa." T. Raku ja häntä

Rentouttavaa viikonloppua! ♥

(Hyöty)liikuntaa kissojen kanssa

Kissojen kanssa leikkiminen käy parhaimmillaan liikunnasta, molemmille osapuolille. Huiskaleikkienkin aikaan voi saada itselleen pienen hien aikaiseksi, mutta myös hippa- ja muunlainen leikki on siihen erinomainen. Erehdyin kerran mainitsemaan ystävilleni, että liikuntaharrastukseni on kissojen kanssa juokseminen asuntoa ympäri. Saan kuulla siitä yhä säännöllisin väliajoin, mutta minusta se on erinomainen liikuntamuoto. Molemmat saavat terveellistä liikuntaa, tekemistä, hyvän olon tunteen sekä laatuaikaa yhdessä. Näin kotihiiri-introvertin mieltä lämmittää myös kun saa pysytellä kotona jopa liikunnan ollessa kyseessä.

Meillä kisuista Haiku ja Nora tykkäävät hippaleikistä myös ihmisten kanssa. Rakun mielestä taasen ihminen hippakaverina on vähän outo ajatus, vaikkakin se seuraa uteliaana vierestä ja joskus jopa perästä. Haiku innostuu hippaleikistä eritoten kun sen yhdistää lelunheittoon. Lelua on huippua vaania ja saalistaa, mutta ihan yhtä mahtavaa on juosta nopeasti lähestyvää mamia karkuun.

Nora taasen innostuu hippaleikeistä vähän milloin sattuu. Yksi niistä ajankohdista vähän oudosti on maukkaan aterian jälkeen. Maukas ruoka saa Noran hurmioon ja vaikka masu olisi täynnä, ruokailun jälkeen aletaan levottomasti huutamaan leikkiseuraa ja kun lähestyn, (muita kisuja ei tuolloin huvita ralleilla, paitsi joskus Raku innostuu hetkeksi) Nora juoksee kuristen karkuun sata lasissa. Tästä onnistuin nappaamaan videon eräs aamu kun Nora sai pitkän paussin jälkeen taas poronsydäntä ja halusi juoksennella sen kunniaksi. Videolla meno on suht pliisua kun minä väsyyneenä en jaksanut olla niin aktiivisena osallistujana.

Toisella videolla näkyy Haikun kanssa leikkimistä.

Törmäsin muuten ihan täydelliseen pussilakanasettiin meille, mikä oli toki pakko napata mukaankin! Totta kai kotiin mistä löytyy eloisa Nora pitää hankkia Elonora -niminen pussilakanasettikin! :D

Kokeiluja ja muutoksia lisäravinnepuolella

Meillä on ollut viime kuukausina testauksia parin lisäravinteen osalta. Oleellisempi muutos kisujen lisäravinnepuoleen tulee olemaan meidän omega 3- ja D-vitskulähde Apteekin Möller Tuplan vaihtuminen toiseen valmisteeseen.

Omega 3 + D-vitamiini

Meillä on pyörinyt kaapissa Salmopet-lohiöljypullo jo viime vuoden alusta asti. Salmopet toimi meillä ennen vakiöljynä, kunnes siirryimme ihmispuolen valmisteisiin D-vitskun perässä. Siirtymisen aikaan ehdin ostaa vielä yhden Salmopet-pullon, mikä jäikin sitten ylimääräiseksi. Olen monesti harkinnut sen myymistä, mutta koska olen superlaiska myynti-ilmoitusten tekemisessä, päätin syöttää sen jossain sopivassa kohtaa kisuille pois. Sopiva kohta ilmeni viime vuoden lopulla kun huomasin, että pullon parasta ennen -päiväys lähenee uhkaavasti. Olikohan marraskuun puolella kisujen syötyä Apteekin Möller Tupla -purkin tyhjäksi, oli aika siirtyä vähäksi aikaa Salmopetiin. Syötin Salmopetiä päivittäin, jotta saan sen syötettyä ennen parasta ennen -päiväystä. Syöjinä toimivat Haiku ja Raku, Nora saa tarpeeksi omega 3'a ruuastaan.

Noin pari viikkoa Salmopetin aloittamisesta huomasin, että kisujen turkki on pehmentynyt. Samalla muistin miten minulla oli aikoinaan tapana sanoa kisuja silkkiturkeiksi, mutta vaikka AMT'n kanssa turkki onkin ollut pehmeä, se ei ole ollut samalla tapaa silkkisen pehmeä. Ennen meillä syötiin Salmopetiä joka toinen päivä määrittelemättömän (pienen) lorauksen verran, joten pehmeys ei ole nyt voinut tulla ainakaan lohiöljyn syöttötahdista. Mahdollisiksi syiksi jäljelle jää siis omegojen määrä tai, epätodennäköisemmin, laatu. Salmopet on kuitenkin eläinlaatuinen ja AMT ihmislaatuinen.

Kissojen tarkkaa omega 3 -tarvetta ei ole määritetty, mutta nähtävästi meillä kisujen saama määrä AMT'stä ei ole ollut riittävä. Apteekin Möller Tuplan 1 kapseli sisältää DHA'ta 108 mg ja EPA'a 145 mg. Kisut ovat saaneet 4 kapselia/naama/vk. Salmopetin 1 ml sisältää DHA'ta 74 - 82 mg ja EPA'a 55 - 65 mg. Olettaisin, että olen aikoinani antanut kisuille ainakin 2 ml lorauksia/naama (3-4x viikko), jolloin saanti olisi ollut ainakin 148 - 164 mg DHA'ta ja EPA'a 110 - 130 mg per kerta. DHA'ta olisi siis tullut enemmän mitä AMT'stä.

Salmopet on myös todella maistuva tuote kisuille, se on toiminut Rakulle taikajauheen (murustettu pakastekuivattu kana) korvaajanakin broilerinsydänten ja keltuaisen kanssa. Harmi, ettei Salmopetin mukana tule D-vitamiinia eikä minulla ole halukkuutta lähteä taas allergiapohjaiselle lisäravinnetestaukselle, jotta saisimme pitää Salmopetin ruokavaliossa. Siitä huolimatta AMT'lle piti keksiä korvaaja, sillä se ei ollut meille se ihanteellisin valmiste. Kalapohjaisissa D-vitskulähteissä seuraava potentiaalinen valmiste on Möllerin kalanmaksaöljy, mikä onkin monilla käytössä.

Möllerin kalanmaksaöljyn suositusannostus kissoille on 0,5 ml/painokilo/pv sen ollessa ainut D-vitskun lähde. Tuolla annostuksella D-vitamiinia tulee 1 µg/painokilo/pv (suositus 0,7-1 µg/pkilo/pv). Kisut painavat 4,5 kg ja saavat kalanmaksaöljyä annostuksella 2 m/pv/kissa. Lisää D-vitskua tulee Multicatista ja myös ruuasta (keltuainen ja koipilihat). Etenkään Rakun ja Noran kanssa en ole kuitenkaan niin täsmällinen jääkö määrä 2 ml'ään vai meneekö 2,5 ml, allergikot saattavat hyötyä suositusta isommasta D-vitskumäärästä.

Annosteluun meillä on 5 ml mitta.

"Hei tuoksuu hyvä!"

2 ml Möllerin kalanmaksaöljyä sisältää DHA'ta 240 mg ja EPA'a 160 mg. Eritoten DHA'n saanti siis nousee reippaasti. Mielenkiintoista nähdä onnistuuko valmiste pitämään Salmopetin tuoman turkin lisäpehmeyden, mutta uskon siihen vahvasti. Möllerin kalanmaksaöljy on valmistettu turskan maksasta, joten senkin pitäisi olla sopiva kaikille kolmelle kisulle. Kisut söivät pitkän aikaa pakastekuivattua turskaa (treeni)nameina ja maistuvuus näyttääkin olevan erinomainen myös öljyn kanssa. AMT ei aiheuttanut suurta ihastusta, mutta se silti syötiin kiltisti. Kuten Salmopetkin, Möllerin kalanmaksaöljy taasen toimii Rakulla jopa taikajauheen korvaajana ja sitä on nuoltu myös suoraan annostelumitasta.

Kisujen torstainen iltapala: Rakulla broilerin paistisuikaletta ja rintaa, Haikulla rintaa ja Noralla poron jauhelihaa. Kaikilla mukana Möllerin kalanmaksaöljy ja tytöillä myös muuta lisää.

Öljy on niin hyvää, että sen jopa nuolee suoraan lautaselta

Mums rintaa

Möllerin korkin suu on kätevämpi kuin Salmopetin. Onnistuneen suunnittelun ansiosta kaulaa ei tarvitse pyyhkiä joka kerta käytön jälkeen sotkun välttämiseksi. 

Möllerin kmö'n annostelu on Apteekin Möller Tuplasta poiketen päivittäistä. Myös tämän avulla saadaan suurempi hyöty omegoista. Koska Möllerin kalanmaksaöljy on kuitenkin, no, maksaöljy, se sisältää Apteekin Möller Tuplasta poiketen myös A-vitamiinia. Määrä on D-vitskun mukaan mentäessä kuitenkin harmiton (2 ml sisältää 100 µg eli hieman yli virallisen suosituksen näille) eikä sitä ole tarpeen huomioida muiden A-vitskulähteiden annostelussa, jos niiden saanti on kohtuullista. Kalanmaksaöljyjen välillä on kuitenkin vaihtelua niin A- kuin D-vitamiinipitoisuuksissakin, joten toista valmistetta käyttäessä on tarpeen varmistaa oikea annostus ja sen vaikutus muihin vitskulähteisiin.

Sinkki

Sinkkikokeilun alkamisesta on pidempi aika, jo jokunen kuukausi. Aloin kiinnittämään huomiota Haikun korvien karvoitukseen etenkin oikean korvan kohdalta. Karvaa oli selvästi ohuemmin ja harvemmin muualla korvassa kuin korvan alaosassa, raja oli häiritsevän selkeä sen jälkeen kun sen oli huomannut. Monilla kissoilla on kuitenkin kauniin tasainen karvoitus korvan kärkeen asti, joten aloin pohtimaan voisiko kyseessä olla esimerkiksi sinkin puutos. Koirilla sinkin puutos ilmenee mm. kaljuina silmänympäryksinä, joten miksei kissoilla sitten korvakarvoissa? Kaljuja silmänympäryksiä en muista yhdelläkään kissalla nähneeni. Koitin googletella asiasta tietoa tai kokemusta, mutten onnistunut löytämään. Päätin kokeilla asiaa ja nostin Haikulle (ja Rakulle) sinkin annostusta 1/4 tbl/pv'stä 1/2 tbl/pv (15 mg tabletti, Biozink-valmiste). Tällöin yhdessä ruokavalion kanssa sinkkiä tulee Haikulle lähemmäs 3 mg/painokilo/pv (suositus n. 2 mg/painokilo/pv). 

Ja kappas, se toimi! Jo kuukauden päästä korvien karva oli tasaisempi eli paksuutta oli tullut lisää. Päätin kuitenkin testata asiaa vielä ja puolitin annostuksen takaisin entiseen määräänsä. Meni jonkin aikaa ja korvien karva oli harventunut takaisin. Nostin annostusta taas ja päätin pitäytyä siinä molempien kisujen kohdalla. Meillä kisut saavat siis nyt 1/2 tbl sinkkiä/kissa/pv. Myös Nora, sillä Thrive-kuivaruuan lisättyä sinkkimäärää on kaunisteltu tuoteselosteessa ilmoittamalla yhdisteen määrä eli varsinaisen sinkin osuus on todellisuudessa pienempi. 

Tällä kertaa karvan paksuuntumisessa meni kauemmin, mutta nyt se taas näyttää tasaisemmalta. Myöskin Rakulla on paksuuntunut korvakarvat.

Korvat nyt

Tutkimustulosten ja laajempien kokemusten puutteessa en tietenkään mene vannomaan, että sinkki olisi tässä avaintekijässä. Etenkään, kun Haikulla karvoitus tiheni nopeammin ensimmäisellä testikerralla kuin toisella, mutta sinkki vaikuttaisi kuitenkin ainakin jotenkin vaikuttavan. Olisikin mielenkiintoista kuulla onko joillakin tavalla tai toisella vastaavanlaisia kokemuksia?

Ryömi-temppu

Koska Nora pitää eritoten liikkettä sisältävistä tempuista (suosikit sillä on hyppy olkapäälle ja kieriminen) ja se osaa jo sujuvasti maahanmenon, halusin opettaa sille ryömimisen. Ryömimisen oppiminen sujui Noralta varsin nopeasti ja se onkin osannut ryömimistempun jo jonkin aikaa. Suurin ongelma meillä oli tempun opettelussa se, että välillä etenkin jos liikutin kättä liian nopeasti kauemmas Noran edestä, Nora alkoi muuttamaan ryömimisen hiipimiseksi. Kun hiipimisestä päästin eroon, halusin opettaa Noran pois käsimerkistä. Kuten monien temppujen kanssa, se vaihe on kaikkein aikaavievin. 

Vaikka Nora tekeekin ryömimistempun innolla, se ei jaksa tempun treenamista kovin kauaa ja se on hidastanut käsimerkistä poisoppimista. Jouduin aloittamaan poistreenauksen hyvin hitain askelin, sillä muuten suoritus menee nopeasti hiipimiseksi mikä turhauttaa eritoten Noraa kun palkkiota ei tulekaan suorituksesta huolimatta. Olen jo yli kuukauden käyttänyt temppuiluaikoja käsimerkistä poisoppimiseen ja nyt viimein päätin, että käsimerkki saa jäädä. Eteneminen on hidasta enkä minä tai Norakaan halua käyttää meidän suht vähäksi jääneitä temppuilukertoja pitkälti yhden ja saman tempun toistamiseen. On siis aika siirtyä uuden mielenkiintoisen tempun pariin (kunhan keksin mikä se voisi olla) ja esitellä Noran ryömimistemppu.

Tämä video on meidän toinen otto. Ensimmäisen kuvasin kauempaa, jotta saisin Noralle enemmän matkaa ryömittäväksi. Videota katsoessani totesin kuitenkin, että kuvausmatka meni liian pitkäksi ja minä luonnollisesti isompana vedin enemmän huomiota itseeni kuin pieni Nora. Joten kuvasin suorituksen uudestaan vähän lähempää. Nora oli tuossa vaiheessa jo tehnyt monta ryömimissuoritusta (Rakua piti säännöllisesti nostaa pois kameran ja Noran tieltä), joten herkut piti vaihtaa kesken kuvauksen enemmän motivoivaan herkkuun (itse ryömiminen sujui erinomaisesti, mutta suunnan vaihto ei enää niin paljoa innostanut). Motivoivampi herkku (Cosman tonnikala) sai Noraan taas innokkaampaa liikettä, tarkkasilmäinen voi videolta huomatakin miten toisen ryömimisen kohdalla Nora meinaa napata vähän sormestani kurottaessaan namin luo, mikä valitettavasti tarkoitti myös sitä, että myös Rakuun tuli taas enemmän virtaa. Sain leikata tätä videota aika rankalla kädellä kun Raku kävi kaatelemassa Cosman purkkia ja pyöri Noran tiellä. Yksi tielläolo päätyi videollekin. Videon musiikkina toimii Rakun kehräys.

Meidän ruokakulut 2015

Vuosi 2014 oli ruokakuluiltaan kallis Noran eliminaatiodieetin vuoksi. Eliminaatiodieetti loppui maaliskuussa 2015, joten odotin kulujen tasaantuvan hillitymmälle tasolle. Odotin mielenkiinnolla viime vuoden tuloksia ja tässä ne ovat:

Laskelmiin on otettu huomioon myös lisäravinteet. Alkuvuonna kirjattuani menoja jo ainakin parin kuukauden ajalta tajusin, että olisi ollut fiksumpaa merkitä erikseen Noran ruokakulut, sillä sen ruokavalio on paljonkin erilainen Rakuun ja Haikuun nähden. Nora on puoliraakaruokinnalla kun taasen Haiku ja Raku ovat täysin raakaruokinnalla. Noran raakapuoli koostuu kalliimmista lihoista, käyttämieni porolihojen (jauheliha ja sydän) kilohinta on 12-15 € kun taasen Rakun ja Haikun ruokavalio koostuu pääasiassa alle 10 €/kg olevista lihoista. Joten, tänä vuonna kirjaan Noran ruokamenot erillisinä, jotta ruokakulujen jakautuminen on todenmukaisemmin nähtävillä.

Menot olivat isommat kuin mitä odotin, mutta vuosi oli kuitenkin hieman halvempi kuin 2014. Vuonna 2014 ruokakulujen keskiarvo oli 44,33 €/kissa/kk, kun taasen viime vuonna jakauma oli 41,65 €/kissa/kk. Odotan innolla tämän vuoden koostetta kun selviää mikä on todellinen jakauma ruokavalioiden välillä. 

Osaltaan isoja ruokakuluja selittää se, että välillä tulee ostettua useamman kuukauden ruokia kerralla. Esimerkiksi keväällä oli kaksi poroautokäyntiä, joiden aikaan ostin Noralle lihat koko loppuvuotta varten. Marraskuussa poroauton tullessa taas tänne lähelle vierailin siellä uudestaan ja ostin taas useamman kuukauden lihat. Noran märkäruokatilauksia Zooplussaan tuli tehtyä viime vuonna  4 kertaa (helmi-, touko-, heinä- ja marraskuussa).

Lokakuussa siirryin käyttämään Vauhti-Raksun broilerinsydämiä Maukas-sarjan broilerinsydänten sijaan. Laskelmieni mukaan sen avulla säästöä pitäisi tulla vajaa 10 €/kk. Mielenkiintoista nähdä miten tämäkin tulee vaikuttamaan tämän vuoden kuukausimenoihin kun ostan aina sydämistä useamman kuukauden satsin kerralla.

Toivottavasti kaikilla oli hauska Uusi Vuosi! Raku olisi kovasti halunnut saada oman osuutensa juhlinnasta myös:

"Hana auki!"

Haiku: "Että saa taas hävetä."

Agilityharrastuksen herättelyä

Yksi tämän vuoden tavoitteista oli kunnostautua agilitypuolella. Kissat ovat nauttineet suuresti niistä vähäisistä agikerroista mitä meillä on ollut aikoinaan, mutta minulla ei ole ollut suuremmin intoa jatkaa kun osa esteistä, etenkin pulloista koottu pujottelurata, ei ole käytännöllisiä eikä suurinta osaa esteistä voi sanoa kovin esteettiseksikään.

Kävin katsomassa keväällä kissa-agilityesittelyn, josko saisin inspiraatiota ja vinkkejä esteiden tekoon (ja tottakai kun kerrankin Kemissä oli jotain kissoihin liittyvää ohjelmaa!). Esitys/esittely oli mahtava ja kissat nauttivat täysin rinnoin touhuamisesta. Agilityn lisäksi kisut esittelivät hieman temppupuoltakin.

Inspiraatiota on tullut suunnasta jos toisestakin, muttei niin paljon, että olisin saanut tartuttua tuumasta toimeen. Marraskuussa törmäsin facebookissa Suomen Agility Kissat ryn vastustamattomaan tarjoukseen, jossa marras-joulukuussa jäsenmaksun maksaneet saavat ensi vuoden jäsenyyden kaupan päälle. 6 €/vuosi ei paljoa lompakkoa köyhdytä ja isona plussana jäsenyyden myötä tulee myös tarkat estetiedot, joiden avulla toivon viimeinkin pääseväni rakentamaan esteitä kun mittojen kanssa ei tarvitse mennä arvuuttelemalla. 

Jenni Yli-Tainio Animal activesta piti keväällä kissa-agilityesittelyn Kemissä. Tässä radalla innokas Neppis-pentu.

Jäsenyyteen kuuluu myös mm. 2 Agikissa-jäsenlehteä vuodessa sekä maksuton osallistuminen kisoihin. Meillä pysytään kotiagilityssä, mutta mukava päästä lukemaan lehteä kiinnostavasta aihealueesta. Plussaa, ettei jutut rajoitu vain agilityyn. 

Pitää vielä pohtia missä ja miten esteet olisi järkevintä tehdä, mutta josko nyt sitten ensi vuonna olisi niiden teon aika ja meidän agiharrastus pääsisi kunnolla eloon! :D Myös valmiita esteitä pystyy tilaamaan, mutta kokeilen niiden tekoa ensin itse.

Radalla sokea kissa Miuku. Meno oli niin itsevarmaa ja reipasta, ettei sokeutta olisi huomannut, ellei ohjaaja olisi siitä maininnut.

Miuku esitteli myös kellonsoittotaitojaan.

Joulu on taas, joulu on taas!

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, massunsa täyteen herkkuu.

Kuten todettu monet, monet kerrat, kissat vaistoavat kun tuloillaan on spesiaalipäivä. 23. päivä tuntui vielä todella normaalilta, oikeastaan (tavalliselta) perjantailta, kunnes myöhään illalla joulumieli tuli ryminällä. Pidimme pitkän leikkituokion kisujen uudella piiiitkällä nauhalla, jonka pelastin mukaani töistä. Täydellinen kissojen lelu olisi muuten joutunut roskiin.

"Jee paras lelu!"

Isotassu

Anomnom!

Saalistaja maastoutuu

"Tänne se!"

"Raaar!" T. Haiku-karhu

Aattoaamuna heräsin näkyyn, mikä nosti joulumieltä rutkasti entistä ylemmäs. Haiku nukkui tyynyni vieressä, mitä se tekee todella, todella harvoin. Yleensä vain silloin kun on jotenkin poikkeustilanne. Raku taasen löytyi jalkopäästä, poitsu on alkanut taas nukkumaan sängyssä aktiivisemmin. 

"Huomenta mami! Oisko aamupalan aika?"

Pehmot

Aamupalaksi kisuilla oli joulun kunniaksi pyytä. Pyy oli uusi tuttavuus kaikille, joten jännitin vähän mitä korvat ja masut sanovat siitä. Pyy sopi kaikille kuitenkin erinomaisesti eikä allergiaoireita ole onneksi näkynyt. Tytöt nauttivat pyystä todella paljon, Haiku jopa niin paljon, että oman ruokansa syötyään kävi salamana varastamassa palan Rakun lautaselta kun katsoin korkeintaan 5 sekuntia muualle. 

Nora oli mielissään kun sai kerrankin jotain muuta kuin poroa tai kalaa, mutta vaikka tyttö söi varsin rauhallisesti, se nähtävästi kuitenkin nieli liian isoja paloja, sillä se oksensi ruuan heti syömisen jälkeen. Rakulle ei suuremmin maistunut pyy, se söi omasta ateriastaan vain puolet ja mukaan piti laittaa tonnikalaa houkuttimeksi. Nora sai sitten syödä Rakun annoksen loppuun ja tällä kertaa pyy pysyi sisällä, sillä olin paloitellut palat Rakulle sopiviksi suupaloiksi.

Juhla-aamupala

Maistuu

Maistuu

"Herkkua!"

"Hei kokki, nää palat on liian isoja. Plus eikö ois mitään muuta?"

Pienen sulattelutauon jälkeen pidettiin lyhyt leikkihetki ja kisut pääsivät tutustumaan minun/meidän uuteen huopaan. Meillä on jo vilttejä runsaasti, mutta tämä oli ihan vastustamaton ja täten pakko saada. Arvasin, että myös Raku ihastuisi huopaan ja niin se tekikin. Raku kävi kehräämässä ja leipomassa viltin päällä.

"Mikä on vallannut meidän sängyn?"

"Mikä lieneekään, se on ihana!"

Kisut jäivät tänäkin vuonna kotiin kun lähdin muutamaksi tunniksi sukuloimaan. Kotiin tultuani avattiin lahjat ennen kisujen päiväruokaa. Myös kisuja oltiin muistettu. Kisut (ja lismut) saivat ruokarahaa isovanhemmiltani ja äidiltäni paketillisen leluja, herkkuja ja ruokaa. Haiku ihastui siniseen leluun ja herkkumärkäruoka päätyi kisujen päiväruuaksi.

"Tää on mun!"

"Petokaveri!"

"Yhdestä en luovu."

Äidiltäni saadut lahjat

"Tänne sekin!"

Makoisat sulat

Ruuan päätteeksi oli jouluelokuvan aika. Raku tuli kaveriksi.

Mikki Hiiri: Olipa kerran joulu feat Raku

Kun on itse herkutellut massunsa täyteen suklaata, ei pidä tietenkään unohtaa karvaisia lapsia. Kissuset herkuttelivat Cosman tonnikalalla namien heiton muodossa. Kisuilla oli aattona paljon virtaa, joten heitossa yhdistyi kivasti herkuttelu ja aktivointi.

"Tännekö se lensi?"

Raku: "Jäiks mulle yhtään?"

Haiku: "Älkää tulko, minä näin sen ensin!"

"Saan sen!"

Molemmat: "Mutta mihin se lensi?"

"Tänne meni yksi!"

"Niin teki!"

"Jahas, nyt meni tuonne."

"Kissaraketti matkaan!"

Illan aikana oli pari namiheittohetkeä, sitten oli taas aika rauhoittua. Kisut saivat myös minulta lelulahjan, mutta se ei ollut lainkaan yhtä kiinnostava kuin äidiltäni saadut lelut. Osansa saattoi olla myös sillä, että kisut olivat jo väsyneitä päivän touhuiluista. Mami siirtyi pelaamaan ja sai Haikusta kaverin. 

"Tsemppaan sua tässä."

Väsyväsy

Kisut on parasta peliseuraa

Oikein ihanaa joulun aikaa ja uutta vuotta kaikille! ♥