Puistoilua

Yksi asunnon tärkeä valintakriteeri oli iso piha. Kerrostalomme nurmikkoalue on upean iso ja rauhallinen, mikä on ihanteellinen minulle ja kissoille. Lapsia ei kerrostalossamme asu, joten niistäkään meidän ei tarvitse murehtia. Suosimme kuitenkin myöhäiseen ajankohtaan tapahtuvaa ulkoilua, sillä silloin on vain harvat liikkeellä ja minulla on paremmat mahdollisuudet saada Haiku kävelylle pihamme ulkopuolelle.

Kerrostalomme pihalla

Ihminen, hui!

Haiku ei kuitenkaan viihdy ulkona viileällä ilmalla (väistelee silloin valjaiden pukemista), joten kovin monena iltana emme ole päässeet ulos. Niinä joina olemme, Haiku on kulkenut uteliaasti nurmikolla syöden heinää ja leikkien. Lähellämme on iso puisto, jonne olen koittanut Haikua houkutella. Haiku on itsessäänkin utelias mitä pihaporttimme ulkopuolella on, mutta säikähtää aina sen avaamisesta kuuluvaa ääntä ja kääntyy takaisin kotiinpäin. Houkuttelut ei silloin enää auta.

Puistokäynti Haikun kanssa on ollut tavoitteeni jo koko kuukauden ja kun viime yönä kävimme taas ulkona, päätin, että tällä kertaa työstämme porttipelkoa ja menemme puistoon. Kuten tavallista, nurmikon tutkittuaan Haiku alkoi siirtyä kohti porttia ja kohdalle päästyämme koitti luikkia takaisin kotiin kun avasin portin. Nappasin Haikun syliini ja nostin sen portin toiselle puolen. Portin ohitettuaan Haiku oli heti kiinnostunut uudesta näköalasta ja laskin sen maahan tutkimaan.

Emme päässeet montaa metriä eteenpäin kun kadun toiselle puolen pysähtyi auto ja sieltä noussut tyttö tuli porttimme luokse. Koska olin sulkenut sen perässäni, tyttö jäi portille odottamaan aukaisijaa. Haikun mielestä tyttö oli tosi pelottava kun se jäi näkösälle seisomaan, joten otin Haikun syliini ja kannoin puistoon. Matkalla Hai katseli kiinnostuneena ympärilleen ja olisi varmaan kävellyt loppumatkan sen jälkeen kun tyttö jäi näkyvistä, mutta kannoin sen varalta koko matkan.

Puistossa, jossa oli paljon kävelytilaa eikä lainkaan ihmisiä, Haiku tunsi olonsa taas itsevarmemmaksi ja tutki uteliaana paikkoja.

Ulkoilimme tunnin, josta suurin osa kului puistossa. Ilma ei ollutkaan niin lämmin kuin olin ajatellut, joten vaikka Haiku olisikin mieluusti jatkanut tutkiskelujaan pidempäänkin, alkoi silläkin olla jo hieman viileä ja levoton olo, joten käännyimme kotiinpäin. Osan matkasta Haiku kulki itse, mutta suurimmaksi osaksi kannoin sen (myös koska toimi kätevänä lämpöpatterina :D). Takaisin sisälle lämpimään päästyään Hai oli kovin tyytyväinen, pitää ottaa uusiksi taas joku yö ja sillä kertaa varata takki mukaan.

Matkalla kotiin

Avara luonto

Toivoin uuden kotimme parvekkeen sadevesiputken tuovan paljon mukavia hyönteisiä kissojen iloksi, mutta vajaan kuukauden saldo jäi 2 ampiaiseen eikä ainakaan tietojeni mukaan sieltä ole tullut muita. Ampiaiset ovat sen verran iso turvallisuusriski, että katsoin parhaaksi tukkia aukon, harmi kissoille. Viime yönä kuitenkin jostain ilmaantui 2 koiperhosta (vai ovatkohan olleet täällä koko ajan) ja kissoilla oli hauskaa sekä turhauttavaa jahdata niitä. Molemmat olivat keittiössä ja toisen kisut saivat pari kertaa kiinni ennen kuin se ymmärsi nousta korkeuksiin ja jäi sinne. Kisut jäivät vahtimaan perhosia mennessäni nukkumaan, joten nukahdin hyvillä mielin kun tiesin niillä olevan tekemistä. Aamulla herätessäni toinen perhonen oli samassa paikkaa kuin missä näin sen viimeksi, mutta toista ei näkynyt missään. Mahtoikohan siitä tulla kisujen välipala.

"Älä kuvaa vaan auta meitä saamaan toi otus alas"

Sinne jäi

"Me jaksetaan kyllä oottaa..."

Soittelin kisuille pitkästä aikaa luontoääniä. Nora onkin jo oppinut uuden kotimme myötä, että lintuäänet tulevat ulkoa. Nyt olikin kovin hämmentävää kun ääni tuntui tulevan sisältäpäin. Tämä laulu löytyy täältä.

Kissojen juhannus

Perjantaina neljä ystävääni tulivat viettämään meille juhannusta ja jäivät yöksi. Jo aamusta kissat huomasivat, että siitä päivästä tulee epätavallinen ja olivat erityisen huomionkipeinä. Haikulle piti heitellä lelua monta kertaa ja yhteisleikkikin pidettiin kaiken tohinan keskellä. Lakanoiden vaihtoon osallistuttiin myös, uutena tuttavuutena nukkaharja.

"Hei nyt leikitään kun on vielä aikaa!"

Raku näyttää nukkaharjalle kaapin paikan

Ystävieni tultua aloimme tekemään juhannusruokia ja kisut seurustelivat kanssamme hetken ennen kuin jakautuivat omiin oloihinsa. Haiku tapansa mukaan jäi vahtimaan meitä keittiöön, Raku meni parvekkeelle ja Nora vessaan. Ruokia piti silti vahtia tarkasti ja hetken herpaannus kostautui pitsarosvon muodossa (yllättävänä käänteenä se oli Nora). Saaliina oli sentään vain pieni palanen ja siitä saatiin suurin osa rosvolta pois. Rosvoamisesta ei onneksi ollut kutinan tapaisia seurauksia kissalle, mutta sen jälkeen ruokia ei jätetty hetkeksikään näkökentän sivulle.

Vartija

Raku oleskeli mieluummin omassa rauhassaan parvekkeella

Nora liittyi seuraamme

Myöhemmin kun ruuat ja astiat oli kerätty pois kissojen ulottuvilta, lähdimme ystävieni kanssa kävelylle. Kissat saivat tältä reissulta tuliaisiksi ruohonkorren, joka olikin niille tämän kesän ensimmäinen. Sillä leikittiin kilpaa. Iltapalaksi ne saivat juhannuksen kunniaksi lohta, jota syötiin hyvällä ruokahalulla.

Lohta lautasella, kuva (c) Ren

Loppuilta menikin kissoilla rauhallisissa merkeissä, meidän juttuja seuraillen ja muuten vain oleskellen. Raku tosin ryhtyi kuninkaalliseksi. Yöllä kisut taisivat antaa vieraiden nukkua rauhassa.

"Tahtoisin olla prinsessa"

Lauantaina iltapäivällä vieraiden lähdettyä kävin hakemassa kisuille uuden korren ja sillä leikittiin tovi. Yöllä melkein sain Haikusta unikaverin. :)

Ilmeellä

Oli oikein hauskaa, kiitos paikallaolleille! Toivonmukaan teillä lukijoillakin oli mukava juhannus. :)

Tyyntä ennen juhannusmyrskyä

Voi kissoja jos tietäisivät, että ylihuomenna täällä on asunto täynnä porukkaa kun ystäväni tulevat viettämään juhannusta ja jäävät yöksi. Nauttikoot nyt kun vielä voivat. :D

"Mikä toi sun ilme on? Ihan ku tietäisit jotain mitä me ei..."

Lintubongausta

Norakin pääsi viimein valloittamaan keittiön uuden puun ylimmän tason.

Uusi puu

Tänään saapui uusi raapimispuu - tai pikemminkin kyttäyspuu, koska, suoraan sanottuna, sitä varten se on hankittukin. 

Keittiön ikkunasta on hyvä näköala ja ikkunan viereisellä apupöydällä on ollut kissoille penkkinä vanha muovilaatikko, joka ei ole hirmuisesti saanut suosiota osakseen. Paljon suositumpi on ollut tuuletusikkuna, varmasti myös paremman tuoksuyhteyden vuoksi, mutta siihen mahtuu vain yksi kerrallaan. Halukkaita katselijoita taasen olisi useampi.

Ongelmaan oli vain yksi ratkaisu ja koska tilakin salli sen niin lähdin innoissani tutkimaan Zooplussan valikoimaa. Kerrankin sain katsella puuta "pienten" puolelta ja valinta oli helppo. Tässä on kaikille jotain: Mukava pehmeä yläpeti ja alempana paikkoja hitaammille sekä vaihtelua haluaville ja värikin sopi hyvin yhteen keittiön värimaailmaan. Kokoaminen oli kerrankin mukavan vaivatonta kun tasoja oli niin vähän. Mutta miinupuolikin löytyi; puun kova heiluvuus. Takaa kaksi alinta tolppaa heiluu tosi paljon, vaikka kiristin ne niin tiukaksi kuin uskalsin. Puu heiluu kun siinä liikkuu vähänkin.

Testausta

"Huomioi minua!"

Yhteiskönötys

"Jaa mikä? Ei me vaan..."

Tärkeintä on toki kissojen viihtyvyys ja puun vastaanotto on ollut hyvä. Haiku on teroittanut siihen kynsiään (sitä se ei tee muihin puihin), mutta teko saattoi olla myös uuden puun kunniaksi, toivottavasti kuitenkin tulee aktiiviseen raapimakäyttöön Haikullakin. Raku oli ensimmäinen, joka kävi katselemassa ylimmältä tasolta ulos, mutta pian luovutti paikan Haikulle. Nora tuli paikalle vasta hieman myöhemmin ja katseli vähän harmissaan kun paras paikka oli jo viety. Niinpä se kävi kurkkimassa hieman alempaa, mutta siirtyi pian paremmalle paikalle tuuletusikkunalle.

Puu kokonaisuudessaan

"Hyvin näkyy"

"Tykkään"

"Mieki tahon!"

"Ei tästä oikeen nää..."

"Oma paikka paras paikka"

Puu on toiminut jo nukkumapaikkanakin, Haiku valitsi kaaren nukkumapaikakseen, myöhemmin Haikun lähdettyä Raku meni makoilemaan ylimpään.

"Tässäkin on hyvä"

Hiirensyöntivideo

Kuvasin viimeisimmän hiirensyönnin videolle ja toivottavasti siitä on apua niille, jotka ovat kahden vaiheilla ottaako hiirtä mukaan ruokavalioon tai ehkä jopa inspiroi kokeilemaan, vaikkei aiempaa ajatusta olekaan ollut. Meillä tytöt nauttii kovasti hiiriaterioista, Rakua sen sijaan ei kiinnosta ja se luikkii toiseen huoneeseen turvaan pelottavilta hiirestäjiltä. Haiku ei ole enää pitkään aikaan leikkinyt hiirillä, mutta Nora yleensä leikkii 30-40 min ennen syöntiä. Tällä kertaa leikki kesti poikkeuksellisesti alle vartin.

Hiiret jättävät jälkeensä vähemmän sotkua kuin esim. sisäelimet (videon lopussa kuva jäljestä) ja tarjoavat erinomaista hammastyötä, aktivointia ja ravintoa. Molempien hiiret ovat n. 20 g painoisia. 

Jos laitatte volyymin isolle, kuulette Noran murinat. Jos haluatte siirtyä suoraan syömiskohtaan, se alkaa 7:14.

Nora-oravan seikkailut

Sydän tykyttäen tätä onkin jo odoteltu: että Nora lähtisi laajentamaan asuntotutkimuksiaan ei-toivottuihin korkeuskohteisiin.

"Tässä on hyvä."

"Hei mikä tuolla on?"

"Miten sen luo pääsee?"

"Ehkä täältä?"

"Hyvät maisemat!"

"Muilta pääsy kielletty"

Tämä sattui viime yönä. Hieman hirvitti katsella Noran tasapainoilua ja lopulta noukin sen tuolta alas ennen kuin se tippuu.

Ajattelin, ettei sitä houkuttaisi hypätä oven päälle kun välimatkaa kuitenkin löytyy lähimmältä hyppytasolta ja ovi liikkuu kun sen päälle hyppää, mutta toki se piti silti testata...

Toinen sydämentykytys sattui kun Nora päätti, että keittiössäkin tulee olla korkea ihmettelypaikka ja hyppäsi suoraan ylös tuuletusikkunatasolta verhotankoihin. Siellä se junaili tangon toiseen päähän ja tuli ilomielin syliin kun hain sen sieltä pois, sieltä kun on vähintään vaikea tulla alas omin voimin. Onneksi tuonnekaan ei pääse valvomatta hyppimään kun pidän tuuletusikkunaa kunnolla auki vain silloin kun olen kotona ja hereillä.

"Wiiiii korkea paikka!"

Olen varma, että Noran toteemipokemon on Mew.