sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kissamaista elämää

Viime kuussa julkaisin kuukauden kuulumisia kuvin. Tykkäsin kun sen avulla sai kerrottua sellaisia asioita, mistä haluaa kertoa, mutta juttua ei riitä omaan julkaisuunsa asti. Nyt jatkamme samalla linjalla ja samalla laitamme sille oman julkaisusarjansa pystyyn: kissamaista elämää. Sarjan julkaisuja tulee epäsäännöllisen säännöllisesti, silloin kun jotain kerrottavaa löytyy.

"Moikka! Joo kuule, en millään pääse tänään töihin. Ilmaantui este.... Joo, kissa on vastustamattoman söpönä ja kehrää." 

Nora muotoili liskojen suihkepulloa uuteen uskoon. Jostain syystä mami ei arvostanut ja hankki uuden pullon

Nora viihtyy yleensä sylissä vain tietokoneen äärellä, mutta viime viikon keskiviikkona tyttö oli liimautuneena minuun neljän tunnin ajan kovasti kehräten ja puskien aina kun vähänkin huomioi. Taisi tietää, että minulla oli seuraavana päivänä vapaapäivä. ♥

Tuijotuskilpailu: kuningatar vs ex-kuningatar

Kuka on kingi? Nora on kingi!

Ihan kuin joku tuijottaisi... R: "En minä!"

Tässä taas, makoisasti nukkuen

Sain alkuviikosta turpiin Noralta.... Enkä edes kissamaisesti, vaan leikin yhteydessä Nora löi minua vahingossa suuhun  hypätessään ottamaan peittoa tappo-otteeseen ja iskun voimasta hampaani teki haavan huulen sisäpintaan. Nora the voimanainen. :D

"Millon leikitään?"

Nora-miäs

Herkkuhetki, kamera tarkensi hienosti purkkiin

Raku keksi kivan makuupaikan. On enää ajan kysymys milloin katto antaa periksi, sen verran se painuu kun sen päällä on

Noran kanssa leffaa

"Mami toi meille viimein uuden laatikon!"

Kaveri sohaissut. R: "Ei ollut minun syy!"

"Laatikko. Parhautta."

Eilen Vauhti-Raksu toi täytettä pakastimeen: 10 kg broilerinsydäntä, 8 kpl hiiriä, broilerinrasvaa Rakulle ja kokeiluun Mushin luutonta broileria Rakulle silloin tällöin annettavaksi. Pulla painaa 25 g, joten se on näppärä rasvalisä tarjota aterialla muun ruuan yhteydessä.

Särjettiin Haikun kanssa sydämiä. 10 kg 100 g annospusseihin. Haiku oli tarkkana vahtina koko ajan ja kävi varastamassa valvontapalkkioita välillä pitäessäni nopeita sometaukoja. Projekti sujui mukavan joutuisasti taltan avulla.

torstai 6. lokakuuta 2016

Kaappihullu Ragnar

Ragnar rakastaa kaappeja, etenkin meidän keittiössä olevia. Aina kun jääkaapin viereisen kaapin tai itse jääkaapin avaa, Raku on kärkkymässä sisään. Etenkin jääkaapin viereinen kaappi on sellainen, että jos Raku on huoneessa, kaapilla on miltei mahdotonta käydä ilman, että Raku ehtii hypätä sisään. 

Pitkän aikaa poitsulle riitti pelkkä kaappiin pääsy ja siellä ihmettely, mutta sitten Raku kiinnostui leikkimään eukalyptuskarkeilla. Alkuun niitä taisi olla vain mukava läimiä sinne sun tänne, mutta nykyään tuntuu, että Raku on ihastunut myös tuoksuun. Joskus kun pojalla on ollut mahdollisuus "valita" kohde, se on silti ollut eukalyptuskarkit. 

Olen tähän asti kertonut Rakun kaappihulluudesta vain kuvin, mutta nyt otin näytteen videollekin. Poitsu menee suoraan eukalyptuskarkkipussin kimppuun, vaikeimman kautta tietenkin.


Eukalyptusta käytetään virallisessa Nose Workissa etsinnän kohteena (meillä etsinnän kohteena on käytetty nameja), joten poitsu olisi taatusti innoissaan, jos pääsisi etsimään tuoksua. Pitää ottaa harkintaan, tosin tytöt eivät tiettävästi ole kiinnostuneita tuoksusta.

"Pussi tule tänne!"

"Pussi ei tullut..."

Eräs päivä poitsu hyppäsi heti kaapista alas ja siitä jääkaappiin kun olin ensin avannut kaapin ja sen jälkeen jääkaapin oven. :D

"Ruokaa!"

"Mikäs tässä istuessa."

torstai 29. syyskuuta 2016

Oman asuntonsa rouva

Viime aikoina joidenkin pariskuntien tilanteita seuratessa olen ollut erityisen kiitollinen siitä, ettei muilla ole päätäntävaltaa mitä meidän taloudessa tapahtuu ja mihin rahat sijoitetaan. Minun ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa mm. minkälainen kissanhiekkalaatikko meille tulee, montako kissaa on riittävä määrä ja mihin menee raja lelujen määrässä ja siinä monta niistä saa olla lattialla kisujen aina saatavilla.

Ainahan niitä löytyy, jotka sanovat oman mielipiteensä rahankäytöstä, mutta loppupeleissä niillä sanoilla ei ole mitään merkitystä, koska hankinnat ja rahankäytöt eivät koske heitä eikä heillä ole valtaa vaikuttaa näihin asioihin. Minusta olisi ahdistavaa, jos joutuisin kysymään aina lupaa saanko ostaa sitä ja tätä kissoille ja joutuisin miettimään mitähän toinen osapuoli nyt sanoo kun teen näin ja noin. 


Erityisesti oman asuntonsa rouvana olosta on hyötyä silloin kun mietinnässä on isoja hankintoja, kuten uusi kissa. Olen tiennyt jo kauan, että jossain vaiheessa meille tulee neljänneksi kissaksi kauan haaveilemani somali. Poika, jotta Raku saisi toivottavasti kaipaamansa innokkaamman leikkikaverin. Olin ajatellut sen ajan koittavan vasta vuosien päästä kun meillä on ikioma asunto ja enemmän tilaa, mutta pennun hankinta saattaakin tapahtua jo nykyisessä asunnossa. Varsinaisesta ajankohdasta riippuu kuitenkin työsuhteeni jatkuminen ja punaisten somalipoikapentujen saatavuus sekä yksilön löytyessä sen sopivuus meidän perheeseen. Kun päätän itse asioista, muiden mielipiteet eivät vaikuta hankinta-ajankohtaan tai edes siihen, onko neljäs kissa "tarpeellinen". Tiedän, että ainakin kaksi lähipiiriläistäni ovat olleet ajatusta vastaan, tosin toisen mielestä yksikin kissa olisi minulle täysin riittävä ja toinen on alkanut pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle perheenlisäyksestä.

Toinen iso hankinta, mikä on ajankohtaisempi, liittyy kissojen ruokintaan. Tavalliset lihat meillä ostetaan marketeista korkeintaan kuukaudeksi eteenpäin, mutta sydämet ja Noran poronlihat pitää ostaa useamman kuukauden tarpeisiin kerralla. Vauhti-Raksun broilerinsydän on todella halpaa kilohinnaltaan, vain 3,90 €/kg, mutta siihen kilohintaan myydään vain 10 kg paketissa. Sellainen määrä lihaa vie yli puolet pakastintilastani.



Noran poronlihoja pitää ostaa aina useampi kilo kerrallaan, sillä kevään jälkeen poronlihaa sopuisaan hintaan myyvä auto tulee seuraavan kerran vasta jouluna. Meidän pakastimeen sellainen määrä poroa ei mahdu, mutta olen onneksi saanut lainata äitini pakastintilaa. Sekin alkaa olemaan kiven alla, sillä äitini tarvitsee pakastintilaa myös itselleen.

Meidän pakastimeen ei mahdu yhtään ylimääräistä isompaa lihamäärää eikä äitini pakastinta voi hyödyntää nykyistä enempää, vaan päinvastoin lihat pitäisi saada sieltä siirrettyä meille. Silti minua on alkanut houkuttamaan Vauhti-Raksun 5 kg lohisuikalelaatikon osto, sillä siitä saisi todella edullista ja Noralle hyödyllistä vaihtelua porolle. 


Eli lisätilaa tarvitaan ja tämä tarkoittaa toista pakastinta. Täten saisin Noran poronlihatkin suoraan aina meille ja voisin ostaa rajattomammin halpoja isoja lihaeriä. Lisäpakastintila on todella tarpeellinen myös joskus tulevaisuudessa tulevan kissan kannalta, sillä etenkin pennut syövät paljon, joten markettilihojakin saa tuolloin alkaa ostelemaan nykyistä enemmän kerrallaan.

Pakastin kuitenkin maksaa ja mikä oleellisempaa, vie tilaa. Meillä ei ole suoranaista hyvää paikkaa pakastimelle. Pakastimeen tulee mahtua vähintään 20 kg lihaa kerrallaan, ja erittäin mielellään yli 30 kg. Mikään pikkupakastin ei siis käy. Pitää tutkailla pakastintarjontaa ja miettiä sille sopiva paikka. Parveke olisi näppärä etenkin kun siellä on pistokekin, mutta parvekkeen pistokkeen sulake on sama kuin uunilla, joten turvallisuussyistä sulake on pois paikoiltaan silloin kun uunia/hellaa ei käytetä.

"Mami tänne mahtuu!"

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kissanpentuhuumaa

Viime viikon sunnuntaina minulle ja ystävälleni tarjoutui täydellinen tilaisuus käydä nappaamassa annos kissanpentuhuumaa kun toinen ystävämme oli siskolleen kissanpentu- ja koiravahtina isäntäväen touhutessa päivän muualla. 

Siitä on jo useampi vuosi aikaa kun olen viimeksi päässyt leikkimään pentujen kanssa, joten olin todella innoissani tapaamisesta. Ystäväni sisko on ottanut sisarukset, jotka olivat käyntimme aikaan 15-16 -viikkoisia ihanuuksia. Pennut olivat siis ehtineet olla kotonaan vasta n. kuukauden.

Tullessamme ystäväni kanssa sisään pennuilla oli juuri hippa käynnissä ja he tulivat heti katsomaan keitä heidän luokseen oli saapunut. Pentuja sai nostaa syliin ja siihen maltettiin jäädäkin hetkeksi.

Toin pennuille tuliaisena 2 kissanminttuhiirilelua, jotka kirjaimellisesti vietiin kädestä. Saaliit vietiin heti varmaan leikkipaikkaan, kauas talon nurkkahuoneeseen; kylppäriin, jossa toinen pentu meni hiiren kanssa saunaan ja toinen jäi pesutilan puolelle. Hiiriä puolustettiin niin tiukasti, ettei siinä ollut muuta mahdollisuutta kuin tyytyä toistaiseksi kuvaajan rooliin.

Hilda pitää hiirtä varmassa otteessa, mattokin sai osansa riehunnasta

Ei niin mitään mahdollisuutta napata hiirtä pois :D

Roxy-koiru oli iloinen vieraista ja saamastaan huomiosta, mutta vietti mieluiten aikaa omissa oloissaan

Leikki saatiin viimein siirettyä ihmisten ilmoille, kuvassa sisaruksien aktiivisempi ja määräävämpi osapuoli Helga

Helga ei malttanut pysyä paikoillaan kuvauksen ajan, houkutinhiiru oli pakko saada!

Lisää haastetta leikkiin

Helga ja Helgan hurmaava jalkakuviointi

Hilda piti pienen tauon, ystäväni mukaan kisut eivät ole jaksaneet leikkiä millään lelulla näin pitkään putkeen. Sitä leikkiä kyllä kestikin.

Joku varasti taas hiiren

Ja Hildan leikki jatkuu

Samoin Helgan

:p

Pennut ovat todella sosiaalisia, syliksi kelpasi niin tuttu kuin vieras sylikin. Tässä Helga nautiskelee "tätinsä" sylissä.

Saimme seuraa sohvalle


Oli aivan ihana päästä nautiskelemaan pentuseurasta piiiiitkästä aikaa eikä yhtään helpottanut pentukuumettani. H2 on aktiivinen, seurallinen, lempeä kaksikko ja sisarkemia näkyy kauas. Aivan mahtavat persoonat. 

Hilda vietti paljon aikaa sylissäni ja muutenkin pentuja tuli paljon nosteltua, joten lähtiessäni ajattelin omien kisujeni tulevan kotona vastassa hyvin närkästyneenä mukana tuomistani hajuista. Mutta kisut eivät vaivautuneet edes nuuhkaisemaan normaalia enempää, olivat vain onnellisia kun mami oli taas kotona. 

Seuraavana päivänä pääsin taas tapaamaan kisulasta tällä kertaa äitini syntymäpäivien merkeissä, mutta tämä lapsi on jo aikuinen. Ihana kummipoikani Elmo. + Tuisku, tottakai.

Elmo

lauantai 24. syyskuuta 2016

Matatabi testissä

Meiltä löytyy monenlaisia kissanminttuleluja ja kisut rakastavat niitä. Valeriana/virmajuurileluja meillä taitaa olla 1-2 kpl. Jotkut kissat innostuvat sen hajusta enemmän kuin kissanmintusta, mutta meillä kissanminttu vie voiton.

Nyt Musteihin ja Mirreihin on tullut uudenlaista "huumetta", matatabijauhetta, joka tunnetaan myös nimellä japanilainen kissanminttu, vaikkeivat ne sukua olekaan. Maailmalla matatabi on tunnetumpi juttu kissapiireissä, mutta Suomessa se on ollut ainakin tähän asti hyvin piiloutuneena. Olihan matatabi pakko saada testiin. Hyllyssä oli useampi matatabijauhetta sisältävää lelu, meille päätyi huiska ja potkulelu (joka ei jostain syystä löydy verkkokaupasta).


Minun nenääni lelut eivät tuoksuneet erikoiselle, mutta kissat nappasivat hajusta kiinni heti. Raku intoutui haastamaan Haikun painiin haistelujen aikaan ja pikapainin jälkeen Haiku keskittyi puskemaan ja tappamaan potkulelua.

lurps

"Minun ihana oma"

"Saatiinpa tätäkin hetkeä oottaa..."

"Sinä tulet mukaan."

"Alatko uhittelemaan, häh?!"

Raku on kovasti ihastunut potkuleluun, kun taasen Haiku tykästyi enemmän huiskaan. Noraa ei ole suuremmin kiinnostanut kumpikaan, mutta leikki kuvauksen aikana hetkisen.

NUUUH

"Miten niin tätä ei voi syödä?"

"Piä sää se niin mää otan tän."

"Mikä siellä lentää?"

"Älä nyt turkille tule!"

Onko teillä kisut päässeet vielä tutustumaan matatabijauheen tuoksuun? :)