lauantai 17. syyskuuta 2016

Kuvapläjäys kuukauden ajalta

Puhelimeen on kertynyt jo aikamoinen kokoelma kuvia mitkä haluan julkaista etenkin kun en ole ehtinyt/jaksanut oleskelemaan blogissa niin paljon kuin olisin halunnut ja meidän arkikuulumiset ovat vähän jääneet. Ei meillä mitään ihmeellisyyksiä ole tapahtunut, mutta kuten olen monesti sanonut, rakastan lukea kisujen arkikuulumisia ja täten tykkään niitä myös jakaa meidän osalta.  

Näiden aikaongelmien vuoksi koitin myös aloittaa jonkinlaista Penan ja Punkun paikan tapaista kuva päivässä -projektia, mutta toistaiseksi sen muistaminen on ollut niin ja näin. :D

16.8. Flunssa kolkutteli ovella ja minulla oli kylmä aamutakista ja villasukista huolimatta. Raku tuli lämmittämään. ♥ Säästyin flunssalta

18.8. Kurkkia saa, muttei mennä

18.8. Yhteinen koneellaolohetki

21.8. Pelasimme Rakun kanssa Witcher 3:a

22.8. Zzzz

28.8.  "Purrpurr". Meillä yötä olleelta ystävältäni sai hyvät rapsut. Ikävä kyllä samana iltana nähtiin pitkästä aikaa hyperesthesiakohtaus, joka onneksi kesti vain muutaman sekunnin

29.8. Raku löysi hyvän makuupaikan. Poika kehräsi ainakin puoli tuntia putkeen

30.8. Siirryttiin syliin asti

2.9. Rakun kotiintulotoivotus ylitöisen työpäivän jälkeen

2.9. Herkkujen metsästystä. Rakun pala meni jääkaapin alle ja Nora kamppaili vaa'an kanssa

4.9. Noran mukava nukkumistapa

8.9. "Saat ton paljaan kohdan"

8.9. Kisut tekee töihinlähdön "helpoksi"

10.9. Pehmo-Raku

10.9. Vapaan viikonlopun juhlintaa. Nora tuli harvinaisesti syliin tv'n ääreen

10.9. Mukava asento ja Supernatural-maraton voi alkaa

14.9. Poikkeuksellista iltavuoro, jonka alkamista odotellessa Haiku oli hämillään miten mami ei lähtenytkään töihin.

15.9. Joku vaanii

16.9. Paloittelin broilerinsydänpötkön, Haiku sai nuolla kudosnesteet

16.9. Kaunis kuningatar

16.9. Peittoleikki

16.9. Uh oh

16.9.

16.9. "Anna mää vähän maistan"

16.9. Raku ja Rakun pakkomielle hypätä jääkaappiin aina kun sen avaa

16.9. Näissä tunnelmissa perjantai-ita. Nora oli innoissaan kun sai pitkästä aikaa poronsydäntä

tiistai 13. syyskuuta 2016

Priimaa kissaa saatavilla

Vihdoinkin meidän kaupungin kauppojen hyllyille on ilmestynyt laajempi valikoima PrimaCatia! Olen jo Deluxe-sarjan ilmestymisestä lähtien tuskaillut sen puuttumista meidän kaupungin kauppojen hyllyiltä ja kun niitä viimein tuli, niin märkäruuan tarjonta ulottui vain kanaan. Jopa Tokmannilla, jolla oli laajin Deluxe PrimaCat -valikoima, oli kaikkea muita (kuivaruoka, purkit, kanapussit) kuin tonnikalamärkäruokia eli juuri niitä, mitä kaipasin.

Deluxe PrimaCatin Tender Tuna eli tonnikalaa vedessä on erinomainen ruoka Noralle vaihteluksi. Hintansa puolesta sitä ei tule käytettyä aktiivisesti, mutta ruuan laatu on, no, priimaa. Makoisten tonnikalafileepalojen lisäksi ruuassa on runsaasti vesikastiketta, joten siitä saa erityisen makoisan kastikkeen kuivaruualle.

Tender Tuna, raksuja ja vettä. Puh.kuva.

Olen tähän asti joutunut "tyytymään" PrimaCatin kansainvälisen version Planet Petin tonnikalaan, jota on löytynyt naapurimaasta lyhyehkön ajomatkan päästä. Planet Pet on rantautunut takaisin Musteihin ja Mirreihin jokusen vuoden katkon jälkeen, mutta sieltä ei ole tullut kuitenkaan näitä ostettua. 

Kevään tienoilla tilanne muuttui kun bongasin pitkästä aikaa Citymarketissa käydessäni, että viimeinkin yksittäisille Deluxe-pusseille oli saatu hyllytilaa nelipakkauksen lisäksi ja täten valikoima oli laajentunut ja tonnikalatkin olivat viimein tarjolla! Ostin heti pari pussia Tender Tunaa, vaikka kilohinta kirpaisikin, ja toivoin muidenkin ostavan tuotteita niin paljon, että kauppa kokee niiden pitämisen kannattavaksi.

Tästä ei mennyt kauaakaan kun melkein hypin ilosta vieraillessani taas paussin jälkeen toiveikkaana Citymarketin eläinruokahyllyllä. Kesän aikana oli saatu kaikki Deluxen tuotteet viimein myyntiin! Oli kuivaruuat, tölkit, märkäruokien yksittäis- ja nelipakkaukset ja herkut. Ja mikä parasta, nelipakkauksissa oli määräalennus kilohinnassa jopa 3 € verran (16 € ja risat/kg).Yhä kalliimpaa kuin Noran perusmärkikset Zooplussasta, mutta ehdottomasti sellaista hintaa, että PrimaCat pääsee nyt aktiivisempaan rooliin tytön ruokavaliossa. Wupii! Citymarketin lisäksi myös paikallinen Prisma on laajentanut Deluxe-valikoimaa samalla tavalla.

Innoissani tästä laajennuksesta nappasin Noralle mukaan myös tonnikala & sardiini -purkkeja, mutta tsekkasin vanhoista julkaisuista ja sardiini näyttää olevan allergeenilistalla. Haiku ja Raku saavat herkutella nuo jossain vaiheessa pois.

"Kato mami olen kuvan kissa! Saanko yhden pussin?"

Ruoqaa

Edellisessä julkaisussa kerroin tilanneeni Noralle lisää ruokaa Zooplussasta. Meillä on nyt taas mukavasti kaapit täynnä tonnikalaa (Porta 21 ja Almo Nature Tyynenmeren tonnikala. Jos joku on pohtinut mitä käytännön eroa merkin Atlantin ja Tyynenmeren tonnikalalla on, niin täysin samasta sisällöstään huolimatta Tyynenmeren tonnikala on vetisempää) ja tajusin viimein hyödyntää Zooplussan tarjontaa myös löytöeläinten osalta. En valitettavasti niin pitkälle, että olisin tehnyt tilauksen jonkun provisiolinkin kautta.... Mutta hyödynsin Zooplussan alhaisia kilohintoja ja ostin esykisuille viimeinkin jotain muutakin märkistä kuin aina pelkkää Mustin ja Mirrin halvinta laadukasta eli Bozitaa. Sain onneksi paketin töihin, sillä paikallinen Musti ja Mirri on ihan siinä lähellä (liike toimii myös esyn tavaralahjoitusvastaanottajana).

Lisää ruokaa! Puh.kuva.

Tilasin esykisuille 6 kg märkäruokaa (harmikseni yli puolet tästä säästöpakkauksesta olikin kastikkeessa olevaa eli sisältää myös kasviperäisiä sivutuotteita) ja hieman herkkuja totuttamisia ja yleisiä herkkuhetkiä varten :) Meillä aikoinaan kun annoin  kisut rakastivat noita kuivattuun kanafileeseen käärittyjä kuoreita. Puh.kuva.

maanantai 5. syyskuuta 2016

5 vuotta

Niin ne vuodet vaan vierii. 5 vuotta. Jo viiden vuoden ajan monivuotinen haaveeni on ollut totta, tuoden joka päivä iloa ja naurua elämääni ja antaen siihen runsaasti mitä parhainta sisältöä. Tasan viisi vuotta sitten pikkuinen Haiku-kisu haettiin kotiin ja minusta tuli kissanomistaja. 

Kisut aloittivat juhlinnan työpäiväni aikana oksentamalla pöydälle, pissaamalla hiekkalaatikon ohi ja pyyhkimällä löysää mattoon. Nauratti kotiintullessa ja naurattaa vieläkin. Oksennus oli karvapallo-oksennus, pissa hajuton pieni läikkä, joka oli osunut työpäivän aikana ulos potkittuun hiekkakasaan ja tuotos laatikkossa viittasi kertalöysyyteen. Nou hätä. 

Varsinainen juhlinta alkoi kun kisut huomasivat mitä toin mukanani. Meillä sattui melkoinen tuuri kun Noran ruokalähetys Zooplussasta sattui juuri tälle päivälle. Paketin mukana tuli nimittäin zoopluspisteillä palkkiokaupasta lunastamani bird-keppi ja postimies oli niin ihana, että toi paketin minulle töihin kun en ollut kotona hänen soittaessaan. 

Kisut ovat kohdanneet tämän lelun viimeksi vuonna 2012, jolloin Haiku teki lelusta korjauskelvotonta jälkeä vain parissa minuutissa. Koska lelu oli nyt ilmainen, tilasin sen kisujen hetkelliseksi iloksi.

Kestävyys ei ole noussut näiden vuosien aikana. Lelu kesti kuitenkin kauemmin kuin edeltäjänsä, sillä Haikulla meni kymmenisen minuuttia vetaista naru irti kepistä. Leikit jatkuvat käsikepin avulla.

Ihanaa vuosipäivää Haiku! ♥

Tavallinen sulkien päiväkävely, nothing's off

Paitsi tällainen peto, joka ilmestyi tyhjästä!

"Raku älä nyt tuu pilaan tätä."

Pullaposki

Valmiina....

Niin hyvää sulkaa

Voittajan on helppo hymyillä

Sinne meni naru

"Whoooooooooooooooo!!"

"Tyynybileet!"

"Et nää mua!"

"Et nääääääää!"


tiistai 30. elokuuta 2016

Uusi vessa: MyPet Berty

Kisut saivat toissaviikonloppuna äidiltäni lahjaksi uuden vessan. Äitini oli alunperin ostanut sen omille kisuilleen, mutta laatikko ei ollutkaan sopinut heille, joten se päätyi meidän käyttöömme. 

Meillä on ollut aina vain avonaisia vessoja, sillä minusta ne ovat mukavampia sekä minulle että kissoille. Kissojen vessakäyttäytymistä on helpompi seurata niistä eikä kissoille pääse tulemaan nurkkaan ahdistettua oloa/kaveri ei pääse yllättämään. Yhdessä vaiheessa harkitsin kuitenkin katollista vessaa, jos sillä saisi estettyä Noran silloin tällöin tapahtuvia laidan yli pissailuja. Ajatus kuitenkin hautautui kun kuulin, että katolliset voivat olla seisomapisujen kannalta avonaisia työläämpiä putsata kun pissaa pääsee valumaan katon ja alaosan välistä.

MyPet Berty on uutuustuote Mustissa ja Mirrissä ja jäljittelee malliltaan suosittua, mutta kallista, Modkat-kissanvessaa. Minulle Modkat on tullut tutuksi vasta viime aikoina kissablogien ansiosta, tai pikemminkin sen käyttötapa on selvinnyt minulle vasta vastikään. Luulin pitkään, että Modkat on kuin ihmisten vessanpönttö eli kissa tekee tarpeensa sisään reiästä (ja että reikä on sen verran pieni, ettei kissa mahdu "pönttöön"), mutta todellisuudessa onkin tarkoitus, että kissa menee sisään tarpeilleen. Tästä valaistuksesta suuri kiitos Trio MiuMaulle ja Herra Nilssonille

Ymmärrettyäni laatikon tarkoituksen paremmin, ajattelin heti sen olevan ihanteellinen Noralle. En kuitenkaan ostanut, mm. hinnan vuoksi.

Myös äitini ajatteli ensimmäisenä Noraa kun tarjosi vessaa meille. Koska kyseessä ei ole tavallinen kannellinen vessa ja juurikin tuo olisi omiaan ehkäisemään hutipissoja, olisin ostanut sen mielelläni äidiltäni pois, mutta hän halusikin antaa sen kisuille lahjaksi.

Olin ajatellut sijoittaa laatikon vessaan kissojen eniten käyttämän laatikon, kulmavessan, tilalle, täten myös ehkäistyisi hiekkojen päätyminen viereiseen viemäriin, mutta lopullinen paikka löytyikin eteisestä.

Laatikko löysi paikkansa eteisestä vähän käytetyn vihreän vessan tilalle

"Mikä tää on?"

"Täällähän on meidän hiekkaa!"

Laatikko on otettu odotettua paremmin vastaan! Kaikki kolme käyttävät sitä eikä ketään tunnu ahdistavan suljetumpi tila. Kisut tykkäävät kun vessan päällä mahtuu myös seisomaan. Pari kertaa kisuille on tuottanut päänvaivaa kun kaveri on jättänyt suoraan suuaukon alle tehdyn pissan peittelemättä, mutta muuten vessan kanssa ei ole ollut vaikeuksia. 

Hyvin mahtuu 3,5 kg kisu olemaan ja pyörimäänkin

R: "Heiii mitä puuhaat?"

R: "Oota annan sulle vauhtia!"

"Ei sit, testaan tän kans!"

"Wuhuu, sporttivessa!"

Siirsin väliaikaisratkaisuna vihreän hiekkiksen tietokonehuoneeseen toisen vessan viereen, mutta dilemmaksi on muodostunut, että kisut ovat alkaneet käyttämään nyt myös vihreää laatikkoa aiempaa enemmän. Neljä laatikkoa on meillä kuitenkin etenkin kolmen kissan käytössä melkoisen turha, joten taitaa käydä niin, että vihreä laatikko tulee valkoisen tilalle ja valkoinen siirtyy yläkerran varastoon.


maanantai 22. elokuuta 2016

Piiloon ja tule pois

Aloitimme Rakun kanssa viime kuun lopulla uuden tempun opettelun. Olemme jo meidän pitkäaikaisen ja vaativamman tempun loppumetreillä, mutta kaipasimme vielä väliin toista temppua virkistämään treenailuja. Oppiminen sujuu parhaiten silloin kun siinä on pausseja eikä se tunnu pakkopullalta.

Kerroin linkin julkaisussa muistaneeni Petsie-keskustelufoorumilta koirien temppuringin, johon ehti kasaantua 100 erilaista temppua. Sieltä poimimme piiloon-tempun, minkä Raku oppikin heti. Ihmekös tuo, sillä poitsu osaa jo samantapaisen "koppaan"-tempun. Tämän vuoksi halusin lisätä temppuun haastetta ja tähän löytyikin inspiraatio yhdestä temppuringin videosta, jossa koira meni toisessa huoneessa sijaitsevaan piiloon käskyn saatuaan. Siinä oli sopiva haaste, joka pakottaa aivonystyrät liikkeelle. Lisäksi yhdistin temppuun toisen tempun, eli piilosta poistulemisen. Tätä pitää lähteä soveltamaan myös muihin piiloihin, sillä käsky on hyvin käytännöllinen. "Alas"-käskynhän poitsu jo tietää, mutta "tule pois" on laajempi käsite.

Nostimme piiloonmenemisen välimatkaa hissukseen. Aloitimme keittiöön päin, sillä sieltä on lyhyempi matka piiloon kuin tietokonehuoneesta. Kun keittiövälimatka oli hallussa, etenimme piilosta vessaan päin. Eteisen kohdalla koitin harpata eteenpäin ja siirryin suoraan tietokonehuoneen matolle. Jokusen kerran jouduimme ottamaan askelia taaksepäin ennen kuin Raku sisäisti tuonkin matkan. Poitsu kulkee reitit myös ilman seuraamista, mutta olin kuvauksen aikana liian innokas jäädäkseni paikoilleni odottamaan. Innokkuudesta kertoo myös, etten malttanut odottaa kuvauspäivää seuraavaa vapaapäivää ja parempaa valaistusta, vaan temppu piti kuvata yötä vasten heti kun se oli saatu viimein kunnolla hallintaan.

Normaalisti Raku ei säiky lattian (harvoja) narinoita, mikä minua naurattikin kun yhtäkkiä videoinnin aikana sitä oltiinkin niin säikkyäsäikkyä.