Jodi

Jodin merkitys elimistössä

Jodi on välttämätön mikrokivennäisaine, jota kilpirauhanen tarvitsee valmistaakseen kahta hormonia: tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Kilpirauhashormonien vaikutus on laaja-alainen, sillä ne kohdistuvat lämmönsäätelyyn, proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan, kasvuun ja kehitykseen, verenkiertoelimistöön, vesi- ja elektrolyyttitasapainoon ja hermostoon.

Liian vähäinen jodin saanti voi aiheuttaa väsymystä, hitautta ja painonnousua sekä pennuilla kasvun ja kehityksen häiriötä. Lopulta jodin puute johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan ja suurentumaan, struumaan. Struuma voi tulla myös kilpirauhasen liikatoiminnan seurauksena. Kissoilla vajaatoiminta on harvinaista, mutta liikatoimintaa tavataan usein vanhemmilla kissoilla. Liikatoiminnan riskitekijöiksi on yhdistetty myös teolliset ruuat, yhden tutkimuksen mukaan tietynmakuiset märkäruuat (kala, maksa, siipikarjan teurasjäte) saattavat vaikuttaa, toisen tutkimuksen mukaan myös märkäruokapurkit ovat riskitekijänä, tarkemmin sanottuna niiden sisältämä bisfenoli-A (BPA). Märkäruokapussit ovat siis purkkeja turvallisempi vaihtoehto. Myös jodin liian vähäinen saanti ja siitä aiheutuva struuma voivat olla kytköksissä kilpirauhasen liikatoimintaan. Erään tutkimuksen mukaan liian vähäistä jodimäärää sisältäviä teollisia ruokia syövillä kissoille oli nelinkertainen riski sairastua kilpirauhasen liikatoimintaan kuin lisättyä jodia sisältäviä ruokia syövillä kissoilla. Myös jodin saannin suuri vaihtelevuus on riskitekijä liikatoiminnalle.  Täällä on hyvää juttua aiheesta.

Kilpirauhasen liikatoiminnan oireina ovat mm. laihtuminen ja suuri ruokahalu, merkittävä karvanlähtö, ripuli, rauhattomuus ja sydämen lyöntitiheyden kasvu. Hoitamattomana kilpirauhasen liikatoiminta voi johtaa sydämen vajaatoimintaan. 

Tarve ja saanti

Kissan päivittäinen suositusmäärä on NRC:n (National Research Center) mukaan 0,088 mg 4 kg kissalle. Sitä ei siis tarvita paljoa. Lihassa (vaaleassa ja tummassa) on jodia vaihtelevasti: 0,003 – 0,008 mg/100 g eli se ei riitä. Kananmunassa on 0,04 mg/100 g eli n. 0,007 mg/keltuainen.

Varsinaista liikamäärää ei ole taidettu saada selville, AAFCO on kuitenkin asettanut ylärajaksi 9 mg/kg kuiva-aineena laskettuna. 

Luonnossa kissat tyydyttävät jodin tarpeensa syömällä saaliseläimen kilpirauhasen. Koska kotioloissa raakaruokitut kissat harvoin syövät kokonaisia saaliseläimiä, tulee jodia tuoda ruokavalioon muuta kautta.

Jodia on runsaasti merenelävissä. Katkaravuissa on jodia 0,21 mg/100 g eli 40 g päivittäisellä saannilla jodin tarve täyttyisi NRC'n mukaan. Seitissä sen sijaan on 0,085 mg/100 g ja lohessa ja silakassa sitäkin vähemmän. Koska mereneläviä ei tule tarjota joka päivä, jodin tarve täytyy tyydyttää muilla keinoin. Jotkut käyttävät siihen merilevää, jotkut jodioitua suolaa. Jodioidussa suolassa tulisi suosia sen kevyempää versiota (lite salt), mutta sitä ei taida saada Suomesta, Amazonista pystyy kuitenkin tilaamaan. Päädyin merilevään sen selkeämmän jodimäärän ja paremman saatavuuden vuoksi.

Merilevässä on runsaasti jodia, joten sitä tarvitaan erittäin vähän. Merilevävalmisteen kyljestä näkee kuinka paljon jauhetta tulisi antaa. Esimerkiksi PlaqueOff sisältää jodia n. 0,2 mg/mittalusikka, eli kissalle on sopiva puoli mittalusikallista, kuten purkin ohjeissa sanotaankin.

Tilasin oman merilevävalmisteeni Zooplussasta. Graun merileväjauheessa on jodia 380 mg/kg eli päivittäisen tarpeen tyydyttämiseen tarvitaan n. 0,25 g 4 kg kissalle, Graun ohjeiden mukaan  jauhetta annetaan veitsenkärjellinen. Määrän voi arvioida siitä, että puoli teelusikallista on 2,5 g.

Graun merileväjauhe, 400 g purkki

Teollinen ruoka

Suurimpaan osaan teollisista ruuista on lisätty jodia. Näin ei kuitenkaan ole ainakaan kaikkien märkäruokien kohdalla ja jodipitoisuudet vaihtelevat. Tein taulukon muutamasta esimerkkiruuasta.

Kuivaruuista en tehnyt taulukkoa, sillä en suosittele niiden pitoa ruokavaliossa. Kuivaruuissa näyttää kuitenkin olevan suuremmat jodipitoisuudet kuin märkäruuissa.  

Leikkiä, halia, leikkiä

Ja muutaman sekunnin hotkimisruokailut. Siinä on Noran arki. Öisin sentään nukutaan vähän syvemmin kuin pikkutorkkuja (tai mistäs mie tiedän).

Nora on ollut ihan mahdottomana, jatkuvasti pitäisi leikkiä. Tämä päivä, kuten useampi aiempikin, on ollut täynnä leikkimistä ja Noran tylsyysnau'untaa. Hetken aikaa päivään sisältyy halimista ja sylissäoleskeluakin, mutta kun makuualusta joutuu lähtemään paikoiltaan eikä pikkukisua viedä mukana, alkaa konsertti jälleen. Ehkä se on tämä viilentynyt syksy, mikä on nostanut energiatason huippuunsa. Raku ja Haikukin tuntuvat aktiivisemmilta, Haiku on jopa kunnolla osallistunut yhteisleikkeihin, vaikka yleensä se jää syrjemmälle.

"MIUUU leikitään!"

"Mulla on tylsää!"

"Hirviän tylsää!"

"Vanha kengännauha! Mun lemppari!"

"No jos vähän aikaa tänki kans..."

"Kuhan et sit yritä mitään!"

"Joko ois mun vuoro olla siinä?" Raku the puhtaiden pyykkien haltija

Noran loputtomaan energiaan olen kokeillut aivopähkinöiden tarjoilua. On ollut muutenkin tarkoitus aloittaa taas temppuilu kunnommin. Ajattelin opettaa sille olkapäille hyppäämisen ja parin harjoittelukerran jälkeen ollaankin jo siinä vaiheessa, että Nora nojaa olkapäähän jalan päältä. Jalan päällä oleminen on myös tosi hyvää tasapainoharjoitusta. Temppuilun lisäksi otin yhden aktivointilelun semiaktiiviseen käyttöön. Meillä on toinenkin, mutta se lähti äidilleni lainaan ja kummipoikani Elmo kuulemma pitää siitä hyvin paljon, joten saakin jäädä sinne hetkeksi.

Thriven siikaherkku. Saatavilla Zooplussasta säästöpakkauksina ja nyt myös Mustista ja Mirristä. Tuubi on tosi pieni ja herkut isoja, tämä menee äkkiä.

Raku bongasi vähän isomman herkun :D

Haiku ei osallistunut tuohon peliin, joten sai omansa.

Kuivattua ankkaa

Tuttua puuhaa, tämän kanssa meni alle minuutti

Vuosipäivä

5.9.2011 alkoi minun ja Haikun tarina. Koska Haikun tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa, vuosipäivä on silloin juhlinnan arvoinen asia. Haikun myötä sain pitkäaikaisen haaveeni toteutettua ja minusta tuli viimein kissanomistaja, tämä on myös siis vuosipäivä kissanomistajuudelleni.

En olisi aikoinani uskonut, että minulla olisi jo tässä vaiheessa elämää 3 kissaa. Toinen kissakin oli alkujaan tarkoitus ottaa vasta opintojen päätyttyä eli viime vuonna, mutta Haiku päätti toisin. En tosin tiedä olisinko edes pystynyt olemaan ottamatta toista kissaa ennen opintojeni päättymistä, vaikkei Haiku olisi alkanutkaan oireilemaan, sillä tiesin jonkin puuttuvan Haikun elämästä, vaikka olinkin niin paljon läsnä kuin pystyin. Tunsin jatkuvaa syyllisyyttä kissakaverin puuttumisesta. Nyt saan nauttia kolmen ihanan hassuttelijan seurasta ja rakkaudesta ja en voisi olla onnellisempi, että kaikki ovat onnellisia, aktiivisia ja voivat hyvin. :) Noran eliminaatiodieettikin alkaa olla jo loppusuoralla, joten senkin suhteen voin jo ottaa rennommin. Asiasta tulee postaus toivottavasti viimeistään alkutalvella.

Haiku hengessä mukana tätä kirjoittaessani. Kuvassa myös vihjettä toivottavasti tässä kuussa tulevasta postauksesta ;)

Nora rakastaa halia (kuva otettu eilen)

Vuosipäivän kunniaksi avasin viimein krilliherkkupurkin, joka on ollut herkkulaatikossa jo yli kuukauden. Noralle on ollut todella vaikea löytää sopivaa herkkua allergioiden takia, mutta kalaruuille se ei onneksi ole allerginen (kuivatulle tonnikalalle kuitenkin on), joten ratkaisu löytyi Bilanxin pakastekuivatuista herkuista. Näitä tosin joutuu täällä hakemaan viereisen paikkakunnan citymarketista kun lähicitymarketissa ei ole... Bilanxin turskasta ei tule reaktioita, joten olin toiveikkain mielin tämänkin suhteen (Nora on allerginen katkaravulle, muttei ravulle. Vähän siis kuitenkin jännitti miten tähän reagoi) ja nähtävästi tälle kroppa näyttää vihreää valoa. :) Maistuvuus oli hyvä, mutta turska maittaa paremmin.

Bilanxin pakastekuivattu krilli

Raku ottaa omin luvin

Katselin myös Haikun vauvvavideoita ja vaikka muistinkin että Hai oli vilkas ja elo sen kanssa oli välillä rasittavaa loppumattoman energian vuoksi, niin ei jestas se tosissaan on ollut VILKAS. Tässä yksi mieleenpainuneimmista videoista, kuvattu vuorokausi Haikun saapumisen jälkeen. Huokailuistani päätellen Hai on pitänyt minut kiireisenä alusta lähtien. :D Huomaa kyllä, miten Haiku ehdottomasti vaatii kissakaverin.

Bonus:

"Olen näkymätön!"

Tässä videossa taasen on Haikun lempikalalelu. Se oli alunperin onkilelu, mutta leikkien yhteydessä kala irtosi kepistään. Siinä vaiheessa kun annoin kalan Haikulle valvomatta leikittäväksi, leikkasin narun pois. Kala on yhä Haikun suosikki, tosin se leikkii sillä lähinnä silloin kun olen pois kotoa. Kalalelu on välillä eteisessä vastassa kun tulen kotiin.

Oikein ihanaa vuosipäivää Haiku! <3

Haiku tänään, 3,5 v

Pehmo ja aloitteleva nörtti

Pehmot <3

Haiku harjoitteli youtuben käyttöä

Haiku on usein mukana tietokonehommissa häiritsemässä, välillä vaatien huomiota, jotten unohdu liian syvästi internetin maailmoihin. Välillä Haiku on myös mukana kirjoittamassa tai näyttää miten turhat häiriötekijät saa pois painamalla F11-nappia. Tällä kertaa tyttö päätti ottaa askeleen eteenpäin ja omatoimisesti etsi, epäilemättä hiiri- tai lintu-, videoita youtubesta.Valitettavasti haku ei ymmärtänyt mitä Haiku yritti hakea, vaikka tuon selkeämmin ei olisi voinut näppäillä. 

Ps. Koska sisällä on enää "vain" 23 astetta lämmintä, kissoille ja minulle on tullut lämmönkaipuu. Raku hyppii taas reppuselkään, mitä se ei ole tehnyt muuton jälkeen (huolestuin jo onko tapa hävinnyt kokonaan) ja Haiku on alkanut taas tulla syliin. Nora nukkuu yöt olkkarimakkarin kiipeilypuun ylimmällä, pehmoisella, tiiviillä ja epäilemättä lämpimällä, tasolla. Raku nukkuu öitä sängyn jalkopäässä, mitä se tosin teki jonkin aikaa kesälläkin. Ilmojen kylmettyä kissoilta on poistunut ulkoilmanhaistelumahdollisuudet kun ikkunoita ei voi enää pitää auki eikä parvekekaan ole juuri ollut yleisölle avoinna. Täällä saa jo olla paksummat vaatteet sisälläkin ja peittokin on vaihtunut talvimalliin. Raku tykkää talvimallista ja nukkuu usein sen päällä, oli se sitten mytyssä tai suorana. :)

Pesulla

Nora pääsi eilen pesulle. Tähän asti tyttö on päässyt hanan alle vain peppualueelta, mutta tällä kertaa oli vuorossa koko kissa. Kyseessä oli "näyttelypesu" (harjoituksen vuoksi, ei olla menossa näyttelyyn tänä vuonna) eli ensin rasvat pois fairylla, sen jälkeen varsinainen shampoopesu.

Meillä on amme ja halusin toteuttaa pesuhetken siinä. Lattia kun on muovia niin räiskymiset ei ole niin kiva juttu lavuaaripesulla. Ammeeseen päästyämme totesin sen kuitenkin huonoksi ideaksi. Noraa pelotti jo alkumetreillä ja oli vaikeaa pidellä sitä paikoillaan. Siirryttiin lavuaariin räiskymisvarmuudesta huolimatta ja siellä tyttö olikin kiltisti.

Pesun alku meni odotettua paremmin, Nora oli oikein rauhallisena. Se ei sanonut tai tehnyt mitään kun kastelin sen läpikotaisin kauhomalla kädellä vettä sen päälle (suihkua en viitsinyt käyttää kun ajattelin sen olevan pelottavampi). Kehut ja pusut auttoivat pysymään rauhallisena. Fairynkin sain levitettyä turkkiin ja vasta sen huuhtomisvaiheessa Nora alkoi käymään levottomaksi kun pitkän turkin vuoksi siinä kesti ja kesti. Levottomuudesta huolimatta pystyin välillä päästämään Norasta irtikin kun se lähti kiertämään lavuaarin reunaa seinää päin ja oleskeli siellä vähän aikaan. Pesun aikana oli välillä nau'untaa ja paljon ympäri pyörimistä.

Oli lopulta pakko turvautua suihkuun kun fairysta ei meinannut tulla loppua, vaikka en laittanutkaan sitä runsaasti. Suihkun ongelma kuitenkin oli, että vaikka vettä tulikin paljon runsaammin, en päässyt mylläämään turkkia, jotta saippua lähtisi karvan juurestakin. Palattiin siis takaisin kauhomistaktiikkaan. Kun viimein fairy oli pesty pois, kuivasin Noran turkkia hieman ennen kuin laitoin shamppoon. Tässä kävi samalla lailla kuin fairyn kanssa, että pesu kesti tosi kauan ja Nora oli melko levoton ja naukui välillä. Pari kertaa kuulin kun Raku naukui sille oven toiselta puolen. Pesun jälkeen Nora oli pitkälti kuin mitään ei olisi tapahtunut, tosin syliin ei tahtonut tulla ennen kuin turkki oli lähes kuiva.

En muista pesinkö Rakun viime vuonna suihkulla vai käsin, mutta Nora on tosi työläs käsipestäväksi. Ehkä me kokeillaan suihkua tarkemmin sitten mahdollisesti ensi vuonna.

Kaverit ihmeissään mitä vessassa tapahtuu

"Vapautuksen" jälkeen Haiku turvaa selustan omalla tyylillään

"Tässä on nyt kamala työ saada turkki kuivaks, että kiitosta vaan"

"Mähän en sit mee seukiks!"

"Ai ei hätää? Okei."

Turkki tänään, leuan alta olisin saanut pestä tarkemmin. Nora ei arvostanut kun ruuan annon sijaan räpsin kuvia. :D

Somelaajennus

Meidät löytää nykyään myös facebookista! Sivulle tulee uusimmat postaukset reaaliajassa, joten seuraaminen onnistuu kätevästi naamakirjankin kautta. Tervetuloa tykkäämään! :)

www.facebook.com/pikkupedot

Kissa vegaaniksi?

Puhuttaessa ihmisten veganismista eli pelkästään kasviperäisille ainesosille perustetusta ruokavaliosta, lähtökohdat ruokavaliolle ovat usein eettisiä. Henkilö ei tahdo tukea eläinten huonoa kohtelua ja/tai ei tahdo syödä jotain, joka on ollut elävä ja tunteva olento. Syyt voivat olla myös terveydellisiä, kasvisruoka kun sisältää vähemmän haitallisia aineita, kuten antibiootinjämiä (Suomessa ollaan kuitenkin paljon useita muita maita edellä ainakin broilerin lääkityksen suhteen ja täällä broilerinliha on puhdasta), tai ekologisia, sillä se kuormittaa vähemmän ympäristöä.

Monille veganismi on tärkeä elämäntapa ja tällöin sitä mieluusti tahtoo jakaa ympäristöönsäkin. Veganismista voidaan puhua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, omat lapset kasvatetaan vegaaneiksi ja helposti ajatukset siirtyvät myös muihinkin kanssaeläjiin, kuten lemmikkeihin. Valitettavan monilla on siinä vaiheessa piirtynyt mieleen liian positiivinen kuva veganismista, että unohdetaan, ettei se sovi kaikille. Liian hätäiset kommentit ja teot voivat olla tuhoisia varsinkin kun aiheena on lihansyöjien vegaaniruokinta.

Kissan vegaaniruokinnasta on opettava tositarina, jossa kissanpentu lähes kuoli syötyään pelkkää kasvisruokaa. Kun se tuotiin eläinsairaalaan, se oli hyvin heikkona, mutta saatiin toipumaan oikeanlaisella hoidolla.

Tarinan kissaa oltiin selkeästi ruokittu huolimattomasti, perehtymättä eläinten kasvisruokintaan. Kissan on mahdollista pysyä elossa (lähes) vegaaniruokinnallakin, kunhan sen ruokavalioon lisätään elintärkeitä ravintoaineita, kuten tauriinia, A-vitamiinia, B12-vitamiinia ja eläinperäistä omega 6-rasvahappoa. Kissan elimistö on kuitenkin tarkoitettu vain eläinperäisten aineiden käsittelyyn eikä se pysty muodostamaan ihmisten tai edes koirien tapaan ravintoaineita muista lähteistä, kuten omega 6:n kohdalla eläinperäistä arakidonihappoa (AA) kasviperäisestä linolihaposta (LA) tai porkkanan sisältämästä A-vitamiinin esiasteesta beetakaroteenista A-vitamiinia.

Kissalla on täydellinen lihansyöjän elimistö ja se pystyy hyödyntämään kasviperäiset aineet todella huonosti. Kissalla, toisin kuin kasvis- ja sekasyöjillä, ruuansulatus alkaa vasta vatsalaukussa, ei suussa. Kissalta puuttuu syljestä amylaasi-entsyymi, joka pilkkoo ruuan sisältämän tärkkelyksen, jota suurin osa ruuan sisältämästä hiilihydraatista on. Seka- ja kasvissyöjillä syljen amylaasi aloittaa ruuan esisulatuksen.

Kissan kasviperäisten aineiden hyödyntäminen on heikkoa proteiinien ja rasvojen osalta ja suurin osa syödystä hiilihydraatista jää elimistöön lihottamaan kissaa ilman energiahyötyä sekä menee kissan läpi näkyen isoina löysinä ulosteina. Vaikutus on siis pikemminkin päinvastainen, sillä elimistö on jatkuvassa rasitustilassa yrittäessään käsitellä jotain mitä sen ei ole tarkoitettu käsiteltävän. Kissan luontaisessa ruokavaliossa hiilihydraatteja on vain pari prosenttia ja ne ovat esisulatettuina saaliin vatsalaukussa. Kissalla on myös suuri proteiinien tarve, suurempi kuin koirilla (kissan perinneruuassa hiiressä on proteiinia 14 %, kuiva-aineena eli kosteus poissuljettuna 47 %). Liian vähäinen proteiinien saanti johtaa jatkuvaan nälkään ja romahduttaa yleiskunnon.

Koska kissan elimistö on enemmän hapan (lihansyöjät) kuin emäksinen (seka- ja kasvissyöjät), kasvituotteiden tuoma emäksisyys on haitallista kissan hyvinvoinnille. Se lisää hampaissa plakintuotantoa ja täten kerryttää nopeasti hammaskiveä, altistaa virtsakiteille (liika magnesium ja imee nestettä ulosteisiin = virtsa seisoo kauemmin rakossa vaikuttaen ph'seen) ja kuormittaen haimaa altistaen diabetekselle.

Eläinperäiset ruuat ovat kissalle terveellisintä ravintoa

Vaikka ihminen voi hyvin vegaaniruokavaliolla, tulee muistaa eri eläinten lajityypilliset tarpeet. Lihansyöjän laittaminen kasvisruokavaliolle ei ole missään määrin eettistä eikä eläimen hyvinvointia tukevaa toimintaa. Jos kuitenkin haluaa tehdä parhaansa tuotantoeläinten olojen parantamiseksi, olisi hyvä suosia luomua eläinten ruokinnassa. Luomukasvatetuilla eläimillä on paremmat olot kuin tehotuotantoeläimillä ja niiden lihan ravintoarvotkin on paremmat.

Joissain vegaaniutta suosivissa lähteissä (kuten Vegaaniliitto) suositellaan kissalle sekasyöjän ruokavaliota, koska pelkkä kasviruokinta ei ole kissalle terveellistä. Sekasyöjänkään ruokavalio ei ole kissalle hyväksi yllämainituista syistä. Kissa voi parhaiten ruokavaliolla, joka sisältää vain sitä mitä sen elimistö on luotu käsittelemään: laadukkaita eläinperäisiä ainesosia.