Jodin merkitys elimistössä
Jodi
on välttämätön mikrokivennäisaine, jota kilpirauhanen tarvitsee
valmistaakseen kahta hormonia: tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Kilpirauhashormonien vaikutus on laaja-alainen, sillä ne kohdistuvat lämmönsäätelyyn, proteiinien, rasvojen ja
hiilihydraattien aineenvaihduntaan, kasvuun ja kehitykseen,
verenkiertoelimistöön, vesi- ja elektrolyyttitasapainoon ja
hermostoon.
Liian
vähäinen jodin saanti voi aiheuttaa väsymystä, hitautta ja painonnousua sekä pennuilla kasvun ja kehityksen häiriötä. Lopulta jodin puute johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan ja
suurentumaan, struumaan. Struuma voi tulla myös kilpirauhasen
liikatoiminnan seurauksena. Kissoilla vajaatoiminta on harvinaista,
mutta liikatoimintaa tavataan usein vanhemmilla kissoilla. Liikatoiminnan riskitekijöiksi on yhdistetty myös teolliset ruuat, yhden tutkimuksen mukaan
tietynmakuiset märkäruuat (kala, maksa, siipikarjan teurasjäte)
saattavat vaikuttaa, toisen tutkimuksen mukaan myös märkäruokapurkit ovat riskitekijänä, tarkemmin sanottuna niiden sisältämä bisfenoli-A (BPA). Märkäruokapussit ovat
siis purkkeja turvallisempi vaihtoehto. Myös jodin liian vähäinen
saanti ja siitä aiheutuva struuma voivat olla kytköksissä
kilpirauhasen liikatoimintaan. Erään tutkimuksen mukaan liian
vähäistä jodimäärää sisältäviä teollisia ruokia syövillä
kissoille oli nelinkertainen riski sairastua kilpirauhasen
liikatoimintaan kuin lisättyä jodia sisältäviä ruokia syövillä
kissoilla. Myös jodin saannin suuri vaihtelevuus on riskitekijä liikatoiminnalle. Täällä on hyvää juttua aiheesta.
Kilpirauhasen liikatoiminnan oireina ovat mm. laihtuminen ja suuri ruokahalu, merkittävä karvanlähtö, ripuli, rauhattomuus ja sydämen lyöntitiheyden kasvu. Hoitamattomana kilpirauhasen liikatoiminta voi johtaa sydämen vajaatoimintaan.
Kilpirauhasen liikatoiminnan oireina ovat mm. laihtuminen ja suuri ruokahalu, merkittävä karvanlähtö, ripuli, rauhattomuus ja sydämen lyöntitiheyden kasvu. Hoitamattomana kilpirauhasen liikatoiminta voi johtaa sydämen vajaatoimintaan.
Tarve ja saanti
Kissan
päivittäinen suositusmäärä on NRC:n (National Research Center)
mukaan 0,088 mg 4 kg kissalle. Sitä ei siis tarvita paljoa. Lihassa (vaaleassa ja tummassa) on jodia vaihtelevasti: 0,003 – 0,008 mg/100 g eli
se ei riitä. Kananmunassa on 0,04 mg/100 g eli n. 0,007
mg/keltuainen.
Varsinaista liikamäärää ei ole taidettu saada selville, AAFCO on kuitenkin asettanut ylärajaksi 9 mg/kg kuiva-aineena laskettuna.
Varsinaista liikamäärää ei ole taidettu saada selville, AAFCO on kuitenkin asettanut ylärajaksi 9 mg/kg kuiva-aineena laskettuna.
Luonnossa kissat
tyydyttävät jodin tarpeensa syömällä saaliseläimen
kilpirauhasen. Koska kotioloissa raakaruokitut kissat harvoin syövät kokonaisia
saaliseläimiä, tulee jodia tuoda ruokavalioon muuta kautta.
Jodia on runsaasti
merenelävissä. Katkaravuissa on jodia 0,21 mg/100 g eli 40 g
päivittäisellä saannilla jodin tarve täyttyisi NRC'n mukaan. Seitissä sen
sijaan on 0,085 mg/100 g ja lohessa ja silakassa sitäkin vähemmän.
Koska mereneläviä ei tule tarjota joka päivä, jodin tarve täytyy
tyydyttää muilla keinoin. Jotkut käyttävät siihen merilevää, jotkut
jodioitua suolaa. Jodioidussa suolassa tulisi suosia sen kevyempää
versiota (lite salt), mutta sitä ei taida saada Suomesta, Amazonista pystyy kuitenkin tilaamaan. Päädyin merilevään sen selkeämmän jodimäärän ja paremman
saatavuuden vuoksi.
Merilevässä on
runsaasti jodia, joten sitä tarvitaan erittäin vähän. Merilevävalmisteen kyljestä näkee kuinka paljon jauhetta tulisi antaa.
Esimerkiksi PlaqueOff sisältää jodia n. 0,2 mg/mittalusikka, eli
kissalle on sopiva puoli mittalusikallista, kuten purkin ohjeissa
sanotaankin.
Tilasin oman
merilevävalmisteeni Zooplussasta. Graun merileväjauheessa on jodia
380 mg/kg eli päivittäisen tarpeen tyydyttämiseen tarvitaan n.
0,25 g 4 kg kissalle, Graun ohjeiden mukaan jauhetta annetaan veitsenkärjellinen. Määrän voi arvioida siitä, että puoli teelusikallista on 2,5 g.
| Graun merileväjauhe, 400 g purkki |
Teollinen ruoka
Suurimpaan osaan
teollisista ruuista on lisätty jodia. Näin ei kuitenkaan ole
ainakaan kaikkien märkäruokien kohdalla ja jodipitoisuudet
vaihtelevat. Tein taulukon muutamasta esimerkkiruuasta.
Kuivaruuista
en tehnyt taulukkoa, sillä en suosittele niiden pitoa ruokavaliossa.
Kuivaruuissa näyttää kuitenkin olevan suuremmat jodipitoisuudet kuin märkäruuissa.

