tiistai 1. tammikuuta 2019

Herkutellen uuteen vuoteen

Ja Kodan ensimmäinen hiiri!

Vuosi 2018 hurahti ohitse nopsaan, kuten edeltäjänsäkin. Viime vuosi oli minulle erittäin hyvä kissavuosi näyttelyineen, uusine kavereineen ja eritoten somppu-unelman toteutumisena. Kissojen näkökulmasta vuosi päättyi kivasti, koska olen viettänyt joulukuun alusta asti laatuaikaa kissujen kanssa kotona. Kuinka kauan vielä - siihen en osaa minäkään vastata, mutta toivottavasti en kovin pitkään, koska töi-hommelit on ihmisille varsin oleellisia asioita, niin mielellään kuin sitä kissujen kanssa kotona olisikin.

Viime vuonna jätin kesken perinteisiini kuuluneen ostokulujen kirjaamisen, johon kuuluu myös kissojen ruokakulujen seuraaminen. Ostokulujen kirjaus on näppärä tapa hillitä heräteostoksia ja myös antaa näyttöä sekä hallintaa mistä voi karsia, jos jostain syystä joskus rahatilanteessa tulee tiukempi hetki. Ehkä aloitan kirjanpidon taas, koska rahatilanne tiukkenee työttömänä huomattavasti.

Eläinlääkärikulujen suhteen viime vuosi oli tähänastisista suurin: 1181,40 € meni eläinlääkäriasemille, josta 150 € oli Kodan perusterveydenhuollolliset menot (3. rokotus ja leikkaus) ja n. 760 € Rakun FORL-kuluja röngteneineen, hampaidenpoistoineen ja -putsauksineen. Loput on tyttöjen hammasputsauskuluja.

Halusin aloittaa alkaneen vuoden mahdollisimman hyvin ja täten aaton kahden herkkuhetken lisäksi kisut saivat iltapalaksi (/yöpalaksi, koska elettiin jo tätä päivää) lempiruokiaan ilman lisäravinteita "haittaamassa makua". Haiku sai harvinaista herkkuaan eli märkäruokaa (Kodalle syyskuussa ostettu matkaruoka), Raku suosikkiaan broilerin paistisuikaletta, Nora piiiitkästä aikaa hiiren ja Kodakin pääsi maistamaan ensimmäistä hiirtään - poikaskoossa. Hiiret ostin jo ennen Kodan tuloa, mutta en ole saanut kunnollista tilaisuutta (saati muistamista) testaukselle aiemmin.

Haikulle ja Rakulle nannaa, Koda kovasti haluaisi Rakun nannan mielellään hetinyt

Noran nanna ja Kodalle maistiaisia ennen varsinaista ruokaa (sama kuin Rakulle + broilerin paistileike)

"Nää tuoksuu tosi hyviltä, mums!"

"Älkääkä yrittäkö apajille kamut, nää on mun vaikka yks onki pois lautaselta!"

Nora oli syönyt oman hiirensä jo aikaa sitten ennen kuin Koda sai viimeisteltyä omansa.

Herkkuateriat selvästi kannatti, sillä menin nukkumaan jopa kolmen kissan kanssa: Koda oli perinteisellä paikallaan jalkaa vasten peiton päällä, Nora kehräsi kainalossa ja Haiku asettui peiton viereen leivottuaan ensin hartaasti pehmonallea. 

4 kommenttia:

  1. Onpas siellä herkkuja saatu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaisia naminameja! Näitä lissää! - kisut

      Poista
  2. Nam, hyviä herkkuja! Meillä Ilmo söis varmaan mieluiten noita kananpojan paistisuikaleita, kun taas Roopelle maistuisi hiiri..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat niiiiin herkkua, mutta hiirien kohdalla riippuu keneltä kysyy. xD

      Poista