perjantai 14. helmikuuta 2014

Oikein lämpöistä ystävänpäivää!

Eka työviikko takana ja kaikki mennyt erittäin hyvin niin minulla kuin kissoillakin. :) Jännitin hieman miten kisut reagoi tähän rutiinimuutokseen kun mami alkaa olla lähes puolet vuorokaudesta pois, mutta hyvin on mennyt! Kotiin on aina ihana tulla kun kaikki nojailevat kahden tassun varassa ulko-oveen kun avaan sen (täytyy siis avata varovasti) ja Raku hyppää heti ensimmäisenä selkään, Nora alkaa jäystämään laukun vetoketjun muoviläpysköjä ja Haiku pörrää ympäri eteistä.

Tämä päivä aloitettiin ystävänpäivän mukaisesti syömällä sydämiä. Odotin jo innolla iltaa kun pääsisin kunnolla oleskelemaan kisujen kanssa ja yleensäkin rentoutua paremmin kuin mitä aiemmin viikolla on töiden jälkeen ehtinyt. Kisut varmaan vaistosivat rentoutuneisuuteni ja ajattelivat minun jäävän kotiin. Yleensä aamupalan jälkeen kisut ovat oleskelleet omissa oloissaan kun hääräilen aamutoimia. Tänään kuitenkin aamukahvia juodessani Nora hyppäsi syliin ja alkoi äänekkäästi kehräten pörräämään, puskemaan ja leipomaan ja asettui lopulta kerälle syliin. Haikukin oli lähettyvillä selkeästi odottavan näköisenä. Ja kun oli viimein aika pakko nousta ja laskea Nora tuolille paikalleni, kisut seurailivat minua iloisina ja odottavaisina. Tuntui tosi pahalta jättää hellyyden- ja seurankipeät kisut kotiin ja lähteä töihin, mutta päivä meni mukavasti kotiinpaluuta innolla odotellen. Työpäivät menee aina nopeaa ja pian olinkin taas kotona. Kisut taas ovella vastassa ja oli nähtävästi postiakin siirretty parin metrin päähän ovesta.

Päivän aikana ei oikeastaan kummempaa tapahtunut. Mustiin ja Mirriin en ehtinyt, mutta huomenna sinne onkin asiaa hiekkojen ja luiden perässä. Kisut sai kuitenkin pakastekuivattuja kananpaloja ja äidiltäni saivat lahjaksi katkarapuja, mitkä hoitivat iltapalan virkaa. Leikitty ja kuvailtu on paljon lukuisia hellittelyhetkiä unohtamatta, mutta ne ei poikkea mitenkään meidän tavallisesta arjesta. :)

Vaanii vaanii



En ymmärrä miten poika aina onnistuu näiden sydämensulatusilmeiden kanssa <3


Ken meillä aina matsit voittaa...


Uusintamatsi

Joka johti keittiöön

Erotuomari varmistaa, että kaikki on perillä pelisäännöistä

Noran oma turvapaikka



Muutama postaus on mielen päällä, saas nähdä milloin saa kunnolla energiaa ja kuvamateriaalia niiden toteuttamiseen. Henkiseen aktivointiin olisi kiva välillä poiketa ja siitä onkin ollut jo yli kuukauden tarkoitus kirjoittaa. Tulossa juttua mm. agilitystä, kunhan saadaan isän kanssa sovittua joku vkl, että väkerretään loppuun ne loistokkaat kotitekoiset esteet ja Haikun munakennohaasteesta on tulossa myös heti kun kamera suostuu yhteistyöhön. Eilen koitin videokuvata, mutta kesken kaiken loppui ensin muistikortista tila ja sitten vielä akku... Seuraavan kennon tyhjenemistä odotellessa. Älkää odotelko henkeä pidätellen, mutta halusin vain ilmoittaa kun olen potenut huonoa omatuntoa ruokintapainotteisesta blogisisällöstä, että kyllä muutakin materiaalia on tulossa! :D

Tämä viikonloppu rentoudutaan oikein kunnolla. Nautinnollista viikonloppua! 

Haikun kanssa dataillen

8 kommenttia:

  1. Pipsun ja Miirun Pirjo15. helmikuuta 2014 klo 10.51

    Oi, <3 olipas hellyttäviä kuvia! Mullakin on tollanen datakissa, mut vaatii näppiksen pelkästään itselleen...

    VastaaPoista
  2. Kissablogin, tai miksi ei nyt muutenkin eläinblogin , pitäminen on siitä kiitollista koskalukijat on onnellisia ihan kuvistakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä. :) Kuvat on erittäin tärkeä elementti.

      Poista
  3. Tuo Noran turvapaikka on kyllä paras =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norankin mielestä. :) Ei muut kissat yllä! Tosin paikkaa arvostettaisiin vielä enemmän, jos siinä olisi aina pehmuste.

      Poista
  4. Hyvää ystävänpäivää- vielä siullekin Piivi =)

    VastaaPoista