maanantai 27. tammikuuta 2014

Kuinka monta kissaa on tarpeeksi?

Kissojen sopiva lukumäärä riippuu omistajasta ja kissoista itseistäänkin. Jollekin yksi kissa on riittävä, toinen taas tahtoisi lauman. Kissojen sopivaan lukumäärään vaikuttaa niin niille käytettävissä oleva aika, raha, tila ja kiinnostus kuin kissojen persoonatkin. Jotkut kissat ahdistuvat suuresta kissamäärästä varsinkin pienessä tilassa, jotkut ahdistuvat yhdenkin lajitoverin seurasta ja jotkut nauttivat kun leikkikavereita riittää.

Moni kauhistelee ajatusta, että ottaisi 2 kissaa. Kissoista on kuitenkin paljon seuraa toisilleen ja yleensä lajitoverin seura parantaa kissan elämänlaatua huomattavasti. Siitä ei ole vaikea päästä tilanteeseen kun haaveileekin jo kolmannesta kissasta. Minulle ajatuksena 5 kissaa oli sopiva. Kissaharrastukseni alussa puhuin, että 2 olisi sopiva määrä. Ei aikaakaan kun puhuin tulevaisuuden suunnitelmissa kolmannesta kissasta. ”Kuinka monta kissaa aiot hankkia?” No, ehkä se neljäskin menisi. Mutta toisaalta 5 kuulostaa kivalta luvulta.... Seinälläni on osuva taulu:



Noran tulon jälkeen kissakuume meni hetkeksi ohi. Hetkeksi. Vieläkään ei ole varsinaista kuumetta, mutta kyllä sitä on tullut jo haaveiltua joko somalista tai esykissasta. Mutta päätin, etten ota neljättä kuin vasta kun minulla on vakityöpaikka. Neljännen kissan otto tässä elämäntilanteessa veisi rahat tosi tiukille ja nykyisissä lemmikeissäkin riittää mukavasti puuhasteltavaa.

Sitten tarjoutuikin ottaa ystäväni kissa luokseni asumaan. Kissa kuulosti oikein hyvältä meidän laumaan, joten ajattelin että miksei, loppujen lopuksi en keksinyt yhtään oikeasti hyvää syytä kieltäytyä. Ei ihan vielä ollut tarkoitus ottaa neljättä, mutta mielelläni autan ystävää hädässä. Kyllä rahaa löytyy vielä sen verran, tarpeen tullen tiedän mistä vähentää kuluja ja neljäs kissa menee siinä missä kolmekin. Sovittiin kuitenkin, että kissa tulee ensin vain testiin. Haikulla oli aikoinaan vaikeuksia hyväksyä erästä aikuista kissaa, joka majaili meillä pari viikkoa, joten olin varautunut, ettei tämänkään kanssa onnistu. Laitoin paljon odotuksia Noran sosiaaliselle luonteelle, että hän on se joka rikkoo jään ja muut seuraavat sitten perässä.

Tämän kuun alussa meille siis muutti testiin neljäs kissa. Mutta, lyhyesti sanottuna homma ei toiminutkaan monella tasolla. Idea oli hyvä, toteutus huono. Matkassa olikin paljon muuttujia kissojen välisten suhteiden lisäksi, kuten se, että tajusin, ettei minulla ole sittenkään aikaa neljännelle kissalle töiden alettua. Varsinkaan jos kissat eivät tule silloin vielä toimeen keskenään. Ja pakko myöntää, ettei varmaan olisi rahaakaan sitten kun palaan työttömäksi. Niin paljon kuin se harmittikin, oli pakko palauttaa kissa. Ehti se olla meillä 2,5 viikkoa. Kissoista ei ehtinyt tulla kavereita tässä ajassa. Rakun ja Noran suhteen välit oli ihan ok, vaikka leikkeihin ei kunnolla ryhdyttykään/ne loppuivat sähinään, mutta Haiku ei hyväksynyt uutta tulokasta, vaan murisi ja sähisi aina kun se tuli lähelle ilman häiriöitä (ei siis keskittynyt muuhun).

Nähtäväksi jää onko 3 kissaa minulle se sopiva määrä, vai tuleeko joskus tulevaisuudessa lauma kasvamaan sittenkin vielä neljään. Pentu sen kuitenkin tulisi olla, jotta todennäköisemmin tutustuminen sujuu nopeammin. Tuskin viidettä kissaa tulee. Se kuitenkin varmistui, että vielä ei ole uuden perheenjäsenen aika. Helmikuussa töiden alettua tulen käymään töissä toisella paikkakunnalla, joten matkoineen olen 10 h arkisin pois. Tähän päälle kaupassakäynnit, kotityöt ja eläintenhoito. Pakko se oli itselleen myöntää, neljä kissaa ei mene siinä missä kolmekin. Aina uusi kissa tarkoittaa enemmän työtä. Enemmän huomioitavaa, enemmän siivottavaa, enemmän kuluja ja raakaruokinnan ollessa kyseessä, enemmän ruuanlaittoa.

Otsikkoon palatakseni, minusta on ok ottaa niin monta kissaa kuin tahtoo, kunhan niistä pystyy huolehtimaan niiden tarvitsemalla tavalla ja on myös varaa huolehtia yhtäkkisistä sairastapauksista. Jollekin tämä tarkoittaa 1-2 kissaa, jollekin 9. Ulkopuolisen silmin määrä saattaa tuntua suurelta, mutta niin kauan kun kaikilla on hyvä olla ja kissojen hoidon laatu ei huonone lukumäärän kasvaessa, kellään ei ole sanavaltaa kuinka monta lemmikkiä kellekin on tarpeeksi.

25 kommenttia:

  1. Mä olen myös miettinyt, että viisi kissaa olisi ihan sopivasti. Mies on sitä mieltä että se on ehdoton maksimi, enkä mäkään kyllä sitä enempää ottaisi, kun haluan kuitenkin että kaikille kissoille riittää tarpeeksi huomiota.

    Mä oon jo laittanut seuraavan kissan tilaukseen kasvattajalta, eli siis tyttö Hugon jostain tulevasta pentueesta. Toivon todella, että Hugo kantaisi diluutiota niin saisin haaveilemani sinisen tyttöabyn.. Ja tuo tyttö olisi sitten tulossa sijoitukseen, mikä tietää sitä että on suuri riski sille, että sen jostain pentueesta jää yksi pentu myös kotiin, mikä tekisi sitten sen neljä kissaa.. Ja jos Hugo ei sitä diluutiota kanna enkä saa sitä sinistä abya, niin sitten on onneksi se yhden kissan paikka vielä vapaana sitä varten! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, eli Hugo on siis ehta kolli edelleen? Mites teillä on mennyt, merkkaileeko tai onko syömättömyyttä tms?

      Poista
    2. Hugolla on tosiaan kulkuset tallella ja kolme pentuetta vielä tekemättä, eli se saa karvanoppansa pitää vielä hyvän aikaa. Hugo ei ole ikinä merkkaillut ja poika myös syö kuin hevonen, eli meillä kävi tosi hyvä tuuri kun saatiin näin helppo kolli sijoitukseen! :D

      Poista
    3. Kuulostaa ihanalta suunnitelmalta ja kiva että Hugo on ollut noin helppo! :D Varsinkin jos sopimus koskee useaa pentuetta, olisi tuskaa elää se aika merkkailevan uroksen kanssa. Siniset abyt ja somput on upeita (itellä tosin haaveena punainen), toivottavasti Hugolta tulee sinisiäkin jälkeläisiä!

      Poista
  2. Kasvattaminen pistää vielä enemmän miettimään kissalukua. Pitää pystyä erottamaan esim. pentuja hoitava naaras ja pennut muusta laumasta ja riittääkö aika myös aikuisille pentupesän äärellä. Samoin tahdon lapsia ja ensimmäinen voi syntyä helposti 5 vuoden sisään, jolloin toivottavasti kaikki kissani ovat yhä elossa. Riittääkö aika kuinka monelle kissalle esim. koliikkivauvasta huolehtiessa? Mielestäni kaksi kissaa menee vielä aika samalla panostuksella kuin yksi, koska yksin oleva tarvitsee enemmän ihmisen seuraa ja kahden kissan tapauksessa ne saavat seuraa myös toisiltaan, vaikka huomio "puolittuu".

    Tällä hetkellä itselleni neljä kissaa on maksimi, jotta kaikille riittää aikaa ja talous pysyy tasapainossa. Kolme on ehkä se ideaali toistaiseksi. Poikaystävä on sanonut, että hänen ehdoton maksiminsa on 6 ja 4 se määrä, josta ei vielä tulee "onko toikin pakko jättää kotiin" rutinaa :D Itse olen aika samoilla linjoilla tiedostaen, että kasvatus (kotiin vahingossa jäävät pennut, uusi kasvatuskissa jne) helposti nostaa kissalukua. Siksi toivon, että kotiin "ylimääräisenä" jäänyt poikapentu saisi vielä oman kodin niin omassa kissaluvussa olisi vielä enemmän kasvunvaraa. Mutta ehkä joskus on tilanne jolloin kodissa on tilaa useammallekin kissalle (esim. lapset niin isoja, että pitävät kissoista myös huolta ja mulla ja miehellä vakityö), se jää nähtäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Varsinkin kun pentuihin pitää laittaa ekstrapaljon aikaa, jotta kunnolla sosiaalistuvat, mutta samalla pitää myös huomioida aikuisiakin kissoja tarpeeksi, etteivät tunne jääneensä ulkopuolisiksi. Ihmisvauvassa toki se hyvä puoli, että se tuo paljon ihmeteltävää kissoillekin, joten eivät varmaan olisi vaatimassa huomiota yhtä paljon kuin ennen, mikä taasen tuo enemmän aikaa vauvasta huolehtimiseen. :) Mutta toki jos vauvalla on erityisvaatimuksia tai on muuten vaativampaa sorttia, voi kissat joutua pitkästi alakynteen huomionsaannin kanssa.

      Ihana poikaystävä sinulla. :D Helpottaa hirmuisesti elämää kun eläinlukutoive on kutakuinkin sama. Ja hän varmaan myös auttaa kissojen hoidossa mikä on hyvä tulevien vauvahaaveiden suhteen? :) Onnea kodin löytämiseen! Olen monesti poikaa ihastellut, ihme ettei ole vielä löytänyt omaa kotiaan. :/

      Poista
    2. Joo poikaystävä auttaa jo nyt kissojen hoidossa (ruokkii ja putsaa jopa hiekkalaatikoita välillä) ja tietty antaa sylittely ja rapsuttelu huomiota kissoille. Poikaystävä haluaa vielä koirankin, kunhan aika on sopiva ja jos hankkii oman rotuhaaveensa (sileäkarvainen noutaja) niin saa siitä pitää myös päähoitovastuun :D

      Poista
  3. Minulla on leikattu uros kissa ja olen miettinyt sille kaveria mutta en tiedä "uskallanko"! Kissani on välillä aika agressiivinen joten pelkään ettei se hyväksyisi uutta tulokasta.. Kun kissani oli pieni (ei leikattu) meillä oli kaverin tyttö kisut hoidossa reilun viikon jolloin kissani alisti niitä jatkuvasti ja välillä hyökkäili siis varsinkin takaapäin. On myös uhitellut koirillekkin juuri niin että takaapäi käy pyllyyn.
    Olen ajatellut ihan rotukissaa ostaa mutta entä jos se ei tulekkaan vanhan kissani kanssa toimeen? Voiko rotukissoja saada "koeajalle"?
    Kiitokset jos viitsit vastata kysymyksiini ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko alistaminen seksuaalista vai kiusaamista? Kissoilla voi lähteä hormonit hyrräämään jo nuorellakin iällä, joten saattaa olla että näin leikattuna kisu olisi vähän rauhallisempi. Jos kyse on kiusaamisesta, kisukaveri todennäköisesti stressaantuisi moisesta käytöksestä. Joillakin kissoilla menee aikansa, ennen kuin hyväksyvät uuden tulokkaan reviirilleen ja jotkut eivät totu toisiin kissoihin koskaan. Koeajalle saanti voi olla hankalaa, mutta ei kysyvä tieltä eksy eli jos löydät jonkun lupaavan pennun, niin kasvattajalle vain viestiä. :)

      Poista
  4. Meille olisi tarkoituksena ottaa Mochalle kissakaveri, saas nähdä kuinka pian se tapahtuu, multa jos kysytään niin vaikka heti! Burmankissan haluaisin sen toisenkin, joten arvokkaan rotukissan hankkiminen kysyy myös lompakon paksuutta! Ja meillähän on 4 lasta, jotka ovat jo niin isoja että osallistuvat onneksi lemmikkien hoitoon, ottaen huomioon että meiltä löytyy nyt se yksi kissa, niin myös iso akvaario ja gerbiilejä! Kyllähän näiden hoitoon menee mukavasti aikaa ja rahaa, mutta ilahduttavat olemassa olollaan meidän perhettä todella paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Kyllä ne paljon enemmän antaa kuin ottaa, vaikka rotukissan ottoa seuraakin aina iso rahareikä. :'D

      Poista
  5. Meillä on juuri kotiutumassa kolmas kissa alle parin viikon päästä. Hiukan jännittää aikuisen kissan ottaminen noiden kahden aikuisen seuraksi, mutta parempaa yksilöä ei meille sopeutumaan voisi löytää.

    Toinen venäjänsininen tosiaan, sijoitukseen. Ikää rouvalla on jo 4-vuotta, mutta russi vain paranee vanhetessaan... ;) Meillä ei tosiaan kummastakaan rotukissasta ole juuri mitään maksettu (Ellasta 200e, nyt tulevasta 0e), kun sijoitukseen ovat tulleet. Paljon rahaahan niihin kuitenkin on mennyt/menee, mutta se on pieni asia siihen verrattuna, kuinka paljon täytettä ne elämääni tuovat.

    Moni ihmettelee kolmannen kissan tuloa. Itseäni ihmetyttää, miksi se nyt on niin ihmeellistä. Kolme kissaa ei ole sen kummallisempi kuin kaksikaan.

    Meillähän tosiaan ei Onnin ja Ellan välit ole täysin ongelmattomat, ja vaatimuksena tulevalle naaraalle onkin, että se tulee Ellan kanssa juttuun. Onnin kanssa ei tarvitse tulla, Ellalle on nyt tarkoitus saada sen tarvitsema kaveri. Tämä mm siksi, että muuttaessani omaan asuntoon muutaman vuoden sisällä, jää Onni kotiin/isälleni pääsääntöisesti, sillä se tarvitsee paljon lattiatilaa (ei hyödynnä juuri lainkaan tasoja) eikä opiskelijakämppä ole sille siksi vaihtoehto. Ella taas lähtee minun mukaani, ja se tarvitsee todellakin kissakaverin. Onnista ei koskaan ole sille ollut kunnolla kaveria Onnista itsestään johtuvista syistä.

    Kolme kissaa on itselläni tällä hetkellä maksimi. Tulevaisuudessa maksimi toivottavasti kuitenkin kasvaa ja päästään kasvatuskin aloittamaan joku päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Moni ihmettelee kolmannen kissan tuloa. Itseäni ihmetyttää, miksi se nyt on niin ihmeellistä. Kolme kissaa ei ole sen kummallisempi kuin kaksikaan"

      Tämäpä. Itseäni ärsyttää kovasti varsinkin isäni asenne kissamäärääni. "Mitä sä teet kolmannella/neljännellä kissalla?" "Yksikin ois ollu riittävä, noi kaks muuta on liikaa". Mutta toisaalta ymmärrän, lemmikkittömänä henkilönä on vaikea ymmärtää varsinkin hullujen kissanaisten maailmankuvaa. :D Minusta kolme on vielä pieni luku, mutta ainakin tällä hetkellä vielä kuitenkin meille se sopiva.

      Uutukaisesta on varmaan tulossa sitten blogiin juttua? ;) Uskoisin, että hyvin menee kun kyseessä on rotukaveri ja varsinkin Ellan puolelta myös se kaverintarve voisi nopeuttaa tutustumista. Mutta tietenkin yllätyksiäkin voi sattua. Mie olin ajatellut, että Nora olisi tutustunut tähän neljänteen kissan jo parissa päivässä, mutta meni siinä about viikko tai vähän yli ennen kuin alettiin edes alkeellisesti leikkimään tämän kanssa (tulokas taasen olisi halunnut leikkiä muiden kanssa jo heti eka päivästä lähtien). Ja vielä lähtöpäivänäkin eli 2,5 viikon kuluttua tulosta Noran ja tämän kissan hippaleikit päättyivät Noran puolelta murinaan/sähinään. Raku oli sen verran kaveria, että uutukaisen kanssa kyllä nenuteltiin, mutta leikkeihin ei ryhdytty, vaan toinen sähistiin kauemmas, jos se lähestyi leikkimielessä. Haiku taasen oli murinaa ja sähinää loppuun asti. :D Omien kissojeni kesken tutustumisessa on mennyt max. 2,5 vuorokautta, mutta tulokas on ollut aina alle vuoden ikäinen, joten se on varmastikin auttanut nopeuden suhteen.

      Poista
  6. Blogiin tietysti tulee neidosta juttua, sitten kun on meille haettu. ;)

    Meillä tiedän että kummallakin menee oma aikansa tottua uuteen tulokkaaseen. Onnilla todella pitkä aika, Ellalla lyhyempi. Odotettavissa on kuitenkin ensimmäiset päivät/viikot paljon, paljon sähinää. Toisaalta asiaa voi myös auttaa se, että tuleva tapaus on koko elämänsä asunut pääasiassa toisten kissojen kanssa (on Ellankin kanssa asunut n. vuoden iässä), joten se on todennäköisesti meidän kissoja enemmän "kissoihin orientoitunut". On sillä ympäristö ja kissat myös vaihtuneet useampaan kertaan, kuulema viimeksi oli 6kk astutusreissulla Tanskassa eikä takaisintulossakaan ollut ongelmaa.

    Täytyy Feliway ostaa testiin, jos se hiukan noiden tutustumisessa auttaisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, Tanskassa asti! Ja kiva että on asunut Ellan kanssa samassa eli ovat kuitenkin jotakuinkin tuttuja toisilleen. Tsemppiä tutustumiseen! :)

      Poista
  7. Olen ajatellut, että kolme olisi hyvä luku =)
    Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että normikodissa kahdeksan on liikaa. Tuolloin tyttäreni tuumasi, että kissaluku on sopiva, kun katit voi laskea yhden käden sormilla. Tuon laskuopin mukaan sopiva määrä olisi siis viisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, siinä voi tosiaan olla vaikea pysyä menossa mukana. :D Minulla on tällä hetkellä 7 lemmikkiä liskot mukaanluettuna + liskojen ruokahyönteiset. Tässä määrässä on oikein kivasti tekemistä, vaikkei liskojen hoitoon paljoa aikaa menekään. :)

      Poista
  8. On se jännä miten näkemys muuttuu sitä mukaa kun niitä kissoja tulee. Itsehän kuuluin siihen ryhmään, joka ajatteli yhden kissan riittävän. Tulipa sitten hankittua curlityttö Pamina, jonka luonne on niin suuri, että siinä tuntui olevan yksi pieni kissalauma samassa paketissa!
    Niinhän sitä varoteltiin, että curli tarvitsee kissakaverin. Itse en olisi juurikaan toista kissaa halunnut kun ensimäisessäkin oli niin paljon ihmeteltävää ja tekemistä, mutta kun Pami taas oli ihan toista mieltä ja selkeästi kaipasi kaveria niin pakkohan se oli hankkia - olinhan sitoutunut kissaan, jonka onnellisuus on minun vastuullani.
    Pennun etsinnässä ei kauaa mennyt sillä mies oli iskenyt silmänsä jo saman pentueen pikkukolliin Picassoon ja vaati saada tämän meille. Itse en olisi kyseistä yksilöä silloin valinnut koska luonne ei ollut mieluinen.

    Aluksi pääsin todistamaan sen ilmiön, mistä olin kuullut puhuttavan "kaksi kissaa, puolet vaivasta ja tuplat ilosta!". Se ihan oikeasti piti paikkansa! Toki oli helppoa kun näillä kahdella ei varsinaisesti ollut mitään tutustumisriittejä ja ongelmia vaan olivat saman tien paita ja peppu.
    Tokihan noihin menee tuplasti rahaakin ja tarvittiin enemmän tasoja.

    Kuten sanoin olin aluksi vähän skeptinen Picasson suhteen, mutta vielä mitä! Sen luonne on kehittynyt ihan valtavasti tämän puolen vuoden aikana mitä se on meillä ollut. Siitä on tullut ihan supersosiaalinen, kohtelias ja rakastava touhupantteri, etten tiedä paremmasta. Nyt en voisi kuvitellakaan olevani ilman sitä. Jotenkin on ollut niin ihanaa nähdä toisen kehittyvän henkisesti noin paljon ja siinä samalla meidän välinen suhdekin on syventynyt. On noi kaksi vaan niin rakkaita ja niiden touhuja yhdessä on nautinto katsella. Tälläkin hetkellä ne sinkoilevat kilpaa ympäriinsä ja kujertavat hyväntuulisesti toisilleen :)

    Siinä missä olin aluksi varma, että yksi kissa riittää on mielipide nyt vähän toinen. Yksi kissa on ei riitä missään nimessä! Minimi on kaksi ja ihanteellinen olisi 4 :D Toki sitten kun haluaisin rescuekissan, lukuisia eri rotuja ja lisää curleja, jonkun kivan pikkukoiran + kissojen ensikotitoimintaa niin näitä unelmia ei vaan voi yhdistää. Seuraava eläinlisäys tähän tulee sitten olemaan Pamin pentu jos sieltä tulee joku ihan nappiyksilö. Jos vähääkään perivät äitinsä luonnetta niin, ovat kyllä varmasti aivan ihania :) Jos ei tulekaan yhtään itselle sopivaa pentua niin sitten varmaan joku esy-maatuska :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä käy! Ei yhtä ilman kahta, ei kahta ilman kolmatta, ei kolmatta ilman.... :DDDD Ihanaa, että Picasson luonne on kehittynyt. :) Meilläkin Rakun nykyinen luonne tuli esiin vasta lähempänä 1 v -ikää ja pentuaikaan verraten luonne muuttui paljon aktiivisemmaksi (ei sillä että olisi ollut rauhallinen pentu :'D).

      Poista
    2. Meilläkin on Picasso juuri muuttunut paljon puuhakkaammaksi eli aktiivisemmaksi tyypiksi, vaikkei mikään möllöttäjä silloin tullesaankaan ollut :D Järkeä on tullut lisää ja sosiaalisuutta rutkasti. Ennen ei tykännyt olla sylissä, nykyään kapuaa siihen itse kehräämään ja nukkuu joka yö ihan kiinni minussa. Muutenkin hakeutuu aina meidän kotona ollessamme viereen rapsuteltavaksi :) Myös hellyyttä antaa Pamille paljon enemmän kuin alussa.

      Poista
    3. Oi! Kai ne pojat kasvaa sit vähän hitaammin. ;D

      Poista
  9. Mä olin jokusen ajan varma että 3 on se meidän lauman koko mutta Elli oli tosi paljon yksikseen ja ajattelin, että sille sitten kaveri. Sitten niitä oli 4 ;)

    Määrä riittää meille. Mulla on jokainen kissa vakuutettu ja muutenkin katsellaan että elämä on kissamaisen hyvää. Rahaa on siis oikeasti hyvä ajatella, jos kissakuume iskee. Hyvänä esimerkkinä meidän lauman hammaslääkärikulut jotka siis saatiin pienemmiksi, kun roudasin kaikki kolme kerralla hoitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinlääkäreiden suhteen useampi kissa on tosiaan hyvä/huono. Hyvä siinä, että rokotuksissakin saa alennusta kun vie useamman yhtä aikaa, huono taasen jos 2 tai useampi onnistuu sairastumaan yhtä aikaa. Näin kävi meille viime keväänä, että sekä Raku että yksi liskoistani vaati lääkehoitoa yhtä aikaa. Onneksi sentään kustannukset oli kutakuinkin alhaiset, mutta ei se kivaa ollut. :/

      Poista
  10. Meillä eleltiin pitkään kolmen kissan kanssa, mutta ajatus neljännestä oli kuitenkin vuosia mielessä. Täytyy myöntää, että harppaus kahdesta kolmeen ei tuntunut niin isolta kuin kolmesta neljään. SILTI löydän itseni haaveilemasta viidennestä ja perustelut kuuluvat, että uusin tulokas on riiviöiässä ja tarvitsisi ikäisensä leikkikaverin. ;) Haaveiluksi taitaa jäädä, koska lompakko ei ole tarpeeksi paksu viidennelle kissalle. Tilaa ja rakkautta kyllä riittäisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä neljäs oisi kiva Rakulle leikkikaveriksi, jospa toisesta pojasta olisi enemmän painikaveriksi kuin noista tytöistä. :DD Mut ei ennen kuin on tarpeeksi varaa ylläpitää neljää kissaa ja katsotaan tuleeko silloinkaan kun on. Haaveilla saa silti. :'D

      Poista