Haikun suu

Haikulla on eläinlääkäriaika tiistaina, tällä kertaa menemme naapurikunnan asemalle vakkarimme sijaan käytännön syistä. 100 km/suunta sijaan matkaa tulee vain n. 10 km, joten pystymme hoitamaan käynnin työpäiväni yhteydessä. Ja tottakai myös vallitseva tilanne vaikuttaa, ettemme lähde tekemään noin pitkää matkaa.

Haikulla ei tullut vielä maaliskuun alussa tehdyllä hammaslääkärikäynnillä suu kuntoon hampaiden putsauksesta ja antibioottikuurista huolimatta, vaan kuurin jälkeen toisen puolen ikenet jäivät yhä hieman eriparisiksi toisen puolen kanssa ja suu haisi yhä. Käynnin yhteydessä otettiin röngten, mutta tulehduksesta johtuen siitä ei saanut luotettavaa tulosta. Röngtenissä ei näkynyt syöpymiä.

Tuleva eläinlääkäriasemamme pyysi lähettämään Haikun hoitohistorian ja koska pyysin suoraan hammasröngteniin ilman esitutkimusaikaa, pyydettiin sieltä myös lähettämään kuvia suun nykyisestä tilanteesta, jotta he voisivat arvioida tarvitaanko vielä yksi antibioottikuuri ennen uutta röngteniä.

Uskon suuresti, että posken alahammas on se kaiken pahan alku ja juuri, mutta Haiku osaa pitää suutaan niin tiukasti kiinni, että vaikka saisin suupieliä nostettua, ylähampaat menevät alahampaan päälle niin, etten pysty sitä tarkastamaan. Paitsi yhtenä päivänä parisen viikkoa sitten kun onnistuin kurkkaamaan suuhun hyvässä valossa ja Haikun ollessa rentona. Mutta kun koitin ottaa hampaasta kuvia, niin vanha ongelma toistui enkä saanut kuvia kuin ylähampaista. 

Mutta ai että joskus sitä osaa olla ihminen höperö. Kun mietin miten saisin yksin otettua hyvät kuvat eläinlääkäriä varten, muistin, että minulla on ollut silloin tällöin tapana tarkastaa suun kunto kuvaamalla haukotustilanteita. Tällöin on enemmän aikaa tarkkailla ja näkee myös hampaiden sisäpuolelle, mutta näitä kuvia en ole ottanut pitkiin aikoihin. Joten, ei muuta kuin aloittaa projekti Haikun Haukotuttaminen.

Onneksi Haiku on tässä helppo. Se haukottelee herkästi kun se on hämmentynyt/vaivaantunut, joten nämä kuvat sain kun heilutin Haikun yllä sormea. Haiku odotti herkkuhetkeä ja herkuton sormi hämmensi. Mamin lepertely ja teatraaliset feikkihaukottelut taisivat tehdä osansa myös. Kuvat on otettu keskiviikkona.

Aaaaa

Taitaa olla heippa alahampaalle

AAAAA. Huom myös eripariset yläikenet

Onneksi ei ole enää montaa päivää tutkimuksiin. Haiku ei ole oireillut hammasta mitenkään (ahne pirteä itsensä). Viime kuisen lääkärikäynnin jälkeen emme ole harjanneet hampaita ja vaihdoin pari viikkoa sitten päiväruokana toimivan broilerinkaulan jauhettuun siipeen kovan pureskeltavan vähentämiseksi.

PS. Haiku täytti tässä kuussa 9 v! Onnea ihanuudelle! ♥

Viikon kuulumiset

Haluan aloittaa mitä helpottavimmilla uutisilla: Koda läpäisi lyhyen rasitustestin! Olen tarkoituksella välttänyt niitä tilanteita, missä poitsu on tavannut hengästyä. Yksi niistä on laservalon perässä juokseminen, mistä poitsu on hengästynyt todella nopeasti, viimeisimmän leikin (viime vuonna) myötä jo suurin piirtein kahden-neljän syöksähdyksen jälkeen. 

Tarvitsin viime viikolla valoa ja koska taskulamppu oli puhelinta lähempänä, otin esiin lampun, jonka yksi asetuksista on kisuille tuttu laser. Kodahan tunnisti lampun heti ja vaati leikkiä. Ajattelin, ettei siitä ole haittaa, jos käytän laserin päällä ja yhden syöksähdyksen jälkeen laitan taas pois (Koda ei jää etsimään valoa, koska kisut tunnistavat sanan "loppu"), mutta pian huomasinkin, että olin juoksuttanut Kodaa useamman huoneen väliä ja poitsu oli tehnyt paljon nopeita juoksupyrähdyksiä ja syöksyjä. Hengästymättä! Lopetimme leikin ennen rasittumista.

Raku: "Tuleeko niitä herkkuja vai oliko tämä huijaus?"

Koda: "Oota ne kohta tulee, eikö? Tässois jo vesi kielellä!"

Toinen Kodaan liittyvä iloinen juttu on, että saimme viimein aloitettua "odota"-käskyn treenaamisen keittiön ulkopuolella. Meillä on ollut ongelmana, että Noran rakastama seikkailurata on menettänyt tytölle viehätystään kun se ei ole enää ollut sen "oma juttu", vaan Kodalla on tapana tunkea mukaan Noran vuorolla. Eräänä kertana Nora kieltäytyi radasta kokonaan kun tiesi, ettei saisi mennä sitä yksin. Ja silloin kun kieltäydytään lempparista, on asiat jo todella huonosti.

Odota-käskyn treenaaminen poikkeaa meidän perustreeneistä hyvinkin paljon ja ekan treenikerran jälkeen oltiin Kodan kanssa molemmat ihan poikki. Tässä käskyssä oppiminen perustuu virheiden tekemiseen. Luon realistisen skenaarion, missä menen kirjahyllyn keskiosan kohdalle, josta tapaan aloittaa Noran kanssa radan menon, ja kurotan herkku kädessäni kirjahyllyn katolle. Ja odotan hiljaa, että Koda lähtee liikkeelle. Kun Koda aikoo hypätä radalle, sanon "odota" (minkä Koda tietää keittiökäskynä) ja kun Koda ryntää kirjahyllylle käteni luo kiellosta huolimatta, ohjaan poitsun takaisin alkuun ikkunalaudalle satunnaisesti palkiten lähtöruutuun palaamisesta. Liikuntaa saa siis mamikin. Ekalla treenikerralla päästiin siihen, ettei Koda enää tullut aina koko matkaa käteni luo, vaan pysähtyi monesti puolitiehen Ananimalabin tunnelielementtiin. Kerran tai pari pääsin jopa palkitsemaan siitä kun poitsu pysähtyi käskyn kuultuaan harkitsemaan sekunniksi oliko radalle meno sille edes ylipäätään hyödyllistä.

Lähtötilanne. "Sä mokasit mun kuviot!"

Toisella treenikerralla onnistumisprosentti oli jo suurempi, sillä muutaman kerran (tällä kertaa tositilanteessa kun Nora meni radalle) Koda tuli suoraan luokseni sängyn/lattian kautta hakemaan namia sen sijaan, että yritti mennä Noran perään radalle. Mutta niitäkin tilanteita tuli. Nora pystyi kuitenkin jo paremmin luottamaan siihen, että saisi olla radalla rauhassa ja se näkyi tytön motivaatiossa. Tyttö oli suurimman osan kerroista yhtä innoissaan kuin normaalistikin.

Noran vuorojen jälkeen mentiin myös Kodan kanssa rata muutaman kerran, ettei poitsu oppisi, että sen tulisi vältellä rataa kokonaan. Radalle saa ja on toivottavaakin tulla - kunhan siellä ei ole muita treeni/herkkuhetkien aikana.

Haikun kanssa meillä on edessä eläinlääkärireissu.Suu ei ole vielä kunnossa. Veikkaan, että tällä kertaa röngten paljastaa syöpyneen hampaan.

Vessapaperihaaste

Vierailimme rotuyhdistyksemme Somakiss ry:n tubessa vessapaperihaasteen muodossa. Joko teillä on kokeiltu tätä somessa kiertänyttä haastetta? Haastamme kaikki mukaan! Esteissä apuna voi käyttää myös muita elementtejä.

Yhdessä hyvää, osa 5

Saimme nyt Zooplus-yhteistyöhistoriamme suurimman komission lahjoitettavaksi eteenpäin: 30,32 €! Hyvä te ja me! Esykisut kiittävät kaikkia linkkimme kautta Zooplussaan ostoksia tehneitä ja vinkata saa myös kavereille ja somessa, niin ehkä saamme pottia vieläkin suuremmaksi! Etenkin näin korona-aikaan kaikkien apua tarvitaan, sillä Zooplus on ilmoittanut, että vallitsevan tilanteen vuoksi komissiopalkkio on kaikille sama: 1,4 % verottomasta myyntihinnasta (normaalisti blogiyhteistöissä 4 %). 

Yhteensä kerätyt lahjoitussummat

Lahjoitus lähti tällä kertaa Alavuden seudun Eläintiimi ry:lle sekä Vaasan Kissatalolle. Alavuden seudun Eläintiimillä on ollut vastikään ison 30 kissan populaation turvaanotto, johon on kuulunut laajasti eri-ikäisiä ja kuntoisia kissoja. Osa kisuista on jakautunut kahden toisen yhdistysten hoiviin. Toinen niistä on Vaasan Kissatalo, johon meni populaatiosta 7 kissaa, joista 2 on todella heikossa kunnossa olevaa pentua. Jokaiselle eurolle on käyttökohteensa.

Astmakuulumisia ja asiaa komissioista

Ilmankostutin on ollut minulla mielen päällä jo pitkän aikaa. Sitäkin enemmän Kodan astmadiagnoosin jälkeen. Verkkokaupassa shoppaillessani vaihdoin kuitenkin kostuttimen viime hetkellä lämpö- ja kosteusmittariin, sillä liika kosteuskaan ei ole hyväksi rakennukselle.

Meillä näyttääkin olevan hyvä ilmankosteus, talviaikaan sen tulisi olla n. 20-40 %. Kevätaurinko on lämmittänyt asuntoa.

Koda sai alkuviikosta ensimmäisen astmakohtauksen lääkityksen aloittamisen jälkeen. Kohtaus tuli varsin tasan 1 kk edellisestä. Vaikka astmalääke ei ole ihmelääke, olin kovasti toivonut 2x päivässä tapahtuvan lääkityksen pitävän kohtaukset poissa. Positiivista oli kuitenkin, että kohtaus oli terveempi aiempiin nähden: lyhytkestoisempi, kosteampi eikä Koda ollut kaula pitkällä koko aikaa eli ilmeisesti oli helpompi hengittää kun yskät onnistuivat "kaula lytyssäkin". Kohtaus tuli suoraan imuroinnin jälkeen ja olin laistanut muutamalla päivällä viikkoimuroinnista. Tästä lähin pidän tarkempaa huolta rytmistä.

Jonoa pedille

Loppuun vielä harmillinen ilmoitus liittyen Zooplussan komissioihin, sillä vallitseva koronatilanne on vaikuttanut niihinkin. Komissio on nyt alentunut 4 %:sta 1,4 %:iin määrittelemättömäksi ajaksi. Kiitos kuitenkin shoppailijoille, toivottavasti jatkatte yhä tukemista! pelkästään tämän kuun puolella olemme keränneet jo 5,91 € esykissoille! Pian pitäisi tulla myös seuraava komissiotilitys, joka on tähänastisista suurin: 30,32 €!! Lahjoituskohteita saa esittää, summa jaetaan kahteen kohteeseen. Näinä aikoina esykissat tarvitsevat erityisen paljon tukeamme, sillä koronatilanne on vaikuttanut uusien kotien löytymiseen negatiivisesti. Syöjien ja hoidettavien määrä ei vähene samaan tahtiin kuin mitä tulee uusia sisään. Hätähuuto on kuulunut jo monesta suunnasta.

Tyhjät kupit ammottaa esykisuillakin, hätä on suuri! (Tällä nelikolla sentään on ruokapuoli turvattu, vaikka välillä eri mieltä ovatkin)

Kodan keksimä temppu

Koda keksi tässä eräs päivä itselleen uuden tempun. Meillä oli herkku-/treenihetki meneillään ja poitsun piti mennä tolpan petiin herkun perässä. Kodan vuoron jälkeen heittelin herkkuja lattialla olevalle kolmikolle ja olin varma, että Koda ryntäisi takaisin alas vaatimaan osansa, mutta sen sijaan Koda asettuikin petiin makaamaan etutassut pedin ulkopuolella ja odotti kärsivällisesti tarjoilua. Mikä ei ole lainkaan Kodan tapaista.

Tästä kehittyi idea "poseeraa"-temppuun, missä Koda menee petiin makaamaan niin, että vähintään yksi etutassu on pedin ulkopuolella. Jottei temppu olisi liian helppo, se alkaa lattialta, jolloin petiin meno on osa temppua. 

Poitsu sai heti ideasta kiinni, onhan se sen itse keksimä. On sydäntälämmittävää, miten normaalisti herkkujen perässä häsläävä poitsu on niin omistautunut temppuun, mikä vaatii paikallaanoloa ja palkkana on sentään se superista superin; herkku.

Alla video Kodan ekasta treenikerrasta.

Ohjaajan unelma on yksilö, joka ei vain ole motivoinut tekijä, vaan myös puolestaan insipiroi ohjaajaa. Sitä Koda, ja muutkin, todella on. ♥

Pose

Poseee

Toipilaat

Pian on kulunut jo kaksi viikkoa kisujen eläinlääkärireissusta ja Kodan astmadiagnoosista. Raku ja Haiku saivat 2 viikon antibioottikuurin reissun tuliaisena ja kuuri on tulossa päätökseensä. Viimeinkin, sillä se on ihmisvauvoille suunnattu makuantibiootti, jota annetaan ruiskulla suuhun aamuin illoin. Haju on sen verran voimakas (persilja-mango, jos oikein muistan), ettei sitä voi peittää ruuan joukkoon. Kisut ovat onneksi suhtautuneet lääkkeeseen sen verran suopeasti, ettei ruokailuhetkien jälkeen sijoittuvat lääkehetket ole aiheuttaneet oppimista, että ruokailun jälkeen olisi tarpeellista piiloutua tai paeta lähestyvää mamia.

Itse lääkkeen anto on sujunut nopeasti; kissa syliin ja sen kun vain truuttaa annoksen suun perälle. Tai näin oli sunnuntaihin asti.

Maanantaina tullessani töistä kotiin, odotti kiipeilytolpan korkeimmalta pediltä lattialle asti tehty oksu. Siellä nukkuu vain Nora ja Raku, joten syypää on ollut jompi kumpi niistä. Samaisena yönä, juuri kun olin jo kömpimässä sänkyyn, Raku oksensi iltapalan ja antibioottiannoksen kirjahyllyn päältä lattialle välttäen juuri ja juuri sängyn. Mutta ystävällisesti hyppäsi sen jälkeen radan alimmalle hyllylle ja oksensi sieltä pienen jälkioksun, joka sitten osui myös sänkyyn.

Kun tiistaiyönä tuli 3 oksua iltapalan ja lääkkeenannon jälkeen juuri kun olin jo päässyt sänkyyn, aloin miettimään onko asioilla yhteys. Rakullahan oli vuosia sitten niin herkkä masu, että klo 22 jälkeen annettu ruoka aiheutti pahaa oloa. Aamuiset lääkkeet ei ole aiheuttaneet oksentelua.

Annan iltapalan pääsääntöisesti klo 0.30 - 1 yöllä, joten keskiviikkona kokeilin aikaistaa iltapalan ja lääkkeen annettavaksi 21.30. Se pysyi sisällä. Myös torstainen. Viime yönä venähti ja kisut saivat iltapalan lähempänä klo 00. Se ja lääke oksennettiin.

"Ei minun vika..."

Toinen ongelma on ollut myös, että Raku on alkanut kuolaamaan lääkkeen ulos, sekä aamuiset että iltaiset. Tämä alkoi oksentelujen jälkeen. Vaikka truuttaan lääkkeen suun perälle, poitsu ei niele, vaan tuottaa valtavat määrät kuolaa. Vaikea sanoa, meneekö mitään masuun asti vai tuleeko kaikki ulos. Huoh.

"Parhaani yritän. Mutta on pahaa ja yh. Riittäisi jo."

Haikulla taasen suu on tarkkailussa. Tytöllä oli ollut hieman verenvuotoa hampaita harjatessa ennen lekurille menoa ja minusta yhden hampaan ympärillä on ollut erityisen herkkää ja punertavaa. Lääkäri kertoi röngtenin olevan ok, mutta ei voinut antaa satavarmaa tulosta tulehduksen vuoksi. Vaikka antibioottikuuria on kestänyt jo kohta 2 vk, Haikun toinen puoli suusta punoittaa vähän yhä ja suu tuoksahtaa. Joudumme mahdollisesti menemään uudestaan lääkärille, mutta tällä kertaa lähempänä olevalle, tuplasti kalliimmalle asemalle. Tähän syynä on aseman täsmällisempi röngtenlaite ja lisäksi minun ei tarvitsisi ottaa koko päivää töistä vapaata, vaan voisin viedä Haikun asemalle ja hakea töiden jälkeen. Seuraillaan.

"Ei kai taas.."

Koda on ottanut uuden lääkerutiinin todella hyvin vastaan. Ihan niin hienosti ei mene kuin treenivideolla, jossa totuteltiin inhalaatiolaitteen tuntuun ja kehitettiin positiivisia kokemuksia. Laitetta tulee pitää suun ympärillä n. 10 s, jos ei pysty laskemaan hengityksiä. Aluksi poitsu koitti poistua tilanteesta muutaman sekunnin jälkeen, mutta muutamassa päivässä tottui ja tänäänkin poitsu alkoi kehräämään laskennan puolessavälissä (lasken aina ääneen). Lääkehetkiin tullaan juosten kun tiedetään, että sen jälkeen saa herkun. On se hieno poika.