Näyttelyn kotikisukamut

Kissanäyttelyissä ei harmillisesti juurikaan näy kotikissoja, eli ihan perus maatiaiskissoja, vaikka nekin pystyvät osallistumaan, kunhan rokotukset ja sirutukset ovat kunnossa ja luonne on näyttelyihin sopiva. Lauantaina 2.7. Kempeleen näyttelyyn osallistui yhteensä 7 kotikissaa, joista 2 oli pitkäkarvaisia.

Tulin Noran kanssa näyttelyyn äitini porukan ja hänen kahden kotikissansa kanssa: Elmon ja 7-vuotiaan Tuiskun, joka osallistui tavallisen luokan lisäksi myös veteraaniluokkaan. Kaksikko osallistui yhteksi päiväksi Kempeleen näyttelyyn myös viime vuonna, josta en aikomuksesta huolimatta saanut kirjoitettua blogin puolelle.

Iloksemme kotikissojen häkit olivat sijoitettuna curlihäkkien läheisyyteen.

3-vuotias Elmo on adoptoitu esyltä. Tänäkään vuonna poitsu ei jännittänyt näyttelyssä suuremmin, vaikka näyttely oli vasta Elmon toinen.

Tuiskua sen sijaan jännitti

Elmon häkin vieressä oli ensikertalainen 4-vuotias komistus Epe, joka oli tullut paikalle maminsa ja rotukissakaverinsa kanssa.

Kotikissojen arvostelu on rotukissojen jälkeen, joten arvostelujen alkamista saatiin odotella. Viime vuonna ensikertalainen Elmo oli kuin kotonaan näyttelyssä, mutta tällä kertaa syystä tai toisesta jännitti hieman. Arvostelun aikana poitsu oli kiltisti, mutta ärähti setelinkirjoitusvaiheessa ja joutui vähäksi aikaa takanaolevaan häkkiin viilentymään.

Elmon ja Tuiskun tuomarina oli Kristiina Rautio, joka kertoi ja kirjoitti kisuista laajasti

"Aito kotikissa!" on kehu, jonka Tuisku kuulee usein eikä tämä kerta ollut poikkeus

Tuiskun onneksi kehujen tulvaan ei voi hukkua ja juttua riitti myös hieman arvostelujen vierestäkin.

Parhaan lyhytkarvaisen uroksen valinta. Elmo tuli käytöksensä vuoksi neljänneksi eli viimeiseksi ja Tuisku taasen oli Paras lyhytkarvainen uros!

Sen jälkeen valittiin Paras lyhytkarvainen eli paras uros ja naaras olivat vastakkain. Tuiskulla oli vastassaan Scandinavian ja National Winner, DSM -tyttö Kerttuli ja tiukan kisan jälkeen Tuisku hävisi tytön rennomman/leikkisemmän käytöksen vuoksi.

Pian sen jälkeen alkoi veteraaniarvostelut. Veteraaniluokkaan osallistui vain 2 kissaa: pitkäkarvainen tyttö ja Tuisku. Tyttö oli 13-vuotias World Winner 2007 ja Scandivian Winner Noora. Nooralla, kuten Kerttulilla, on myös DSM-titteli, mikä tarkoittaa, että kisu on voittanut vähintään 10 kertaa Best In Show -palkinnon. Pahat vastukset siis!

Niin kaunis ja reipas tyttö! Ikä ei näkynyt lainkaan.

Veteraaniarvostelussa oli eri tuomari

Parhaan veteraanikissan valinta. Voitto meni Nooralle, mutta Tuisku oli Paras veteraaniuros.

Hurjan mielenkiintoinen näyttely myös kotikissojen osalta ja kovasti toivon, että kotikissaluokka saisi lisää osallistujia, minkä avulla sitä mahdollisesti pystyisi lähteä laajentamaan! Kotikissojen osallistuminen näyttelyihin on yksi erinomainen tapa viestiä yleisölle, että myös kotikissat ovat arvokkaita perheenjäseniä. Meillä ei Haikun luonne riitä näyttelyihin, mutta toivottavasti muissa talouksissa on intoa ja mahdollisuutta! :)

Elmokin sai ruusukkeen, vaikka tuli viimeiseksi. Kuva (c) Oili

Tuiskun Paras lyhytkarvainen uros ja Paras veteraaniuros -palkinnot. Kuva (c) Oili

Näyttelyn rotukisukamut

Viime viikon Kempeleen näyttelyssä tapasin monia uusia ja vanhoja ihmis- ja kisukavereita. Rakun kasvattajalla Dezzillä on tapana tulla vuosittain Vaasasta asti Kempeleen näyttelyyn eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Paikalla oli Dezzicat's-perheestä jopa 8 kissaa! Ainut curli perheen ulkopuolelta oli Nora, eli curleja oli paikalla jopa 9 kisua!

Näyttelyssä oli valmiiksi merkityt häkkipaikat ja Nora oli sijoitettu toiselle puolen hallia muista curleista ja vitsailinkin, että se johtuu siitä, että tyttö on ainut ei-Dezzicatilainen. Onneksi curlirivin päässä sattui kuitenkin olemaan yksi vapaa paikka ja muiden pyynnöstä siirsin Noran häkin siihen, jotta sain viettää aikaa curliporukan ja äitini porukan kanssa, jotka olivat päätyneet curlirivistön lähistölle maatiaiskisujensa kanssa. Mukavampi tottakai myös yleisölle, että saman rodun edustajat löytyvät samasta paikkaa.

Päivä meni hyvin nopeasti ja curlimaisesti, oli ihan mahtavaa tavata uusia Dezzicat's-perheen kisuja ja omistajia. Tapasin myös viimein Harmin, Huolen ja Surkun omistajan, jonka kanssa olen jutellut jo vuosia, mutta nyt vasta pääsimme tapaamaan ensimmäisen kerran. Vielä kerran, ihana kun pääsit tulemaan, oli ihan mahtava nähdä viimein!

Koska curleja oli paikalla noin monta ja ne olivat jaettuna eri tuomareille, päivä kului nopeaa arvosteluja kuvatessa enkä harmillisesti kaikkiin edes ehtinyt mukaan. Seurasin myös äitini kotikissojen arvostelut, joista toinen kisu, Tuisku, osallistui normaalin luokan lisäksi myös veteraaniluokkaan. 

Koska kuvia on niin paljon, jaan kotikissat omaan julkaisuunsa, niin pystyn kertomaan niiden näyttelystä ilman, että tästä tulee yhtään enempää kilometrijulkaisua. Tässä siis näyttelyn rotukissakaverit. Kuvat ovat lauantailta.

Pinja, SC CharmingCurl*RU Kimberli, valmistui korkeimpaan titteliin, Surpeme Championiksi lauantaina. Pinja oli Tuomarin Paras sunnuntaina.

En harmillisesti hoksannut kuvata komeaa Ego-curlia, mutta perheen 2 ocicatia pääsivät kuvaan. Kaverukset olivat niin suloisesti koko ajan kiinni toisissaan. Kuvassa isä ja poika, poika on alle puolivuotias. Isukki, vaaleampi, oli TP molempina päivinä ja poika sunnuntaina.

Sijoituskodissa asuva Hani, IC Dezzicat's Halfnote HaniCurl, valmistui International Championiksi lauantaina

Paikalla oli myös sijoituskodissa asuva ihmepoika Sizu, Dezzicat's Incalzando IdirCurl, joka painoi syntyessään vain 44 g siinä missä sisarukset painoivat vähintään tuplasti enemmän: 86 g:stä ylöspäin. Noin pienikokoisella pennulla on suuri riski menehtyä, mutta se ei kuitenkaan pojan menoa hidastanut ja Sizu taisteli alkaen ottamaan sisaruksien painoja kiinni, kasvaen komeaksi nuoreksi mieheksi.

Sizu näyttää kieltä alkuelämän haasteille. 10 kuukautinen komistus oli molempina päivinä TP.

Curleilla on kaikki värit sallittu. Sizu on van-kuvioinen.

Sizun veli Indy, Dezzicat's Improvvisato IndyCurl, oli TP sunnuntaina

Pinjan tytär Noomi, IC Dezzicat's Feroce FieCurl, oli toiseksi paras siitosnaaras lauantaina. Paikalla pennuista: Hani, Hyde ja Lulu.

Hyde, PR Dezzicat's Heldentenor HydeCurl, valmistui ensimmäiseen titteliinsä Premioriksi sunnuntaina

Lulu, Dezzicat's Harmony HaloCurl, osallistui vain lauantaina ollen TP ensimmäisessä näyttelyssään, kuten Norakin. Lulu oli Noran kilpakumppanina Best In Show-valinnoissa. Olin varma, että superkaunis Lulu pärjää Noraa paremmin, mutta tytön jännitys taisi vaikuttaa tulokseen ja lopputulos olikin toisinpäin.

Juhlimme Pinjan SC-titteliä

Lulu paneelissa

Paneelissa, Nora ja Lulu etummaisina.

Dezzicat's oli molempina päivinä toiseksi paras kasvattaja. Kaikki curlit saivat sertit molempina päivinä, paitsi Nora ja Lulu toki vain lauantaina, kun eivät olleet mukana sunnuntaina. Onnea kaikille, oli hirmuisen hauska päivä! ♥ Toivottavasti nähdään tammikuussa Kemissä!

PS. Näin muuten näyttelyssä myös Cinnan pentuja Beniä ja Berniceä! Kävelin heidän häkkiensä ohi ja katsoin, että onpa niin Cinnan näköisiä kisuja. Sydän jättikin yhden lyönnin väliin kun luin numerokyltistä kisujen nimet! Nämä ihanuudet taisin myös bongata TP-valinnoissa myöhemmin. Onnea! Oli ihana nähdä livenä nämä rennosti ottavat suloisuudet!

Lopuksi vielä kissavalokuvaaja Tessan ottama upea kuva paneelissa olevasta Nora-suloisuudesta:

Huima näyttelypäivä Kempeleellä

Olimme Noran kanssa lauantaina 2.7. Porokin näyttelyssä Kempeleellä. Minulla ei ollut suuria odotuksia näyttelypäivälle, sillä Nora on lemmikkitasoinen. Halusin kuitenkin käydä testaamassa näyttelymaailman menoa Noran kanssa, sillä Noran luonne kestää sen paljon Rakua paremmin. Vaikkei sertiä tulisikaan, tyttö pääsisi edustamaan rotua ainakin näyttelyhäkissään. 

Ei ole kovinkaan kauaa siitä kun kaksi kissabloggaajaa saivat kisuilleen haukkuarvosteluja, joten pelkäsin kovasti saanko satikutia siitä, että tuon lemmikkitasoisen kissan arvosteltavaksi (etenkin kun Noran leuassa on hieman karvatonta jakaumaa). Päätavoitteemme olikin saada haukuton arvostelu (neutraali kritiikki tottakai odotettavaa ja hyväksyttävää), serti aina suuri plussa, mutten pitänyt erityisen todennäköisenä. Tyttö kuitenkin yllätti enkä ole kunnolla laskeutunut yläilmoista vieläkään, niin epätodelliselta se tuntuu: haukkujen sijaan Noran näyttelytulos oli EX1 CAP NOM!! ♥ ♥ ♥

Noran tarkkailee rentona. Naapurin itämainen oli tehnyt itselleen kunnon poikamiesboksin.

Noran tuomarina oli suomalainen Mira Fonsén. Nora oli hänellä päivän ensimmäisenä arvosteltavana ja otin tytön harjaukseen ja totuttelemaan häkittömään ympäristöön jo kymmenisen minuuttia ennen virallisen arvosteluajan alkamista. 

Olen ihan hirmuisen ylpeä siitä, miten rennosti Nora osasi olla lähes 4-vuotiaana ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään niin monen kissan, ihmisten, hajujen ja äänien ympäröimänä. Tyttö tärisi jonkin aikaa sylissä, mutta harjauksen, kehujen ja rapsutusten myötä alkoi rentoutumaan ja tärinä loppui. Norasta ei tarvinut sen kummemmin pitää kiinni, sillä se ei yrittänyt karata. Viereisen häkin itämainen kisu herätti enemmän kiinnostusta kuin pelkoa. Pari kertaa Nora koittikin kivuta "kaverin" häkkiä kohti ja kisun naukuessa vilkuili uteliaana taakseen, vaikka koitin varalta peittää näköyhteyden kääntämällä tuolia poispäin häkistä.

Arvostelujen piti alkaa kymmeneltä, joten lähdimme parisen minuuttia sitä ennen jo odottelemaan arvostelupaikan edustalle. Tilanteenmuutos sai Noran taas tärisemään, mutta tyttö säilytti rentoa olemustaan. Miran arvostelu ei alkanutkaan ajallaan ja seisoskelimme vartin-parikymmentä minuuttia odottamassa pöydän läheisyydessä. Nora tärisi tästä ensimmäiset kymmenen minuuttia, mutta rentoutui sitten.

Arvosteluiden alkaessa pystyin jopa kantamaan tytön näyttelyasennossa tuomarin eteen. Mira on todella mukava tuomari ja kertoi kehut ja kritiikin positiivisesti. Mira tuntui pitävän Norasta kovasti ja tyttö saikin kehuja erityisesti lihaksistostaan, turkinlaadustaan sekä ilmeikkäistä kauniista silmistään. Kritiikkinä häntä saisi olla aavistuksen pidempi, otsa korkeampi ja korvat vähemmän kippurat. Noralla ei ole juurikaan aluskarvaa, mikä katsottiin hyväksi asiaksi. Yleisvaikutelma tytöstä oli kiltti ja rauhallinen. Mira antoi heti arvostelun jälkeen Noralle kutsun tulla Tuomarin Paras -valintaan.

Päivä kului tohisten toisten curlien arvosteluja kuvatessa, Noraa ja äitini kisuja moikkaillen sekä TP-valinnan lähestymistä tarkkaillen. Nora oli ihan superrento häkissään, oli vastaanottavainen rapsutuksille ja söi jopa 100 g märkäruokaa. Enempää en ollut ottanut mukaan kun olin ajatellut Noraa jännittävän niin, ettei ruoka maistuisi.

Tuomarin Paras -valintatilanteen koittaessa menin lähistölle kuuntelemaan kutsuttavat kissat, mutta suureksi ilokseni ja yllätyksekseni Nora valittiin suoraan Tuomarin Parhaaksi, sillä kilpailijoita ei ollut! Olin ihan äimikällä lyöty, Tuomarin Parhaaseen vaaditaan suurempi pistemäärä kuin Noran keräilemään CAP-sertiin (93 pistettä ja TP'hen 97). Tuomarin Paras - tuloksen myötä Nora pääsi paneeliin kilpailemaan Best In Show -tittelistä (omassa kategoriassaan eli Kategoria 2, leikatut naaraat)!

Nora poseeraa upean CAP-ruusukkeen ja TP-mitalin kanssa

Paneelissa vain assistentit esittelevät kissat tuomareille ja omistajat seuraavat kilpailua yleisön joukosta. Tässä näyttelyssä paneeliin pääseviä kissoja ei viety paneelipaikan läheisyyteen häkkiin odottamaan vuoroaan, vaan kissat toimitettiin suoraan assistenteille. Pidin tästä järjestelystä kovasti, sillä se on minusta parempi tapa kuin "hylätä" kissa häkkiin odottamaan tuntemattoman ihmisen noutoa. Kun kissan vie suoraan assistentille, kissa pääsee tutustumaan paremmin esittelijäänsä omistajan rauhoittavan vaikutuksen myötä. 

Paneeli alkoi vasta iltapäivällä kolmen aikoihin ja Noran kategoria eli Kategoria 2 oli viimeisenä. BIS-valinnat menivät todella nopeasti emmekä joutuneet odottelemaan kauaa kun oli jo meidän kategorian vuoro. Kategorian sisällä kilpailujärjestys meni seuraavasti: ensin leikkaamattomat urokset, leikkaamattomat naaraat, leikatut urokset ja sitten vasta leikatut naaraat. Meidän kategorian aloittaessa otin Noran taas syliin harjattavaksi ja totuttelemaan häkittömään oloon. Pitkä päivä oli tässä vaiheessa jo vaatinut veroaan ja tyttö yritti sinnikkäästi palata häkkiinsä. Kun lähdimme kohti assarialuetta, Nora kiemurteli jo niin paljon, että jouduin hetkeksi istumaan saadakseni tytön pidettyä sylissä. Tässä vaiheessa olin jo varma, että paneeli tulee olemaan Noran osalta rauhaton.

Onneksi meidän assari oli supermukava ja taitava esittäjä ja saimme tutustua häneen hyvissä ajoin ennen kantoa. Silittelimme Noraa yhdessä ja tyttö rauhoittui hieman etenkin kun sai maata pöydällä odotuksen ajan. Paneelivuoron koittaessa Nora oli jälleen edustava itsensä eikä rauhattomuudesta ollut tietoakaan.

Noralla oli vastassaan paneelissa toinen curli sekä muitakin upeita kissoja. Tästä huolimatta tyttö sai yhden äänen paneelissa! Voiton vei kuitenkin todella upea hopea siperialainen, jota vähän veikkasinkin voittajaksi jo assaripöydällä. 

Näyttelypäivä meni reippaasti yli odotusten ja olen niiiin ylpeä sekä Noran käytöksestä että menestyksestä! Seuraavat näyttelyt ovat tammikuussa Kemissä, toivottavasti siellä tuomarit pitävät Norasta myös. Tästä näyttelystä Nora sai 110 pistettä.

Näyttelyssä tuli tavattua iso määrä vanhoja ja uusia kisu- ja ihmistuttuja! Niistä lisää toisessa julkaisussa, kuten myös näyttelytuliaisista.

Näyttelyyn valmistautumista

Aika lentää ja Noran ensimmäinen virallinen näyttelydebyytti on jo ovella! Tyttö on ollut kerran aikaisemmin testailemassa näyttelymaailman tuntua esittelynäyttelyn muodossa vuonna 2014, mutta nyt on luvassa ensimmäinen arvostelunäyttely. Superjännittävää nähdä mitä tuomari tykkää, sillä Noran virallinen taso on lemmikki, eli minkäänlaisia ns. menestyksen takeita ei ole. Eikä me sertiä korkeammasta saavutuksesta uskalleta haaveillakaan, toivottavasti saataisiin kuitenkin edes se.

Näyttelyn lähestyessä aloin kiinnittämään entistä enemmän huomiota Noran fyysiseen olemukseen. Silittäessäni sunnuntaina tyttöä otsasta huomasin, että vasemmassa ohimossa oli hieman rupea turkkiin piiloutuneena. Silmin sitä ei juurikaan huomannut, mutta tunnustelemalla sen huomasi selvästi. Ruven myötä testasin ensimmäistä kertaa Bepanthenia. Se on turvallinen voide käyttää ihovaurioiden hoitoon myös kissoille ja hämmästyin suuresti sen tehosta. Jo muutamassa tunnissa rupi oli kadonnut ja seuraavasta päivästä eteenpäin iho on ollut täysin sileä. Bepanthenia tarvitsi siis käyttää vain kerran. 

Pedin käyttö oikean käyttötavan mukaisesti on yliarvostettua

Tänään oli vuorossa pesuhetki. Nora on mukavan rauhallinen pestävä ja pesu sujui rimpuilutta ja vähin huudoin. Ja jälleen kerran saan todeta, että niiin rakastan vakkarishampoomme tuoksua!

R: "Mää tarkkailen tilannetta täältä kaueampaa, ok?"

Äitini on tehnyt Noralle upeat verhot. Verhot ovat vähintäänkin lähes identtiset esittelynäyttelyn tuplaverhojen kanssa, sininen väri sopii Noralle täydellisesti. Viime hetken pakkailut tapahtuu perjantaina töiden jälkeen ja lähdemme lauantaina aamukuudelta ajamaan näyttelypaikalle. Mukaan lähtee myös äitini kahden maatiaiskisunsa kanssa, joista toinen, Tuisku (7 v), osallistuu ensimmäistä kertaa myös veteraaniluokkaan!

Tervetuloa moikkaamaan meitä Kempeleelle lauantaina 2.7.! Paikalle tulee myös Rakun kasvattaja Dezzi ja eiköhän myös kasvatteja omistajineen päädy paikalle. :) Näyttelyssä on siis myös erinomainen tilaisuus tutustua livenä laajemminkin tähän upeaan rotuun!

"Näyttelyssä nähdään?"

Nora harjoittelee edustamista

Arkea

Mitä meidän, tai pikemminkin minun, tämän kuun arkeen on kuulunut ovat kiire, flunssa ja väsymys. Työkiireet ja ylityöt ovat vieneet aikaa ja energiaa kisujen kanssa touhuamiselta sekä bloggaamiselta. Viime viikolla onnistuin saamaan itselleni flunssan, joka onneksi katosikin viikossa.

Olosuhteiden vuoksi harmittaa kun energia ei ole riittänyt kisujen kanssa touhuamiselle niin hyvin kuin normaalisti. Aloin pohtimaan uutta opetettavaa temppua Rakulle, mutta mitään jännittävää uutta ei tule mieleen. Ajattelin hankkia jonkin koiratemppukirjan tulevia temppuja varten, sieltä löytynee sopivan haastavia temppuja kisuillekin. 

Vaikka energia on ollut tiukilla, emme ole kuitenkaan olleet toimettomia. Kisut, etenkin Nora, pitävät huolen, että leikimme päivittäin vähintään kerran. Aamuisin kisujen syötyä aamupalansa Nora ilmoittaa leikkitarpeestaan:

Leikkinä toimii hippa tai myyräleikki joko sormin tai lelun kera. Myyräleikki on tullut aktiivisemmaksi osaksi iltaleikkejäkin, sillä se on erinomainen energianpurkutapa. Pomppiminen peittomuurin yli pehmeällä alustalla on itsessään uuvuttavaa, mutta Nora myös rakastaa heittäytyä kyljelleen ja napata lennosta peiton potkujen täyteiseen syleilyynsä. Siitä monesti jatkuu kaivuu peiton alle vaanimaan pahaa-aavistamatonta saalista.

Piilossa

Myös Raku rakastaa myyräleikkiä

Haiku yleensä jättää suosiolla tämän leikin väliin, mutta joskus tyttökin rohkaistuu ja astuu innokkaiden curlien keskelle leikkimään

Muuten meillä on leikkiminen pitkälti rajoittunut ns. epäleluihin, kuten paperinpaloihin, pilleihin, heinänkorsiin ja muihin, mitkä ovat varmoja leikkiininnostajia ja helposti saatavilla olevia. 

"Leikitään?"

"Mulle, mulle!"

"Tänne, mami!"

"Yltää yltää!"

Takatassulle hali

"Hei mikä...?"

"Kiehtovaa"

"Anna tänne!"

"Leikkimään?"

Olen ollut supertyytyväinen siihen, miten kisut ovat tuntuneet alkamaan ottaa viihdyttämisvastuuta myös itselleen. Etenkin Raku leikkii leluilla itsekseen tosi ahkerasti ja tytöt juhlivat kotiinpaluutani hipan muodossa. Hippaa näytetään juoksevan ainakin silloin tällöin myös poissaollessani. 

Rentoilua on sopivasti, mutta kisut ovat koko ajan valmiita touhuiluun. Milloin mami sitten tarttuukaan leluun joko omatoimisesti tai pyytämällä.

"Ei tarvi nostaa tätä takaisin paikalleen, tässä on hyvä!"

"Moi"

"Miksi lamppu liikkuu?" Haiku oli päätynyt pussipetiin. Yleensä jos tyttö nukkuu puussa, se valitsee ylimmän pedin.

"Wapsuja."

"Wapsujaaaa!"

Tää on jokin tassujuttu

Rennon puuhakasta viikonloppua!