tiistai 2. kesäkuuta 2015

Vainukissa/Terminaattori

Haiku ei ole saanut lempinimiään suotta. Sillä on erittäin tarkka hajuaisti ja Haiku rakastaa repiä. Muovipusseja ei voi jättää sen läheisyyteen ja yhtenä aktivointileluna sillä on kananmunankenno, jonka se repii auki saadakseen namit sisältä.

Ennen mökkireissua Haiku pääsi yllättämään. Pakkasin kissojen tavaralaatikon lähtöä edeltävänä iltana ja sillä välin kun olin ollut suihkussa, Haiku oli saanut vainun laatikon sisällä olevasta turskaherkkupurkista ja murtautunut laatikkoon. Ei onneksi ollut ehtinyt saada herkkupurkin kantta auki ennen kun tulin suihkusta ja onneksi ei ollut kiinnittänyt huomiota laatikossa olleesseen Noran ohueen 180 g kuivaruokapussiin. Sen ahmatti-Haiku olisi ehtinyt syödä ennen huomaamistani ja todennäköisesti Raku olisi ottanut siitä myös. Mökkireissusta olisi tullut hauska: toisella kova ähky ja toisella korvat kuin töhnäpommin jäljiltä. 

Elämä näiden kanssa ei totisesti ole tylsää. Olin pitänyt laatikkoa kissavarmana, mutta silti Haiku onnistui murtautumaan lukittuun laatikkoon. Jännitin kovasti saako laatikko olla rauhassa mökillä, mutta onneksi se riitti, että laitoin oman matkakassini kissojen laatikon päälle. Haiku ei yrittänyt murtautua eikä onneksi ollut kiinnostunut mökillä olevista muovikasseistakaan. Kotona ne olisivat olleet hyvinkin pian revittyinä.

Haiku käänteli ja väänteli purkkia

Kansi ei auennut, mutta sai muutaman lävistyksen

Terminaattorin aikaansaannos. Lelukasa oli jäämässä kotiin, mökkeilyn ulkopuolella säilytän laatikossa kisujen leluja.

Laatikko lukittuna

"Me vaan haistellaan..."

Ps. Meillä kävi eilen spesiaalivieras. :) Siitä lisää seuraavassa julkaisussa.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Mökkeillen

Viime vuonna oli mökkeilyn osalta välivuosi muuttojen ja muun häslingin vuoksi, joten odotin tämänvuotista reissua hyvin innolla, varsinkin ihania metsälenkkejä tyttöjen kanssa. Haiku aloitti jo viime viikolla pyytämään ulos, mutten ole viitsinyt viedä säiden vuoksi ja ajattelin mökin toimivan myös upeana ulkoilukauden avauspaikkana.

Lähdimme mökille tiistaina ja perille päästyämme kisut tutkivat ihmeissään mökin läpi. Raku naukui levottomana, mutta ruoka kuitenkin maistui. Tulopäivänämme oli hyvä ilma: lämpöä oli jopa 16 astetta. Maa oli kuitenkin hieman märkä sateen jäljiltä. Koitin lähteä Haikun kanssa ulos jo tulopäivänä, mutta jostain syystä Haiku ei tykännyt lainkaan valjaista, vaan koitti jopa purra minua kun laitoin ne sille päälle. Eli ei menty ulos. Noran kanssa pääsimme pihalle asti ja se siellä hieman liikuskelikin, tosin murinan kera, mutta suuri positiivinen yllättäjä oli Raku, joka yleensä pelkää ulkoilua. Tiistaina se oli todella rohkeana ulkona, vaikkei kauaa siellä viihtynytkään.

Keskiviikkona Haiku suostui lähtemään ulos, mutta sen käytös oli yhä tosi ihmeellistä. Sain pukea sen valjaisiin ilman vastalauseita, mutta kun kannoin sen ulos, se tärisi siellä. Vettä alkoi silloin hieman tihuttamaan (minkä vuoksi en ottanut kameraa mukaan) ja kannoin Haikun navettaan. Maahan päästyään Haiku muuttui itsevarmaksi ja tutki innoissaan ympäristöä. Kovin kauaa ei oltu ulkona sateen vuoksi eikä Haiku enää sen jälkeen tahtonut ulos, kuten ei muutkaan kisut.

Käytännössä meillä oli siis sisäreissu, mutta mukavaa oli silti. Isäni, joka oli meillä reissukaverina, keksi, että laitetaan mukaan ottamani narulelu ongen päähän (hakakiinnitys) kiinni. Kisut tykkäsivät tästä leluideasta kovasti. Ne saivat myös herkutella tavallista enemmän, sillä puolessatoista vuorokaudessa kokonainen turskaherkkupurkki oli syöty kun kotona sellainen kestää vähintään viikon. Ehkä herkkujen runsaus oli syynä siihen, että Raku alkoi lämpeämään isälleni enemmän. Isälläni on tapana aina meillä käydessään antaa kisuille herkkuja, mutta siitä huolimatta curlit ovat pitäneet välit neutraaleina isääni. Tällä reissulla Raku antoi isäni silittää, hyppi selkään nähdäkseen paremmin ikkunasta ja nukkui kahdesti isäni kanssa päikkärit.

Vainukissa-Haiku löysi heti luun sohvan alta

Tipu-tv, vähän erilaisempaa tarjontaa kuin meillä

"Tse tse lintuset"

"Kato, siellä ne on!"

Takan päällä ei ihme kyllä ollut juurikaan liikennettä. Raku ja Nora kävivät kuitenkin sen tutkimassa.

Itsepalvelu

"Sopii!"

Kissakala




Kaksi kisua ikkunalla

Nora löysi täydellisen nukkumapaikan. Viltti on lampaanvillaa ja superlämmin.

Raku toimi päikkärikaverina

Toisena, viimeisenä, iltana Rakukin löysi viltin

Toinen kiva nukkumapaikka

Metsästäjä vauhdissa

Reissu meni nopeaa ja tulimme jo eilen takaisin. Katsotaan josko päästäisiin vielä kerran tänä kesänä, ehkä silloin olisi parempi tuuri ulkoilun suhteen.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Huovutetut lelut

Ystäväni oli meillä eilen kylässä ja tottakai vieraan laukku oli kisujen suosiossa. Sitä käytettiin istuma-alustana, leikin apuna ja vainukissa-Haiku löysi avonaisesta laukusta aarteen, nimittäin huovutetun käsityön. Sitä läimittiin aluksi epäluuloisena, mutta parempi tutustuminen muutti epäluulon kiinnostukseksi ja kisujen iloiseksi yllätykseksi ystävälläni oli ylimääräisiä huovutustöitä mukanaan ja hän antoi ne kisuille leikkikaluiksi. 

Kisut ovat olleet oikein innoissaan näistä leluista. Nora tykästyi kovin ohueen palaan ja on piehtaroinut sen kanssa monesti. Haiku ja Raku taasen innostuivat pallosta.

"Ihanat tuoksut"


Eilen viisujen jälkeen intouduttiin palloilemaan ennen nukkumaanmenoa. Päiväsaikaan palloilukisut eivät olleet olleet kuvaustuulella, mutta yökin on erinomaista leikkiaikaa.

"Haiku leikiksää tällä vai saanko mää?"

"Leikin!"

"Mami se vieri sinne!"

"Heitä!"

"Raku ei ollu sulle!"

"Raku!!"

Raku: "Sori, siinä on."

Raku: "Liian hidas!"

"Raku se oli mun pallo!"

"MUN PALLO!!!"

"Tyhmä Raku hävitti pallon sängyn alle"

Raku: "No enhän! Ei oo täällä, kato vaikka!"

"Mut mihin se ees meni...?"

"Noh, sohvan alta löyty näin paljon aarteita. Pallo anteeksiannettakoon."

Raku: "Nora päätti nousta laiskanlinnastaan juuri kun hauskuus oli loppumassa. Pallo löytyi viimein sohvan alta ja mamille tuli niin hiki sänkyä ja sohvaa ympäri kontatessa, ettei se enää jaksanut meän kanssa kauaa leikkiä. Tylsää ja sanoinki mamille asiasta pari valittua sanaa!"

 Leikit jatkuivat ansaittujen(??) yöunien jälkeen.

"Et kiinnosta" *paukuti paukuti*

"Ha!"

"Et kiinnosta taaskaan"

"Ha!"

"Syön!"

*töktök*

"Tukikohdasta on hyvä torjua ilmahyökkäykset"

"Sieltä se tulee!"

"Onks mun häntä hyvin?"

maanantai 18. toukokuuta 2015

Typerimmät hankinnat top 3

Trio MiuMaun ja Herra Nilssonin Taru haastoi kaikki osallistumaan haasteeseen, jossa listataan 3 typerintä hankintaa, jotka on tullut hommattua omalle lemmikille. Olen vannoutunut materialisti ja rakastan ostaa kisuille kaikenlaista mistä ne mahdollisesti voisivat pitää. Yleensä materialismini kohdentuu leluihin, mutta myös muita tavaroita ostan mielelläni ja tällä kertaa keskityn vain niihin muihin, leluista huteja löytyy liikaakin ja niitä on vaikea laittaa järjestykseen. :D 

1. Pet Corrector


Ehdottomasti typerin hankinta. En pidä negatiivisesta välinekouluttamisesta, mutta Pet Correctorin ostin vuonna 2013. Haiku ei ollut oppinut raapimaan kiipeilypuuta lukuisista yrityksistä huolimatta, vaan teroitti kyntensä aina sohvaan eikä mitkään suosimani koulutustavat olleet auttaneet. Aloin leikkimään ajatuksella, että hankkisin apuvälineen, mutta aina työnsin ajatuksen pois ja jatkoin tuloksetonta opetustapaani.

Eräällä Musti ja Mirri -reissullani viimein päädyin katsomaan koulutushyllyä ja bongasin sieltä Pet Correctorin, jonka vaikutus perustuu suhinaääneen, jonka pitäisi keskeyttää eläimen toiminta. Harkitsin sitä, mutta ajattelin vielä yrittää keksiä muunlaisia koulutustapoja tai sitten luovuttaa ja ihan vain suojata sohva. Oli viimeinen bonuskerryttämispäivä ja ostokseni jäivät uupumaan n. 10 €'stä seuraavaan bonustasoon pääsystä, joten lyhyehkön harkinnan jälkeen nappasin kuin nappasinkin PC'n mukaan.

Pääsin testaamaan tuotetta varsin pian, mutta enpä ollut ottanut huomioon, että usean eläimen taloudessa tuote ei toimi, sillä vaikka ääni olisi tarkoitettu vain yhdelle, sen kuulevat kaikki. Tuloksena joukkopaniikki. Eli kyllä, suhina sai lemmikin lopettamaan toiminnan hetkeksi, mutta siitä seurannut pelko ei vastannut lainkaan "rikoksen" vakavuutta, joten PC sai arvonsa mukaisesti jäädä kaapin nurkkaan ja siitä myöhemmin se löysi tiensä roskakoriin. Kertasuhaus PC'stä ei edes saanut Haikua lopettamaan kynsimistä, mutta helpotus löytyi viimein kun saimme lahjoituksena suuren raapimalaudan. Se kelpasi Haikulle ihan omatoimisesti ja sohva sai jäädä ainakin pitkälti rauhaan.

Nykyään lauta makaa sohvaa vasten sohvan takana. Välillä silti Haiku eksyy rappaamaan sohvaa, mutta se on pelkkää huomionhakuisuutta ja tapahtuu onneksi varsin harvoin.

Vuonna 2013 saimme viimein Haikulle mieluisen sallitun raapimakohteen

2. Patteripeti


Patteripedin muistaakseni koitin ostaa kisuille joululahjaksi, sekin taisi olla vuonna 2013. Olin jo kauan ihastellut ihania patteripetejä Zooplussalla ja koska Raku rakasti nukkua lämpimässä, halusin sellaisen ehdottomasti meillekin. Ongelmana oli vain, että meidän patterit olivat (ja ovat yhä) tosi kapeita ja kaikki pedit näyttivät sopivan vain leveille. Viimein kuitenkin bongasin pedin mikä sopisi meillekin ja laitoin sen tilaukseen. Siinä kiinnike oli säädettävissä ja sen piti sopia kapeillekin pattereille. Ei sopinut, peti jäi roikkumaan eikä näyttänyt turvalliselta tai edes mukavaltakaan. Lahjoitin pedin äitini kissoille, mutta heillä oli sama ongelma. Tuplahuti.

3. Vesiputous


Haiku rakastaa leikkiä vedellä, joten en ole pystynyt hankkimaan meille vesiautomaattia, sillä en luota lainkaan sähkö + vesi + vedellä leikkivä kissa -yhdistelmään enkä uskaltaisi pitää edes painavaa automaattia lattialla, sillä laminaatti ei pidä vedestä. Meillä vesikuppi asustaakin lavuaarissa.

Vuonna 2012 innostuin kuitenkin ostamaan tällaisen söpön pienen putouksen Citymarketista. Ajattelin, ettei näin pieni vesimäärä innostaisi Haikua leikkimään. Jonkun aikaa se saikin olla rauhassa, kunnes Haiku keksi miten kiva lelu se on. Jokusen kerran jälkeen kun putous oli löytynyt kaatuneena (ja parvekematto litimärkänä), se pääsi kaappia koristamaan. 

Pikku-Raku tutkii putousta vuonna 2012. Kivet lähtivät hyvinkin äkkiä tuosta.

"Tällähän on kiva leikkiä!"

"Niin olisi, kunhan kuvaaja lähtisi häiritsemästä."