Pehmuste

Kisuilla oli pitkään käsipyyhe nukkumapaikkana tietokonepöydälläni. Viime vuonna (kesällä?) otin sen viimein pois vaihtelun vuoksi. Jokusen päivä sitten kun katselin jälleen kerran pöydällä vieressäni nukkuvaa Haikua ja pohdin, ettei kova pöytä ole varmaan kovin mukava nukkumapaikka, muistin käsipyyhepehmusteen käytön.

Kun laitoin sen takaisin paikoilleen, kisut hoksasivat sen heti. Haiku nukkuu nyt lähes aina pyyhkeen päällä pöydällä ollessaan, vähintään puolittain, sen sijaan, että nukkuisi missä sattuu. Norakin on alkanut nukkumaan pyyhkeen päällä. Se ei ole nukkunut pitkiin aikoihin pöydällä aktiivisesti, joten selkeästi pehmusteelle oli tarvetta. Yhäkin Haiku on kuitenkin se, joka eniten nukkuu pöydällä.

Uskollinen seuralainen

"Rapsuta masua!"

Välillä pitää kuitenkin tulla vähän näkyvämmälle paikalle ♥

Raku ei ole innostunut pyyhkeestä. Olen tosin harkinnut pyyhkeen korvaamista korilla, se todennäköisesti saisi suuremman suosion kaikilta. Vielä kun saisi sopivan korin hommattua. Tai kaksi. :D

Haaste

Marraskuun Muruset haastoi kisut vastaamaan viiteen kysymykseen ja keksimään omat kysymykset eteenpäin laitettaviksi. Kisut vastailivat innolla!

Säännöt ovat lyhennettynä tämän mukaiset:

Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta, joihon sinun tulee kertoa vastaukset.

Haastetun on keksittävä viisi uutta aihetta ja annettava haaste eteenpäin eri blogeille.

Monelta heräätte aamuisin? 

"Me heräillään vähän miten sattuu, ei olla mamillekaan kerrottu tarkkaa aikaa! Joskus herätään ennen mamia ja touhuillaan omiamme kun odotellaan sen heräävän ja välillä väsyttää sen verran, että nukutaan niin pitkään kuin mamikin. Ainakin siihen asti kun laite alkaa metelöimään ekaa kertaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että ihmetellään miten mami nukkuu niin pitkään kirkkaasta auringonpaisteesta huolimatta, ihmistenhän pitäisi olla päiväaktiivisia."

Paljonko saatte herkkuja päivässä? 

"Ei niin paljoa ku mitä haluttais! Herkkuja ei saada joka päivä ja silloin kun me saadaan niin ollaan niin innoissaan ettei hoksata laskea... Herkkujen määrä riippuu mitä tehdään. Jos vieras on kylässä, saadaan herkkuja vähemmän ja jos taasen herkkujen eteen pitää tehdä jotain, niin saadaan enemmän. Siinäkin riippuu mitä meidän pitää tehdä. Pitääkö sirkustemppuilla vai riittääkö kilpajuoksu vai tarvitaanko tassutaituruutta. Sirkustemppuilun aikaan saadaan yleensä niin paljon nameja kuin mitä mami uskaltaa antaa ilman, että Rakulle tulee paha olo."

"Herkkuja?"

"Kyllä kiitos!"

Mikä on viikon paras päivä ja mitä silloin tapahtuu? 

"Meille jokainen päivä on pitkälti samanlainen, joten ei ole suosikkia! Vähiten tykätään kuitenkin viikonlopuista kun silloin yleensä vieraat käy, jos ovat käydäkseen. Ei oikein tykätä siitä, että mamin huomio on muissa olennoissa kuin meissä. Varsinkin Haiku joutuu usein muistuttamaan, että mekin ollaan olemassa. Silloin on ihan kivaa, jos meitäkin muistetaan huomioida, mutta ollaan aina kovin onnellisia kun jäädään taas oman porukan kesken."

Mikä on teidän lemppari ruoka?

Haiku: "Rakastan ruokaa ja lähes kaikki maittaa yhtä hyvin! Erityisen kivaa on silloin kun pääsee syömään Rakun ruuanjämät oman ruuan lisäksi."

Raku: "Rakastan lohiöljyä, keltuaista, broilerinmaksaa, broilerinfilettä ja -rintaa!"

Nora: "Kaikki raaka maksaa lukuunottamatta on namia ja moni märkäruoka myös! Mitä enemmän pureskeltavaa sen parempi, vaikka kaikki kyllä menee yhtä nopeaa alas."

Mitä kivaa tapahtuu huomenna?

"Mami ei ole vihjannut mitään, että olisi erikoisempi päivä! Ehkä pitkästä aikaa sirkustemppuillaan tai tehdään jotain muuta kivaa nameihin liittyen?"

"Maailma on paljon jännempi kun sitä katsoo väärinpäin!"

Kysymykset muille kisuille:
Mikä on suosikkiajanvietteenne?
Pidättekö korkeista paikoista?
Mikä on suosikkilelunne?
Mitä inhoatte?
Mikä on suurin haaveenne?

Haaste lähtee näille:
Karkkikaksoset
Harmi ja Huoli
Kiira ja Eemeli
Inu (ja koirat)
Myrsky ja Viima

Ostoksilla

Pääsin eilen käymään läheisellä paikkakunnalla shoppailemassa. Kävin siellä olevassa eläinkaupassa lähinnä ruokavalikoiman vuoksi, sillä siellä on myynnissä Ziwipeakin märkäruokaa (peura & kala) ja olen jo kuukausia ollut juupas-eipäs-mietteissä ostanko sitä Noralle testiin vai en. Ainut mikä mietityttää, on hinta. 85 g purkki maksaa yli 2 €. En ostanut tälläkään kertaa ja tuskin tulevaisuudessakaan, sillä sillä kilohinnalla on jo sama ostaa erikoisempaa raakaruokaa. Katselin myös kuivaruokavalikoimaa. Ziwipeakin kuivaa ei ollut, mutta iloiseksi yllätyksekseni Orijenia löytyi. Olen katsellut kiinnostuneena Orijenin kalakuivaruokaa Zooplussasta, mutta minua on vaivannut ruokasäkkien kokovalikoima. En ole ollut varma pystyykö Nora ylipäätään syömään Orijenin ruokaa ja Zooplussan pieninkin säkki on niin iso, että ravintoarvot ehtisivät kärsiä ennen kuin saisin ruuan syötettyä loppuun, kalapohjaiset kuivaruuat kun tulisi syöttää 2-3 viikossa pussin avaamisen jälkeen, jottei ruuan rasva ehdi härskiintyä ja vitamiiniarvot huonontua. Tässä liikkeessä oli tarjouksessa Orijenin pikkupussit (340 g), joita otin heti 2 matkaan. Oli mahtavaa löytää pikkupusseja, nyt voidaan hyvällä mielin testata tuotetta! Säilytän avattua pussia jääkaapissa, jotta ravintoarvot pysyvät hyvinä pidempään.

Nora syö kuivaruokaa, koska mikään täysravintomärkäruoka ei ole sopiva (kokeilematta Ziwipeak ja Power Of Nature, mutta PONia on vaikea saada tänne testiin) ja raakaruuastakaan ei löydy semmoista, mitä saisi pääruuaksi järkevästi ja järkevään hintaan. Kuivaruokienkin kanssa on ollut melkoista säätöä, sillä vaikka Noran korvat kestävät melko hyvin Thriven kalakuivaruokaa (ei täysin oireeton, mutta kutina on varsin pientä), sen syöminen saa Noran apaattiseksi eikä Thrive maistu hyvin ilman märkäruuan sekoitusta joukkoon. Canaganin kalaruoka taasen kutittaa. Vähän näyttää siltä, ettei Nora pysty syömään kaikkia kalalajeja, sillä aiemmin ostamani tonnikala & sardiini-märkäruokakin kutittaa. Sardiini oli siinä uusi tuttavuus. Erityisen pahoja oireita aiheuttaa kuivatut kuoreet, Nora raapi ohimon vereslihalle kolmessa päivässä, vaikka sai kuoreita vain 1-3 kpl/pv.

Orijenin kuivaruoka näyttää eläinperäiseltä sisällöltään hyvältä ja ravintoarvotkin ovat korkeat, vaikkei proteiinin osalta vastaakaan ihannettani.

Orijenia vesikastikkeella

Ostin liikkeestä kisuille myös uuden lelun. Tämä hiiri on todella kova vikisemään, ei tarvitse kuin hipaista sitä niin vikinä alkaa. Kaikki kisut olivat lelusta kovasti kiinnostuneita alkuun, mutta Raku taitaa saada pitää lelun hyvänään tästä lähin.

Raku vie hiirun kävelylle

Lentävä hiiri

Nora innolla mukana :D

Ahkeraa saalistamista

Vuorikiipeilijähiiru

"Hiiru tule alas"

"Hyökkäykseen!"

Long cat

Toisesta eläinkaupasta ostin tytöille hiirenpinkkejä. Aikuisten hiirten maistuvuus on taas ollut satunnaista ja viimeksi sain heittää molempien hiiret roskiin kun ei maistunut. Palataan alkuun hiirien kanssa, josko karvattomat vastasyntyneet maistuisi paremmin.

Herätysyritykset

Kissat ovat tunnettuja siitä, että ne oppivat pahatkin tavat helposti, jos huomaavat hyötyvänsä käytöksestä. Tähän kuuluu myös omistajan turhan varhain herättäminen ruuan toivossa. Itse rakastan nukkua pitkään silloin kun ei ole menoja mihinkään, joten päätin jo ennen Haikun tuloa, että teki kissa mitä tahansa, aamupala tulee vasta kun nousen kunnolla ylös omasta tahdostani. Jos kissa oksentaa tai tekee jotain superkiellettyä (tuhoaa asuntoa, ei irtaimistoa) eikä tottele kieltoa, nousen siivoamaan tai kieltämään paremmin, mutta palaan mahdollisimman nopeasti takaisin nukkumaan. Kisut ovatkin tottuneet siihen, että jos herään ennen herätyskelloa, kuten siivoamaan oksua, silloin ei tarvitse vaivautua nousemaan ylös kun menen pian takaisin nukkumaan eikä kisut saa vielä ruokaa. Nukkuakin saan rauhassa kun kisut tietävät, ettei herätysyrityksillä ole vaikutusta.

Toinen juttu on sitten kun herätyskello soi. Jos minulla ei ole menoja, torkutan puolesta tunnista tuntiin. Ensimmäisen herätyskellonsoiton jälkeen kisut ryhtyvät herättämisyrityksiin. Nora alkaa raapimaan sohvaa (joskus nopeammalla temmolla, joskus selvästi testaten yksi raaps kerrallaan vähän kuin laskien kuinka monta raapsia tarvitaan ennen kuin ärähdän), Haiku menee aukaisemaan suihkukaapin ovea (ei muuten haittaisi, mutta joskus Haiku myös vierittää kaapin minikaivon kannen auki ja siinä on semmoinen kuppi mikä kerää hiuksia ja vettä enkä luota, että Haiku jättäisi sen rauhaan ja että vesi olisi turvallista. Ovesta kuuluu myös vieno pauke kun sitä avaa, ovet ei ole täysin kunnolla paikoillaan) ja joskus Rakukin liittyy mukaan ja rämisyttää parvekkeen oven sälekaihtimia. Onneksi kisut uskovat pelkkää peiton alta ärähtämistä ja Haikulta on viimein jäänyt suihkukaapin avaus kokonaan pois (*kop kop*), mutta Nora yhä testaa sohvan kanssa.

Viltti antaa näkösuojaa, mutta ei suojaa tuhoilulta. Nora mönkii viltin alle ja raapii sieltä, vaikka viltti olisi enemmän kulman suojana, toisin kuin tässä kuvassa

Noralle ei tule kaikkea krediittiä sillä Haiku on auttanut, mutta kai se on ihan hieno kisujen mielestä, vaikkei vielä täydellinen

Noralla oli tämän asunnon ensimmäisenä herätysyritystapana pureskella vessan käsisuihkun johtoa. Vaikka johto on metallia, on siihen silti jäänyt pieni jälki ja onneksi tämä tapa on jäänyt jo Noralta pois kun se keksi siirtyä lähemmäs minua sohvan kimppuun kynsien sohvankulmaa ja pureskellen siitä hapsottavia narunpätkiä. Noralla on kova tarve pureskella. Minulla oli hetken aikaa koristekori keittiön tasolla (kun vihdoin ja viimein päätin ottaa riskin ja koittaa vähän sisustaa kotiamme nätimmäksi) ja ei mennyt kauaa kun Nora keksi, että sitä on helppo ja kiva muotoilla uusiksi. Alkuun korin pureminen oli tapa vain silloin kun latasin kahvinkeitintä ennen kisujen aamupalan antoa, mutta ilmeisesti kielloistani inspiroituneena Nora alkoi jyrsiä koria jo silloin kun halusi minun nousevan sängystä. Kori ei ollut montaa päivää esillä ennen kun luovutin ja otin sen turvallisuussyistä takaisin kaappiin. Ilokseni tämän jälkeen Nora on alkanut siirtää puremistarvettaan oikeaan kohteeseen eli pötköleluun.

Kahva oli ennen tasapaksu

Yleensä pyrin minimoimaan kissojen ideat saada minut nousemaan ennen aikojani ylös. Nyt onkin enää oikeastaan kisujen herätysyrityksenä jäljellä Noran sohvan raapiminen ja siihen olen harkinnut (myös turvallisuussyistä) sohvapeiton hankkimista tai vilttiin kiinnikkeiden tekemistä, jotta sen saisi tiukemmin kulman suojaksi. Ehkä se ainakin vähentäisi raapimisintoa. Feliway-suihkekin saattaisi olla harkitsemisen arvoinen testiin, sitä suihkuttamalla sohvankulmaan pitäisi raapimishalun vähentyä. Raapiminen ei ole sinänsä kuitenkaan häiritsevää kun yleensä riittää yksi ärähdys/aamu, mutta en pidä siitä, että Nora pääsee käsiksi repaleiseen sohvankulmaan, jossa on narunpätkiä (mitä leikkelen pois aina välillä) ja sohvan sisälmystä.

Eikä onneksi kaikki herätysyritykset ole melua tai tuhoamista, joskus, viime aikoina enemmän ja enemmän, Nora ja Raku tulevat pörräämään sängylle ja saattavat tulla käväisemään kainalossakin (eri aikaan) peiton alla. Nora tosin viipyy yleensä vain muutaman sekunnin ennen kuin tulee kuuma/tarve lähteä liikkeelle, mutta Raku saattaa viipyä vieressä pidempiä aikoja ja onkin kiva silitellä kehräävää kisua samalla kun on itse unen rajamailla.

Herätysyritysten jälkeen kisut menevät puuhaamaan omiaan ja odottavat, että nousen ylös. Lähes aina joku kissoista on keittiössä katsomassa ikkunasta ulos.

Koiranpentu vierailulla 2

Koiranpentu Pauli kävi meillä taas toissapäivänä. Haiku-paralle oli jäänyt pienet traumat edellisestä kerrasta ja viimeksi kun pennun omistaja tuli meillä käymään ilman koiraa, Haiku hyppäsi heti turvaan kaapin päälle kun tunnisti äänestä henkilön. Tuli kuitenkin heti alas kun kuuli, ettei ylimääräisiä tassun tepsutuksia ollut mukana. Mietin kuitenkin, että onko tällä kertaa mattojen otto pois lattialta fiksu ratkaisu, että mahtaako Haiku olla ehtinyt yhdistää jo senkin pennun tuloon. Ei ollut, mattojen kasaamista kaikki seurasivat mielenkiinnolla ja sittenkin kun suljin matot tietokonehuoneeseen, kisut olivat aktiivisina ja hakivat huomiota.

Pennun tultua tytöt menivät turvaan keittiön kaappien päälle ja Raku piiloutui samaan paikkaan kuin viimeksikin: television taakse. Pauli juoksi innoissaan huoneet läpi, moikkasi ihmiset ja katsahti kiipeilypuuhun, missä kisut olivat viime tapaamisella, että näkyykö kavereita. Rakunkin paikan se muisti ja kävi poikaa moikkaamassa, mistä Raku ei ollut erityisen innoissaan. Tosi nopeasti Raku kuitenkin tuli pois telkkarin takaa ja asettui seuraamaan Paulin touhuja televisiotason päältä. Kun Pauli touhuili ympäri olohuonetta ja välillä katosi Rakun näköpiiristä, Raku siirtyi paremmalle tarkkailupaikalle sohvan päälle. Pauli ei vielä osaa hypätä itse sohvalle, mutta nostettiin se siihen (useita kertoja kun välillä piti taas päästä lattialle). Tutustuminen kävi taas kohteliain merkein, Pauli pitäen välimatkaa, mutta ollen kuitenkin kiinnostunut. Rakua ei näyttänyt pelottavan koiran tulo samalle tasolle. Toisaalta se tiesikin, että Pauli tottelee sähinää, joten mitään pelättävää ei ollutkaan.

"Ooh, kaveri!"

Näille silmille sulaa kuka vaan

"Nostakaa mut sohvalle, jookooo?"

Haikun turvapaikka. Murhakatse oli jo ehtinyt laantua kuvaushetkellä

Noran tarkkailupaikka

Tänne ei koira pääse

Silloin kun Pauli oli Rakun kanssa sohvalla, Raku sai nuuskia Paulin tuoksuja kädestäni. Aina kun pojat katsoivat toisiaan kiltisti, vuolaasti kehuja molemmille. Raku sai koko ajan rohkeutta lisää. Kun Pauli alkoi olla enemmän sohvan toisella puolen pois Rakun näkökentästä, Raku uskaltautui lattialle paremmalle tarkkailupaikalle.

Pauli piti yhä kunnioittavaa etäisyyttä

Nyt kun molemmat olivat lattiatasolla, oli hyvä hetki ottaa herkut esiin. Jospa Raku uskaltaisi tulla lähemmäs tutustumaan herkkujen kanssa. Ja näin kävi! Raku uskalsi tulla lähelle ja molemmat söivät sovussa vuorotellen. Raku sähisi kerran tai pari, muttei lähtenyt tilanteesta pois. Haikukin kiinnostui herkuista ja Rakun esimerkistä uskaltautui pois kaapin päältä, mutta tuli lattialle asti vasta kun olimme kaikki pois keittiöstä. Haiku ei päästänyt Paulia muutamaa metriä lähemmäs ja pysytteli pöydän alla. Sieltä hyppäsi takaisin turvaan tasolle kun alkoi ahdistaa.

Tie sydämeen käy vatsan kautta

Vähän lähempänä

Haikukin uskaltautui lattialle

Loppuaika meni samanlaisissa merkeissä. Raku uskaltautui lepäilemään tuolin päällä ja kisut saivat päiväruuan tasoilla. Nora ei tullut syömään, mutta Haikulle ja Rakuille maistui ruoka. Pauliakin olisi haluttanut ruokaa ja se kurkki välillä kisujen syöntiä. Haikukin pääsi lähes nokakkain Paulin kanssa kun se kurkisti tasolle, jossa Haiku söi. Haiku onneksi tyytyi vain sähisemään. 

Raku yllätti todenteolla kun se uskaltautui jopa huvikseen kävelemään lattialla. Se lähti keittiön kautta eteiseen kun Pauli oli keittiössä. Sieltä Raku kiersi olohuoneeseen Pauli seuraten perässä. Olohuoneen ja eteisen rajalla Raku viimein kääntyi katsomaan varjoaan, joka tapitti kiinnostuneesti takaisin. Raku jatkoi matkaansa takaisin keittiöön, mutta vähän nopeammin askelin. Pauli innostui nopeutuneesta tahdista ja kiihdytti lopulta juoksuun. Pauli oli hyvin innoissaan tästä lyhyestä hippaleikistä ja otan sen Rakunkin puolesta leikkinä, sillä matkalla oli 4 korkeampaa paikkaa, johon se olisi päässyt turvaan, jos olisi ahdistanut.

Tämä tapaaminen meni paremmin kuin hyvin, taas jännätään mitä seuraavalla kerralla käy. Jokohan nähtäisiin kunnompaa leikkimistä?

Pauli lähdössä, Raku näyttää surulliselta?

Jalkapeliä

Rakulla on tapana käydä Noran niskaan kiinni silloin kun Nora leikkii kanssani keppileluilla. Nora ei tätä arvosta ja sainkin tavan opetettua pois Rakulta, mutta viime aikoina se on alkanut tulla takaisin. Yleensä kiellän Rakua kun näen sen lähestyvän Noraa kiinniottoaikeissa, mutta aina en ehdi ja poitsu ehtii toimia. Yleensä Nora suostuu paineihin vain keittiössä ennen ruokailua, mutta joskus harvoin Rakun niskaotteet päättyvät leikkiin eikä Noran sähähdykseen ja poisjuoksemiseen. 

Tässä yksi aamuyö leikitin Noraa sen lempionkilelulla (riikinkukonsulka) ja Raku käytti taas tilaisuuden hyväkseen. Yllättävästi Nora suostui leikkiin. Raku kehitti siinä samalla uuden tyylikkään painitaktiikan.

Videolla Nora välillä katsoo kädessäni olevaa lelua ("lelu vai kaveri, lelu vai kaveri...?").

Ps. Olen viime aikoina mietiskellyt pitäisikö meille ostaa ilmankostutin. Kisujen turkit on tosi helposti sähköiset eikä minunkaan iho tykkää kuivasta ilmasta. Toisaalta eipä talvea enää niin pitkälti ole jäljellä, joten ehkä me kittuutellaan vielä ilman.

Valitusvirsi

Nora on kisuistani aktiivisin leikkiinpyytäjä. Se ei leiki itsenäisesti leluilla (paitsi pötköllä), joten aktivointi on minun ja kisukavereiden varassa. Lähinnä minun. Arvostankin kissoissa sitä, että ne aktivoivat minua yhtä paljon kuin minä niitä eli Noran leikkipyynnöt otetaan avosylin vastaan. Tätä virttä kuulen yleensä 3 - 6 kertaa päivässä ja virsi kestää useamman minuutin, jos en heti siihen reagoi.

Yksi päivä Nora halusi leikkiä juuri silloin kun tyhjensin hiekkalaatikoita ja kun en heti reagoinut valitukseen, tyttö hyppäsi suihkukaapin päälle taiteilemaan ja jatkoi valitustaan sieltä. Heti kun lopetin tyhjentämisen ja hain kameran, Nora tuli tyytyväisenä alas. Olinhan jo kerran kiinnittänyt siihen huomion, niin sehän tarkoittaa leikkihetkeä? Olin kuitenkin tylsä ja hoidin siivouksen loppuun ennen sitä, Nora odotti malttamattomana edestakaisin kulkien.

"Tahtoo tekemistäää!"

"Jipii mami huomioi!"

Nora-oravan reitti

Haiku ja Raku eivät juurikaan pyydä leikkimään, lähinnä siksi, ettei niiden tarvitse, koska Nora hoitaa homman aktiivisesti. Kaikki kolme osallistuvat aktiivisesti leikkeihin, jos lelu on semmoinen, jolla kaikki tykkää leikkiä. Jos joku ei syystä tai toisesta osallistu leikkiin, niin silloin kuitenkin ollaan tiiviisti tarkkailutehtävissä.