Noralle uusi märkäruoka

Allergisten kissojen kanssa sitä aina toivoisi, ettei valmistajat muuttaisi tuotteidensa reseptejä. Pienikin muutos voi aiheuttaa sen, ettei ruoka, ravintolisä tai herkku enää sovikaan.

Noran kanssa jännitys on erityisen suurta, koska tytöllä on todella rajoittunut ruokavalio. Teollisista ruuista vain yksi täysravinto on todettu tytölle sopivaksi, raakaruuissa rajoittaa mm. saatavuus ja kustannukset. 

Ostin jokin aika sitten uuden lohiöljypullon ja huomasin meidän vakikäytössä olleen Salmopetin saaneen sisältöönsä täydennystä luontaisesta säilöntäaineesta rosmaariniuuteesta. Pullon muuttunut ulkonäkö sai onneksi vilkaisemaan sisällysluetteloa. Uusi Salmopet tuntui kutisuttavan Kodan korvia, joten tuote meni vaihtoon. Meillä on tällä hetkellä 2 lohiöljyä käytössä: Avital lohiöljy Kodalle ja Minholle (Minholle maistuvuuden vuoksi) ja Rakulle ja Haikulle Oscarin lohiöljy, jota kokeilin myös Kodalle huonoin tuloksin. Myös Oscarissa on mukana rosmariiniuute, Avitalissa ei. Oscar vaihtuu takaisin Salmopetiin nykyisen pullon loputtua, lähinnä saatavuuden vuoksi. Avital ei taasen jostain syystä sovi Rakulle, tuote testattu vuosia sitten. Nora ei syö lohiöljyä, koska ruokavalio itsessään on kalapohjainen.

Muutakin muutosta on ollut ravintolisäpuolella: meillä käytössäoleva D-vitamiinivalmiste Devisol Drops on saanut kaverikseen suuremman pullokoon. Noralla alkoi olla kutinaa niihin aikoihin kun ostin ensimmäisen isomman pullon ja siinä iski taas pieni ahdistus mahdollisesta reseptimuutoksesta ja tuotteen sopimattomuudesta. (Lopputuloksena: onneksi syy ei ollut Devisolissa.)

Nämä tapaukset saivat kuitenkin taas miettimään Noran erittäin suppeaa ruokavaliota ja sen riskejä. Otin tehtäväkseni tutkia nettiä mahdollisten märkäruokien varalta, mitä voisi vielä tytölle testata. Löytyi kaksi: Trovet RRD Hypoallergenic (Rabbit) ja Concept for Life Veterinary Diet Hypoallergenic Salmon.

Trovetin kani

Nora pystyy syömään lohta tuoreeltaan, mutta yksi purkkilohimärkäruoka täysravintona ei ollut ollut sopiva. Kania tyttö taasen on testannut märkäruokana, jossa oli myös kasvista mukana. Ruoka ei ollut sopinut.

Näistä kahdesta tuotteesta Concept for Life kutisutti, mutta Trovetin kani vaikutti erittäin lupaavalta. Olin tilannut 12 purkin paketin ja syötin tarkoituksella yhtä purkkia usean päivän ajan muun ruuan joukossa, välillä myös sellaisenaan. Ei oireita.

Noralla on ennenkin mennyt joskus viikkojakin ennen oireiden ilmaantumista, mutta yleensä oireet tulevat vuorokaudessa. 

Tilasin viime kuussa kania lisää pitkän saatavuusodottelun jälkeen, taas on syöty useana päivänä oireetta. 

Tyttö on ollut aivan haltioissaan uudesta ruuasta. Toivottavasti saamme pitää sen osana ruokavaliota tuomassa sekä vaihtelua, että turvaa.

Namnam

Trovet RRD Hypoallergenic rabbit-märkäruuan sisältö:

"Ominaisuudet: tarkoin valittu proteiini- (pelkkää kania) ja hiilihydraattilähde (pelkkä riisi).

Analyysi:

kosteus 80%, raakavalkuainen 8,5%, raakarasva 5,5%, epäorgaaninen aine 3%, kuitu 1%, Ca0,17%, P (fosfori) 0,13%, K 0,22%, Na 0,04%. Lisäaineet /kg: Ravintoperäiset lisäaineet:/kg: A-vitamiini 2000ky, D3-vitamiini 300ky, E-vitamiini 40mg, Tauriini 2,500mg, Zn 16mg, Fe 6,5mg, Mn 1,1mg, Cu 1mg, I 0,38mg, Se 0,08mg.

Ainesosat:

liha ja eläinperäiset tuotteet, kasviperäiset tuotteet, öljyt ja rasvat, kivennäisaineet."

-Kivuton-verkkokauppa

Onnellinen prinsessa

Minhon ruokinnan taide

Minho - täydellisen ihana, fiksu, utelias ja vilkas pikkupoika, jonka kanssa arki on ollut täysin mutkatonta ja helppoa. Tai no, mutkatonta ja helppoa jos - vähän ironisesti - ruokintaa ei oteta lukuun. Ei siinäkään mitään mahdottomia haasteita ole ollut, mutta jonka parissa on saanut alussa vähän enemmän pähkäillä ja testailla. 

Kasvattajan luona Minholle maistui kaikki niin hyvin, ettei mitään lempparia ollut muodostunut eikä myöskään inhokkia. Jokin yksittäinen ruoka oli maisteluissa maistunut vähän huonommin, mutta koska sekin oli kuitenkin mennyt, ei ruoka ollut jäänyt kasvattajan mieleen sen tarkemmin. Erittäin lupaavaa siis. Myös osaan ravintolisistä Minho oli tottunut kasvattajalla, mikä oli hyvä asia meillä alkavan raakaruokinnan osalta.

Kotiutumisen ensimmäisenä päivänä kaikesta reippaudestaan huolimatta Minholle maistui ruoka varsin huonosti. Tämä oli tottakai ymmärrettävää ison elämänmuutoksen aikana ja eri ruokia kokeilemalla ja usean ateriakerran myötä masuun päätyi kuitenkin mamin silmään ihan siedettävä määrä ravintoa. 

Pienten ruokamäärien syönti per ateria kuitenkin jatkui useana päivänä ja kävimme läpi monia ruokia niin raakaruuista kuin märkäruuistakin löytääksemme ne maistuvimmat. Rakun monivitamiini- ja kivennäisainevalmiste Felini Complete aiheutti ruokaan isompaa nyrpistelyä, mutta puhdas kalsiumjauhekaan ei ollut oikein mieleen ruokaan sekoitettuna. Maistui kuitenkin paremmin kuin Felini. Raakaruokintatavoitteista huolimatta märkäruoka oli ensimmäisen viikon ajan isommin läsnä turvaamassa kalsiumin, ja muiden tärkeiden ravintoaineiden, saannin. Kasvava pentu tarvitsee paljon energiaa ja siirtyminen raakaan voitaisiin tehdä pehmeästi myöhemmin. Parhaiten märkäruuasta maistui Pure Natural Kitten.

Testailujen aikana tuli myös vastaan jotain mitä en olisi uskonut näkeväni: kissa jättää tonnikalamärkäruuan syömättä.

N. viikko kotiutumisesta raakaruoka alkoi maistua paremmin ja aloin vähentämään märkäruuan tarjoamista. Ravintolisät tulivat mukaan täydellä annostuksella (4 kg aikuispainon mukaan laskettuna). 

Kuitenkaan ruokaa ei syöty kovin paljon aterian aikana, joten otin ruokintakertojen määräksi 5 kertaa päivässä. Kodan kanssa aikoinaan tarvittiin 4, jotta poika söi tarpeeksi kulutukseen nähden.

Minholle kehittyi lemppariraakaruuaksi broilerinsydän ja broilerin paistisuikale. Mikä sopi mamillekin oikein hyvin; broilerinsydän on iso osa meidän raakaruokintaa ollen mukana päivittäin ja myös paistisuikale on aktiivisessa käytössä. Märkäruuan tarjonta väheni entisestään. 

Olen pitänyt kirjaa painonkehityksestä ja ero ensimmäisen ja toisen viikon välillä oli selvä: ensimmäisellä viikolla painoa oli tullut 100 g, toisella 200 g (toki on myös luonnollista, ettei paino kehity tasaisesti joka viikko).

17 vk

Parantuneen ruokahalun myötä koitin vähentää ruokakertoja neljään, mutta viikon päätteeksi paino oli yhä sama kuin edellisellä viikolla ja palasimme takaisin viiteen.

Kolmannen viikon jälkeen ruokavalio saatiin viimein ihannemittoihinsa. Minho on syönyt todella hyvin tarjotut ruuat ja märkäruoka on toiminut enää vain hätävarana, jos mami on unohtanut ottaa poikkua varten enemmän ruokaa sulamaan. Ruokamääräksi on vakiintunut 170-200 g/pv, Kodan ja Rakun verran. Kasvavana pentuna Minho saa syödä niin paljon kuin jaksaa, mutta harvemmin (silmämääräisesti) jaksaa tuota enempää. Kodalla oli aikoinaan ruokamäärä 200-250 g/pv, mutta myös painoa oli enemmän. Minhosta ei kasva yhtä isoa, vaan paino tulee olemaan n. 4 kg, mahdollisesti jopa hieman alle (Koda taasen painaa 4,7 kg).

18 vk ja namnam-broilerinmaksa -ateria paistisuikaleen kera + lohiöljy ja muut lisät

Meillä aikuiset syövät 3 kertaa päivässä. Minhon ylimääräiset on toteutettu niin, että arkena olen käynyt lounastauolla kotona syömässä ja ruokkimassa (ja leikittämässä) Minhon. Illalla Minho saa ylimääräisen aterian päiväruuan ja iltapalan välillä. 

Paino on kehittynyt nätisti ja myös ruokamäärät per ateria. Tämän viikon alussa käydessäni ruokkiksella kotona, Minhoa sai houkutella syömään eikä parina päivänä tullut lainkaan, vaan halusi sen sijaan leikkiä. Torstaina söin kokeeksi töissä eikä töistätullessani Minho vaikuttanut vieläkään lainkaan nälkäiseltä. Perjantaina otin eväät töihin ja taas oli tyytyväinen poika vastassa töistätullessani, ei kiire syömään. 

Minho täyttää ensi viikolla 5 kk ja syö nyt siis tästä lähin neljä kertaa päivässä.

Minho painoi 2,1 kg 19 vk ikäisenä. Viime viikolla jäi punnitsematta, mutta eilen 21-viikkoisena paino on pompannut jo 2,4 kg:hen. Mietinkin jo viikolla, että kylläpä Minho tuntuu raskaammalta sylissä ja kasvoihinkin tullut aikuismaisempia piirteitä. Sellainen yhden yön kasvupyrähdys?

Lapset, kun ne kasvaa niin nopeaa.

"Mitä, miekö?!"

Yläilmojen seikkailija

Minho on aina ihmetellyt miten isot kisut pystyvät liikkumaan yläilmoissa. Viime lauantaina poikku päätti itsekin kokeilla ja yläilmat todettiin oikein huippujutuksi.

"Ooh, tää tunneli on isoista isoin!!"

"Vautsivau!"

"Entä mitäs täällä?"

"Olikin vähän vaikiampi!"

"Täältähän näkee ihan kaiken!"

"Hups!"

"Ei paniikkia, kyl mä pääsen!"

"Täällä oli kivempaa"

"Kohti tuntematonta!"

*nuuuuh*

"Ninjakissaa ei esteet hetkauta!"

"Tästäkin isot on menny"

"HOP!"

"Ja tämäkin on nyt ninjakissan valloittama"

"Olipa se hauska!"

Minho on nyt nukkunut paljon isossa tunnelissa ja muutenkin viihtynyt yläilmoissa. Poikku osaa tulla nätisti alas, joskus liukumalla hyllyn päältä sängylle (mitä Nora ja Koda monesti tekevät), tai, mamin näkökulmasta huonompana valintana (onneksi ainakin minun nähden on tehnyt vain kerran), toiselta puolelta hyllyä kovalle lattialle. Pääasiassa liikutaan tasojen kautta, kuten ne ovat tarkoitettu.

Minhon ensimmäinen temppu

Minhon kanssa aloitettiin tempputreenit jo heti alussa, hissukseen ja silloin tällöin. Poitsu on todella nopea oppimaan ja tykkää oppia sekä tehdä, mutta keskittyminen on vielä lyhyttä. Toisten kissojen läsnäolo ei kuitenkaan haittaa Minhoa. Keskittymistä häiritsee ympärillä olevat tunnelit ja lelut, joskus äänet.

Viime viikon lopussa saimme hiottua Minhon ensimmäisen tempun, ympyrän, käsimerkittömäksi eli poitsu reagoi nyt myös pelkkään vihjesanaan. 

Ympyrän lisäksi pikkupoika on päässyt treenaamaan jo kahden kissan temppuakin, sillä Koda teki aloitteen treeneihin kisujen tavoitellessa samaa herkkua eräällä treenikerralla. Minhon noustua kahdelle tassulle Koda koitti koskettaa tassullaan Minhon etutassua. Minho oli tämän kanssa täysin ok ja menimme virran mukana. 

(Minhosta ja Kodasta onkin tulleet sittemmin parhaat kaverukset)

Kuvasimme ympyrä-tempun sunnuntaina, mukaan pääsi myös pieni pätkä Kodan ja Minhon treeneistä:

Minho 17 vk ♥

10 vuoden erolla

Huomasinpa, kun facebookin muistoissa näkyi taas pikkuinen täplikäs punanuttu, että meidän molemmat punanutut ovat tulleet melkein samaan aikaan, 10 vuoden erolla!

Ragnar Raku Rakusti kotiutui 11.2.2012 ja Minho 29.1.2022. Raku oli tullessaan 15 vk ikäinen, Minholla tuli eilen täyteen 16 vk. Hauskaa. Ja meillähän oli siten perjantaina Rakun kanssa 10 v vuosipäivä, sitä juhlistimme eilen herkuilla myöhästymislisän kera.

Viikko kotona

Eilen tuli viikko täyteen Minhon tulosta! Ei millään uskoisi, että reipas poika on ollut meillä vasta niin vähän aikaa. Minho on aivan upea ja tästäkin tulee nyt ylistysjulkaisu, mutta minkäs asialle voi. Mitä pojasta selvinnyt tässä viikon aikana:

• Tulee kaikkien kissojen kanssa toimeen ja omaa aivan erinomaiset sosiaaliset taidot
• Leikkii paljon myös itsekseen
• Ei välitä putkiremonttiäänistä eikä kovista tuulen aiheuttamista äänistä
• Vieraat on superkivoja! Vieras voi jopa saada naamapesun tai lämpimän unisen painon itseään vasten
• Reagoi todella hyvin käsiohjaukseen (temppuilu)
• Oppii nopeasti: on jo oppinut oman ruokapaikkansa ja kärsivällisyyttä ruuan odotuksen kanssa sekä muille ruokarauhan antamisessa
• Syli on kiva paikka!
• Naukumista on etenkin juuri ennen kehräystä ja kehräyksen aikana
• Häntä värisee kun on oikein innostunut

Söppöset anturat!

Punanutut

Mummilta saatu uusi superi huiska! Niin hienot hempeät värit ja Minhon sävyäkin

Ihan tanssittaa!

15 vk

Huljalla petosella on huljan iso saalis!

Minhon ruokapaikka ratkesi ihan viime hetkellä. Olin ajatellut sitä lattialle muiden kanssa, mutta lattialla ei ole oikein hyvää pysyvää paikkaa ja tuohon tasolle olikin todella näppärä nostaa ruoka samalla kun jakoi lautaset muillekin taholle.

Minhon kieli sanoo plöp

Minhon kanssa on aloitettu tempputreenit ja ekaksi tempuksi on valikoitunut poitsun aktiivisuustasolle sopiva ympyrä-temppu. Poitsu on seurannut käsiohjausta alusta asti aivan täysin, meneillään onkin nyt vihjesanan opettelu ja sitä myöten käsivihjeestä poisopettelu.

Ystävystymisiä ja yhteisiä leikkihetkiä

Minhon ensimmäiset leikit kissakavereiden kanssa tapahtuivat pari päivää kotiutumisen jälkeen, maanantaina. Eritoten yllättävää oli ensimmäinen leikkikaveri, joka oli Haiku. Haiku, joka ei leiki muiden poikien - Rakun ja Kodan - kanssa. Leikki tapahtui jopa niin, että Minho sai olla hippana. 

Minhon sosiaaliset taidot ovat tulleet erinomaisesti esiin näissä tilanteissa, sillä poitsun käytös toisia kissoja kohtaan on hyvin kunnioittavaa ja poika muokkaa käytöstään kunkin kissakaverin mukavuusrajojen mukaisesti.

Haikun jälkeen samana iltana/yönä leikinalkuun innostui myös Raku, joka on ollut eniten varautunut tulokasta kohtaan. Maanantaina päivällä oli jo huomattavissa vähempää varautuneisuutta, mutta ihan näin nopeaa leikinalkua en osannut odottaa!

Tiistaina oli vuorossa Koda. Kodan kanssa Minholla onkin nyt ollut eniten hippaleikkejä. Painia ei ole vielä kenenkään kanssa.

Noran kanssa ei ole vielä leikitty, vaikkakin kaksikko on hyvissä väleissä keskenään.

Leikit on hyvejä yksinään...

...Ja kaverin kanssa! Tässä kuvassa Minho oli juuri hypännyt vauhdista kiipeilypuuhun ja lähtenyt kiikkumaan ylöspäin eikä ollut huomannut, että Koda oli lähtenyt perään. Minho hyppäsi alas puusta ennen kuin Koda ehti kiikkumaan asti ja asettui maahan ihmettelemään meininkiä.

Tein kissujen ensimmäisistä yhteisistä leikeistä koostevideon. Kodan kanssa tuossa on toinen tai kolmas leikkikerta.

PS. Meitä haastateltiin marraskuussa Active Cat -sivustolle kissojen temppukoulutuksesta ja juttu on nyt julkaistu! Jutussa mm. meidän harrastamisesta ja harrastuksen aloittamisesta: https://www.activecat.fi/temppukoulutus-sopii-kaikille-kissoille/