Kauan odotettu joulu

Kauan odotettu aatto tuli ja meni nopeasti. Joululeffoja emme ehtineet katsoa, mutta aamu alkoi The Joulukalenterilla Haikun kanssa. Sen jälkeen lähdin sukuloimaan ja kisut olivat iltaan asti keskenään. Kotiinjääminen on niille paljon stressivapaampaa, vaikka mielellään kisut olisi ottanut mukaan vierailuille.

Puhelinkuva. 

Säästin kisujen lahjan iltaan kun pääsin kunnolla rentoutumaan silkkiturkkien kanssa. Yhden lahjan, raapimistynnyrin, ne saivatkin etukäteen jo viime kuun lopulla.

Toisena lahjana kisut saivat uuden pedin, jonka ajattelin olevan etenkin Rakulle mieleinen. Tutustuessaan petiin Raku hyväksyi sen leipomisalustaksi, mutta kukaan ei käynyt aaton aikana edes istumassa siinä. 

"Hei mikä tää on?"

"Ainakin tässä on hyvä leipoa."

23. päivänä alkanut kalateema jatkui jouluaterialla, tällä kertaa lautaselle päätyi keitettyä lohta. Joulun kunniaksi en tarkkaillut annoskokoja sen kummemmin.

"Ei haittaa mami!" (löysin kirpparilta kisuille lautastäydennystä: 10 kpl yhteensä vain 2 €!)

Kisut olivat selvästi olleet kilttejä tänä vuonna ja saivat isovanhemmiltani rahaa yhteiseksi lismujen kanssa ja äidiltäni useamman lahjan: pari riepulelua, itsestäänliikkuvan leppäkertun ja kumimadon. Kumimadon jouduin harmillisesti heti hävittämään, sillä siinä oli helposti irtoavia osia ja Haiku olisi syönyt sen hetkessä. Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistys on varoitellut lelun vaarallisuudesta facebooksivuillaan. On ihmeellistä miten tällaiset lelut hyväksytään myyntiin asti, suolitukoksilta ja potentiaalisilta sellaisilta ei ole vältytty julkaisun kommenttien mukaankaan. 

Vähän sama kun ostin joskus vuonna 2011 Haikulle kepin päässä olevan discovalohiiren, jossa "nimensä mukaisesti" välkkyi valot. Kaupassa se kuulosti mielenkiintoiselta, mutta kotona, etenkin pimeässä leikittäessä, välkkyvä valo kävi silmiin ja jos se kävi minunkin silmiin, vaikka olin n. metrin päässä valosta, niin mitä se tekee kissan silmille, joka on naama kiinni lelussa. Leikkasin hiiren roskiin ja leikitin pelkällä narulla. Kyseinen lelu oli myynnissä vielä jokusen vuoden jälkeen liikkeessä.

Kiitos siis äidilleni ihanasta ajatuksesta, lelu näyttää siltä, että varmasti ainakin Haiku ja Raku olisivat rakastaneet leikkiä sillä (ellei Haiku olisi skipannut heti syömisvaiheeseen). Vaarallisuudesta johtuen emme voineet kuitenkaan sitä pitää ja toivottavasti muutkin ovat valveutuneita kyseisen ja samankaltaisten lelujen kohdalla. Ehkäpä jossain vaiheessa se vedetään pois myynnistä.

Muut lelut ovat olleet oikein tykättyjä! Raku tykkää tanssia ketun kanssa, tosin ainakaan toistaiseksi paikoillaan makaavana se ei ole herättänyt innostusta. Myös Haiku innostui ketusta. Haisunäädällä on leikitty hillitymmin, mutta Haiku on ottanut senkin vastaan urheilullisin ottein. 

"Hypätäkö saaliin perään tuolille vai pysytelläkö piilossa?"

"Hih, tyhmä saalis!"

"Tuus tänne"

Haisunäätä: "Piip piip!"

Molemmat lelut ovat äänteleviä, haisunäätä hitusen täyteläisempi ja rapisee.

Itsestäänliikkuva leppäkerttu ei saanut aattona kuin ihmetystä osakseen, mutta eilen sillä ryhdyttiin leikkimään oikein kunnolla, leikkiin intoutuivat Haiku ja Raku.

"Mitä tapahtuu, jos kosken?"

"Hups, se karkaa!"

"Älä yritä!"

"Vähän vaan hipasen tai ehkä vähän kovemmin.."

Raku: "Minun vuoro välillä!"

Ilokseni myös peti on alkanut saada enemmän suosiota osakseen. Nora on ollut siinä kahdesti nukkumassa ja Raku kerran. Ensimmäisellä kerralla nostin tytön petiin, oli mukamas pedin vieressä ollut vaatekasa kivempi nojailupaikka.

Hyvää asentoa etsimässä

"Juu on hyvä."

Lomafiilis

Voitimme PrimaCatin märkäruokaa

Osallistuin viime viikon torstaina Kissakas-facebooksivulla järjestettyyn joulukalenterikisaan, jossa vastaamalla ruokajärjestelyitä koskevaan kysymykseen oli mukana arvonnassa, jossa 2 onnekasta sai kisuilleen 3 pussia PrimaCatin Tender Tunaa (4 x 50 g/pussi).

Onnetar suosi meitä ja olimme toinen voittajista! Voitto lämmitti kovasti mieltä, eritoten kun täältä pohjoisesta on hankala hyödyntää eläinmessujen PrimaCat-etuja. Tender Tuna on maistuva ja meillä kaikille sopiva märkäruoka, joka tosin kuuluu lähinnä Noran etuuksiin. Tyttö saa Tender Tunaa silloin tällöin vaihteluna kuivaruoka"kastikkeeksi".

Ruuat saapuivat jo maanantaina ja kisut olivat hyvin uteliana mitä paketista tällä kertaa ilmestyisi. Pussit nuuskittiin tarkkaan ja Haiku linnoittautui omimaan pussit itselleen.

"Mami nää on ruokaa, tunnistan!"

"Oisko jo ruoka-aika?"

"Tahtoo tonnikalaa!"

"Saisko?"

Huomenna kissusilla on juhlapöydässä lohta, mutta koska itse olen sen verran ahkerasti napsinut herkkuja, niin halusin tarjota kisuille jotain spesiaalimpaa tänäänkin. Mikäs sen parempi siihen kun antaa kaikille päiväruuaksi pussillinen herkkutonnikalaa.

Pussin ulkoasu on niin nätti. "Tiiäkkö mikä muu on nätti? Täysi lautanen!"

"Herkkua! Joko saa ottaa?"

Haikulla ei kauaa nokka tuhissut, tuhisi jo tarpeeksi siinä kun piti kärsivällisesti odottaa mamia lopettamasta lautasten kuvaaminen.

Oikein ihanaa, rentouttavaa ja kissamaista joulua kaikille! ♥ 

(Puh.kuva)

Joulun aikaa

Jouluaattoon on enää muutama päivä! Joulun valmistelut on aloitettu meillä jo hyvissä ajoin, ainakin mitä tulee suklaan syöntiin. Siitä lähtien kun joulusuklaita ilmestyi taas kauppojen hyllyille, on kuuliainen mami kiikuttanut kisuille kivoja leikkikaluja, eli suklaakääreitä, leikittäväksi. Koska tyhjällä kääreellä on helpompi leikkiä, joutuu mami ensin uhrautumaan syömään sisuksen. Ja koska kääreitä ei myöskään jätetä valvomatta kisujen ulottuville, joutuu mami ahkerasti avaamaan uusia kääreitä. Kaikkea sitä kissojen eteen tekeekään.

Muuten meillä on valmistelut vielä pahasti vaiheessa. Minulla alkaa keskiviikkona parisen viikon joululoma, joten joulutouhut alkavat silloin täydessä tohinassa. Tehdään kisujen kanssa torttuja, paketoidaan lahjoja ja katsotaan The Joulukalenteria. Pari pakettia olemme jo paketoineet ja Haikun rakkaus paketointipaperin ylijäämiin on yhtä suurta kuin Rakun rakkaus suklaakääreisiin, tyttö oli ihan innoissaan kun pääsi taas leikkimään tällä harvinaisella lelulla. 

Kuvasin viikko sitten videon Rakun suklaakääreleikkihetkestä. Joulussa ehdottomasti parasta on nämä pienet hetket, jotka tekevät koko juhlan ydinsanoman: lämmön ja yhdessäolon.

Olen palannut tämän videon pariin monenmonta kertaa. Siitä on muodostunut minulle hyvin tärkeä. Ei vain siksi, että se kiteyttää minulle joulun tärkeimmät asiat, vaan koska en pääse yli Rakun suloisuudesta. Nuo silmät vievät yhä vain mennessään.

"Ai nää vai?"

Haiku hampaanpoistossa

Haikun ientulehdukseen saama antibiootti- ja kipulääkekuuri päättyi torstaina. Tulehdus ja märkäpaise saatiin nujerrettua, joten oli aika varata aika syöpyneen hampaan poistoon. 

Sain tämän päivän vapaata töistä ja onneksemme tälle päivälle oli myös vapaita aikoja. Saimme ajan heti aamuksi, 9.15, mikä tarkoitti hyvin aikaista heräämistä meille, sillä edessä oli 1,5 h bussimatka. Viimeksi kun minulla oli yhtä aikainen herätys, en herännyt herätyskelloihin ja ehdin nipin napin tärkeään bussiin. Jännitin kovasti toistuuko sama taas ja se olikin suurin stressin aiheeni matkalle. Todennäköisesti jännitykseni oli vaikuttanut myös Noraan, sillä heti herättyäni (oikeaan aikaan!) päädyin Noran peppupesulle. 

Päästyämme eläinlääkäriin Haiku sai heti suuhunkurkkauksen jälkeen anestesiapiikin ja minä lähdin kaupungille tappamaan aikaan. Pari ystävääni tuli seurakseni ja aika kului niin nopeaa, että myöhästyin suunnittelemastani hakuajasta. Hain Haikun 10 minuuttia ennen bussimme lähtemistä, mutta hyvin ehdittiin kyytiin. Bussi oli onneksi muutaman minuutin myöhässä.

Vaikka Haiku oli yhä hyvin nukuksissa, se reagoi saapumiseeni tervehtimällä naukaisemalla. Hoitajalta kuulin hyviä uutisia: hampaita ei tarvinut poistaa kuin se yksi syöpynyt eikä operaatiossa ollut ollut mitään ongelmia. Toimenpiteinä oli hammaskiven ja yläleuan etuposkihampaan poisto.

Kotona löysä vatsa oli tarttunut Rakuunkin ja matosta löytyi vauhtiviiva. Myöhemmin sellainen ilmestyi myös vessan lattiaan. Haiku sen sijaan pysyi ihme kyllä ilman vahinkoja, tosin muutama tunti kotiutumisen jälkeen saadun märkäruuan se oli oksentanut ulos. Huomasin sen vasta kun melkein liukastuin siihen.

Haiku on osallistuva, mutta yhä kovin uninen. Askel on jo normaali, mutta silmistä huomaa, että vauhtikekkereihin ryhdytään vasta huomenna.

Kisujen oma pakastin

Mainitsin ensimmäistä kertaa meidän pakastintarpeesta syyskuisessa julkaisussa. Meni kuitenkin joulukuuhun, ennen kuin sain pakastimen hankittua. Pakastimen on tarkoitus olla pitkän ajan hankinta, joten halusin tehdä valinnan tarkoin vastaamaan meidän tarpeita ja tilavaatimuksia. 

Löysin vaatimuksia vastaavan pakastimen Expertiltä. Pakastin on tilavuudeltaan 102 litraa eli siihen mahtuu n. 30-40 kg lihaa. Meidän suurin tarve on 20 kilolle ja n. tuplat joustovaraa on suuri plussa. Myös pakastimen fyysinen koko on sopiva siihen varattuun tilaan.

Pakastimen paikkaankin oli lopulta todella yksinkertainen ratkaisu. Olin pallotellut useamman paikkamahdollisuuden välillä, joista jokaisessa oli jokin hankaloittava seikka. Sitten äitini keksi, että jos sijoitan pakastimen kohtaan, mikä minusta olisi sille paras, eli jääkaapin viereen, voisin jakaa jääkaapin pistokepaikan jatkojohdon avulla. Ihan uskomatonta, ettei se ollut tullut mieleen aiemmin, vaan olin miettinyt lähimmäksi mahdollisuudeksi ikkunalaudan toisessa päässä olevaa pistokepaikkaa, jossa ei ole edes sähköä, koska sitä koskeva sulake ei ole paikoillaan kuin tarvittaessa turvallisuussyistä. 

Sain pakastimen hintaan myös kotiinkuljetuksen ja saimme uuden pakastimemme keskiviikkona. 

Uusi jännä! Puhelinkuva

Tänään kävin ostamassa siihen 2 jatkojohtoa: toisen jääkaapin pistokkeen jakamista varten ja toisen pistokkeen ja pakastimen johdon yhdistämistä varten, pakastimen oma johto olikin lyhyempi mitä olin luullut.

"Kiinnitysnaru tänne haum!"

Pakastin tuli pöydän viereen, joten jotta pöydässä olisi yhä mukava istua ilman ahtauden tuntua, jouduin kääntämään pöydän toisin päin. Käännetty pöytä toimii paremmin kuin ajattelin! Se toi runsaasti lisää tilaa huoneeseen ja jopa yhden lisäistumapaikan. Alunperin muuttaessamme asuntoon pöytä laitettiin pitkä sivu ikkunaa vasten, koska lyhyellä sivulla se istui huonosti paikoilleen liian avaraksi jäävän seinänvierustilan vuoksi. Nyt kun sen tilan täyttää pakastin, keittiöstä tuli entistä nätimpi.

Sopii kuin anturat tassuihin. Johto on kiinnitetty vieväksi ovenkarmia pitkin jääkaapin päälle.

Pöytä vaihtoi suuntaa

Säiliötila

Olihan pakastimeen heti jäähtymisen jälkeen pakko laittaa myös asukkeja! Pusseissa Noralle testiin keväällä ostettua peuran sydäntä. Peuraa ollaan taidettu testata vain Ziwipeakilla, jossa on mukana ylimääräisyyksiä, joten nyt testataan peura kunnommin.

Aikainen joululahja

Olen jo pitkään, vuosia, haaveillut raapimistynnyriä kissoille. Ne näyttävät miellyttäviltä ja raapimatilaa on valtavasti. Juuri tuollaisista ajattelin Haikun tykkäävän. Haiku tahtoo raapimapaikkoihinsa tiettyä tuntua ja kokoa, pahvisia kiipeilypuita se ei raavi.

Ostin alunperin meidän pienimmän puun tarkkailupaikaksi edelliseen asuntoomme. Muuttaessamme 2 vuotta sitten nykyiseen, puu päätyi nukkumapaikaksi ja poistamaan kirjahyllyn umpikujan. Puun ylin taso on Noran suosiossa, mutta jopa Noran kokoiselle (3,5 kg) kissalle se on liian pieni. Ajan myötä peti on muotoutunut tasosta osittain ulos valahtaneeksi.

Aikansa nähnyt puu

Miettiessäni kissoille joululahjaa, keksin vaihtaa puun paremman makuupaikan tarjoavaan. Miten loistava tilaisuus hankkia meille viimein tynnyri! Zooplussassa sattui olemaan tynnyriale ja hetken valikoimaa selailtuani päädyin Natural Paradise -tynnyriin. Valintaan vaikuttaneet tärkeimmät kohdat olivat kestävyyttä ja tukevuutta lupaava täyspuisuus sekä valikoimin muhkuin ylätaso. Etenkin Raku rakastaa tuollaisia petejä ja onhan se hieno!

"Mami tää on iso! Mitä siellä on?" Puhelinkuva

Natural Paradise Standard, XL

"Onpa kumma ilmestys!"

Mietin pitkään minkä kokoisen tynnyrin valitsen. Yläpedin reunat näyttivät kuvissa sen verran muhkuilta, että tiesin niiden syövän oleskelutilaa. Päädyin lopulta XL-kokoon, sen pedin läpimitta on lähelle meidän täyspuisen kiipeilypuun petimittaa (reunat mukaanlukien) ja se on ollut tosi hyvä. Puun saavuttua taputin itseäni päälaelle, etten ottanut L-kokoa. Keränukkumiselle se olisi mennyt varsin ahtaaksi.

Kerroksia ei ole käytetty pikaista tutkimuskäyntiä enempää

Pehmo ja pehmo

"Tässä on hyvä tassunoja."

R: "Noraaaaa, päästä mut siihen!" N: "En. Eti oma."

Tassujen tuuletusta. Puhelinkuva.

Zooplus toi myös ruokaa! Niin lähellä, mutta niin kaukana....

Tynnyri saapui meille tiistaina ja se on noussut curlien suosioon. Nora ja Raku nukkuvat vuorotellen yläpedillä ja välillä Raku koittaa häätää Noraa siitä pois, että pääsee siihen itse. Nappiostos siis, vanhaa puuta käytti vain Nora. Myös raapimiseen puu on kelpuutettu ainakin Rakun toimesta.

Vanha puu pääsi parvekkeelle alkuperäiseen tarkoitukseensa: tarkkailupaikaksi.

Eläinlääkärissä taas

Mikä voi olla todennäköisyys, että talouden kahden eri kissan kanssa joutuu käymään eläinlääkärin juttusilla eri syistä saman kuukauden aikana? Alkukuun puolella koettiin Noran yhtäkkiä alkanut virtsatulehdusoireilu ja viime perjantaina Haiku lopetti syömisen.

Perjantaiaamuna ja päivällä ruoka maistui vielä normaalisti, mutta iltapalaksi annettua isoa kalkkunanfileepalasta tyttö ei alkanut syömään. Mikä on hyvin harvinaista Haiku-ahmatille, joka normaalisti tilaisuuden tullessa kävisi napsimassa kavereidenkin ruuat omiensa päälle. Tarjosin samaa ruokaa myös seuraavan päivän aamupalalla, ei maistunut. Päiväruuaksi saatu broilerinjauheliha sentään kelpasi, joten kurkkasin suuhun, ettei siellä ole mitään tulehdukseen viittaavaa. Toinen puoli punoitti hitusen, mutta minusta punoitus näytti samalta minkä vuoksi olen joskus vienyt Haikun lääkäriin ja diagnoosina on ollut "hieman ärtyneet ikenet, ei tulehdusta". Päiväruoka oli ainut, mikä Haikulle kelpasi lauantaina.

Sunnuntaina aloin jo huolestua tosissaan kun ruoka ei vieläkään maistunut. Meille oli tulossa vieraita juhlapöytään, joten ostin kisuillekin spesiaaliherkkuna lohta. Sekään ei kuitenkaan maistunut Haikulle, ainoastaan kuivatut lohiherkut menivät. Nekin nihkeästi. Sunnuntaina Haikua ei kiinnostanut suuremmin edes tulla keittiöön ruoka-aikaan ja kun tarjosin varalta ruuan toiseenkin huoneeseen Haikun yksityiseen käyttöön (Haiku väisti tosi herkästi Noraa keittiössä eikä ainakaan yhdellä aterialla suostunut tulemaan keittiöön Noran ollessa siellä, vaan kuikuili keittiöön eteisestä), ei maistunut silloinkaan. 

Mietin ummetuksen mahdollisuutta ja sen vaikutusta ruokahaluun. Haiku ei aristellut vatsaa, mutta vatsa tuntui aika kovalta huomioonottaen, että Haiku oli syönyt 2 vrk aikana vain 50 g ruokaa.

Lähdin apteekkiin hakemaan parafiiniöljyä, mutta se oli loppu. Otin sen sijaan kissanmallasta ensi hätään, valmiina menemään heti seuraavana päivänä toiseen apteekkiin parafiinietsintöihin, jos mallas ei auta.

Puhelinkuva.

Tänä aamuna pääsin näkemään vessatilanteen, jättikakka tuli vaivattomasti ulos ja ulosteen koosta päätellen siellä tosiaan oli ollut jonkinlainen jumi. Haikun ruokahalu palasi heti (tyttö alkoi syömään ilmaa ja liikuskeli kiinnostuneena keittiössä) ja liikkeisiin tuli enemmän keveyttä. Silti tarjotessani helpostisyötävää jauhelihaa ja märkäruokaa, Haiku söi tarjotusta märkäruuasta vain osan, max. 15 g.

Eilen illalla apteekkireissun jälkeen olin muuttunut jo aika hysteeriseksi ja käpälöin Haikun suuta vähän väliä, joko miettiessäni kipuvaihtoehtoja tai antaessani kissanmallasta. Huomasin näiden aikana yhden hampaan ikenen kohdalla patin, jonka google kertoi olevan joko harmiton rasvapatti tai hammasjuuritulehduksesta seurannut märkäpaise. Haikun oireet viittasivat enemmän märkäpaiseeseen ja ummetuksen poistumisen jälkeen jatkunut syömättömyys vahvisti sen.

Varasin ajan meidän luottoeläinlääkärille 100 km päähän, sillä siellä on laajemmat tutkimusmahdollisuudet kuin lähialueella ja koska luottolääkäri on luottolääkäri.

Pääsimme käymään heti samana päivänä ja eläinlääkärin vastaanoton valaistus paljasti karun totuuden: Haikun toinen poski oli kuin eri suusta: täynnä hammaskiveä, punoittavat ikenet ja se paistava märkäpaise. Toinen poski, se millä Haiku tykkää paloitella ruuat, taasen oli ihanteellisessa kunnossa: ei hammaskiveä ja vaaleat ikenet.

Diagnoosina Haiku sai suutulehduksen ja yhden hampaan juuritulehduksen. Eläinlääkäri sanoi heti, että se hammas tulee poistaa. Sitä ei kuitenkaan tehdä ennen kuin märkä on saatu poistettua, joten tyttö on nyt 2 vk antibiootti- ja kipulääkekuurilla, jonka jälkeen hammas poistetaan ja katsotaan samalla tarkemmin muiden tilannetta. 

Se hammas tai pikemminkin ien on ollut hampaidenharjauksenkin kannalta aika ongelmallinen, joten poistotarve ei tullut suurena yllätyksenä. Eläinlääkärinkin mukaan kyseinen hammas ei yleensä ole se, joka ensimmäisenä poistetaan. 

Haiku sai eläinlääkärin luona tämänpäivän lääkkeet ja huomenna alkaa kotihoito.

Kotimatka sujui paljon tulomatkaa hiljaisemmin. Puhelinkuva.

Lääkkeiden vaikutus alkoi näkyä kotiintultuamme, mutta Haiku ei siltikään syönyt koko lautasellista loppuun. Lääkkeiden annosta oli tässä vaiheessa n. 3 tuntia.

Oli tosi huojentunut olo kotiintullessa kun tytön kivut on nyt (toivottavasti) saatu kuriin. Pikaisia paranemisia mussu ♥

PS. Kerroin luottolääkärillemme Noran virtsatulehdusoireilusta ja hän sanoi, että talven kylmyys lisää sellaista oireilua melkein epidemiamaisesti kun kissat tykkäävät istuskella ikkunalaudoilla ja muissa kylmissä paikoissa. Kylmyyttä olin itsekin miettinyt alunperin, meidän parvekkeenovi vetää ja kylmän tuntee jopa metrin päässä seisoessa.