Oi riehupuu

On suuren päätöksen aika. Heinäkuussa mittani täyttyi jatkuvasti hajoavien pahvikiipeilypuiden osalta ja vannoin seuraavan puun olevan kestävämpää täyttä puuta. Aloinkin heti katselemaan valikoimia. Harmikseni olen tykästynyt pahvipuiden ulkonäköön todella paljon eikä täyspuisista löytynyt niin esteettiseltä kuin käytännölliseltäkään osalta täydellistä puuta nykyisen tilalle.

"Minne se meni?"

"Siellä!"

Tässä kuukausien aikana olen miettinyt eri näkökulmia miten voisin toimia. Olin ensin ajatellut hävittää nykyisen rikkoontuneen puun kokonaan, mutta tajusin, ettei siinä olisi mitään järkeä kun se soveltuu kuitenkin vielä leikkeihin. Kun siitä kysymyksestä oltiin päästy, piti miettiä otanko uuden puun nykyisen kaveriksi tähän huoneeseen vai siirränkö tuon parvekkeelle pois uuden tieltä. Molemmissa oli omat ongelmansa: ajattelin huoneen menevän liian ahtaaksi kahden korkean puun kanssa ja jos siirtäisin Noran rakastaman riehupuun parvekkeelle, niin kisut eivät pääsisi leikkimään siinä kuin vain vähän aikaa vuodessa. Lisäksi puu pitäisi laittaa ikkunan eteen kun meidän ikkunat ovat koko seinän pituiset. Tietokonehuonetta lukuunottamatta asuntoon ei mahdu sisälle enää isoa puuta.

"Kato mami, ilman päätä!"

Näätäeläin saalistaa

Koska sopivaa ratkaisua ei tuntunut löytyvän, aloin jo miettimään pystynkö ylipäätään ostamaan meille uutta puuta, sillä jos hävittäisinkin nykyisen puun tai edes siirtäisin sen parvekkeelle, olisi todella kurjaa, jos useamman satasen maksava uusi puu ei olisikaan niin mieluinen kissoille, etenkin Noralle, joka on niin tykästynyt tolppatansseilemaan ja muutenkin riehumaan nykyisessä puussa.

"Vähän täältä tolpan takaa huitelen"

"Ja toiselta puolen"

"Nyt se ei tiiä kummasta se isku tulee"

Aloin jo kovasti kallistumaan siihen, että jätettäisiin puukokoonpano entiselleen. Harmi, jos kisut eivät pääsisi oikein nukkumaan kiipeilypuussa tässä huoneessa, muttei se onneksi kisuja liikoja haittaisi. Ne löytävät kyllä muita paikkoja nukuttavaksi. Raku viihtyy puun jäljellejääneellä huteralla makuupaikalla, mutta Nora joutuu vaihtamaan huonetta, jos haluaa nukkua puussa.

Välillä kuitenkin mietin sopivaa kohtaa ja järjestelyä, miten saisin mahdutettua 2 puuta tähän huoneeseen ilman, että tulisi liian ahdasta, mutta aina päädyin samaan lopputulokseen: ei toimisi.

"Hyökkäykseen!"

"Mihin se taas katosi?"

"Saalistajaa ei noin vain karisteta!"

"Täältä tullaan!"

"Sainpas!"

"Aaaaaaa"

"Aaaaa"

"Luuletko olevasi hyvässäkin piilossa?"

"Banzai!"

"Hups"

Alien-takatassu... :D

"Tunnen sisäisen jellonani heräävän..."

"RAAAR!"

Jätin ajatuksen muhimaan, mutta enemmän ja enemmän alkoi tuntua siltä, että puu jää hankkimatta.

Nyt kun joulu on lähestymässä ja olisi jo aika alkaa katselemaan kisuille joululahjoja, oli päätöksenteon aika. Noran märkäruokavarasto alkaa olla jo lopuillaan ja pian on asiaa Zooplussaan. Jos en ottaisi puuta, Zooplussasta voisi löytyä kivoja lahjoja. Mutta yhtäkkiä puun ostamattajättäminen ei tuntunutkaan enää hyvältä ja aloin taas selaamaan tarjontaa. Tein myös päätöksen, että tuli ahdasta tai ei, riehupuu saa jäädä nykyiselle paikalleen (näin on helpointa, ei tarvitse stressata uuden puun soveltuvuutta leikkeihin) ja täyspuinen puu tulisi lähinnä vain unipuuksi, vaikka ihan varmasti siinä myös riehuttaisiinkin tavalla tai toisella. Tämä päätös helpotti kovasti sopivan puun etsintää ja aika pian löytyikin 4 potentiaalista vaihtoehtoa siihen tarkoitukseen. Päätin puulle sopivan kohdan huoneesta ja testasin meidän nykyistä puuta miten se siihen sopii. Ei näyttänyt eikä tuntunutkaan liian ahtaalta ja selvisi myös millainen pohja-ala tulevassa puussa olisi hyvä olla. Tämän avulla yksi puista karsiutui pois ja toinenkin jäi pois lyhyehkön harkinnan jälkeen.

Kun puuksi riittääkin unipuu, sopivaa valikoimaa löytyy myös halvemmasta hintaluokasta. Kesällä kun katselin valikoimaa, niin sopivimman oloinen puu maksoi yli 500 € ja tämän hetkisten vaihtoehtojen hinnat ovat alle 400 €. Vaihtoehtoina ovat EMMA-puu ja SONJA-puu. Sonjassa tykkään monista ympyräpedeistä (ainakin Raku ja Nora tykkäisivät) ja puun mukana tulisi myös tynnyri, mitä meillä ei vielä ole ollut. Emmassa taasen houkuttaa petien monipuolisuus. Petejä löytyy varmasti kaikkien makuun: on ympyräpetiä, riippupetiä, perustasoa ja syvää pussia. Lisäksi puussa tulisi kiva piilo leikkeihin, josta eritoten Haiku varmaan pitäisi. Emmassa olisi myös halvempi hinta.

Olen iloinen, että asiat alkavat selkeytyä enkä nyt malta odottaa joulukuuta ja puun tilaamista ja eritoten sitä, mitä kisut tulevat tykkäämään puusta! Matto-ostoksillekin pitää lähteä, sillä meidän nykyinen matto on liian iso jakamaan tilaa kiipeilypuun kanssa.

"Vauhdilla eteenpäin!"

"Huuups"

"Mayday"

"Moi moi!"

"...Ei ku tuus sittenki takasi!"

"Helppo nakki, onnistuu vaikka pää piilossa"

"Vuh?"

"Poseeraustauko"

"Ja jatkuu..."

"Hop!"

"Mami mitä sää sielä alhalla?"

Vinksin vonksin

"Nii oliko puhe jostain uuesta puusta?"

Ja miten se puun paikan testaaminen sujui? Ei ilman apureita.

Nora: "Raku mee pois, mää näin tän puun eka!" Haiku: "Kaverit hei..."

Raku: "Tää on niin jännää!" Haiku: "...." Nora: "Mikä tämä on?"

Liebster award

Sain Liebster award -haasteen Kollinkoukkuja-blogin Roopelta ja Ilmolta, Sinkkumiehen kissablogin karpaasi77'ltä sekä Iltateellä-blogin Kirsiltä. Kiitos kaikille haasteesta!

Säännöt:

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia

4. Keksi 11 kysymystä haastetuille

Koska meille tuli kolmesta eri suunnasta haaste ja tykkään vastailla kysymyksiin, päätin vastata kaikkiin 33 kysymykseen.

Ensin Roopen ja Ilmon kysymykset:

1. Mitä temppuja kissasi osaa?

- Haiku: istu, koske, tassu, toinen (tassu), femma, kymppi, taputusleikki, vilkuta, huido, kaada, vieritä, kiinni (nappaa tarjotun tavaran suuhunsa), nuole (kättä), ali (menee koukussa olevan jalan ali) ja koppaan

- Raku: femma, toinen (toisella tassulla femma), kymppi, kaada, vieritä, kiinni, koppaan, läpi (kiertää jalan ympäri), jalkojen välistä pujottelu, paukuta (heiluttaa pahvilaatikon kantta), peruuta ja ali

- Nora: istu, femma, hyppää (olkapäälle), maahan, kieri, yli (hyppää käden yli) ja ryömi

2. Onko kissasi käynyt koskaan näyttelyssä?

- Raku on käynyt kerran virallisessa näyttelyssä ja molemmat curlit ovat käyneet kerran esittelynäyttelyssä. Raku stressaa näyttelytilanteita tosi paljon ja sen kanssa en ole enää menossa näyttelyihin. Noran kanssa olisi tarkoitus kokeilla jossain vaiheessa, vaikka se onkin lemmikkitasoinen.

3. Mikä on kissastasi mieluisin oleskelupaikka?

- Nora rakastaa kiipeilypuiden korkeareunaisia ympyräpetejä, Raku kiipeilypuiden pusseja ja korkeinta ympyräpetiä (kuvassa) ja Haiku taasen viihtyy laatikossa sekä on alkanut oleskelemaan taas paljon keittiön pöydälläkin.

4. Montako ja mitä eläimiä olet omistanut elämäsi aikana?

- Nyt 15-vuotias leopardigekko Täpy on ensimmäinen omistamani lemmikki ja kaikki muutkin ovat yhä ilahduttamassa arkeani, paitsi kääpiöparta-agama Ava, joka menehtyi viime vuoden alussa. Yhteensä omistamiani eläimiä on siis ollut 8: 5 liskoa (3 leopardigekkoa ja 2 kääpiöparta-agamaa) ja 3 kissaa.

Täpy

5. Mikä on kissastasi paras ihmisten ruoka?

- Käytin aikoinaan temppupalkkiona keittokinkkuleikkeleitä ja Haiku ja Raku rakasti niitä. Noran tultua olin jo siirtynyt muihin palkkoihin, joten se ei ole päässyt maistelemaan. Muissa tilanteissa kisut eivät ole saaneet ihmisten ruokia, mitä nyt Haiku koittaa kovasti niitä varastaa jos näkee tilaisuuden. Haikun lemppari olisi varmaan pitsa.

"Jos pitsaa ei saa syödä niin miksi se tuoksuu niin hyvältä?"

6. Herättävätkö kissasi aamulla? Monelta? 

- Eivät herätä, mutta käyvät sängyllä pyörähtämässä kun herätyskello soi.

7. Lemppari lelu juuri nyt

- Itsetehty pyynsulkalelu ja Rakulla on myös ikisuosikkina narut. Nora on innostunut kovasti rullalle kääritystä paperista.

8. Mikä näistä on paras: Pahvilaatikko, paperipussi, ihmisten laukut

- Pahvilaatikko! Paperipusseihin kisut eivät ole juurikaan päässeet tutustumaan.

9. Tykkäätkö vieraista vai oletko ns. yhden ihmisen kissa?

- Vieraat on kivoja etenkin jos niiltä saa herkkuja, mutta muuten vieraista ei erityisemmin innostuta. Isäni on ainut vieras, jota Haiku rakastaa ja isä saakin aina perusteellisen käsipesun meillä vieraillessaan.

10. Jos saisit nyt valita jonkun uuden rotukissan (sellaisesta rodusta, jota et vielä omista) itsellesi, niin minkä rotuisen ottaisit?

- Somali! Kettukissa oli minulla haaveissa jo ennen curleja, mutta curlit rotuna voitti hiljaisuudellaan. Nyt taasen tuntuu, että ei haittaisi jos löytyisi enemmänkin ääntä kun on jo tottunut Haikun kanssa keskusteluihin.

11. Mikä on ihanin asia kissan omistamisessa?

- Ne tuovat niin paljon sisältöä ja iloa elämään.

Karpaasi77'n kysymykset:

1. Kiipeileekö kissasi verhoihin?

- Ei kiipeile, tosin ensimmäisessä asunnossamme kiipeilypuu oli parvekkeen oven ja sen verhojen vieressä ja aika monesti kisut, etenkin Haiku, tykkäsivät syöksyä puuhun verhojen takaa. Välillä verhot sitten lähtivät mukaan.

2. Onnistuuko kynsien leikkaaminen ongelmitta?

- Onnistuu. Haiku murisee välillä, muttei tee mitään.

3. Mikä on omituisin paikka, mistä olet kissasi löytänyt?

- Nyt ei tule mieleen muuta kuin se kerta kun löysin Noran vaatekaapin alimman hyllyn perältä. Nora viihtyy yleensä ylähyllyillä ja pienoinen paniikki ehti jo iskeä kun kissaa ei näkynyt missään. Sitten tajusin tarkistaa alahyllytkin. Nora suosii korkeita nukkumapaikkoja, joten ihmetytti maatasovalinta.

4. Oletko opettanut kissallesi temppuja?

- Olen, lista löytyy ylempää vastauksista. Meillä rakastetaan temppuilua. :)

6. Onko sinulla vaikeuksia saada kissaa kuljetuslaatikkoon?

- On ja ei, koppaan saaminen vaatii oveluutta siten, että kissat piiloutuvat hankaliin paikkoihin jos huomaavat joutuvansa pian koppaan. Mutta sitten kun kissa on siinä kopan edessä, ne menevät sisään varsin kiltisti. Raku laittaa eniten vastaan, mutta sekin on jo luovuttanut isoimpien taisteluiden osalta sen jälkeen kun käytiin piiiiitkä keskustelu muistaakseni vuoden 2013 jouluna.

Koppa käydään kuitenkin tutkimassa, jos se on oudossa paikkaa

7. Katsooko kissasi TV:tä?

- Eivät, eivätkä onneksi tule juuri tiellekään.

8. Montako pahvilaatikkoa kissallasi on piilopaikaksi?

- Tällä hetkellä meidän lattioita koristaa 5 laatikkoa. Näistä kahta käytetään yleiseen oleskeluunkin ja kaikkia mielellään hyödynnetään yhteisleikeissä.

9. Rullaako kissasi vessapaperirullan auki?

- Ei. Haiku on parisen kertaa repinyt talouspaperirullaa, mutta muuten rullat ovat saaneet olla rauhassa.

10. Tykkääkö kissasi olla saunassa?

- Meillä ei ole saunaa, joten en osaa vastata.

11. Pääseekö kissasi ulkoilemaan vapaana?

- Ei pääse, edes valvottuna. Haiku on niin utelias, että lähtisi varmasti valvottunakin omille retkilleen heti eikä kuuntelisi käskyjä enkä halua ottaa riskiä curlienkaan kanssa. Valvomatonta vapaata ulkoilua en hyväksy niin ihmisiin, luontoon kuin itse kissaankin kohdistuvien riskien vuoksi.

Meillä ulkoillaan vain valjaissa, tosin tämä kesä oli hyvin laiskaa sen suhteen ja kisujen ulkoilu rajoittui paria mökkireissua lukuunottamatta parvekkeelle. Eivät valittaneet, sillä meidän parvekkeella on hyvä ilmanvaihto. Mökillä eivät juurikaan viihtyneet ulkona paria lyhyttä hetkeä lukuunottamatta.

Kirsin kysymykset:

1. Mistä lemmikkisi on saanut nimensä?

- Haiku: Halusin jonkun japanilaisen sanan nimeksi. Koitin katsoa sanakirjasta mm. luonnetta kuvaavia sanoja, mutta Haikun näköisiä sanoja merkityksineen ei tullut vastaan. Haiku-nimen bongasin sattumalta wikipedia-artikkelista ja nimi kuulosti sopivalta.

- Ragnar: Minulla on tapana kirjoittaa vihkoon ylös kivan kuuloisia nimiä mitä tulee vastaan elokuvissa, kirjoissa yms ja joita koen voivani ehkä joskus hyödyntää lemmikkien niminä. Ragnarin bongasin Big Brotherista (ja koska inhoan kyseistä sarjaa niin olen saanut kuulla nimen alkuperästä aika paljon kiusoittelua ystäviltäni :D) ja minusta nimi oli juuri sopiva punaväriselle kissalle. 

- Nora: Kuten alunperin Haikunkin kohdalla, halusin nimen, jolla on jokin merkitys. Selasin tunteja ulkomaalaisia vauvanimisivustoja yrittäen löytää nimeä, joka kuvaisi kys. kissaa sekä myös näyttäisi kys. kissalta. Lopulta, lähellä jo syviä epätoivon tunteita, löysin viimein täydellisen nimen: Nora. Nora tarkoittaa valoa ja on lyhenne Eleanorasta. Valo kuvasi täydellisesti energistä ja humoristista pentua, jonka tiesin tuovan valtavasti iloa ja valoa meidän elämään.

2. Mistä sellaisesta haaveilet, jota et ole vielä pystynyt toteuttamaan?

- Neljäs kissa, poikakisu Rakulle painikaveriksi. Oma rivitaloasunto tai omakotitalo, johon saisi rakennettua suuren ja viihtyisän ulkotarhan kisuille. Kaikki haaveet siis liittyy kissoihin, kuinkas muuten. :D

3. Linkitä joku hyvä kappale, mitä olet viime aikoina kuunnellut.

- Viime aikoina olen innostunut kuuntelemaan Nina Sublatin Warrioria erään superhyvän musiikkivideon ansiosta.

4. Palaako lemmikkisi kanssa joskus käämi? Mitä teet siinä tilanteessa, kun hermot menee totaalisesti etkä pysty menemään rauhoittumaan muualle (esim. toiseen huoneeseen)?

- Haikun ja Rakun kanssa palaa, eritoten Haikun. Haikun kun se koittaa varastaa toisten kisujen ruokia (kun ovat jo syöneet, mutta jättäneet syömättä enemmän tai vähemmän) ja Rakulle kun se kiusaa Noraa yrittäen välillä painia sen kanssa väkisin. Raku on kuitenkin sen verran kiltti, että tottelee hyvin ja sen kanssa tilanteet raukeaa yleensä helposti, joten suurimmat suuttumiset tulee Haikun kanssa. Jos ruokia ei heti syystä tai toisesta korjata pois, Haikua saa vahtia rävähtämättä, jottei se mene apajille. Se tottelee kun sitä kieltää, mutta aina kielto kiellolta siirtyy lähemmäs lautasta ja jos käännän katseen pois, se kipittää pikapikaa varkaisiin. Jos varkaus ehtii tapahtua ja joudun vähän aikaa rauhoittumaan ennen jäljelle jääneiden ruokien korjausta pois, seison paikallani ja katselen seiniä, kunnes rauhoitun.

"Rakas päiväkirja, en saanut syödä toisten ruokia omani lisäksi. Näännyn nälkään ihan just nyt."

5. Mitä tykkäät lukea muiden lemmikkieläinblogeista (esim treeneistä, arjesta, katseletko valokuvia)?

- Arki, treeni, ruokinta, hoito, näyttelyt.... kaikki kiinnostaa suunnattomasti (kissoista)! :) Ihan arkiset asiat kuvineen kiinnostaa erityisen paljon, on kivaa lukea minkälaista arkea muilla kisuilla on.

6. Minne matkustaisit juuri nyt, jos sinulla olisi siihen mahdollisuus?

- Ystävien luo eri puolelle Suomea. Niin pohjoisempaan kuin etelämpäänkin. Ihan nolottaa kun en ole vieläkään käynyt edes 100 km päässä asuvan ystäväni luona, joka on asunut jo ainakin pari vuotta "uudessa" asunnossaan. Aina kun sinne suuntaan on tullut mentyä on ollut joko eläinlääkärireissu tai muuten sen verran kiireinen, etten ole ehtinyt näkemään/käymään.

7. Muistuttaako lemmikkisi jotakin tunnettua hahmoa (kirja, tv-sarja, leffa…)?

- Hmm täytyy sanoa, ettei tule ketään mieleen. Rakusta tulee aina mieleen Vikings-sarjan päähenkilö Ragnar, mutta niillä on täysin päinvastaiset luonteet.

Ragnar ja Ragnar

8. Onko sinulla muita harrastuksia kuin lemmikit ja jos on niin mitä?

- Videopelien pelaaminen. Muuten elämä pyörii kissojen ympärillä.

9. Tulet väsyneenä töistä/koulusta kotiin ja sinun on tehtävä ruokaa, mitä alat vääntämään?

- Jos jääkaapissa ei ole valmista ruokaa, teen joko leipää tai kotiintulomatkalla käyn hakemassa kaupasta Saarioisten pikkupitsan. Olen muutenkin laiska tekemään ruokaa, väsyneenä sitäkin laiskempi.

10. Mikä on mielipiteesi Suomen susitilanteeseen?

- Ihan huippujuttu, että kanta on kasvamassa! Nyt määrä alkaa kuulostaa hyvältä.

11. Nautitko metsästä, ja mikä on upein kokemus minkä olet siellä/luonnossa kohdannut?

- Rakastan kulkea metsässä, vaikka sitä tuleekin tehtyä todella harvoin kun yksin ei huvita oikein liikuskella. Mitään erikoisia tai upeita tilanteita ei tule mieleen. Toivon, että vielä joskus tapaisin kyyn.

Haikun kanssa metsätielenkillä 2013. Tänä vuonna Haiku ei halunnut lähteä mökin pihaa pidemmälle.

Lähes kaikki ovatkin tainneet jo haasteen saada, mutta heittelen tähän niitä jotka eivät ole ainakaan vielä vastanneet ja jos olette saaneet jo haasteen niin tarttukaa tähänkin halutessanne:

Harmitonta ja Huoletonta elämää

Viiruvarpaat

Itämaisen laulu

Nethel-Estel

Marraskuun Muruset

Päivän Siru

Just Kittying

Simba-kissa, Nala ja Tiiti

Kuin kissa kermakupilla

Purrmurr

Naukulan kerho

Kysymykset:

1. Onko kissoillasi vesiautomaattia ja jos on, käyttävätkö ne sitä usein?

2. Millä tavoin kissasi pyytävät huomiota?

3. Onko joku kissoistasi ns. pomon roolissa? Kuka ja miten se ilmenee?

4. Jos kissasi olisivat jälkiruokia, mitä ne olisivat?

5. Ovatko kissasi helppoja leikitettäviä?

6. Tunnistavatko kissasi arkisia sanoja, mitä? 

7. Mikä on kissojesi lempiherkku?

8. Ovatko kissasi jokapaikanhöyliä vai saatko touhuta rauhassa?

9. Tykkäävätkö kissasi käyttää ääntään?

10. Tykkäävätkö kissasi nukkua sängyssä? Ihmisen kanssa vai ilman vai sekä että?

11. Mikä on viimeisin asia mitä kissasi ovat tehneet mikä on saanut sinut nauramaan?

Herkkukaapin sisältö

Noran lukuisten allergiakohteiden vuoksi meillä ollaan syöty vain kalaherkkuja, mitkä käyvät kaikille kolmelle kisulle. Tämä on minusta helpointa, sillä temppuillessa ja eritoten nameja heitellessä on kätevää kun purkkeja ei tarvi vaihdella kissakohtaisesti eikä jännittää meneekö herkku vahingossa väärään suuhun.

Meillä toimi pitkän aikaa vakisuperherkkuna Bilanxin pakastekuivattu turska, jonka saatavuus yhtäkkiä loppui keväällä ainakin meidän alueelta. Harmiksemme näytti ja näyttää yhä siltä, että turskaherkkujen tuotanto on lopetettu kokonaan, sillä niitä ei vieläkään näy kaupoissa eikä netissäkään. Bilanxin krilliherkkuja sen sijaan on, mutta niiden maistuvuus ei ole yhtä hyvä.

Keväällä ehkäpä juuri tuotannon loppumisesta johtuen eräässä verkkokaupassa oli suuri ale, jossa normaalihinnaltaan 5 € turskapurkin saikin vain euron hintaan. Äitini tilasi purkkeja ison kasan, josta mekin saimme osamme ja niillä pärjäsimme viime kuun alkuun asti. Purkkien parasta ennen -päiväys oli marraskuulle, mutta jo lokakuun alussa sisältö haisi heti ensiavaamisella härskiintyneelle, joten heitin 3 purkkia roskiin.

Siitä alkoikin sitten pohtiminen mistä saada yhtä hyvää, sopivia ja sopivan kokoisia treeninameja. Yhtenä vaihtoehtona oli Planet Petin pakastekuivattu kala -herkut, joita meillä on joskus syötykin hyvällä maistuvuudella ja sopivuudella. Planet Petiä ei kuitenkaan saa meidän paikkakunnalta, joten kävin ennen nettivalikoimiin syventymistä tarkistamassa mahtaisiko Mustista ja Mirristä löytyä jotain sopivaa.

Vähän kuten muistelinkin ja aavistelinkin, M&M'ssä ei ollut sopivaa herkkua. Thriven pakastekuivattu kala on liian isoa palkkioksi ja tavallinen kuivattu tonnikala ei ole ainakaan Noran mielestä maistuva. Koska kalaherkkuja ei ollut sopivina, päätin katsella vielä löytyykö esim. jänistä. Ja ihme kyllä sitä löytyi pakastekuivatun maksan muodossa! Noralta olen testannut kanin vain märkäruokana, jossa oli mukana kasviksia, joten täyttä varmuutta sopivuudesta ei ollut (kanimärkäruuasta tuli oireita), kuten ei myöskään Rakun osalta.

Annoin ensimmäiset maistiaiset jo heti samana päivänä. Maksan huonona puolena on, että pakastekuivatussa A-vitamiinimäärä on vielä entisellään (peruskuivatussa voi laskea jopa 50 %), joten sitä ei voisi syöttää runsain määrin jatkuvasti. Minun oli siis joka tapauksessa suunnattava katse verkkotarjonnan puoleen, mutta jäniksenmaksa toimi hyvänä sijaisena. Me taidettiin mennä viikko ilman herkkuja turskan loppumisen jälkeen ja oli turhauttavaa silloin kun halutti temppuilla kisujen kanssa, mutta sopivien herkkujen puuttumisen vuoksi ei pystytty.

Kissat rakastuivat jäniksenmaksaan, mutta lopetin sen antamisen muutaman päivän päästä aloituksesta. Nora ei alkanut rapsuttelemaan korviaan useammin, mutta silloin kun se rapsutti, se tunki jalkaansa syvemmälle korvaan mitä aiemmin. Rakullakin töhnäsi ensin toinen korva ja sitten toinen eri päivinä, joten lopetin jäniksen annon siltäkin. Onneksi olin tässä vaiheessa tehnyt jo kalaherkkutilauksen.

Kalaherkut tulivat, mutta ne eivät olleet täysin niitä mitä olin tilannut. Tuote oli sinänsä oikea, mutta sain päiväystuotteita, vaikka olin tilannut normaalihintaisia tuotteita, missä ei ollut päiväyshuomiomerkintää. Olin tilannut 7 pussia herkkuja, jotta ne kestäisivät pitkään enkä millään ehtisi syöttää päiväysherkkuja pois ajoissa. Otin yhteyttä asiakaspalveluun ja sain pitää herkut hyvityksenä ja he lähettivät oikeat tuotteet matkaan. Osan herkuista (ja mukanatulleet pari pientä kaupanpäällismaistiaisraksupussia) lahjoitin eläinsuojeluun.

Kalaherkut olivat maistuvia, mutta Rakun korvien töhnintä ei lakannut ja korvat myös haisivat. Olin toki ajatellut syöttää ensin päiväysherkut pois ennen tuoreempiin siirtymistä, mutta ajattelin kokeilla onko kutinan syy vanhahtavissa herkuissa. Heti kun oikeat tuotteet tulivat, siirryimme niihin.

Päiväysherkut vs tuoreemmat herkut

Ensin siirtyminen tuoreempiin näytti toimivan, mutta töhnintä ja haju tulivat pian takaisin. Päätin testata onko vika ylipäätään noissa herkuissa ja kävin ostamassa Coucoun pakastekuivattua kanaa (Raku olisi pystynyt syömään meiltä jo ennestään löytyviä katkarapuherkkuja, mutta ne eivät toimineet ruokahalun herättäjänä sydänaterian päällä). Yrityksistä huolimatta meillä siis ajauduttiin kahden eri herkun käyttöön. Kanaherkku näyttää kuitenkin toimivan, sillä töhnintä ja haju ovat pysyneet kurissa. Nora syö nyt treeninameina Planet Petin kalaherkkuja ja Raku Coucoun kanaherkkuja. Haiku on toistaiseksi syönyt samaa kuin Nora. Pakastekuivatun jäniksenmaksan Haiku syö pois pääasiassa kynsienleikkuupalkkioina.

Planet Petin tuoreemmat herkut ovat kooltaan isoja, mutta ne on helppo halkaista sopivimmiksi paloiksi.

Herkkukaapin sisältö (miinus Coucoun kana)

Mitä itse otsikkoon tulee ja tarina tiivistetysti, meillä on täten kertynyt kaapiin iso kasa herkkuja. Naurattaa niihin liittyvät ruokintasäännöt, mitä voisi myös kuvailla kissanhoitajan painajaisena:

• 9 pussia Planet Petin pakastekuivattua kalaa, mitä vain Haiku ja Nora saavat syödä
• 1 purkki Thriven pakastekuivattua katkarapua, mitä vain Haiku ja Raku saavat syödä
• 1 pussi poronliharouhetikkuja, mitä oikeastaan teoriassa kaikki saavat syödä, mutta tikut sotkee eikä täten ole hyviä treeniherkkuja. Annan näitä vain Noralle.
• 1 pussi Trick & Treat pakastekuivattua jäniksenmaksaa, mitä vain Haiku saa syödä
• 1 pussi Coucou! pakastekuivattua kanaa, mitä vain Haiku ja Raku saavat syödä

Eiköhän näillä hetki pärjätä. :D

Raku haistoi pääpotin Nose Work -treeneissä

Sydämellinen Halloween

Lauantaina kävin hakemassa ensimmäisen Vauhti-Raksu -tilaukseni. Vauhti-Raksu on kiertävä raakaruoka-auto, ainut joka käy meidän suunnalla täällä pohjoisessa ja näemmä kulkee myös pyhinä. Olin himoinnut jo vuosia Vauhti-Raksussa myytäviä tipuja, mutten ollut saanut aikaiseksi tilata, sillä en kehtaa tilata pelkkiä tipuja ja isomman ruokamäärän kotiinkuljettamiseksi tarvitsen auton. Kyytejä ei viitsi olla jatkuvasti kyselemässä.

Sain tässä vasta tietää, että Vauhti-Raksussa myydään broilerinsydämiä 3,90 €/kg hintaan. Tähän asti olen käyttänyt Mustissa ja Mirrissä myytäviä Maukas-sarjan broilerinsydämiä, jotka ovat 7 €/kg. Selvisi myös, että Maukkaan sydämet on ylipäätään keskivertoa kalliimpaa hintaluokkaa, Helsingissä jopa ihmislaatuiset broilerinsydämet ovat halvempia. Sydämet on meillä niin isossa osassa ruokavaliota, että Vauhti-Raksun sydämiä ostamalla tekisi selvää säästöä. Tilauksen tekeminen tuntui houkuttelevammalta kuin koskaan.

Vauhti-Raksun broilerinsydämissä oli kuitenkin semmoinen juju, että 3,90 €/kg sydämet tulivat vain 10 kg pakkauksissa. Epäilin, ettei moinen määrä mahdu meidän pakastimeen ja sain onneksi luvan tuoda osan äitini pakastimeen tarvittaessa. Sitä pitää hyväksikäyttää muutenkin sitten kun poroauto tulee taas käymään täälläpäin ja pitää ostaa Noralle vähintään puolen vuoden lihat kerralla. 

Sitten kun myös kyytiasiat oli selvitettynä, oli tilaamisen vuoro. Tilasin broilerinsydänlaatikon lisäksi 10 tipua. Ne kaikki ovat Haikulle, sillä Raku ei välitä ja Nora ei pysty syömään. Lisäksi otin 10 hopper (n. 10-15 g) -kokoista hiirtä, josta on kaikille, mutta todennäköisesti vain tytöt haluavat syödä niitä.

Perjantaina otin viimein projektiksi paloitella kisuille viime jouluksi ostamani ankan, jotta saisin pakastimeen lisää tilaa. Ennen joulua en tainnut ehtiä paloitella sitä ja sitten se on vain jäänyt. Nyt sattui onneksi tulemaan hyvä motivaattori ja ankka pääsi viimein tarjoilukuntoon.

"Jos maistaisin vain yhden..." Haiku ehtikin napata yhden palan. :D

Nora ja Raku ovat ankalle allergisia, joten Haiku saa syödä ankan yksin. Haiku olisi aika onnellinen jos tietäisi, että se saa itselleen sekä ankan että tiput.

Vauhti-Raksun sydämet oli tosi positiivinen yllätys! Olin kuvitellut niiden olevan erilaisia ja pakkauksenkin isommaksi. Sydämet tuli tiiviissä ja helposti kannettavassa pakkauksessa ja paketin avatessa tiesin heti, ettei pussittamisurakasta tule niin pitkäkestoista mitä olin pelännyt ja että nyt tosissaan sanotaan hyvästit Maukkaan sydämille. Sydämet oli kauniisti pakattuna ja näyttivät kerrassaan herkullisilta.

Pulleiden sydänten vieressä tipu- ja hiiripussit

Vaikkei urakka ollut niin iso kuin olin ajatellut, meni siihen kuitenkin koko päivä. Pussitin lihat sitä mukaa kun ne olivat sulaneet sopivan kohmeisiksi. Seuraavan kerran urakka onkin sitten vasta joskus maaliskuun tienoilla. Kaikki sydämet mahtuivat pakkaseen.

Kisut saivat jo samana iltana ensimmäiset ateriansa. Haiku tipua ja Raku sydäntä. Haiku ihastui tipuun ikihyviksi, ruokailu kesti kauan kun Haikun piti murista ja sähistä jos joku vähänkin liikahti ja murisi myös vähän varman päällekin.

"Jos teen näin niin tuleeko ruoka nopeemmin?"

"Siellä on jotain hyvää!"

*murinaa sähinää*

Rakulla on ollut yhä nirsoilua sydänten osalta eikä sydänten päälle murskattu herkkukaan toimi enää, sillä Raku vain nuolee herkun pois. Kokeilin paloitella sydämiä, muttei sekään tunnu auttavan kuten ei myöskään herkkujen kunnompi sekoitus ruokaan. Todennäköisesti broilerin paistisuikaleen taika on jo hiipunut, sillä alunperinkään en halunnut nostaa ruokamäärää juuri tällaisen nirsoilun vuoksi, mutta paistisuikaleella ei näyttänyt olevan sitä vaikutusta. Uskoisin, että nirsoilu kitkeentyisi ruokamäärän vähentämisellä, mutten oikein haluaisi sitä tehdä, sillä Raku on nyt oikein hyvässä massassa, vaikka vieläkin nostovaraa olisi. Kokeiltavana kikkana on vielä sydänten tarjoiluajan vaihto aamupalaksi. Jos se ei toimi (epäilen vahvasti), Raku siirtyy takaisin pienempään ruokamäärään (130 g/pv).

Sydämiä

Paloiteltuna Hänen Korkeudelleen. Maistui tuon aterian verran.