Joulupuu

Joulukoristeiden osalta olen ottanut opiksi tämän parin vuoden aikana. Silloin kun Haiku oli ainoana, se puri ikkunaan kiinnitettävän joulutähden johdon poikki viidessä minuutissa asennuksesta. Minijoulukuusikaan ei saanut olla rauhassa, se kaadettiin heti tilaisuuden tullen ja koristeet varastettiin. Tästä syystä meillä ei olekaan ollut kuusta kahteen vuoteen. Viime vuonna se oli muutaman tunnin pikkujoulujen aikaan, mutta esim. jouluaattona en sitä pitänyt.

Tänä vuonna ajattelin yrittää uudestaan. Hieman joulukoristeita ja vähintään jokin kynttelikkö kun sitäkään en ole uskaltanut hankkia joulutähtiepisodin jälkeen. Johtoja ei ole kyllä jyrsitty enää sen jälkeen kun taloudessa on ollut vähintään 2 kissaa, mutta mitäpä sitä riskejä ottamaan. Ajattelin tälle vuodelle hankkia johtosuojan ja ostaa jotain jouluista valoa tänne. Kaupasta löysinkin meille upean kuusen! Tämän kissat toivonmukaan jättävät rauhaan. Väriä vaihtava led-kuusi! Ohut johto, mutta kolmen päivän aikana ei ole vielä herättänyt kiinnostusta. Johtosuojaa en sitten löytänyt ja en taida sitä tällä menolla hankkiakaan. Kuusen otan irti seinästä silloin kun en pysty tilannetta valvomaan eli yöksi ja poissaolojen ajaksi.

Ostin myös tonttulakin ja nauhakoristeen. Nauhakoristeelle en harmikseni löytänytkään kissanpitävää paikkaa, joten se sai lyhytaikaisen roolin olla osa joulukuusilavastusta kuvien ajan. Sitten sen matka päätyikin kaappiin. Ehkä joku vuosi sille keksitään käyttöä.

Joulutonttukin on saanut olla jo useamman päivän rauhassa ikkunalaudalla. :) Alkuun se tiputettiin kahdesti, mutta ilmeisesti siihen mielenkiinto loppui. 

Barfaajan ruokavarasto

Raakaruokinta tuo lisää tilaa kaappeihin, mutta sen sijaan valtaa pakastimen. Ja jääkaapin ennen lihojen käsittelyä ja pakastusta. 

Jääkaappi

Pakasteruuat sulamassa jääkaapissa muutaman tunnin ennen pilkontaa

Ruokahyllyjä

Kissojen ruuille olen omistanut alemman kuvan alemman hyllyn. Siinä säilytän syömättä jääneitä (kuvassa broilerinsiivenpuolikas) ja yön yli sulamaan otettuja ruokia. Pakastusta odottavat lihat sen sijaan seikkailevat ympäri jääkaappia siellä missä tilaa sattuu olemaan, yleensä ylähyllyllä. Siellä myös majailee kissojen kananmunat.

Ruokia ja leikkuualusta

Keltaiset lappuset ilahduttaa aina mieltä!

Lihatiskiltä ostettua broilerinrintaa

Valmiina pilkontaan

Ostan lihat marketeista ja luut ja sisäelimet broilerinmaksaa lukuunottamatta eläinkaupasta. En normaalisti käytä luisia jauhelihoja, mutta Rakun nirsoilun vuoksi olen joutunut taipumaan ja poika saa jauhettua broilerinsiipeä tai luista broilerinjauhelihaa niinä päivinä kun Haiku ja Nora saa kanankaulaa.

Kissojen ruuille on oma leikkuualustansa, mutta veitset on kissojen ja ihmisten ruuille yhteiset.

Ruokia harvoin tarvitsee pussittaa yksin. Yleensä seuranani on 2 laadunvalvojaa, joista toinen kehrää suureen ääneen ja odottaa maistiaisia, joita yleensä myös saavat (ei-pakasteruokien kohdalla) ja toinen katselee enemmän tyynesti vieressä, yleensä molemmat maaten/istuen avattujen pakastepussien päällä. Haikun mielestä on kiva leikki kun vedän pussin sen alta, Raku ei edes tajua olevansa tiellä. Joskus Raku kyllästyy ja lähtee pois, mutta Haiku on aina loppuun asti enemmän tai vähemmän lähellä.

Väsynyt laadunvalvoja

Pakastin

Pakastimessani on 3 lokeroa, joista 2 on pyhitetty lähes kokonaan kissojen ruuille. Lähes, koska oma lokeroni on niin pieni, että välillä pitää laittaa tavaraa kissojen lokeroihin, jos mahtuu. Ylimmässä lokerossa on lihat ja sisäelimet, toisessa luut.

Lihat ja sisäelimet

Luut

Barfaajan yksi muistilistaan kuuluva asia: tarkista että on oikeankokoisia pusseja kaapissa ennen kuin ostat monta kiloa ruokaa. Pakkaan yleensä kaikki muut paitsi kokonaiset broilerinsiivet 1 L-pakastepusseihin. Tällä kertaa ne olikin päässeet loppumaan ja kaapissa oli vain 3 L-pusseja. Kauppaan en jaksanut enää lähteä, joten....

Luulokerosta tilaa vie n. 2,5 kg kokonainen ankka, joka odottaa pilkontaa. Näkyy hieman tuossa tuo tummanruskea kohouma.

Kaappi

Pientä kaapinvaltausta nähtävissä kuitenkin lisäravinteiden muodossa. Säilytän näitä kissojen lääkehyllyllä, joten eivät vie tilaa sen kummemmin. 

Lisäravinteet

Eläinlääkärissä kolme plus yksi

Tänään oli se aika vuodesta kun käytiin uusimassa rokotteet. Rakulla on vasta helmikuussa oma rokotus, mutta otin sen mukaan hampaidentarkistusta varten, sillä kun on vähän kellertäneet takahampaat, joten halusin varmistaa ettei kyseessä ole hammaskiveä. Ientulehdukset kun on tosi yleinen yli 3-vuotiaiden kissojen vaiva, joten haluan varmistua ettei kissoillani ehdi siihen asti tilanne. Raakaruoka on omiaan pitämään hampaat puhtaana ja Haiku ja Nora eivät edes kurkistusta kaipaa hohtavien hampaidensa ansiosta. Raku taasen on huonompi pureskelemaan ruokaansa, joten hampaat ei puhdistu yhtä tehokkaasti ja täten plakkia on päässyt kertymään.

Olisin vienyt Haikun ja Norankin vasta silloin helmikuussa yhtä aikaa Rakun kanssa, vaikka niillä on menneet rokotukset umpeen lokakuun puolella. Halvemmaksi ja helpommaksi tulee viedä kisut yhtä aikaa. Äitini kuitenkin halusi viedä oman kissansa Tuiskun rokotuksiin tässä kuussa, joten päätin mennä mukaan kun kerta kyytikin varmistuisi kun samaa matkaa mentäisiin, kiitos äidin avomiehen, joka meitä suostui käyttämään.

Matka meni oikein hyvin, omat kissani kopeissaan takapenkillä kanssani ja Tuisku oli etupenkillä valjaissa äitini sylissä. Kukaan kissoista ei välittänyt vieraan kissan läsnäolosta. Tuisku välillä kuikuili uteliaana takapenkin koppia (Haikuun suora näköyhteys) ja Haiku kuikuili takaisin ilman sähinöitä. Välillä kuului matkaprotestointia, mutta varsinaiselta konsertilta pääosin vältyttiin. Raku haki kovasti turvaa koppakaveristaan Norasta, Nora on aina rauhallinen matkustaja, joten on tehnyt hyvää pitää ne samassa. Tälläkin matkalla Raku naukui vain muutaman kerran, muuten keskittyi Noran pesuun ja ritilän läpi kuikuiluun.

Tuisku

Eläinlääkärissä Tuisku oli ensin, sitten Haiku, Nora ja Raku. Haikua pelotti kovasti, sähisi eläinlääkärille rokotteiden laiton aikaan ja oli oikein mytyssä kopassaan. Eläinlääkäri antoi Haikun olla omalla paikallaan kopassa, katon poistamalla rokottaminen onnistui ilman kissan siirtämistä. 

Pelottaaaa

Jälkitunnelmat

Nora taasen oli oikein uteliaana, olisi halunnut tutkiskella paikkoja. Tuskin edes huomasi rokotepistosta. Kun vaihtoivat Rakun kanssa paikkaa, jouduin ottamaan kopan katon pois, jotta saan Rakun ulos (Noran vuoro oli siis ensin). Noraa piti pidätellä, ettei tule ulos kopasta sillä välin kun laitan katon ja ritilän takaisin. :D Reipas tyttö!

Iiih, jännittää!

"Raukkaparka", ajattelee Raku

Rakun suhteen tulokset olivat onneksi positiivisia eli ei hammaskiveä. :) Hieman töhnää, ell rapsutti ne pois.

Kurkistus

Kaaputus

Nora ihana oli ystävänsä tukena koko matkan autokyyditä lähtien <3

Sitten olikin nokka kohti kotia!

Se tunne kun koti lähestyy <3

Ps. Me ihanat asiakkaat jotka kuvailimme eläinlääkärissä. :D Alkuun minun oli tarkoitus ottaa vain automatkasta kuvia, mutta kun äiti tarjoutui kuvailemaan asemalla eikä ell pistänyt sitä pahakseen, päätin julkaista niitäkin kuvia täällä.

Puuroa kissalle

Ihmisten viljapuurot eivät ole kissalle sopivia kuin korkeintaan satunnaisena pienenä, ei teelusikallista isompana, annoksena kuidunlähteenä. Tässä kuitenkin lihansyöjälle erinomainen "puuro", jota voi antaa paljon ja usein! :) Meidän tämänpäiväinen iltapala: kananmunankeltuainen, kalkkunan jauhelihaa ja broilerinmaksaa.

Kissan leikittämisen helppous

Puhdistin eilen illalla kostealla talouspaperilla lattiaa kissojen iltapalan jäljiltä. Mietiskelin samalla omiani, kunnes Raku tuli pyörimään ympärille ja koitti pyydystää lattialla liikkuvaa paperimyttyä. Pysähdyin ja istuuduin paikoilleni. Pidin paperinpalaa edessäni, hieman Rakun päätä korkeammalla. Raku katseli myttyä hetken, kallisti päätään, kosketti vienosti sitä tassullaan ja alkoi kehrätä. Leikitin Rakua sillä pitkän aikaa, Raku koko ajan kehräten. Pian Haikukin tuli paikalle ja asettui tarkkailemaan meitä viereisellä pöydällä maaten. Leikitin Haikuakin ja silmät sekä tassut niin pehmeinä ja lempeinä se koitti kaapata myttyä aina kun se tuli lähelle.

Siinä itsekseni ajattelin miten helppoa kissaa onkaan viihdyttää. Ja ihmettelin miten jotkut sanovat, etteivät osaa leikkiä kissan kanssa. Jos pelkkä liikkuva kostea talouspaperimytty saa kissan innoissaan sillä leikkimään, ei leikittämisen pitäisi olla kovin vaikeaa. Mutta toisaalta, onhan kissalla ja koiralla erilaiset leikkimieltymykset, joten ei ihmekään etteivät kaikki osaa leikkiä molempien (tai kummankaan) kanssa. Siinä missä koirat pitävät enemmän veto- ja noutoleikeistä, kissat innostuvat pienistä, varsinkin nykivistä, hiiren kulkua muistuttavista liikkeistä. Saalistusleikeistä. 

Saaliiksi kelpaa lähes mikä tahansa, kunhan se vain liikkuu. Meillä suosikkeja on ohuet kohteet, kuten narunpätkät ja isompia/paksumpiakin jahdataan, kunhan ne liikkuvat oikein. Nora innostuu millaisesta vauhdista tahansa, mutta Haiku ja Raku ovat enemmän vaanijoita (varsinkin Haiku), jotka tykkäävät kun jahdattava liikkuu hitaasti ja nytkähdellen (eteenpäin, stop, eteenpäin, stop…) ja tykkäävät asettaa itselleen haasteita eli saaliin perään lähdetään sitten kun se on ”katoamassa nurkan taakse” eli kiinnisaaminen ei ole enää itsestäänselvyys. Toki myös vauhdikkaammin leikitään, kunhan lelusta ja leikkipaikasta sovitaan. Varsinkin sulkalelut houkuttavat sekä pienet lentävät kohteet, kuten Cat dancer. Kesäisin suursuosikki on heinänkorret. Yleensäkin halvat lelut ovat mieleen, kuten vanhat kengännauhat, kuminauhat, langat, rytistetty paperinpala jne. Ei kovin vaikeaa löytää mieluista lelua, jolla leikkii kenen kanssa ja miten tahansa. :)

Haiku asettaa itselleen haasteita

"Heitä jo!"

Nuuh nuuh

Haikun ja Rakun välit kuntoon osa 5

Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4

Viimeinen osa!

Vieläkään ei olla täysin unelmatilanteessa, mutta välit on jo sen verran hyvät, että jos tässä pysyy niin sekin riittää. Kuukauden ajan Hai ja Raku ovat leikiskelleet suhteellisen aktiivisesti, parisen viikkoa painivat n. kerran päivässä, tällä viikolla jostain syystä lähti vähenemään. Leikit alkavat rauhallisesti ja päättyvät siihen että Haiku protestoi. Raku kuitenkin uskoo kun Haiku haluaa lopettaa. 

Hai on pari kertaa pessyt Rakua minun nähden. Hippaakin ovat leikkineet painin ohella (Haiku hippana), mutta yhä välillä sähinää. Varsinkin jos Raku hyppää Avan terraarion päälle ja Haiku on siellä nukkumassa. Ainoastaan kerran Haiku yritti häätää Rakua kun poika olisi halunnut jäädä viereen makaamaan. Muuten sähinästä huolimatta on antanut jäädä ja alla oleva kuva onkin ensimmäisen pesutilanne kuukausiin. :)

22.10.

Kuulumisia ja kuvia

Yleiskuulumisia, jotta saan tekosyyn kuvien laitolle. :)

Kissujen rutiineihin on tullut viimeisen kuukauden aikana pieniä muutoksia kun olen käynyt pari kertaa viikossa työnhakuklubiin osallistumassa. Tunnit kestää viitisen tuntia/kerta. Olen siis ollut jo kohta vuoden työttömänä ja kisut tottuneet siihen, että olen lähes koko ajan kotona, harvemmin olen yli kahta tuntia pois. Hyvin ne on kuitenkin suhtautuneet tähän muutokseen, päivällä leikkivät ja ralleilevat keskenään ja huomiota vaaditaan kun tulen kotiin. Rakulla on kiva kyky huomata milloin olen lähdön kanssa kiireinen ja yrittää silloin hyppiä reppuselkään kehräämään. :D Aamuisin lähdöt onkin vähän sitä, että saan pitää silmiä selässäkin, jottei Raku ehdi hypätä kun kumarrun kenkiä poimimaan tms. 

Pari-kolme viikkoa sitten Raku lopetti kanankaulojen syömisen, mikä on toiminut meillä pääluuna ja jota kissat saa 5 kertaa viikossa. Ei auttanut vähäisellä ruokinnalla pito eikä paloittelu mahd. pieniin osiin. Päätin antaa tämän kerran periksi ja ostaa Rakulle luisia jauhelihoja: jauhettua broilerinsiipeä ja broilerin luista jauhelihaa. Broilerin jauhelihassa on hitusen enemmän rasvaa kuin proteiinia, mutta koska Rakua ei muutenkaan haittaisi lisämassa, katson tämän kerran sormien läpi. Kalkkunan luisessa jauhelihassa sitä rasvaa löytyy jo reippaammin enemmän, joten se jää meillä hyllyyn.

Alkuun Raku tykkäsi tästä uudesta ruuasta, mutta nyt viime aikoina on koittanut tämänkin kanssa testailla. Yleensä on syönyt viimeistään yhden aterian jäätyä väliin. Toissapäivänä söi kun sekaan laittoi sisäelinseosta ja lohiöljyä, eilen ei suostunut syömään kun iltapalalla fileen ruuan päältä. Tänään aamulla sentään näykki, toivon mukaan päiväruokana jo maistuisi. Ehkä pitäisi jotain pientä sekoittaa mukaan.

Mitä, minäkö nirsoilen?

Enhän minä...

Minä olen kiltti poika

Nora on muuttanut omia rutiineitaan siten, että aamun sijaan se tulee nukkumaanmenon aikaan kainaloon pörräämään. Siinä se viihtyy hetken kunnes tulee kuuma ja lähtee pois. Yleensä tulee vielä pari kertaa takaisin. Jos en ole leikittänyt kisuja ennen nukkumaanmenoa, Nora on myös tosi levoton ja riehuu ja naukuu itsekseen. Muutamankin minuutin leikki onneksi riittää rauhoittumiseen.

Tätäkin kirjoittaessani olen joutunut jo kolmesti keskeyttämään kun Nora ja Raku vaativat vuorollaan leikkiseuraa, vaikka niiden kanssa jo leikinkin ennen kirjoituksen aloittamista. :D

Haikulle taasen ei kuulu mitään uutta. Paitsi ehkä spoilauksena sen verran, että seuraava Haikun ja Rakun edistymisestä kertova postaus taitanee olla viimeinen. :)

Eilen oli mukava lämmin päivä ja pitkästä aikaa sain pitää parvekkeen ovea koko päivän auki. Kisut tykkäsi kovasti ja kuviakin tuli otettua. Nämä kuvat on viimeisen neljän päivän aikana otettuja.

Hai poseeraa

Hai poseeraa osa 2

Ylhäinen Raku ja lattialle valuva Nora

Raku ikkunan toisella puolen

Än yy tee...

Kiipeilypuun valtiaat

Kisut kokoontuivat kuulemaan omiaan

Nowa leekaa

ja pyörii

Haihai

Haikukin leekaa

Ylvästelijä

Hoo!

En juoni mitään...

OMG naru!

Riehunnan jälkeen maistuu unet

Haikullekin

<3