Koda 2 v

Superfiksu häslääjähassuttelija Koda täyttää tänään 2 vuotta, onnittelut ihanuudelle! Synttäreiden kunniaksi pidettiin pitkä temppuhetki mikä tiesi myös paljon herkkuja. Olemme aloittaneet kolmikon kanssa ajankohtaan sopivan tempun opettelun, nimittäin tassunvarteen "yskimisen", ts. pään kääntämisen tassunvarteen. Kisut tietävät jo sen verran, että tassua pitää nostaa ja nyt vaiheessa on tassun pito paikoillaan ilmassa. Haastavaa etenkin Rakulle, sillä poitsu yrittää monesti tarjota vilkuta-temppua.

Tänään on sattumoisin tarjolla myös poitsun lempiruokaa kun synttärit osuivat sopivasti maksapäivälle. Aijai oijoi! 

Poseeraa-tempulla oikotie synttäriposeen

Treenien jälkeen päikkärit yhdessä lempparipedeistä

Porokin Wirtual Wappu Winner Show

Vapun aikaan kissapuolen sosiaalisessa mediassa oli positiivista ja ennennäkemätöntä kuhinaa, sillä Pohjoinen Rotukissayhdistys oli päättänyt heittäytyä ja yhdistää 3 asiaa: Helpottaa näyttelykansan näyttelykuumetta, tuoda iloista vapputunnelmaa ja mikä tärkeintä: näitä tekemällä auttaa kodittomia kissoja!

Nimittäin Porok järjesti epävirallisen Wirtual Wappu Winner Show:n, jossa tuomareina oli oikeat näyttelytuomarit ja näyttelyn 5 € osallistumismaksu ohjattiin lyhentämättömänä Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksille. Kohteina:

• Kissakummit ry
• PoPoPet ry
• Vierashuoneen löytöeläimet

Yhteinen hyvä oli saanut jopa ulkomaalaisia tuomareita mukaan ja suomalaisten tuomareiden lisäksi tuomareissa nähtiin edustettuna Italiaa ja Sveitsiä. Tuomareilla olikin mitä loistavin tilaisuus heittäytyä ja arvostella vapaammin kuin virallisissa näyttelyissä, sillä arvosteluissa otettiin huomioon kokonaisuus: kissan ulkonäkö, näyttelykunto ja kuvan tunnelma. Vapputeemaisesti toivottiin vappuaiheista kuvaa, mutta se ei ollut pakollinen. Kuvan tuli kuitenkin olla otettu kilpailua varten. Näyttelyn tuomarit:

• Veikko Saarela (joka myös Kissaliiton puheenjohtaja), kategoria 1
• Cristiano Federico Sandon, Italia, kategoria 2
• Mira Fonsén, kategoria 3
• Thea Friskovec-Keller, Sveitsi, kategoria 4
• Kristiina Rautio, kategoria kotikissat

Näyttelyyn osallistui huimat 252 kissaa ja osa oli halunnut maksaa osallistumismaksun ilman osallistumista, potti eläinsuojeluun oli peräti 1300 €!! Tunnelma oli mitä vappuisin ja selvästi kaikki olivat lähteneet mukaan yhteiseen hyvään ja hauskaan pilke silmäkulmassa. Kissat osallistuivat ensin nimettöminä kilpanumeroiden ja oleellisten tietojen, kuten rodun, iän ja kilpaluokan, kera, kuten oikeassa näyttelyssäkin. Kuvat ladattiin someen Porokin toimesta, jotta nimettömyys voitiin mahdollistaa. Ennen paneelipäivää 2.5. kuviin ei saanut reagoida tai kommentoida muut kuin tuomarit, jotka arvostelivat omaan tahtiinsa 30.4. - 1.5. välisenä aikana. Tuomaritkin olivat liikkeellä kieli poskessa ja kommentteja oli todella hauska lukea. Tuomarit valitsivat jokaisesta kategoriansa kilpaluokasta (pennut, nuoret, kastraattiurokset, -naaraat, aikuiset urokset, aikuiset naaraat. Kotikissoissa kotikissaurokset, -naaraat ja -pennut) kissan paneeliin ja paneeli pidettiin livestreamina 2.5. 

Meiltä ei päässyt kukaan kisuista paneeliin asti, mutta äitini Tuisku-kotikissa edusti kotikissauroksia, joten pitihän se paneeli katsoa senkin vuoksi. Ja onneksi katsoin, sillä euroviisufaneja hivelevästi paneelin tuomariäänien anto oli mitä euroviisutunnelmaisin ja hauskin. Tuomarit äänestivät jokaisessa kategoriassa oman TOP 3:nsa ja annetulla sijalla oli kullakin oma pistemääränsä. Pistelaskelma oltiin suunniteltu niin, ettei tasapelejä olisi pitänyt päästä tulemaan, mutta niitä tuli ainakin pari siitä huolimatta ja voittaja ratkaistiin niissä arvalla. Lopuksi kategorioden voittajat kilpailivat vielä keskenään Best Of Best -palkinnosta. Streamin pääsee katsomaan halutessaan tallenteena tapahtuman sivujen kautta tai menemällä suoraan Porokin youtubekanavalle.

Alla meidän saamat arvostelut, Nora sai tuomariltaan myös erikoispalkinnon!

Kissojen ja omistajien nimet julkaistiin vasta näyttelyn päätyttyä. Näyttelyn jälkeen yleisöllä oli aikaa äänestää oma suosikkikissansa ja suosiksi äänestettiin osuvasti löytökissataustainen Sisu Sisutar!

Kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille ja järjestäjille, aivan huikean hauska tempaus ja mitä positiivisinta mainosta Suomen kissaharrastukselle! Näyttelyä sponsoroi Primacat. 

Tämä näyttely tuli varmasti monelle näyttelykuumeiselle kovasti tarpeeseen, etenkään kun ei tiedetä milloin seuraava virallinen voidaan pitää. Mm. meidän vakituinen syksyinen Ruotsin näyttely on peruttu, joten toivoa vain sopii, että joulukuussa tilanne olisi jo sellainen, että Porokin Kempeleen näyttely voitaisiin pitää.

TeräsHaiku

Tiistaina oli Haikun eläinlääkäriaika, kävin viemässä tytön tutkittavaksi ja hoidettavaksi ruokatunnilla ja nouto oli työpäivän jälkeen. Pisin työpäivä aikoihin... Vaikka sitä tiesi suurin piirtein mitä siellä tapahtuu, oli vaikea keskittyä kun tiesi, että toisaalla rakas Haiku oli nukutettuna ja operoitavana.

Haiku ei tainnut aavistaa mitä varten koppa oltiin nostettu esiin paria päivää ennen

Haiku-paran punertava alahammas oli todella pahana: syöpymä oli edennyt jo melkein kruunun päähän asti eli lähes koko hampaan pituudelta. Se hammas tietenkin poistettiin. Kipeä hammas ei ole näkynyt Haikun käytöksessä mitenkään, ainoat merkit hampaan/suun kunnosta ovat olleet paha haju, tulehdus ja vuotavat ikenet hampaita harjatessa. Edes broilerinkaulojen syömistä Haiku ei ole arastellut.

Eläinlääkäri teki myös toisen löydön samalta puolelta suuta, ylhäältä väliposkihampaan ienrajasta. Haikun ikenestä poistettiin jokin hammasta muistuttava, joka ei ollut kuitenkaan hammas. Eläinlääkäri epäili luun palaa. Ientasku oli alueelta voimakkaasti syventynyt ja viereinen hammas on nyt seurannassa.

Haikulta otettiin myös verikoe. Olen tarkoituksella vähentänyt Haikun ruokamäärää tämän vuoden puolella, mutta olen seurannut painoa käsituntumalla. Haikun lähtöpaino on ollut 4 kg (helmikuu 2019 punnitus eläinlääkärissä) ja maaliskuisella eläinlääkärikäynnillä todettiin, että se on pudonnut siitä n. 200 g eli lääkkeisiin merkittiin paino 3,8 kg. Tyttö on sopusuhtainen, mutta toisaalta myöskään pieni takaisinnosto ei ole haitaksi ja punnituksen jälkeen olen taas lisännyt ruokamäärää.

Kerroin eläinlääkärille, että Haikun paino on ollut maaliskuun alussa 3,8 kg ja koska olen 2 kk aikana nostanut ruokamäärää, voisi painon katsoa uudestaan tämän käynnin lääkeannoksia varten. Nyt paino oli 3,786 kg. Muljahdus mahassa ei tuntunut kivalta. Ei niin yhtään. Päätettiin ottaa laajat verikokeet, josta selviäisi myös kilpirauhasarvo. Jos painonlasku johtuisi jostain sairaudesta, onhan Haiku jo 9 v.  Mikä on vielä nuori, mutta silti.

Vasta takaisin töissä huomasin, että vakilääkärimme oli lähettänyt aamulla minulle sähköpostiin pyydetyn hoitohistoriaraportin, jonka välitin sitten lukemisen jälkeen eteenpäin. Raportista selvisi, että painohan tosiaan oli ollut maaliskuussa 3,750 kg ja se vain oltiin pyöristetty lääkkeitä varten 3,8 kg:hen.  Paino ei siis ollutkaan tipahtanut kasvaneesta ruokamäärästä huolimatta, vaan nimenomaan lähtenyt takaisin kasvuun. Kivi vierähti sydämeltä ja lopullisesti kun eläinlääkäri näytti puhtaat tulokset verikokeista. Ainoastaan verensokeri oli viitearvojen ulkopuolella, mutta kohoaminen on normaalia stressitilanteessa. Tulipahan nyt tehtyä Haikulle ensimmäinen "senioritarkastus", mikä ei siis haitannut lainkaan.

Kotiinpäästyämme asetuttiin Haikun kanssa lämpimään tietokonehuoneeseen kahdestaan. Tyttö oli pitkään levoton, mutta rauhottui lopulta nukkumaan vaatekaapin alatasolle vaatien, että vietin ajan huoneessa sen kanssa, jotta tyttö myös pysyi rauhallisena.

N. 5 tunnin unien jälkeen Haiku oli jo oma itsensä. Niinkin paljon, että jutteluiden kanssa sai olla tarkkana, sillä suu ei tuntunut vaivaavan enää lainkaan. Jos Haikua katsoi silmiin ja sanoi jotain, tyttö alkoi heti juttelemaan takaisin. Iltapala maistui ahneesti. Keskiviikkona Haiku oli kuin ei olisi tiistaina missään käynytkään. Yhäkin, jutteluiden kanssa sai olla tarkkana, ettei tikit vahingossakaan rasittuisi suun käytöstä, ja myös vahtia entistä enemmän haukkana, ettei Haiku varastaisi kavereiden ruokia, sillä pehmeä ruoka on ainut menu nyt 2 vk ajan.

On se melkoinen terästyttö.

"Terve terve, saisko ruokaa?"

"Kyllähän tässä jo kunnossa ollaan.:" 

"Kattos vaikka!"

Haikun suu

Haikulla on eläinlääkäriaika tiistaina, tällä kertaa menemme naapurikunnan asemalle vakkarimme sijaan käytännön syistä. 100 km/suunta sijaan matkaa tulee vain n. 10 km, joten pystymme hoitamaan käynnin työpäiväni yhteydessä. Ja tottakai myös vallitseva tilanne vaikuttaa, ettemme lähde tekemään noin pitkää matkaa.

Haikulla ei tullut vielä maaliskuun alussa tehdyllä hammaslääkärikäynnillä suu kuntoon hampaiden putsauksesta ja antibioottikuurista huolimatta, vaan kuurin jälkeen toisen puolen ikenet jäivät yhä hieman eriparisiksi toisen puolen kanssa ja suu haisi yhä. Käynnin yhteydessä otettiin röngten, mutta tulehduksesta johtuen siitä ei saanut luotettavaa tulosta. Röngtenissä ei näkynyt syöpymiä.

Tuleva eläinlääkäriasemamme pyysi lähettämään Haikun hoitohistorian ja koska pyysin suoraan hammasröngteniin ilman esitutkimusaikaa, pyydettiin sieltä myös lähettämään kuvia suun nykyisestä tilanteesta, jotta he voisivat arvioida tarvitaanko vielä yksi antibioottikuuri ennen uutta röngteniä.

Uskon suuresti, että posken alahammas on se kaiken pahan alku ja juuri, mutta Haiku osaa pitää suutaan niin tiukasti kiinni, että vaikka saisin suupieliä nostettua, ylähampaat menevät alahampaan päälle niin, etten pysty sitä tarkastamaan. Paitsi yhtenä päivänä parisen viikkoa sitten kun onnistuin kurkkaamaan suuhun hyvässä valossa ja Haikun ollessa rentona. Mutta kun koitin ottaa hampaasta kuvia, niin vanha ongelma toistui enkä saanut kuvia kuin ylähampaista. 

Mutta ai että joskus sitä osaa olla ihminen höperö. Kun mietin miten saisin yksin otettua hyvät kuvat eläinlääkäriä varten, muistin, että minulla on ollut silloin tällöin tapana tarkastaa suun kunto kuvaamalla haukotustilanteita. Tällöin on enemmän aikaa tarkkailla ja näkee myös hampaiden sisäpuolelle, mutta näitä kuvia en ole ottanut pitkiin aikoihin. Joten, ei muuta kuin aloittaa projekti Haikun Haukotuttaminen.

Onneksi Haiku on tässä helppo. Se haukottelee herkästi kun se on hämmentynyt/vaivaantunut, joten nämä kuvat sain kun heilutin Haikun yllä sormea. Haiku odotti herkkuhetkeä ja herkuton sormi hämmensi. Mamin lepertely ja teatraaliset feikkihaukottelut taisivat tehdä osansa myös. Kuvat on otettu keskiviikkona.

Aaaaa

Taitaa olla heippa alahampaalle

AAAAA. Huom myös eripariset yläikenet

Onneksi ei ole enää montaa päivää tutkimuksiin. Haiku ei ole oireillut hammasta mitenkään (ahne pirteä itsensä). Viime kuisen lääkärikäynnin jälkeen emme ole harjanneet hampaita ja vaihdoin pari viikkoa sitten päiväruokana toimivan broilerinkaulan jauhettuun siipeen kovan pureskeltavan vähentämiseksi.

PS. Haiku täytti tässä kuussa 9 v! Onnea ihanuudelle! ♥

Viikon kuulumiset

Haluan aloittaa mitä helpottavimmilla uutisilla: Koda läpäisi lyhyen rasitustestin! Olen tarkoituksella välttänyt niitä tilanteita, missä poitsu on tavannut hengästyä. Yksi niistä on laservalon perässä juokseminen, mistä poitsu on hengästynyt todella nopeasti, viimeisimmän leikin (viime vuonna) myötä jo suurin piirtein kahden-neljän syöksähdyksen jälkeen. 

Tarvitsin viime viikolla valoa ja koska taskulamppu oli puhelinta lähempänä, otin esiin lampun, jonka yksi asetuksista on kisuille tuttu laser. Kodahan tunnisti lampun heti ja vaati leikkiä. Ajattelin, ettei siitä ole haittaa, jos käytän laserin päällä ja yhden syöksähdyksen jälkeen laitan taas pois (Koda ei jää etsimään valoa, koska kisut tunnistavat sanan "loppu"), mutta pian huomasinkin, että olin juoksuttanut Kodaa useamman huoneen väliä ja poitsu oli tehnyt paljon nopeita juoksupyrähdyksiä ja syöksyjä. Hengästymättä! Lopetimme leikin ennen rasittumista.

Raku: "Tuleeko niitä herkkuja vai oliko tämä huijaus?"

Koda: "Oota ne kohta tulee, eikö? Tässois jo vesi kielellä!"

Toinen Kodaan liittyvä iloinen juttu on, että saimme viimein aloitettua "odota"-käskyn treenaamisen keittiön ulkopuolella. Meillä on ollut ongelmana, että Noran rakastama seikkailurata on menettänyt tytölle viehätystään kun se ei ole enää ollut sen "oma juttu", vaan Kodalla on tapana tunkea mukaan Noran vuorolla. Eräänä kertana Nora kieltäytyi radasta kokonaan kun tiesi, ettei saisi mennä sitä yksin. Ja silloin kun kieltäydytään lempparista, on asiat jo todella huonosti.

Odota-käskyn treenaaminen poikkeaa meidän perustreeneistä hyvinkin paljon ja ekan treenikerran jälkeen oltiin Kodan kanssa molemmat ihan poikki. Tässä käskyssä oppiminen perustuu virheiden tekemiseen. Luon realistisen skenaarion, missä menen kirjahyllyn keskiosan kohdalle, josta tapaan aloittaa Noran kanssa radan menon, ja kurotan herkku kädessäni kirjahyllyn katolle. Ja odotan hiljaa, että Koda lähtee liikkeelle. Kun Koda aikoo hypätä radalle, sanon "odota" (minkä Koda tietää keittiökäskynä) ja kun Koda ryntää kirjahyllylle käteni luo kiellosta huolimatta, ohjaan poitsun takaisin alkuun ikkunalaudalle satunnaisesti palkiten lähtöruutuun palaamisesta. Liikuntaa saa siis mamikin. Ekalla treenikerralla päästiin siihen, ettei Koda enää tullut aina koko matkaa käteni luo, vaan pysähtyi monesti puolitiehen Ananimalabin tunnelielementtiin. Kerran tai pari pääsin jopa palkitsemaan siitä kun poitsu pysähtyi käskyn kuultuaan harkitsemaan sekunniksi oliko radalle meno sille edes ylipäätään hyödyllistä.

Lähtötilanne. "Sä mokasit mun kuviot!"

Toisella treenikerralla onnistumisprosentti oli jo suurempi, sillä muutaman kerran (tällä kertaa tositilanteessa kun Nora meni radalle) Koda tuli suoraan luokseni sängyn/lattian kautta hakemaan namia sen sijaan, että yritti mennä Noran perään radalle. Mutta niitäkin tilanteita tuli. Nora pystyi kuitenkin jo paremmin luottamaan siihen, että saisi olla radalla rauhassa ja se näkyi tytön motivaatiossa. Tyttö oli suurimman osan kerroista yhtä innoissaan kuin normaalistikin.

Noran vuorojen jälkeen mentiin myös Kodan kanssa rata muutaman kerran, ettei poitsu oppisi, että sen tulisi vältellä rataa kokonaan. Radalle saa ja on toivottavaakin tulla - kunhan siellä ei ole muita treeni/herkkuhetkien aikana.

Haikun kanssa meillä on edessä eläinlääkärireissu.Suu ei ole vielä kunnossa. Veikkaan, että tällä kertaa röngten paljastaa syöpyneen hampaan.

Vessapaperihaaste

Vierailimme rotuyhdistyksemme Somakiss ry:n tubessa vessapaperihaasteen muodossa. Joko teillä on kokeiltu tätä somessa kiertänyttä haastetta? Haastamme kaikki mukaan! Esteissä apuna voi käyttää myös muita elementtejä.

Yhdessä hyvää, osa 5

Saimme nyt Zooplus-yhteistyöhistoriamme suurimman komission lahjoitettavaksi eteenpäin: 30,32 €! Hyvä te ja me! Esykisut kiittävät kaikkia linkkimme kautta Zooplussaan ostoksia tehneitä ja vinkata saa myös kavereille ja somessa, niin ehkä saamme pottia vieläkin suuremmaksi! Etenkin näin korona-aikaan kaikkien apua tarvitaan, sillä Zooplus on ilmoittanut, että vallitsevan tilanteen vuoksi komissiopalkkio on kaikille sama: 1,4 % verottomasta myyntihinnasta (normaalisti blogiyhteistöissä 4 %). 

Yhteensä kerätyt lahjoitussummat

Lahjoitus lähti tällä kertaa Alavuden seudun Eläintiimi ry:lle sekä Vaasan Kissatalolle. Alavuden seudun Eläintiimillä on ollut vastikään ison 30 kissan populaation turvaanotto, johon on kuulunut laajasti eri-ikäisiä ja kuntoisia kissoja. Osa kisuista on jakautunut kahden toisen yhdistysten hoiviin. Toinen niistä on Vaasan Kissatalo, johon meni populaatiosta 7 kissaa, joista 2 on todella heikossa kunnossa olevaa pentua. Jokaiselle eurolle on käyttökohteensa.