Kissan ottoa harkitsemassa?

Selaillessani Rakun pentukuvia aloin haikeudella muistelemaan niitä aikoja. Siitä ajauduinkin muistelemaan Haikun, ensimmäisen kissani, tuloa ja sitä miten minua jännitti kissanomistajaksi ryhtyminen, vaikka olinkin siitä haaveillut ja henkisesti valmistautunut jo vuosia. Mitä lähemmäs kissanoton mahdollisuutta tulin, sitä enemmän alkoi kysymyksiä ja epäilyksiä liikkua päässäni. Kissan ottaminen on parhaimmillaan parin vuosikymmenen kestävä suuri vastuu, johon liittyy iloja ja suruja. Kissa on vastoin yleistä luuloa vaativa lemmikki, joka antaa ja ottaa paljon. Kissaa haluavan on todella helppo sellainen saada, mutta molempien etujen mukaista on, että kissan tuloon valmistaudutaan hyvin. Mm. näitä kysymyksiä pohdiskelin:

Oikea omistaja oikealle kissalle

Olenko minä oikea omistaja tälle kissalle? Ei riitä, että miettii mikä kissa on minulle sopiva, vaan kissan elämänlaadun kannalta oleellisempi kysymys on, että olenko minä oikea omistaja tälle kissalle. Esimerkiksi henkilö, joka tahtoo aktiivisen kissan, mutta kissa joutuisi olemaan paljon yksinään eikä ole varaa/halua tarjota kissalle eläintoverin seuraa, ei ole sopiva henkilö tällaiselle kissalle. Aktiivinen kissa vaatii tekemistä ja seuraa ja todennäköisesti masentuu tylsyydestä johtuen. Aina ei aktivointikaan riitä, vaan on oltava valmis hankkimaan kissalle kaveri, jos se sitä tarvitsee. Esimerkiksi Haiku on sellainen kissa, joka ei pärjää ilman lajitoverin seuraa, vaikka sitä kuinka aktivoisi. Ihmisen seura ei korvaa kissakaveria, puhumme niin eri kieliä.

Jos taas haluaa rauhallisen kissan, ei kannata luottaa siihen, että vilkas pentu rauhoittuu aikuisiällä. Moni maatiainenkin on riehakas useamman vuoden jälkeenkin. Varmempaa on ottaa aikuinen rauhallinen kissa tai pentu rauhallisen luonteen omaavasta rodusta. Joskus vastaan tulee myös rauhallisia maatiaispentuja, mutta niiden kanssa kannattaa ottaa sekin huomioon, että luonne voi muuttua kun pentu pääsee pois sisarusten joukosta huomion keskipisteeksi. Näin varsinkin, jos pentueen muut pennut ovat riehakkaita.

Valitse siis tuleva kissasi huolella. Mieti, täyttyvätkö sekä sinun että kissan toiveet ja tarpeet.

Surullisen paljon näkyy myynti-ilmoituksissa miettimättä otettuja kissoja, jotka päätyvät kodinvaihtajiksi. Yksi hyvin mieleenjäänyt tapaus oli kun muutaman kuukauden ikäiselle pennulle etsittiin uutta kotia, koska se tulee öisin tyynyn viereen nukkumaan ja kehrää niin kovaa, ettei omistaja saa unta. Mitä ihmettä? Samoin vastaan on tullut niitä ilmoituksia, kun halutaan kissanpentua, ei väliä onko maatiainen vai rotukissa ja jos rotukissa, niin rodullakaan ei väliä!

Maatiainen vai rotukissa?

Kumpi? Tiesin jo alkuun, että otan molemmat. Päätin, että ensin tulee rotukissa ja sen jälkeen maatiainen. Molemmissa on puolensa. Rotukissojen yksi iso ongelma on terveys. Vaikka nykypäivänä kasvatuskissoiksi valitaan mahdollisimman terveitä yksilöitä, niissä on silti riskinsä. Oman rotuvalintansa terveystilanteeseen kannattaakin perehtyä ja valita pentue tarkoin, terveistä vanhemmista ja vastuulliselta kasvattajalta. Curlit on rotuna nuori ja pohjautuvat maatiaisista eikä niillä ei ole todettu perinnöllisiä sairauksia. Sekin oli yksi tärkeä syy, miksi rotuun päädyin. Rotukissan hyvä puoli on se, että kissan aikuisluonne on ennustettavissa. On rotuja, joiden edustajat tunnetaan rauhallisuudestaan ja ihmisläheisyydestään ja on rotuja, jotka ovat tunnettuja aktiivisuudestaan ja älykkyydestään, on myös semi-aktiivisia rotuja jne. Omistajalla on helpompi valita itselleen sopiva kissa (ja myös helpompi miettiä onko itse sopiva kissalle). Vastuulliselta kasvattajalta otettu pentu on myös terve, hyväluonteinen ja on saanut tasapainoisen ja rakastavan elämänalun.

Maatiaiskissoista on vaikeampaa löytää pentu, jota on sosiaalistettu tarpeeksi, on saanut sopivaa ruokaa syödäkseen JA on vieläpä luovutusikäinen (12 viikkoinen) luovutuksen aikana. Puhumattakaan rokotuksista. Usein maatiaispentuja myydään niiden ollessa vasta 8 viikkoisia eli aivan liian nuoria ja monesti valitettavasti kylkiäisenä saa korvapunkkeja tai muita ongelmia ja vaikkei itse kissa maksaisikaan, eläinlääkäri tulee tutuksi jo heti alkuunsa. Maatiainen ei myöskään automaattisesti tarkoita tervettä kissaa, allergiat ja muut ongelmat esiintyvät niidenkin keskuudessa.

Haikulla hiivatulehdus korvissa meille tullessaan

Maatiaiskissaa ottaessa kannattaa suosia eläinsuojeluyhdistyksiä. Yhdistyksiltä löytyy paljon hyväluonteisiä, terveitä ja hoidettuja kissoja. Niin aikuisia kuin pentujakin. Maatiaiskissapuolella on myös kasvanut hiljalleen vastuullisten kasvattajien määrä, joissa pennut kasvatetaan kuin rotukissanpennutkin: hyvää ruokaa, tarpeeksi sosiaalistamista, rokotukset ja madotukset ok, luovutusikä oikea jne. Toisin sanoen, kissan tarpeet ja vaatimukset ymmärretään. Nekin ovat hyvä vaihtoehto, mieluummin tukea eläinsuojeluyhdistyksiä ja vastuullisia kasvattajia kuin ottaa ilmainen pentu huonosta kodista.

Kuten sanottu, olin päättänyt ensin ottaa rotukissan ja sitten vasta maatiaisen. Alkuun rotukissan oli tarkoitus olla ainokainen ainakin parin-kolmen vuoden ajan, jotta saan opinnot loppuun ja hankittua töitä ennen kaverin ottamista. Curlin luonne on kuitenkin niin seurallinen ja aktiivinen, että ajattelin ettei kissan kannalta olisi oikein, että se joutuisi olemaan niin pitkään ainoa. Olin kyllä varautunut siihen, että jos kissa sitä tarvitsee, niin hankin sille kaverin. Mutta mieluummin odottaisin. Päädyin siis ottamaan ensin maatiaisen, sillä periaatteella että se pärjäisi paremmin sen ajan yksinään. Mutta meillähän kävi niin että Haikuhan masentui puolessa vuodessa kun joutui olemaan ilman kissakaveria. Toisaalta kissakaverin tarve oli nähtävillä jo ilmoituksen luonnekuvauksessa, mutta minä hölmö ajattelin, että maatiainen pärjäisi kuitenkin paremmin. Kai sitä alitajuntaisesti tiesi, että kaveri tulee joka tapauksessa aiemmin kuin suunniteltu. :D Kunhan kissan vaatimukset täyttyvät, tulee ottaa sellainen kissa kuin mitä sydän tahtoo. Jos väkisin ottaa toisenlaisen kissan, ei se todennäköisesti ole kivaa kummallekaan. Jotkut aktiiviset kissat pärjäävät ilman kaveria, mutta minusta se ei ole kissaa kohtaan oikein. Seurallinen ja aktiivinen kissa, joka tulee toimeen muiden kissojen kanssa, on paljon onnellisempi kaverin kera.

Curlit vaativat paljon tekemistä ja seuraa viihtyäkseen

Kissan vaatimusten ja käytöksen ymmärtäminen

Pystynkö tarjoamaan kissalle sitä mitä se tarvitsee? Kissa on luonnossa aktiivinen saalistaja. Se liikkuu päivässä paljon saalista etsien ja pyydystäen. Kissalla on omanlaisensa elekieli ja käyttäytyminen. Kissan käytöksen ja vaatimusten ymmärtäminen on oleellista hyvän yhteiselon sujumiseksi. Kun omistaja tietää miksi kissa tekee niin kuin tekee, molempien osapuolten elämä helpottuu ja käytökseen on helpompi puuttua ja tarpeen tullen ohjata oikeaan. Käytöksen tunnistaminen auttaa myös erottamaan sairauden merkkejä. Täytyy ymmärtää mitä kissa tarvisee voidakseen hyvin ja ollakseen onnellinen.

Esimerkiksi leikki kuuluu jokaisen kissan elämään. Myös rauhallisia kissoja tulee leikittää. Kaikki eivät pidä samoista leluista, joten erilaisia leikkejä ja leluja kokeilemalla löytyy ne oman kissan suosikit. Jos aktiivinen kissa ei saa ihmisiltä ja/tai muilta eläimiltä tarpeeksi huomiota, se keksii itse itselleen tekemistä ja ajan myötä voi masentua. Omistajan hermoja säästää paljon kun suunnittelee kissalle paljon kivaa tekemistä. Kissa tarvitsee leluja ja leikittäjää viihtyäkseen. Leikkiminen on kissan elämänlaadun kannalta tärkeää: se harjoittaa aisteja, antaa tekemistä, kehittää lihaksia sekä pitää suolen toiminnan kunnossa. Yhteinen leikkiminen myös lujittaa suhdetta omistajaan. Moni kissa myös nauttii lajitoverin seurasta. Lajitoveri tuo elämään sisältöä monin tavoin. Kissalle voi myös opettaa temppuja, harrastaa agilitya ja tehdä/ostaa kissalle aktivointileluja.

Kissan elekieli on paljon pienimuotoisempaa kuin esimerkiksi koirilla. Pienet eleet kertovat jo paljon kissan tunteista, mutta kaikki eivät niitä osaa lukea tai jopa tulkitsevat väärin. Esim. kun kissa siristää silmiään, se ei ole pahantahtoinen vaan ystävällinen. Silmien siristys on rauhoittava signaali ja tarkoittaa "en tarkoita sinulle pahaa". Tai kun kissa puree vatsaa silittävää kättä, se ei tahdo leikkiä, vaan kokee olonsa uhatuksi ja puolustautuu. Vatsa on kissan turvattomin alue eikä kaikki kissat anna kaikkien sinne koskea. Jos kissa puree tai muuten näyttää ahdistuneelta/jännittyneeltä, silitys kannattaa suunnata muualle tai jättää kissa kokonaan rauhaan.

Kukaan ei voi tietää kaikkea pelkästään lukemansa perusteella, mutta kissan luontaiseen käytökseen tutustuminen helpottaa kommunikointia. Yhteiselon aikana oppii sitten tarkemmin yksilön käytöksen ja sen tarkoituksen. Jokainen kissa on erilainen.

Ruokinta

Miten kissaa tulee ruokkia? Mitä ruokia valitsen? Oikeanlaisen ruuan valitseminen on tärkeää, sillä hyvä ruoka on puoli terveyttä. Kissan ruokinta on monimutkaisen yksinkertaista. Marketeista saatavat ruuat eivät täytä kissan lihansyöjäntarpeita ja pahimmassa tapauksessa sairastuttavat kissan. Kissa tarvitsee mahdollisimman lajityypillistä ruokaa, joko raakaruokinnan muodossa ja/tai laadukkaiden teollisten. Jos ei halua ryhtyä ruokkimaan raakaruuilla, olisi hyvä kuitenkin toisinaan tarjota raakaakin. Hyvinvoinnin kannalta täyspainotteinen raakaruokinta on kuitenkin parhain vaihtoehto.

Kuluttajilla on paljon valinnanvaraa kissanruokamarkkinoilla, joten omistajalta vaaditaan viitseliäisyyttä löytää kissalle sopivimmat ruuat. Eläinkaupoissakin laatua on myös keskiluokkaisina eli ei-ihanteellisina. Ruuan tulisi olla eläinperäistä (ei ollenkaan viljaa tai kasviperäisiä aineita), sokeritonta ja ilman teollisia lisäaineita. Ruuan nestepitoisuus on myös tärkeää, joten kuivaruoka kannattaa jättää kokonaan pois tai vähintään jättää minimiin (tulisi olla alle puolet kokonaisruokavaliosta). Märkäruokien tulisi olla pääasiassa täysravintoa, eli rasvaa väh. 5 % ja ruokaan on lisätty myös vitamiineja. Alkuun on hidasta ja vaikeahkoa selata kaikista ruuista tuoteselosteet läpi ja valita niistä ne, jotka haluaa ottaa ruokavalioon mukaan. Sen jälkeen valitut onkin helppo vain napata hyllystä mukaan. Myös raakaruokien kohdalla joutuu katsomaan, mitä ostoskoriin otetaan. Ruuassa ei saa olla suolaa ja rasvaakin kohtuudella. Raakaruokinta vaatii myös ruokintamuotoon perehtymistä, jotta ruokavalio pysyy tasapainoisena.

Teollinen ruokinta on helpompaa...

... Mutta raakaruokinta on terveellisempää

Entä ruoka-ajat? Ne myös tuottavat monelle päänvaivaa. Pidänkö ruokaa koko ajan esillä, syötänkö silloin kun kissalla on nälkä vai silloin kun itse ehdin vai teenkö ruoka-ajoista rutiinit? Entä mistä tiedän milloin kissalla on nälkä? Kaikki eivät käytä ääntään, vaikka vatsa kurnisi. Entä kuinka isoja annoksia ja kuinka usein? Tähän jokaisella on omat ratkaisunsa, jonka räätälöivät oman elämänrytminsä ja kissansa mukaan. Itse tiesin että vaihtoehto A on pois pelistä, en halua syöttää kuivaruokaa noin paljoa. Raaka- ja märkäruokaa ei voi seisottaa huoneenlämmössä, sillä se menee pilalle. Syömätön ruoka laitetaan siis jääkaappiin. Itse suosin rutiiniruoka-aikoja, jotta tiedän kuinka usein ja paljon kissani syövät. Siitä on myös helppo lähteä muokkaamaan ruokintaa tarvittaessa. Annoskootkin vaihtelevat ruuan ja kissan aktiivisuuden mukaan. Mitä enemmän kissa liikkuu, sitä enemmän sen tarvii syödä. Ruokaa syötetään aikuiselle 3-5 % kissan painon verran, pennulle niin paljon kuin se jaksaa syödä.

Rahalliset menot

Onko minulla tarpeeksi rahaa kissan hoitoon ja mistä saan lisää tarvittaessa? Kuinka paljon pystyn sijoittamaan kissaan kuukaudessa/vuodessa ja pystynkö tarpeentullen tuplaamaan määrän, jos kisu tarvitseekin kaverin? Entä yllättävät eläinlääkärikulut? Kissanpito maksaa ja yllätäviin kuluihin tulee aina varautua. Yleensä korkein hinta tulee alkuhankinnoista: kiipeilypuu, kuljetusboksi, hiekkalaatikko, lelut, ruoka- ja juomakupit, valjaat, hihna jne. Myös rokotukset ja kissan leikkauskulut tulee huomioida. Kissaa tulee käyttää kerran vuodessa rokotuksissa ja tarpeen tullen muutkin eläinlääkärikulut tulee pystyä kustantamaan. Tähän vinkkinä, että kannattaa laittaa kuukaudessa rahaa hieman sivuun eläinten sairaskassaan. Tämä voi olla vaikkapa säästöpossu. Sieltä löytyy ainakin apu tarpeen tullen lääkäri- ja lääkekuluihin. Jos tahtoo kissalleen vakuutukset, nekin maksavat vuodessa väh. sadan euron verran per kissa.

Silloin kun ostin Haikulle ruuat eläinkaupasta, minulla meni 60 €/kk pelkästään kissan ruokakuluihin. Haiku kyllä söikin todella paljon pentuna. Hiekat mukaanlukien kuukausimenot oli 80-90 € yhteensä. Yhdellä kissalla! Huh. Kun siirryin tilaamaan ruuat netistä, säästin jonkin verran ja ruokakulut oli n. 40-50 € ja myös hiekkamerkin vaihto vähensi kuukausikuluja. Nykyään raakaruokinnalla minulla menee arviolta hieman päälle 30 €/kk/kissa + hiekat, joita ostan paljousalennuksia hyödyntäen.

Koti kissaturvalliseksi

Uskallanko jättää kissan kotiin yksinään niin ettei se loukkaa itseään sillä välin? Se yksi tärkeä. Kissalle turvallinen koti. Pöydille ja lattioille ei jätetä teräviä esineitä, johdot suojataan ettei kissa niitä pääse jyrsimään ja lasitavarat laitetaan tarpeeksi kauas hyllynreunalta. Jos uunissa ei ole lapsilukitusta, kannattaa ottaa esim. uuninjohto irti seinästä poissaolosi ajaksi, jottei kissa vahingossa laita hellanlevyä päälle. Hellan päällä ei myöskään saa pitää tavaroita, varsinkin jos kissalla on mahdollisuus aktivoida levy vahingossa. Ruuanlaiton yhteydessä kissalle estetään pääsy tyhjälle, kuumalle hellalle (esim. tyhjä kattila hellan päälle), tarkistetaan pyykkikone ennen päällelaittamista, myrkylliset kasvit poistetaan asunnosta tai laitetaan paikkaan mihin kissa ei ehdottomasti pääse, vaikka haluaisi. Myös varmistetaan, ettei kissa jää kaappiin kun ovi suljetaan, oli sitten ovea raotettu sitten vain parin sekunnin ajaksi. Meillähän Raku hyppii jääkaappiinkin.

Tippumiset parvekkeelta sattuvat useimmiten niille, joiden ei uskota tippuvan. Parvekkeen tulisi aina olla suojattu joko lasilla tai verkolla.

Oma aika

Kun lemmikki saapuu taloon, jääkö silloin omaa aikaa itselleen ollenkaan? Jaksanko olla kissan kanssa niin paljon kuin se haluaa? Isälläni on tapana sanoa, että lemmikki kahlitsee, minkä takia hän ei omaa lemmikkiä haluakaan. Noh, kyllä ja ei. Kun on lemmikki hoidettavana, se tosiaan rajoittaa menoja, muttei missään nimessä kahlitse. Itselleni on helppoa kun olen muutenkin kotihiiri, joten aikaa kissoille kyllä löytyy. En matkustele, joten ei suuremmin tarvitse miettiä mitä lemmikille tapahtuu silloin. Meneekö se hoitoon, saanko sille hoitajaa kotiin vai otanko mukaan? Ennen lemmikin hankintaa tulisi selvittää, että kissalle tarpeen tullen löytyy vähintään 1 hoitaja. Mielellään enemmän, jotta on tarvittaessa valinnanvaraa.

Kotona ollessa kissalle täytyy löytyä aikaa, vaikka sillä olisikin eläinkaveri seuranaan. Kun taloudessa asuu enemmän kuin yksi ihminen, vastuu leikittämisestä ja yleisestä yhdessäolosta kissan kanssa todennäköisesti jakautuu perheenjäsenten kesken, joten se oma panos ei ole niin suuri. Kissakaveri myös luonnollisesti tyydyttää kissan seurantarvetta, joten omistajan vastuu viihdyttäjänä vähenee. Jos asuu yksin ja omaa paljon kodin ulkopuolisia harrastuksia, käy opintojen ohella töissä jne, tulee miettiä jaksaako enää pitkän päivän jälkeen antaa aikaa kissallekin. Onko nyt hyvä hetki ottaa kissakumppania vai olisiko kaikkien etujen mukaista odottaa vielä? Kissa kun ei ole hiljainen sohvankoriste, se osaa vaatia aikaa itselleen, jos saa sitä mielestään liian vähän.

Lajitoveri tuo kissan elämään runsaasti sisältöä

Kisujen kiusaamista

Ei riitä, että liskojen ruokahyönteiset liikkuu (ja maistuu) kiehtovasti. Nyt ne taatusti maistuu superhyviltä ja kiehtoo entistä enemmän kun ruokavalioon kuuluu murskattuja kissanraksuja! Pitää siirtää matopurkki sirkkalaatikon kaveriksi komeroon, sillä hajun houkuttamana Haiku on jo kahdesti koittanut murtautua matolaatikkoon. :p

Sirkat ja jauhetut kissanraksut

Ankkaa lautasella

Lidlistä saa nyt 8 € kilohintaan ankankoipea pakastealtaasta! Kannattaa ehdottomasti käydä noutamassa, hyvää vaihtelua ruokavalioon ja ravintoarvotkin hyvät: proteiinia 18 g ja rasvaa 15 g. Koivessa on paljon nahkaa, minkä vuoksi korkea rasvaisuus, joten ainakin enimmät nahat kannattaa nyppiä pois leikkuun aikana. Ostin heti kerralla 2 koipea ja mielellään olisin lisääkin (yhden paino muistaakseni 360 g), mutta leikkaamiseen menee aikaa, joten en viitsinyt enempää. Toki voi kuitenkin ostaa enemmän ja säilyttää niitä pakkasessa, kunnes tahtoo ottaa sulamaan leikkuuta varten. Uudelleenpakastus ei haittaa, vaikka tässä Ranskasta kotoisin olevassa lihapakkauksessa siitä varoitellaankin.

Suomalaisesta lihasta on vain pieni riski saada salmonella, mutta ulkomaalaisten lihojen kanssa on syytä olla varovaisempi. Hyvä hygienia on tärkeää kuten aina; pese kädet ja leikkuutaso huolella kun olet lopettanut pilkonnan. Ihmisille ulkomaalainen liha tulee kypsentää perinpohjin, mutta eläimen ruuansulatus on paljon kehittyneempi. Eläimelle siis voi syöttää tätäkin lihaa raakana.

Pussitin lihat tänään ja nyt illalla kisut saivat ensimmäisen annoksensa. Jännitin vähän suostuuko Raku maistamaan, sillä se ei tykkää "eksoottisimmista" ruuista, kuten jäniksestä tai hiirestä. Yllättävää, ettei poika edes jäänyt miettimään ennen kuin iski kiinni. Kaikki söivät hyvällä ruokahalulla. Ehkä sitä voisi harkita pakastimeen jemmaan ostoa, kolmelle kissalle ei tullut kuin 2 annospussia per koipi, eli jäljellä on enää 3'lle aterialle ankkaa.

Kisujen annokset, yhteen palaan jäi paljon nahkaa

Ryhmäkuva

Marraskuun alkamisen kunniaksi ryhmäkuva. Huom. Haiku ja Raku <3

Raku 2 vee!

Onnea rakkaalle jellona-apinalleni, 2 vuotta singahti täyteen! <3 Ja melkeinpä kirjaimellisesti, sillä jälleen saa ihmetellä mihin se aika oikein katoaa. 

2 vee ihanuus <3

Joko olen niin helposti luettavissa tai sitten kisut ovat hyvin aistikkaita, sillä taas tiedettiin, ettei tänään ole mikä tahansa päivä. Ja hassua, että juuri Raku tiesi, kun taas Haiku ja Nora käyttäytyivät normaalisti. Raku oli heti aamusta hyvin huomionkipeä ja kehräsi paljon. Kisut sai synttäreiden kunniaksi kiviuunikuivattuja kuoreita, joiden ympärillä kuivattua kanafilettä. Nämä oli Rakun suurta herkkua aikoinaan, joten tilasin niitä zooplussasta muiden tuotteiden ohella. Tällä kertaa menekki ei tosin ollut niin hyvä, mutta maistuivat silti. Suurempaa suosiota saivat Rakun tämänhetkiset herkut: pakastekuivatut kananpalat.

Herkkujen lisäksi Raku sai synttärilahjaksi uuden tunnelin. Tykkään kovasti tästä, sillä tässä on kurkistusreikä päällä. Kisutkin tykkäsi, Raku rakastui tunnelin suulla roikkuvaan palloon. 

Uusi tunneli

Pallo!

:DDD

Nora-kettu

Järjestelin kuvakansioita ja löysin alkukesästä otetun kuvan Norasta. Nauroin tälle jo silloin, mutta syystä tai toisesta se jäi silloin julkaisematta. :D

Ja suuuuuret kiitokset lukijoille, muillekin blogistani kiinnostuneille ja muuten vain sivuille eksyneille!! Blogillani on jo yli 10 000 katselukertaa! Ylivoimaisesti suosituin teksti on kissan luonnonmukainen ruokinta, olen erittäin iloinen että aihe kiinnostaa niin monia. :)

Nora the ADHD ja onnellinen Haiku

Noralla alkoi toissapäivänä (keskiviikkona) illalla ennen nukkumaanmenoani riehakausi. Taisi vaikuttaa kun minulla oli kavereita muutaman tunnin kylässä. Ensin mokoma mami lähtee muutamaksi tunniksi pois ja kun tulee takaisin, pian tänne saapui 2 tuttua vierasta henkilöä, jotka eivät millään meinanneet lähteä. Kisut eivät ole aktiivisimmillaan vieraiden ollessa kylässä, mistä taisi johtua että Nora purki energiansa sitten kun jäätiin taas neljästään. 

Yleensä kisut aloittaa yöunia edeltävän rallin kun huomaavat minun aloittavan iltapuuhat. Täten kisutkin ovat jo ehtineet rauhoittua kun sammutan valot. Toissayönä (keskiviikkona) kävikin niin, että riehunta jatkui valojen sammuttuakin. Noralla ja Haikulla oli erittäin kiivas ralli, jopa niin kiivas, että Nora joutui välillä pakenemaan sängyn alle levähtämään ja sähisi sieltä Haikulle kun se ei meinannut päästää Noraa pois. Haikukin kävi siis kierroksilla, mutta rauhoittui vähän ajan päästä ja tuli normaaliin tapaansa viereeni nukkumaan. Rakukin oli rauhoittunut olkkariin. Noralla silti riitti virtaa ja se riehui itsekseen. Koitin kutsua sen sänkyyn, että olisin leikittänyt sitä peiton alta, olisi saanut väsyttää itsensä sen kanssa. Ei tehonnut, rieha jatkui leikin jälkeen. Jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin ja aamulla heräsin herätyskelloon. 

Nora huomasi heti että olin herännyt. Se pomppasi energisenä sängylle ja kun nousin keittämään aamukahvia, huomasin että Nora oli yön aikana varastanut sängystä jättikokoisen pehmonallen ja raahannut sen eteisen naulakon alle. Se on Noran outo tapa, harrastaa sitä toisinaan. Siinä kahvia keitellessä kisut riehuivat ennen aamupalaansa, rauhoittuivat hetkeksi syömään ja sitten rieha jatkui. Haiku ja Raku koittivat pysyä Noran perässä. Välillä itsekin innostuin osallistumaan hippasille. Kun lähdin kotoa, Nora jäi sinne riehumaan.

Nora varasti tämän jättinallen eilen 3 kertaa

Kun muutaman tunnin päästä tulin taas takaisin, Nora aloitti jälleen riehumisen. Oli taatusti tehnyt sitä poissaollessanikin. Ihme ADHD-orava. <3

Ja sitten!! Nauran tälle vielä pitkän aikaa, mutta toissapäivänä oli ilon ja onnen päivä kun Haikun vuosia kadoksissa ollut lempilelu löytyi! 2 vuotta sitten se katosi mystisesti, pengoin asunnon moneen kertaan ylösalaisin, eikä löytynyt. En nähtvästi tarpeeksi hyvin, sillä se löytyi kun etsin kenkäkaapista ystävälleni kenkiä lainaan kun hänen omansa olivat kastuneet läpimäriksi. Kaappia penkoessani Haikun fisu vierähti sieltä kenkien joukosta! Kisut eivät alkuun meinanneet ymmärtää riemuani ja eivät leikkineet lelulla itsenäisesti kissanminttusumutuksesta huolimatta, mutta eilen oli poissaoloni aikana leikitty lelulla (Haiku) ja myös illalla kun katsoin elokuvaa, Haiku innostui vanhan suosikkinsa kanssa riehumaan.

Fisuuuu

Kerrankin Haiku poseeraa! Mutta kyllä sitä nyt kelpaakin

Raku the Tehdään asiat vaikeasti

Näin se tehdään

Heitä jo!

Norakin tutkii mikä tässä on niin kivaa