Nirsoilu on opittua käytöstä. Kun kissa tottuu tietynlaiseen koostumukseen, hajuun tai ruokintatapaan, sen voi olla vaikea saada syömään muunlaista tai muunlaisesti ruokaa. Ongelma on yleinen varsinkin kuivaruokaa syövien kissojen kanssa: usein raksut maistuvat niin hyvin, ettei välttämättä muunlainen ruoka maistu juuri lainkaan. Kissat ovat herkkiä nirsoilemaan varsinkin silloin, jos niille annetaan vaihtoehtoja: joko syö ruokaa A tai B (esim. raksut koko ajan esillä) tai sitten jos ruoka A ei maita, niin seuraavalla tai peräti samalla aterialla tarjotaan jo ruokaa, josta kissa pitää. Kuivaruokaa syövillä kissoilla nirsoilu yleensä loppuu kun kuivaruoka poistetaan ruokavaliosta.
Kissoilla on ihmisiin nähden surkea makuaisti. Niillä on vain 500 makunystyrää siinä missä ihmisillä on n. 10 000. Kissat päättävät ruuan syömäkelpoisuuden siis enemmän hajun kuin maun perusteella. Kissa syö luonnossa saaliinsa tuoreeltaan, joten se on myös kotioloissa tarkka ruuan tuoreudesta. Kissat usein kieltäytyvät syömästä hiemankaan pilaantunutta ruokaa tai märkä-/raakaruokaa, joka on ollut usean tunnin kupissa huoneenlämmössä ja jossa täten on jo bakteerikanta noussut. Myös lämmin ruoka maistuu usein jääkaappikylmää ruokaa paremmin, koska lämpö saa ruuan tuoksumaan voimakkaammin.
Kissan nirsoilu on usein omistajalle riesa. Toki omistaja haluaisi, että lemmikki söisi sitä ruokaa minkä omistaja on katsonut olevan sille hyväksi, mutta aina kissan ja omistajan mielipiteet ei mene heti yhteen. Pennun kanssa olisikin tärkeää totuttaa se monenlaisiin eri ruokiin, jotta vältyttäisiin aikuisiän nirsoilulta. Mitä kauemmin kissa saa vain tietynlaista ruokaa, sitä vaikeampi se on myöhemmin saada maistamaan toisenlaista.
Kissa nirsoilee kun sillä on varaa nirsoilla. Sanotaan, että nälkä on paras mauste. Jos kissa kieltäytyy syömästä, sillä ei ole nälkä. Säännölliset ruoka-ajat on paras apu nirsoilevalle kissalle, tällöin se ei pysty valitsemaan ruoka-aikojaan itse ja maha pääsee myös hieman tyhjentymään ennen seuraavaa ateriaa, mikä on myös eduksi virtsan ph-tasapainon kannalta.
Nirsoilua aiheuttavaa ruokaa voidaan alkaa totuttamaan kissalle sekoittamalla sitä hyväksytyn ruuan sekaan ensin pieni hippu, ja ajan myötä määrää nostetaan, ruuat kannattaa myös sekoittaa keskenään niin, ettei kissa pääse noukkimaan "pahoja" paloja pois. Ruuan hiljalleen lisääminen auttaa myös elimistöä sopeutumaan uuteen ruokaan, jos se siis ei ole kissalle entuudestaan tuttu. Jos nirsoilua aiheuttaa jokin tuttu ruoka, joskus pelkkä hippunen jotain toista ruokaa sekaanlaitettuna saa ruokahalun heräämään.
Jos kissa ei tästä huolimatta suostu syömään ruokaansa tai onnistuu sekoituksesta huolimatta syömään vain "hyvät" kohdat, voi myös kokeilla jämerämpää tapaa eli paastoa. Tai pikemminkin "vähäisempää ruokintaa", koska kissaa ei saa paastottaa yli vuorokautta, jo kahdesta kolmeen päivään paastoaminen voi aiheuttaa maksan rasvoittumista. Kissa on tottunut syömään luonnossa useita aterioita päivässä ja siihen myös sen elimistö on kehittynyt. Tästä syystä pidempi aikaväli ilman ruokaa (energiaa) johtaa siihen, että maksa joutuu turvautumaan kehon omiin rasvavarastoihin energiansaantia varten. Kissan maksa ei kuitenkaan osaa käsitellä rasvaa tätä kautta ja kertynyt rasva jää maksaan haittamaan sen toimintakykyä. Turvallisena syömättömyyden rajana pidetään vuorokautta. Eli kissan tulee syödä ainakin vähän päivittäin. Rasvamaksan riski on suurin ylipainoisilla kissoilla.
Joillekin kissoille riittää jo yhden aterian jääminen välistä herättämään ruokahalun, mutta joillakin se vaatii enemmän. Monille tekee tiukkaa paastottaa lemmikkiään, mutta kunhan muistaa vuorokausisäännön ja sen, että parhaimillaan jo yksi paasto riittää lopettamaan nirsoilun kokonaan, niin se on sen arvoista. Jotkut kissat ovat sitkeämpiä kuin toiset ja voivat mennä useamman päivän vähäisemällä ruokinnalla.
