Hopeanuoli

Tai Nora the karhunkaataja. Sitä saa ihan tosissaan pitää erossa tuosta nallesta, tänään jo viidesti meinannut/ehtinyt raahata tuon makkarista keittiöön tapettavaksi. :p minun pieni on vaatimaton saalistaja.

Lahjoja!

Kisut sai äidiltä ja hänen avomieheltään Jukalta mieluisia yllätyslahjoja. Suuri raapimatolppa ja syreenipuun oksa. :) Molemmista tykättiin ja toivon todella, että Haiku alkaisi aktiivisesti käyttämään tolppaa, ainakin alku vaikutti lupaavalta. :) Haikun kanssa ollaan säädetty oikeastaan aina siitä onko sohva sallittu raapimapaikka ja harmikseni Haiku meni opettamaan tavan Norallekin. Nora sentään tottelee kun kieltää ja sohvanpäädyn viltin avulla sohvan raapiminen on vähentynyt huomattavasti molemmilta. Toivon että paalu houkuttaa teroitukseen, kun Haikulle kerran ei näytä kiipeilypuut kelpaavan siihen hommaan.

Leekataanko

"Leekataanko" on kaikille kolmelle tuttu ilmoitus, että nyt otetaan kaapista jokin kiva lelu leikittäväksi. Nora yleensä dominoi näissä leikeissä ja Haiku ja Raku saavat todella pinnistellä saadakseen osansa. Välillä olen tehnyt niin, että Nora on jonkin aikaa toisessa huoneessa niin saa nämä 2 muutakin mahdollisuuden leikkiä. :D Tämän avulla Raku on alkanut rohkaistua leikeissä Noran läsnäollessakin. Haiku taasen mieluummin jättää silloin väliin ja joko seuraa vierestä tai viettää ajan parvekkeella maailmaa seuraten. Norasta en ole paljon leikkikuvia ottanut, joten oli korkea aika. :)

Nora ei omi, Nora (melkein) jakaa

"minun vuoro!"

"Kelpais mullekki"

Pieni orava <3

Hiekkakokeilun tulosta

Kaikille on toivottavasti tuttu ohje, että kissanvessa tulisi pestä vähintään kerran kuukaudessa, joissain ohjeissa jopa suositellaan kertaa viikkoon ja sama koskee hiekanvaihtoa. Kissa on siisti eläin ja on tarkka vessapaikastaan. Sen tulee olla puhdas ja tietynlainen, että kissa suostuu sitä käyttämään. Vääränlainen hiekka, sijainti, puhtaus ja laatikko voi johtaa hutipissailuun ja/tai pissan panttaamiseen. Aina hutipissailu ei johdu vessasta, joten tuistuvat hutipissailut tulee tutkituttaa eläinlääkärillä, varsinkin leikattujen kissojen kohdalla. Laatikko tulisi pestä silloin kun se näyttää likaiselta (itse pesen silloin kun pohjaan tai seinille ilmestyy läntti tai pari) ja hiekan vaihto hiekasta riippuen.

Meillä ollaan käytetty alkuun (vuonna 2011) marketista saatavaa Pirkka-hiekkaa. Silloin kun Haiku oli vielä ainokainen, ostin muutaman kuukauden ajan harmaata pakkuuntuvaa Pirkkaa. Tämä oli todella surkea hiekka, paakut hajosivat helposti ja pissaa jämähti pohjalle. Laatikon sain pestä 2-3 vk välein ja samalla vaihdoin hiekan. Kalliiksi siis tuli. Vaihdoin eläinkaupan puoleen ja ostin testiksi mikrohiekkaa. Merkkiä en muista, mutta siihenkään en ollut tyytyväinen, paakut hajoili yhä turhan usein. Yhden pussin jälkeen vaihdoin nykyiseen Compact care - merkkiin. Meillä käytetään hajustamatonta ja olen ollut erittäin tyytyäinen tähän hiekkaan. Vähän Rakun tulon  jälkeen alkuvuodesta 2012 tein testin ja ostin toiseen hiekkalaatikkoon Pirkka-hiekkaa. Muutaman kuukauden Pirkka-tauon jälkeen hiekka oli vaihtunut toiseen ja nyt marketista sai valkoista paakkuuntuvaa hiekkaa, joka on huomattavasti harmaata parempaa. Pölyää ihan hirmu paljon, mutta paakut on tiiviitä. Testasin siis onko käytöllä eroa mikrohiekan ja normihiekan välillä ja että pystyisikö Pirkan ottamaan CC'n rinnalle säästösyistä. Mikrohiekka oli suositumpaa, vaikka Pirkkaakin käytettin. Se jäi kuitenkin pois ja siirryin taas kokonaan CC'hen.

Olin tunnollinen ohjeille ja pesin laatikon ja vaihdoin hiekan kerran kuussa. Tiukkavaraisena opiskelijana kuitenkin aloin miettimään hiekanvaihdon tarpeellisuutta, oli se kuitenkin sen verran laadukasta, että pysyi silmämääräisesti puhtaana yli kuukauden. Aloitin siis uuden testin: katson miten pitkään pääsen ilman hiekanvaihtoa. Aloitin kokeilun loka-marraskuussa 2012 ja vasta 3 pv sitten vaihdoin yhteen laatikkoon hiekan. Tarkkailin koko tämän ajan hiekkamäärää päivittäisten puhdistusten aikana ja sääntöni oli, että heti kun pissamäärä vähenee (eli kissat alkavat nirsoilla), vaihdan hiekan.

Makkarin hiekkalaatikko

Pissamäärät ei missään vaiheessa vähentyneet, mutta Noran tulon myötä saatiin talouteen kolmas hiekkalaatikko uusine hiekkoineen ja sen jälkeen kissat ovatkin lähinnä sitä käyttäneet. Ajattelin tämän johtuvan siitä, että laatikko on suurempi toisiin laatikoihin verraten ja siten miellyttävämpi käyttää. Päivän aikana vanhoihin laatikoihin ilmestyi vain yhdet pissat, hyvällä tuurilla 2. Uusi laatikko sen sijaan oli päivittäin ihan täynnä, jopa silloin kun laiskuuttani jätin yhden päivän puhdistuksessa välistä, koska 2 laatikkoa oli lähes käyttämättömiä. Nyt kuukausittaisen pesun yhteydessä vaihdoin testiksi toiseen vanhoista laatikoista uudet hiekat (vaikka se edelleen näytti silmämääräisesti puhtaalta) ja kas kummaa, nyt se jakaa suosion olkkarin ison laatikon kanssa. Laatikko, johon ei ole vaihdettu hiekkoja tämän vuoden puolella saa edelleen vain yhdet pissat vuorokaudessa.

Olkkarin laatikot

Mitä tästä opin: kyllä kissa huomaa. Vaikka hiekka näyttää ihmissilmään puhtaalta, kissa arvostaa sitä että se vaihdetaan säännöllisin väliajoin. Meillä ei kuitenkaan vieläkään siirrytä takaisin kuukausittaiseen vaihtoon, mutta suunnitelmissa olisi tehdä se 4 kk välein riippuen kuitenkin miten kissat tulee käyttäytymään näiden kanssa.

Painia

Nora ja Raku otti matsia. :D

Nuorukainen rökittää talon kunkkua

Ulkoilu väsyttää

Mökkireissun jälkeen Nora ja Raku ei olekaan päässeet ulkoilemaan. Haikun kanssa sen sijaan ollaan päivittäin käyty hyvillä keleillä. Nyt kun helle tuli viimein takaisin, niin päätin kokeilla taas näitä rotukoita (rotukissoja) ulkoiluttaa. Rakun kanssa mennään illemmalla, Noran kanssa käytiin jo päivällä. Tytölle se oli 4. kerta kun kaupunkioloissa ulkoillaan ja jännäähän se yhä oli. Suuri edistys, että käytävämatkan ajan oli täysin rentona kun kannoin sen ulos eikä ulospäästyäänkään jännittynyt kuin vasta nurmikolla. Ulkoiltiin about 20 min, jonka jälkeen päätin viedä kisun jo sisälle. Parempi aikaisin kuin myöhään, jotta seuraavalla kerralla olisi kiva palata. Kotiin päästyään Nora olikin aikas poikki. :D

Heihei Kempele

Meillä jääkin tämän vuoden Kempele-näyttely välistä. Harmillisesti juuri samalle päivälle sattui hautajaiset, josta äitini kanssa emme halua olla pois. Tänään tupsahti vahvistuskirje postista ja kyllä niin hirmuisesti harmitti, kuulosti tosi mukavalta ja nähtävästi sinne olisi tullut mukavasti curlejakin. Huoh. No, toivottavasti ensi vuonna onnistuu. :) Helsinki on sentäneen ensi kuun lopulla, joten lohduttaa hieman.