sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Akuutti munuaisten vajaatoiminta

Saisi tämä vuosi stresseineen ja sydänsuruineen todellakin loppua jo. Koda vietti juuri 2 yötä eläinsairaalan teho-osastolla akuutin munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. 


Oireiden alku 



perjantai 11.9.


Joko perjantaiaamuna tai torstaiyönä Koda alkoi viettää enemmän aikaa juomakupin äärellä. Normaalisti poitsu joisi max. kerran päivässä, mutta perjantain aikana juomakupilla käytiin useasti eikä ruokakaan maistunut niin hyvin. Juomakuppia täytin ainakin kahdesti, jotta pinta pysyisi helpostijuotavalla korkeudella. Yhteensä vettä meni ehkä puolikas Mariskooli, paljon se desilitroissa sitten onkaan. Poika oli muuten oma reipas itsensä, herkut maistui eikä laatikolla ravattu, pissa kulki normaalisti.

Ajatukseni tässä vaiheessa oli, että poitsulla olisi todennäköisesti vain hetkellinen huono olo.

Lauantai


Lauantaina heti herättyäni Koda meni taas juomaan, jopa 2 kertaa. Aamupalaa ei mennyt edes nuuskimaan. Selvästi jokin vialla! Soitin alueemme päivystävään, mutta heillä ei ole omaa labraa käytössään eikä kuljetukset liiku viikonloppuisin, joten verikoetuloksia pitäisi odottaa tiistaihin eikä täten päivystyskäynnistä olisi poitsulle hyötyä. Päätimme tarkkailla tilannetta ja tärkeää olisi, että edes vähän saisi syötyä päivän aikana. Pitikin sattua juuri viikonloppuna!

Soiton jälkeen tarjosin ruokaa sormisyötöllä ja siten Koda söi kehräten. Mutta vain pieniä paloja, isommat sylki pois tai kieltäytyi kokonaan. Soitin uudestaan päivystävään, josko vika olisi nielussa? Heillä ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta anestesiavalvontaan ja anestesia oltaisiin vaadittu nielun tutkimukseen. Mutta 100 km päässä Oulussa 24/7 - aukiolevalla Pohjois-Suomen eläinsairaalalla olisi valmiudet kaikkeen, soitin sinne. Hetken hoitajan kanssa juteltuani päädyin odottamaan maanantaita ja varsinaista ajanvarausta johonkin oululaiseen ellasemaan, jossa oma labra. Ties miten pitkään siellä Oulussa menisi jo pelkässä päivystyksen sisäänpääsyssä ja järkeilin, että koskan poitsun yleiskunto oli kuitenkin yhä hyvä, pystyisimme odottamaan, jos vointi ei huonone.

Sain Kodan syömään tarjoamalla veteen muussattua broilerin jauhelihaa, päällä herkkumuruja. Lauantain ruokasaldo oli n. 45 g.



Sunnuntai


Sunnuntaina Koda kävi juomassa n. 7 kertaa, yhteensä n. 2 dl verran. Ruokaa meni n. 85 g eli vähän enemmän kuin lauantaina, mutta kaukana yhä normaalista. Muuten poitsu täysin oma itsensä, ei ongelmia virtsaamisen kanssa eikä paakkujen koossa tai määrässä mitään huomiotaherättävää.

Su yöllä tarjosin broilerinsydäntä, jota poitsu söi pureskellen jokusen kappaleen. Nielussa siis ei todennäköisesti vikaa, mutta poitsu näytti aika pahoinvoivalta näiden jälkeen.

Maanantai


Heti aamusta soitin siihen ellasemaan, jossa hoidettiin heinäkuussa Noran silmätulehdus. Heillä on laadukkaat ja monipuoliset laitteet ja henkilökunnan suuruuden ja aukioloaikojen vuoksi hyvin myös aikoja, ainakin jääneen mielikuvani mukaan.

Ja näinhän kävi: saimme ajan onneksi jo 2 pv päähän eli keskiviikolle! Kodalla alkoi näkyä kaavaa juomisissa: useimmin juominen tapahtui ennen ja jälkeen ruokailun. Ruokaa yhä odotettiin aina kehräten, vaikka maanantainakin ruokaa meni vain n.70 g.

Tiistai


Ei muutoksia. Kävi ensimmäistä kertaa kakalla tänä aikana nähteni, ei ongelmia ja koostumus normaali kiinteä. Ei kuitenkaan vaikuttanut juomiseen tai syömiseen.

Vaikka Kodan yleiskäytös oli yhä normaali, minulla oli ollut koko tämän ajan todella ahdistunut olo kun selvästi jokin siellä vaivaa. En ollut löytänyt mitään erityisen täsmällistä syyvaihtoehtoa tai vertaistukea näin nuoren kissan kohdalle. Onneksi keskiviikko koittaisi pian.


Tutkimukset ja hoito



Keskiviikko 16.9.


Keskiviikkoaamuna Koda oksensi läpinäkyvää limaa. Onneksi meillä oli aika jo klo 13.40, joten enää ei tarvinut pitkään elää epätietoisuudessa. 

Eläinlääkärissä otettiin verikoe, virtsanäyte ja munuaisultra. Koda oli todella reipas potilas, kehräsi kovaa hoitopöydällä. Tosin verikokeen otto oli todella inhottavaa poitsusta kun piti pysytellä paikoillaan. 2 kertaa hän onnistuikin vetämään tassun pois kesken näytteenoton. Kun viimein onnistuttiin, Koda antoi pian anteeksi ja jatkoi taas kehräämistään.

"Hurrr rapsujaaa!"



Verikoe toi mukanaan pelkäämäni tuloksen. Munuaisarvo krea huiteli taivaissa: arvo oli jopa 410 (viitearvot 71-212). Myös toinen munuaisarvo urea oli yli viitteen: 16,1 (viitearvot 5,7-12,9).

Virtsanäytteessä koostumus oli hieman utuinen ja siitä löytyi bakteereja ja tulehdussoluja. Näytteen viljely kertoisi kuitenkin enemmän bakteerista ja sitä tulosta piti odottaa seuraavaan päivään.

Ultrassa munuaisten muoto oli onneksi normaali, ainut huomio oli munuaisten vaaleudessa ja korkeakaikuisuudessa. Pienenpieniä munuaisaltaita ei saatu ultrattua kun poitsu heilui liikaa. Koda ei arvostanut lainkaan, että joutui viettämään paikoillaan selällään niin pitkän aikaa.

Diagnoosi: akuutti munuaisten vajaatoiminta ja joko virtsatieinfektio tai pyelonefriitti (munuaisaltaan tulehdus).

Eläinlääkäri suositteli siirtymistä eläinsairaalaan teho-osastolle nesteytystä ja valvontaa varten. Siinä vaiheessa lamaannuin hetkeksi kun aivot koittivat prosessoida tilannetta. ...Koda yöksi sairaalaan? Se oli kuitenkin ainoa oikea ratkaisu ja sinnehän lähdettiin.

Siirtymässä sairaalaan. Ei paljoa kinosta, tassu pitää saada puhtaaksi!


Koda reippaana poikana kehräsi ja naukui kopassaan kun saavuttiin uuteen jännään paikkaan. Mami keskittyi itsensä kasassapitämiseen. Eläinlääkäri otti meidän pian sisään ja hän otti Koda perustietoja ylös. Mitä on tehty (sain kaikki paperit mukaan ellasemalta), millainen poika on käytökseltään jne. Kyseli myös pakolliset kysymykset liittyen elvytykseen ja hätäeutanasiaan, mitä kysytään aina teholle mentäessä. Kävimme läpi myös hinta-arvion.

Aivan liian pian koitti hetki kun lääkäri lähti viemään Kodaa häkkiinsä ja oli aika sanoa heipat joksikin aikaa. Minun oli vuoro lähteä ostamaan Kodalle ruokaa ja herkkuja, mistä jälkimmäistä lääkäri lupasi poitsun saavan PALJON. 

Kodan häkki tulisi onneksi olemaan sen verran tilava, että siellä olisi edes hieman liikkumavaraa ja koppa sai toimia turvapaikkana ja petinä. Koda saisi myös rapsutuksia ja huomiota ja sitä tärkeintä, eli jatkuvaa nesteystä ja valvontaa, jos kunto yhtäkkiä romahtaakin. Poitsu oli hyvissä käsissä kivojen tätien luona.

Vein Kodalle tuttuja herkkuja: broilerin paistisuikaletta ja Thrive tuna-herkkuja. Jotain tuttua ja turvallista uuden keskelle. Kello oli tässä vaiheessa jo yli 17, oli aika lähteä kotiin.

Sairaalan automaatti tuli todella tarpeeseen.

Arviona oli, että Koda pääsisi kotiin jo seuraavana päivänä. 

Kotona kaverimokomat eivät tuntuneet edes huomaavan kaverinsa poissaoloa, mutta onneksi tytöt hakeutuivat lähelle ja se lohdutti vähän.

Torstai


Odottavan aika on pitkä. Olimme sopineet, että lääkäri soittaisi sen päivän verikoetulokset aamupäivästä/puolenpäivän aikaan, mutta lopulta soitto tuli siinä viiden aikoihin. Hyviä uutisia: Krea-arvo oli palannut takaisin viitearvojen sisään! Mutta urea oli yhä koholla. Eläinlääkäri suositteli, että Koda jäisi nesteytykseen ja tarkkailuun vielä toiseksikin yöksi. Slam! Matto oltiin vedetty pois jalkojen alta ja taas meni hetki sisäistää sanoma, vaikka samalla järjen ääni kuiskutteli, että näin on parasta. Hoitoa ei tule katkaista ratkaisevassa kohtaa. 

Koda oli kuulemma syönyt siellä hyvin ja käyttänyt laatikkoa, ei siis mitään hätää siltä osin. Antibioottikuuri oltiin aloitettu varalta, vaikka viljelystä ei löytynyt bakteeria ja se toimisi sekä virtsa-, että munuaisperäiseen, sillä ei tiedetty kummassa tulehdus on eikä sen katsottu olevan enää oleellinen tieto kun antibiootti toimii molempiin. Ruokaa oli vielä jäljellä ja astmalääkkeitäkään ei tarvinut lähtä sinne viemään, käyttäisivät kortisonitabletteja jos tarve. Lääkäri kävi läpi sen hetkisen hinnan ja tulevan loppusumman. Mutta pysyinkö kasassa puhelun jälkeen? En.

Koda jäi siis sinne vielä ainakin yhdeksi yöksi. Hoitaja soitti vielä klo 20, että kaikki hyvin. Ruoka maistuu, vessassa ollaan käyty molemmilla tarpeillaan, mutta lähinnä poitsu on nukkunut. Perjantaiaamuna soittaisi se sama lääkäri, joka oli ottanut Kodan vastaan. Hoitaja lupasi antaa poitsulle isot rapsutukset.

Haikulle ei maistunut iltapala. Mutta ehkä vika oli myös ruuassa.

Perjantai


7.30 eläinlääkäri soitti, että urea oli laskenut melkein viitearvojen sisään (16 -> 13), mutta krea oli lähtenyt vähän nousuun, vaikkakin oli yhä viitearvojen sisällä. Koda itse oli kuitenkin kuulemma jo sen verran kypsä sairaalaelämään (rapsuja haluttiin, mutta ne eivät sitten kelvanneetkaan), että ell oli valmis päästämään poitsun kotiin. 

Tärkeää oli kuitenkin päästä jonnekin heti maanantaina kontrolliverikokeisiin ja tottakai aiemmin, jos vointi huononee. Soitin meidän alueen ainoaan ellasemaan, jossa on oma labra. Heille on yleensä aikoja n. kk päähän, mutta onneksi olivat heti mukana ja tekivät raon maanantaille. Siitä olen äärimmäisen kiitollinen.

Olimme sairaalassa vähän jälkeen klo 13. Olin ottanut kotoa mukaan tuttuja tuoksuja sisältäviä tekstiilejä, että laittaisin ne koppaan tuomaan Kodaan taas kodin tuoksuja, ettei muille kisuille kotiinpaluu sairaalatuoksuineen olisi täysi shokki.

Sairaalassa oli ruuhkaa ja saimme Kodan mukaan vasta kahden aikoihin. Poitsusta oltiin pidetty siellä hyvää huolta, mutta oma väki on oma väki. Rapsuttelin Kodaa autossa hetken ennen kuin lähdettiin ja poika oli onnensa kukkuloilla, kehräsi ja naukui. Automatka sujui kuitenkin varsin rauhallisesti, vaikka mamilla oli vaikeaa pitää kättä itsellään. Kaiken tämän jälkeen Kodan lämmin henkäys kättä vasten... vei kaiken stressin mennessään ja tilalla oli rauha.

    Kotiin!

Kotiinpaluun suhteen olin turhaan huolissani. Kisut tunsivat kaverinsa oudoista tuoksuista huolimatta. Koda juoksi heti Haikun nenään kiinni ja siitä vähän pörrättyään käytti raapimapuuta antaumuksella. 

Tätä venyttelyä oli varmasti ikävä

K.O.T.O.N.A!!



Ruoka maistui, mutta yhä on nähtävillä normaalia huonompaa ruokahalua. Juomisen suhteen kotiohjeena on, että tulee juoda paljon.

Koda onkin jatkanut hyvin juomistaan. Antibiootti on 2 krt päivässä.

Iltapäivästä tuli tekstari, ettei myöskään viljelyn toisena päivänä ollut löytynyt bakteereja virtstasta.

------------

Jospa, voi kunpa, maanantai toisi tullessaan hyviä uutisia! Onni on, että poitsun yleisvireys on kuitenkin ollut ihan koko ajan hyvä. Ja onneksi se tajusi juoda!! Jos ainut oire olisi ollut pelkkä huono ruokahalu, niin oltaisiin oltu ihan väärällä jalalla liikkeellä ja ainakin 2 pv myöhemmin, sillä meillä oli mahdollista ottaa myös perjantaille aika Kodalle tutulle eläinlääkärille.

Tulehduksen syy on täysi mysteeri. Akuutti munuaisten vajaatoiminta on itsessään aina seuraus, mutta mistä tulehdus olisi voinut tulla... Ei tietoa. Koda ei ole päässyt pesuaineiden ääreen eikä meillä ole kasveja, joten myrkytystilakaan ei ole kyseessä.

Hintahan on toissijainen, mutta näistä on silti hyvä puhua. Koskaan ei voi tietää milloin eläin sairastuu ja aina parempi, jos on pystynyt vähän valmistautumaan säästöjen kanssa, jos vakuutusta ei ole turvana. Meillä ei ole. Yhteensä tälle viikolle tuli hintaa 1 178,16 € (eläinsairaala 854,43 € + eläinlääkäriasema 323,73 €). Huomisen kontrollin hinta-arvio on 200-300 €.

Tärkeintä, että pieni saadaan kuntoon. Nyt kotona Kodalle ei ole maistunut oma ruoka, mutta onneksi Noran märkäruoka maistuu senkin edestä. Se ei ole ollut erityisen herkku sairastumista ennen. 

Koda on jatkanut hyvää juomistaan ja käy pissalla tiheämmin kuin ennen sairaalareissua, mutta pissat ovat tiheyteen nähden hyvän kokoisia. 

Huomisen tulokset pelottavat silti vähän.




20 kommenttia:

  1. Kodalle isot paranemisrapsutukset, huominen on varmasti jo parempi päivä ja tuo hyviä uutisia! <3

    VastaaPoista
  2. Kodalle pikaista paranemista ja ihmiselle voimia. Nämä ovat kauheita kokemuksia, mutta onneksi saitte Kodan asiantuntevaan ja hyvään hoitoon. Halaus 💕

    VastaaPoista
  3. On sinulla ollut huolta tällä viikolla! Toivottavasti nyt menee parempaan suuntaan ❤️

    VastaaPoista
  4. Voi kauheaa mikä viikko! Toipumista Kodalle ja tsemppiä vielä sinulle, toivottavasti tämän päivän kontrolli tuo hyviä uutisia. <3

    VastaaPoista
  5. Voi ei, onpa teillä nyt ollut kaikenlaisia harmeja! :( Miten ne aina tuntuukin kasaantuvan? Tsemppiä! <3

    Vaikka raha on aina toissijainen asia terveyden rinnalla, niin kyllä siitäkin on hyvä puhua. Jos ei ole mistä maksaa, niin ei yhtään auta, että olisi valmis maksamaan mitä vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Näinpä, mutta toisaalta onneksi monessa paikkaa löytyy osamaksumahdollisuuskin. Olisi hienoa, jos tulisi kaikkiin.

      Poista
  6. Isot tsempit teille kaikille. Hurrrja viikko ollut. Toivottavasti niin Koda kuin henkilökunta voi hyvin tämän kaiken huolen ja murheen keskellä. Peukkuja tämän päivän hyville uutisille.

    VastaaPoista
  7. Voi ei, paljon vastoinkäymisiä! Tosiaankin paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
  8. Huh, paljon kehräyksiä ja halauksia sekä Kodalle että henkilökunnalle! Olikohan maanantain arvot jo paremmat? Herätti kyllä miettimään, että ei ole tosiaan helppoa noiden pohjoisen välimatkojen kanssa, jos sattuu viikonloppuna jotain. Hyviä vointeja teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Ei ole ei, meillä onneksi näinkin lyhyt matka.

      Poista
  9. Voi ei, nyt oli kurja takaisku tämäkin. Voin kuvitella miten rankkaa tämmöinen sairastelukierre on. Kovasti tsemppiä ja halauksia myös meidän koko poppoolta 💙

    VastaaPoista