Kissapetoja viidakossa ja palmumaisemissa

Pohjoinen Rotukissayhdistys tarjosi kissanäyttelykansalle ainutlaatuisen elämyksen järjestäessään heinäkuisen näyttelyn safariteemalla. Näyttelyn yhteydessä oli leikkimielisiä kilpailuja, joista automaattinen osallistuminen oli seuraaviin luokkiin:

• Paras asu
• Paras häkkisisustus
• Viidakon kuningatar
• Viidakon kuningas

Lisäksi vapaaehtoiset, paikanpäällä ilmoittautumisen vaatineet luokat olivat:

• Paras leijona
• Paras tiikeri
• Paras pantteri

Kolmeen viimeisimpään olin veikannut rotuvoittajia, jotka ilahduttavasti eivät pitäneetkään paikkaansa. Esimerkiksi Paras leijona -palkinnon voitti leijonanharjalla varustettu singapura. Näyttelyssä nähtiinkin POROKin mittapuulla uusia rotuja, jotka olivat tai eivät olleet teeman houkuttelemia: singapura (en muista aiemmin nähneeni) ja egyptin mau. Ilahduttavasti myös somaleita oli paikalla enemmän kuin normaalisti: 3 kpl! Minun aikanani (vuodesta 2011) ei ole kertaakaan ollut noin "montaa" paikalla, vaan tähän asti Norton on saanut edustaa tätä ihanaa rotua yksinään ja hänkin aloitti vasta 2017. Toista se on etelässä: viime sunnuntaina näytti olevan SUROKin näyttelyssä Keravalla 20 somalia. 

Riistanvärinen somali, GIC FI*SunnyPace Fritillaria

Punainen somppu, GIC FI*Amajan Norton Norberto

Beige somppu, IP FI*SunnyPace Cosmos

Suuri kiitos SunnyPacen henkilökunnalle tulivat pitkän matkan takaa tuomaan lisää somppuedustusta näyttelyyn! Ja vieläpä myös vähän harvinaisempaa väriä, beigekin on huippukaunis värimuoto.

Somppujen kanssa olikin jännitettävää sunnuntaina, sillä kaikki 3 olivat Tuomarin Parhaassa 2. sijalla tiukan kisan jälkeen! 

Myöskään curleja ei tällä kertaa onni suosinut nominointien suhteen, sillä lauantain 8 ja sunnuntain 5 curlista vain 1 pääsi koko viikonloppuna paneeliin. Tämä kisu oli Rakun kasvattajan, Dezzin, kaunis kilpikonnavärinen ACL Plusha, joka oli lauantain paneelissa.

Plusha  (CharmingCurl Ada Lavelace)

Plusha oli ensimmäisessä näyttelyssään, kuten oli myös Dezzin toiseksiuusimman pentueen upea naamiopoika Louiz (FI*Dezzicat's Lusingando LouisCurl).

Leikkisä pieni Louiz

Myös Louizin hurmuri-isä oli paikalla:

IC FI*Debals Michigan

Muita paikallaolleita curleja olivat:

PR FI*Willicon Sailor Jerry

FI*Siriuksen XueCurl

Upea kokomusta FI*Siriuksen TitusCurl

FI*Siriuksen VegaCurl

Lisäksi paikalla oli Kermakupin mami Ruusun kanssa! 

Ruusu (IP SC FI*Redcheetah's Ruusu) the luontainen poseeraaja!

Oli ihana nähdä miten osallistujat olivat heittäytyneet mukaan safariteemaan! Hallissa nähtiin monenlaista teemarekvisiittaa aina kasvomaalauksiin asti. Kissanhäntäisiä ihmisiä oli paljon liikenteessä. Tässä muutama upea häkkisisustus:

Ruusun häkki! Huom myös rekvisiitta häkin päällä

Viidakkoteema jatkuu

Kukkuu!

Pikkueläimet!

Parhaan häkkisisustuksen voittaja

Asukki sattui olemaan sama, joka voitti Parhaan leijonan palkinnon

Arvostelupöydät oli koristeltu teeman mukaisesti

Teemaan pukeutuneet tuomarit saivat palkinnon

Yksi tuomari sai kiikarit, muille taisi mennä hattu

Innostuimme äitini kanssa myös duunaamaan häkkisisusteemme teeman mukaiseksi. Noran häkki oli näytillä edellisessä raportissamme, tässä vielä äitini kotikisujen Tuiskun ja Elmon häkit:

Tuiskulla upea ja näyttävä leopardiverho

Elmolla lapsekas ja harmoninen eläinverho

Näyttelyviikonloppu oli osaltaan jälkifiiliksenä haikea, sillä se oli kaksikon viimeinen. Kumpikaan ei erityisesti nauti näyttelyistä ja murisevat/sähisevät tuomarin luona sekä arvosteluja odotellessa. Tuisku myöskin stressaa automatkoista. Kumpikin pojista saivat upeat arvostelut, mutta tippuivat Tuomarin Paras -valinnassa käytöksen vuoksi. Tuisku oli kuitenkin molempina päivinä Best In Show -veteraani (ilman kilpailua)! Hieno ura Tuiskulla (9 v) ja Elmolla (5 v) takana, nyt alkaa ansaitut eläkepäivät.

Sain kunnian olla molempina päivinä kummipoikani Elmon esittelijänä

Molemmat osallistuivat myös Paras tiikeri -kisaan, jossa 3 valittua epävirallista tuomaria valitsivat aina kahdesta ehdokkaasta toisen jatkoon. Kuvassa Tuisku.

Epävirallinen kisa käytiin lauantaina ennen paneelia. Paras tiikeri-, leijona- ja pantteri-kisassa osallistujat muodostivat parit, joista aina toinen pääsi jatkoon. Parijono eteni niin kauan kunnes vain 1 kisu oli jäljellä. 

Sen sijaan Paras häkkisisustus ja asu valittiin kiertelemällä hallia tyylituomareiden toimesta ja asukisan finaaliin päässeet saivat sen merkiksi lapun, jotta tietäisivät tulla paneelipaikalle kutsuttaessa.

Viidakon kuningas ja kuningatar -nominoinnit tehtiin oikean tuomariston toimesta arvostelujen yhteydessä. Jokainen valitsi omista arvosteltavistaan ehdokkaat, jotka sitten kerääntyivät arvostelupäivän ja muiden leikkimielisten kisojen jälkeen paneelipaikalle loppukilpailuun. Tuomaristo teki päätöksen kiertelemällä ehdokkaat läpi ja eniten ääniä saanut voitti, kuten normaalissa paneelissakin. Poikkeuksena, että omistajat saivat esittää kissansa itse ja suostuttelut ja äänitehosteet (naukumiset, karjahtelut) olivat sallittuja. Tuomaristo teki päätöksen fiilispohjalta kuka kissa heidän mielestään oli kyseisen tittelin arvoinen. 

Viidakon kuningatar -finalisteja

Viidakon kuningatar -tittelin voitti itämainen lyhytkarva

Viidakon kuningas -tittelin voitti bengali

Kiitos kaikille superhauskasta viikonlopusta ja POROKille jälleen kerran upeista näyttelyistä!

Noran safariviikonloppu

Terveisiä viimeviikkoiselta safarilta! Takana jälleen yksi superhauska näyttelyviikonloppu, joka osaltaan oli myös uuvuttava kuumuudesta johtuen.

Parannusta edellisiin näyttelymatkoihin oli äitini ja hänen miehensä uusi ilmastoitu auto. Aikaisemmin olemme olleet varsin alkeellisten tuuletusten varassa ja olimme jo harkinneet häkkituulettimen ostoa matkaa varten, mutta he päättivätkin aikaistaa auto-ostoaan, jotta saamme nauttia paremmasta ilmastoinnista jo nyt. 

Häkkituuletin olisi selvästi tullut tarpeeseen näyttelyhallin puolella, sillä lauantaina iltapäivästä Nora jopa läähätti häkissään, vaikka hallin ilmastointi oli täysillä. Suuri ihmismäärä nosti ilman lämpötilan ja laadun tukalaksi. Nora ei suostunut juomaan, joten kokeilin jonkinlaisena helpotuksena tassujen kostuttamista. Seuraavan kesän näyttelyyn menee häkkituuletin hankintalistalle.

Lauantaina meillä oli tuomarina Noran 1,5 vuotta sitten Kemissä arvostellut Eric Reijens. Tuolloin Eric nominoi Noran ja arvostelussaan sanoi Noralla olevan hieman vinot silmät. Oli hirmuisen mielenkiintoista päästä kuulemaan mitä hän nyt tykkäisi Norasta. 

Tähän asti olemme aina olleet päivän ensimmäisten arvosteltavien joukossa yleensä jopa ollen ensimmäisenä tai korkeintaan toisena, mutta tällä kertaa saimme maistaa millaista on odotella pidemmälle päivään, sillä Ericillä oli ensin arvosteltavana kategoria 1 kissoja ja 2.kategoria oli vuorossa vasta puolenpäivän aikaan. Sitä odottelessa aika kului joutuisasti muita kisuja kuvaillen. Launtain arvostelut olivat kuvaajan näkökulmasta hankalasti jaoteltu, sillä sekä curlit että somalit (kyllä, somputkin monikossa! Ensimmäistä kertaa POROKissa ties miten pitkään aikaan) olivat hajautettuna eri tuomareille ja täten myös aikalailla eri ajoille.

Ei mitään kiirettä

Eric tykkäsi kovasti Noran turkinlaadusta ja lihaksikkaasta sopusuhtaisesta kehosta. Korvien kippuruuden symmetria sai kehuja myös kuten silmien muoto ja väri, vaikkei väri vaikutakaan pisteisiin. Miinukseksi Eric mainitsi korvien pienuuden, mutta se tuntuu olevan vakio mitä curleista sanotaan arvostelujen yhteydessä. Yleisvaikutelma: "super relaxed & beautiful". Nora sai kutsun Tuomarin Paras -valintaan, jossa hävisi päivän Best In Show -coonille.

Lauantain tulos: EX1 CAGPIB

Viidakossa

Yövyimme Oulunsalon Airport Hotellissa, joka oli viihtyisä pieni hotelli. Todella kivana yllätyksenä oli miten karvaystäviä oltiin huomiotu tervetuliaispaketilla.

Pussi sisälsi esitteitä, märkäruokapussin, herkkutikun ja lelun

Pian hotellille päästyämme ja Noralle olosuhteet kuntoon saatuamme lähdimme syömään Dezzicat's-perheen (eli Rakun kasvattajan kissalan) kanssa. Matkoineen olimme poissa 3 tuntia ja palattuamme vastassa oli murjottava Nora. Tai pikemminkin ei ollut vastassa, koska tyttö katsoi paremmaksi pysytellä sängyn alla ja houkuttelujen jälkeen siirtyi mieluummin verhon taakse kuin tuli luokse. Vasta kun tytön kävi noutamassa ja piti sylissä, tytön kehruumoottori käynnistyi ja hylkäys unohdettiin.

Sunnuntai

Sunnuntaina pääsimme taas arvostelujen tuttuun rytmiin Noran ollessa päivän ensimmäisten joukossa. Tuomarina meillä oli vähäsanainen Steven Jones. Tuomarit ovat omia persooniaan siinä missä muutkin ja Steven erosi huomattavasti monista muista meillä olleista tuomareista. Stevenillä on tapana ensin tutkia kissa kaikessa rauhassa, kirjoittaa arvosteluseteli ja sen jälkeen antaa suullinen arvostelu, jos antaa. Pidän Stevenin rauhallisesta ja kissaystävällisestä käyttäytymisestä sekä tarkasta rotustandardin seuraamisesta. Plussaa selkeästä käsialasta, koska, kuten sanottu, hän ei aina anna suullisia kommentteja kissasta. 

Profiilin tarkastelua

Korvat vuorossa

Steven piti Noran sopusuhtaisuudesta, turkinlaadusta ja (rauhallisesta) show-luonteesta. Kritiikkiä tuli profiilin suoruudesta, etenkin kun nenän kuviointi vie huomion nenän alueelle. Nora sai kutsun Tuomarin Paras -valintaan, mutta tippui heti alussa pois juurikin liian suoran profiilin vuoksi.

TP-valinnoissa

Sunnuntain tulos: EX1 CAGPIB. Enää yksi, niin Nora valmistuu toiseksi korkeimpaan titteliin! Sitä lähdetään jahtaamaan syksyllä Ruotsista.

Lähdetään safarille!

Kesälomakauden (ei minulla vielä vaan) kunniaksi on luvassa safarimenoa, sillä tämän viikonlopun Kempeleen näyttelyssä on safariteema! On ihana palata taas POROKin näyttelybaanalle, onhan kyseessä meidän "kotinäyttely". Ja teeman mukaisesti on toki tehty verhot ja hankittu muuallakin yleispäteväksi kelpaava asu. Näyttelyssä on luvassa leikkimielisiä kilpaluokkia, kuten mm. "paras leijona" ja "paras asu". Tuomarit myös valitsevat kukin laatuarvostelujen yhteydessä omista arvosteltavistaan nominoitavaksi "viidakon kuninkaan" ja "viidakon kuningattaren", jotka sitten kilpailevat keskenään näistä titteleistä leikkimielisessä Best In Show:ssa. Hauska nähdä miten teema ilmenee näyttelyssä käytännössä ja kuinka moni lähtee siihen mukaan. Teemaan osallistuminen on tottakai vapaaehtoista, paitsi Viidakon herruus ja rouvuus taitaa olla automaattisesti kisa kaikille, muihin pitää erikseen ilmoittautua paikanpäällä.

Tulevana viikonloppuna meillä on nyt ensimmäistä kertaa tilanne, että tuomarina on joku, joka on arvostellut Noran joskus aiemminkin. Sunnuntain tuomari on taasen uusi tuttavuus.

Tässä näyttelyssä pääsemme testaamaan myös huhtikuussa Helsingistä ostettua kannellista matkahiekkalaatikkoa. Pienistä asioista sitä ihminen osaa olla iloinen!

Toivottavasti nähdään Kempeleessä!

Temppu: Jalkojen päällä kävely

VIIMEIN VALMIS! Tätä temppua on työstetty Rakun kanssa 2 vuotta, kertoo julkaisuhistoria. Temppu sai alkunsa siitä, kun Raku oma-aloitteisesti pyörähti jalkojen väliin, kuten tempun alussa. Sain idea lähtä kehittämään temppua pidemmälle, mutta matka veikin yllättävän kauan aikaa.

Ensimmäinen ongelma oli, ettei Raku tahtonut laittaa tassuaan jalkani päälle. Jumituimme heti alkuunsa ja vei pitkän aikaa, ennen kuin poitsu läpäisi tämän vaiheen. Jo tässä vaiheessa pidimme pitkiä taukoja motivaatiota etsien.

Toinen vaihe oli opettaa poitsua pitämään tassunsa jalan päällä kun houkutan sen astumaan myös toiselle jalalle. Tempun opettamistapoja on monia, minä valitsin suoraan asentoon opettamisen (koirapuolella monet treenaavat ensin kädessä olevalla kengällä ennen kuin siirtyvät treenaamaan jalat kenkien sisällä) ja se tuntui nopeasti selässä. Ei tee hyvää kumarrella ja toistaa samaa edestakaisinliikettä kun ohjaa sormella tassua jalalle.

Kun kumartumisosuudesta oltiin viiiiiiimein, useiden välissä opittujen temppujen jälkeen, päästy, niin alkoi helpompi osuus. Pieni jalannosto ja heti palkkaus. Uudestaan. Sitten pieni liikahdus eteenpäin. Palkkaus. Vähän korkeammalle jalan nostoa jne. Pitkän aikaa herkun piti olla lähes Rakun nenässä kiinni, ettei poitsu ala hyppimään ja malttamattomana poistu jalkojen päältä noutamaan herkkua itse. Siitäkin lähdettiin pikkuhiljaa siedättymään pois ja tässä nyt viimein ollaan! Nuo villasukat koin parhaimmaksi tähän temppuun, sillä etenkin kesäsukkien kanssa poitsun jalat lipesivät maahan jatkuvasti.

Yhä olen niin kovin ylpeä poitsusta, joka aina on kehräten treenaamassa ja tekemässä. Tämä on kohta 7-vuotiaan Rakun 22. temppu!

Vihreänauhainen paketti

Eilen maanantaina rantautui taas pitkästä aikaa Zooplussan paketti. Tähän pakettiin päätyi perusostojen lisäksi mukaan jotain spesiaalimpaa, johon kisut pääsevät tutustumaan myöhemmin.

21 kg kivaa

Oli siinä teippauksilla pitämistä!

Noralle ruokaa ja raakailijoille laiskanruokaa (Portan purkit). Lisää herkkuja, uusi merileväpurkki ja palkkiopisteillä ostettu huiska.

Harmikseni tähän tilaukseen päätyi ensimmäistä kertaa 7-vuotisen asiakashistoriani aikana väärä tuote. Ostin Noralle 2 kpl 24 x 100 g Porta 21 -säästöpakkauksia makuna ainut maku mitä Nora voi syödä: tonnikala&surimi. Minulla on tapana tarkastaa tilauksen sisältö moneen kertaan ennen tilauksen tekoa, joten olen varma, että tein tilauksen oikein. Jossain vaiheessa tilausta tilaukseen oltiin muutettu nimeksi "säästöpakkaus lajitelma" ja toinen tonnikala&surimeista muutettu kanaksi. Lähetyksen saavuttua kävin myös tarkastamassa Zooplussan säästöpakkaustuoteet 24 x 100 g Portan tuotteista varmistaakseni, etten kuitenkin ollut tehnyt virhettä ja sieltä oli häipynyt tonnikala&surimi valikoimasta kokonaan.... Lähetin Zooplussaan palautetta ja pyysin tuotevaihtoa, koska kanaversio on meille hyödytön.

Olemme siirtyneet Noran kanssa isompiin Thrive-kuivaruokapakkauksiin. 800 g kestää Noralla n. 1,5 kk ja vaikka säilytän sitä jääkaapissa, niin loppuvaiheessa ruuan rasva alkaa olla jo härskiintynyttä eikä ruoka maita niin hyvin kuin tuoreempien raksujen kanssa. Ostin alkuvuodesta tuon isomman 1,5 kg säkin testiin pakastinsäilytyksen osalta. Otan pakkauksesta 2 viikon ruuat kerrallaan jääkaappiin ja avatun pussin säilytän pakastimessa. Siellä ruoka ei jäädy, vaan pysyy hitusen jääkaappia kylmempänä. Pystyisi silti tarjoamaan lautaselle suoraan pakastimestakin. Ensimmäisen ison säkin ostin helmikuun lopulla ja Nora söi sen loppuun pari päivää sitten. Maistuvuudessa ei ollut ongelmia missään vaiheessa, joten pakastinsäilytyksen voi todeta toimivan. Kiva näin, onhan isommassa säkissä pienempi kilohinta, joten säästöä tulee hieman.

Huiskan perässä mennään niin että purkit kolisee!

Väijy-Haiku!

Salamurhausyritys!

Salamurhaaja asemissaan

Raku auttaa täyttämään ruoka- ja herkkukaapin:

Kuningattaresta mammantytöksi

Haiku luovutti kruununsa Noralle vuosia sitten, mutta on silti säilyttänyt joukon kovis -statuksensa. Iän karttuessa tyttö on kuitenkin pehmentynyt ihmisille jatkuvasti, mistä olen myös ajan saatossa raportoinutkin.

Viimeisimmät raportoinnit koskivat Haikun lisääntynyttä sylissäoloa ja siinä olemisen sietämistä (aiemmin Haiku on singonnut pois kun vähänkin liikahtaa, mutta nykyään tyttö kestää jonkin verran asennon parantamisia, etenkin jos samalla pitää Haikusta kiinni, ettei se tulkitse liikettä väärin). 

Marraskuussa kerroin miten Haiku on alkanut viettämään aikaa kanssani tietokoneen äärellä ja on siedättynyt erilaisiin nosteluihin.

Tuostakin raportoinnista tyttö on ottanut askelia eteenpäin:

• Nykyään Haiku on tuttu näky sängyssä aamulla kun herään: joko tyttö on nukkumassa tyynyni vieressä tai jalkopään pedissä.

Huomenta!

• Haikun yksi pahimpia inhoja on ollut "vangituksi tuleminen", tarkoittaen että poistuminen tilanteesta ei ole täysin Haikun hallinnassa. Tästä syystä Haiku ei ole nauttinut samasta tavasta mitä teen monesti curlien kanssa; rapsutuksesta missä otan kropan ns. lukitukseen itseäni vasten ja rapsutan toisella kädellä. Nykyään Haiku nauttii siitäkin. 

• Haiku on ottanut tavaksi vaatia rapsutuksia vetämällä tassuillaan käden poskeaan vasten:

• Tyttö on horjuuttanut myös julkisempaa kovis-statustaan hyppäämällä syliin rapsutettavaksi vieraiden nenän edessä 

On se ihana kovispehmo.

"Moi mami!"

"Et viittis lopettaa kuvaamista..."

"No iha sama"

"Rapsuta!"

Löytynyt aarre

Siivouspäivä tarkoittaa kissojen lelukarkkipäivää kun sohvan, sängyn, pakastimen ja uunin aluset pääsevät tarkastukseen. Joskus kisuja onnistaa ihan kunnolla kun mami viimein vaivaantuu syynäämään koko sohvan alusen, sillä jotkut lelut löytävät sohvan alta kuolleita kulmia eivätkä tartu huiskanvarren matkaan.

Meidän viimeisin kaivuu-urakka tienasi kisuille taas lukuisia "uusia" leluja, kuten tämä Rakun uusi lemppari: jäniksenkarvalelu, joka on ostettu kisuille 2 vuotta sitten yhdessä toisen karvalelun kanssa. Lelu lienee myös viettänyt tuon 2 vuotta sohvan alla, koska olin jo unohtanut sen olemassaolon kokonaan.

Videolla hyvin onnellinen karvalelun omistaja:

"Mie ja mun bestis"