torstai 1. maaliskuuta 2018

Kissamaista elämää, osa 12

Päivät vyöryvät hirmuista vauhtia eteenpäin! Olen ihan varma, että jossain on jokin aikareikä, joka vain nielee ajan sisäänsä. Nyt eletään jo maaliskuuta, vaikka vuosi vaihtui aivan vasta. Täällä mami on ollut työkiireiden ja oman elämäntapanotkahduksen vuoksi (kenen fiksu idea oli koittaa pärjätä vähemmällä öisellä nukkumisella, soo soo) aiottua hiljaisempi, mutta ehkä näin unirytmikorjauksen ja valon lisääntyessä saan taas itseni aktiivisemmaksi.

Kuvia on kerääntynyt puhelimeen aikalailla, viimeisin Kissamaista elämää oli ennen jouluaattoa. Tällä kertaa kuvia on 37 kpl.

Mukavuuskäsitteensä kullakin

Joulun alla luukusta putkahti Agikissa -lehti, josta löytyi meidänkin kirjoittama juttu

Saimme joululahjaksi ihanan uuden maton! Haiku näyttää niin ressukalta testatessaan tärkeintä eli nukkumismukavuutta

"Vaadin silityksiä."

Mustasimmu-Raku

Välillä Haikukin on derp. Kuvan julkaiseminen pysyköön silti Haikulta salassa.

Kun äly loistaa

Pitkä poika!

Tammikuun näyttelystä tarttui mukaan tuttu kolmikko

"Noran ylipieni peti on kiva!"

Aamurapsujenvaatija ts. töihinlähdönhidastaja

Mitäs meidän iltoihin kuin peliä. Rakulle on muodostunut näistä rutiini ja poitsu hyppää heti syliin kun asetun sohvalle

Ötökkäbongarit

Haiku testasi laatikkoa. Kahdesti. Sen jälkeen Raku on saanut pitää laatikon taas omanaan

Nora esitteli supersöpöä takatassuaan

"Ei me täs mitään, mut oisko se jo iltapalan aika?"

Lohiherkkua!

"Veetuttaa. Kaikki. Etenkin se kun mami ei silitä."

Dörp!

"No ei tää mitenkään kummonen oo."

Nora tarkkailee saisiko se omituisen tökkijän kiinni. Tökkijällä on tapana ilmaantua kun kääntää katseen. Perin kummallista

Piilossa! Vaanimassa!

Kisut testaamassa pahaa-aavistamattomina kerrostaloa päivää ennen tyttöjen ell-reissua

"Täällä mami jo ootellaan! Onhan tuo meille?" Note: Ei ollut. Julma mami söi ensin itse ennen kuin ruokki kisut niiden omilla ruuilla


Kivaa kun on oma lämpöparta

Rakun toinen lempirutiini: juosta kellahtamaan sängylle vastaanottamaan rapsuja

"Mitä mami kuvaat onko tuolla jotain? Kerro, kerro!"

Läheisyyttä
 
Mun tuleva viikonloppufiilis

Kamera ja kuvaaja kiittää luonnonvalosta!

Haikun rapsupula


Kun lempparia ja nirsoilunkohdetta sekoitetaan on tunnelma vähintäänkin ristiriitainen. Tarjolla broilerin paistisuikaletta ja maksaa

Minulla on vahva kutina, että Nora tietää mitä tekee. Taas oli häiriköimässä töihinlähtöä.

Kun haluat olla laatikossa, muttet mennä sen sisään

9 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, taas kerran! :)

    Mitä tuo lohiherkku oikein on? Me ostettiin kokeilumielessä yksi 500 g pötkö jauhettua lohta (Mush), ja kelpaavuus on vähän niin ja näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Se on ihan vain keitettyä lohta. Nora ei tykkää raa'asta, joten kaikki saa kypsänä. :D Noissa eläinversioissa on aikalailla vain höttöosia, joten ei ihmekään, jos maistuu huonommin. Me ei olla testattukaan niiden rasvaisuuksien takia.

      Poista
    2. Joo höttöä siinä kyllä on, nahansiekaleita ja sellaisia tulee vastaan. Tietääpähän, ettei ehkä enää osta...

      Poista
  2. Haiku taitaa olla talon mattojen päätestaaja :D Kivat matot on nuo uudet, mutta mikä on Haikusta talon paras matto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa. :D Haiku oleskelee eniten kenkämatolla.

      Poista
  3. Pitkä sarja! Vaan kukapa kissankuvia väistäisi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä kuvia pääsee jotenkin aina kertymään... Jostain kumman syystä. xD

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Onni on kamerapuhelin, jolla näitä pystyy tallentamaan. ♥ Ei puhettakaan meidän aiemmalla, että olisi kehdannut julkaista.

      Poista