sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Agilityradalla

Edellisen estejulkaisumme jälkeen perheeseen liittyi vielä pujottelueste, sekin äitini miehen tekemä. Treenasimme hetken pelkästään A-esteellä, tunneliesteellä sekä pujotteluesteellä.

Raku on selvästi ottanut lajin omakseen. Nora on päässyt jo yli epävarmuudestaan A-esteen kanssa, mutta toinen haaste tytölle on tunneli. Varmasti innokkaalla poitsulla on osuutta asiaan, miksei Nora halua mennä tunnelin sisään. Treeniä, treeniä. Haiku on mennyt kerran A-esteen yli, mutta kynnys on yhä suuri. Myöskään Haiku ei mielellään mene putkeen ja pujotteluesteen tarkoitus on vielä kyseenalaistettuna. Miksi mennä keppien välistä kun herkku kuitenkin palaa takaisin sille puolen, jolla Haiku juuri oli? Raku sen sijaan ei kysele, vaan menee sinne minne herkku vie.


Rakun innokkuuden ansiosta kokeilimme eilen jo täyttä rataa, jossa on 6 estettä: alkueste/ympyrä, pujottelu, 2 erikorkuista hyppyestettä, tunneli ja A-este. Raku meni radan totutun innokkaasti, mutta erinomaisesta suorituksesta huolimatta huomasi, että agility vaatii hirmuisesti energiaa myös keskittymisen suhteen. Poitsu jaksoi mennä radan läpi 7 kertaa, ennen kuin keskittyminen alkoi luisua ja oli aika vaihtaa tytöt testaamaan rataa.

Rata



Tyttöjen kanssa kyseessä oli enemmänkin rataan tutustuminen ja innokkuuden herättäminen. Lopulta Nora meni jo sujuvasti muut kuin tunneliesteen. Tytön lemppari on korkein hyppyeste ja treenin lopuksi keskityimmekin siihen.

Hop! 

Siinä vaiheessa kun siirryin Haikuun, Nora oli kiikkunut omatoimisesti A-esteelle.

"Eiks tän herkun vois saada helpommallakin?"

Haikulla on vielä sulateltavaa radan kanssa, joten etenemme hissukseen. Pujottelueste alkoi sujua sulavammin treenin loppupuolella, mutta vaatinee ainakin 2 kertaa vielä ennen kuin se menee ilman kyseenalaistamista. 



8 kommenttia:

  1. Keskittyminen pitempään tehtävään on haasteellista. Olen nyt yrittänyt Pepsin kanssa ensimmäistä kertaa lyhyttä rataa ja hän ei meinaa ymmärtää miksei saa herkkua jo yhden esteen ylityksestä 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pieni. :D Tyttöjen, etenkin Haikun, kanssa piti aloittaa sillä, että namin sai yhden esteen jälkeen. Muuten ei hirmuisen kauan jaksa yrittää. Nyt Haiku menee koko radan yhdellä loppupalkalla.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kisut nauttivat kun saavat touhuta jotain erilaista. :D Tytötkin menevät viimein koko rataa ja ovat selkeästi tyytyväisiä kun ei tarvitse enää jumittaa jonkun esteen luo hiomaan sen suoritusta.

      Poista
  3. Ihanat kepit! On onni tuntea ihmisiä, jotka ovat käteviä käsistään ja innokkaita käyttämään niitä! :)

    Kivan näköistä kissa-agilityä! Yllättävän pitkään jaksavat seurata herkkua vaikka eivät sitä saa, täällä nää jo lopettaisi aikaisemmin, että pidä tunkkis. :D Tai no, nykyään voi ehkä paria-kolmea temppua pyytää ennen palkkaa.

    Opetatko ensin esteitä erillään miten paljon, ennen kuin laitat ne osaksi rataa, vai luotatko siihen että oppivat ne radan osana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Jos olisin alkanut väsäämään noita itse, ne olisivat menneet vähintäänkin kesään eikä olisi tullut yhtä hienoja. :)

      Tekeminen ja siinä onnistuminen itsessäänkin motivoi, mutta tyttöjä, etenkin Haikua, piti palkata alussa tiheämmin. Nykyään Haikukin menee radan loppuun asti ennen kuin saa herkun.

      Sekä että. :D Vaikeampia, kuten A-estettä, opetan ensin erikseen. Raku oppi esteen nopeasti, mutta kun tytöillä kesti ja kesti, niin niille otin sen sitten mukaan rataan vähän ajatuksella, että radalla vauhtiin päästyään ovat motivoituneempia seuraamaan herkkua myös epäilyttävän esteen päälle. Noralla tämä toimi, mutta Haikun kanssa jumitettiin esteellä varmaan 20 min ja vasta superherkun avulla ylitti esteen. Sen jälkeen on riittänyt tavallinenkin herkku kun tyttö huomasi, ettei tuo nyt paha ollutkaan. :)

      Poista
  4. Voi kun olisi kärsivällisyyttä, ihmisellä ja kissoilla. Ehkä sitten, kun pojat vielä vähän vanhenee ja rauhoittuu (dream on, dream on), voin taas kokeilla miten esteradalla sujuu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä saakin varmasti sitten odottaa. :DD Agi on minusta juuri hyvä vähän kärsimättömille kisuille, ovat motivoituneempia seuraamaan herkkua omituisiltakin tuntuvien liikkeiden tai esteiden perässä ja jaksavat toistoja paremmin.

      Poista