Lukiessani toisen kisublogin päätähtien Kassisen ja Sepon ruhtinaallisesta ruokavarastosta minuun iski haikeus vanhojen aikojen perään, jolloin meilläkin nähtiin kaapinsyvältä notkumassa jos jonkinlaista kissanruokapakkausta. Samoihin hienouksiin ei päästä toistensa kopioita olevien raakaruoka-annospussien kanssa.
Julkaisun lukemisen jälkeen havahduin kuitenkin siihen, ettei meilläkään varmaan ihan parissa päivässä kuolla nälkään.
 |
| 102 L täydeltä ruokaa, yksinoikeudella kisuille. Mush-pakkaus on Rakun lihotusruokaa, jota annan silloin tällöin. |
 |
| Nora: "Täällä on tuttuja pusseja! Nää on mun!" |
 |
| 2 alinta lokeroa on kisuille ja pieni osa ylimmästä |
Haikeutta kauniiden pakkausten perään helpottaa muistutus siitä, että sisältö on se mikä merkitsee.
Ihanan paljon ruokaa, kyllä!
VastaaPoistaSe on mielekästä niin kauan kun ei tarvitse alkaa kaivamaan jotain tiettyä pakkausta tuosta isommasta pakastimesta. :D
Poista