Kauan odotettu joulu

Kauan odotettu aatto tuli ja meni nopeasti. Joululeffoja emme ehtineet katsoa, mutta aamu alkoi The Joulukalenterilla Haikun kanssa. Sen jälkeen lähdin sukuloimaan ja kisut olivat iltaan asti keskenään. Kotiinjääminen on niille paljon stressivapaampaa, vaikka mielellään kisut olisi ottanut mukaan vierailuille.

Puhelinkuva. 

Säästin kisujen lahjan iltaan kun pääsin kunnolla rentoutumaan silkkiturkkien kanssa. Yhden lahjan, raapimistynnyrin, ne saivatkin etukäteen jo viime kuun lopulla.

Toisena lahjana kisut saivat uuden pedin, jonka ajattelin olevan etenkin Rakulle mieleinen. Tutustuessaan petiin Raku hyväksyi sen leipomisalustaksi, mutta kukaan ei käynyt aaton aikana edes istumassa siinä. 

"Hei mikä tää on?"

"Ainakin tässä on hyvä leipoa."

23. päivänä alkanut kalateema jatkui jouluaterialla, tällä kertaa lautaselle päätyi keitettyä lohta. Joulun kunniaksi en tarkkaillut annoskokoja sen kummemmin.

"Ei haittaa mami!" (löysin kirpparilta kisuille lautastäydennystä: 10 kpl yhteensä vain 2 €!)

Kisut olivat selvästi olleet kilttejä tänä vuonna ja saivat isovanhemmiltani rahaa yhteiseksi lismujen kanssa ja äidiltäni useamman lahjan: pari riepulelua, itsestäänliikkuvan leppäkertun ja kumimadon. Kumimadon jouduin harmillisesti heti hävittämään, sillä siinä oli helposti irtoavia osia ja Haiku olisi syönyt sen hetkessä. Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistys on varoitellut lelun vaarallisuudesta facebooksivuillaan. On ihmeellistä miten tällaiset lelut hyväksytään myyntiin asti, suolitukoksilta ja potentiaalisilta sellaisilta ei ole vältytty julkaisun kommenttien mukaankaan. 

Vähän sama kun ostin joskus vuonna 2011 Haikulle kepin päässä olevan discovalohiiren, jossa "nimensä mukaisesti" välkkyi valot. Kaupassa se kuulosti mielenkiintoiselta, mutta kotona, etenkin pimeässä leikittäessä, välkkyvä valo kävi silmiin ja jos se kävi minunkin silmiin, vaikka olin n. metrin päässä valosta, niin mitä se tekee kissan silmille, joka on naama kiinni lelussa. Leikkasin hiiren roskiin ja leikitin pelkällä narulla. Kyseinen lelu oli myynnissä vielä jokusen vuoden jälkeen liikkeessä.

Kiitos siis äidilleni ihanasta ajatuksesta, lelu näyttää siltä, että varmasti ainakin Haiku ja Raku olisivat rakastaneet leikkiä sillä (ellei Haiku olisi skipannut heti syömisvaiheeseen). Vaarallisuudesta johtuen emme voineet kuitenkaan sitä pitää ja toivottavasti muutkin ovat valveutuneita kyseisen ja samankaltaisten lelujen kohdalla. Ehkäpä jossain vaiheessa se vedetään pois myynnistä.

Muut lelut ovat olleet oikein tykättyjä! Raku tykkää tanssia ketun kanssa, tosin ainakaan toistaiseksi paikoillaan makaavana se ei ole herättänyt innostusta. Myös Haiku innostui ketusta. Haisunäädällä on leikitty hillitymmin, mutta Haiku on ottanut senkin vastaan urheilullisin ottein. 

"Hypätäkö saaliin perään tuolille vai pysytelläkö piilossa?"

"Hih, tyhmä saalis!"

"Tuus tänne"

Haisunäätä: "Piip piip!"

Molemmat lelut ovat äänteleviä, haisunäätä hitusen täyteläisempi ja rapisee.

Itsestäänliikkuva leppäkerttu ei saanut aattona kuin ihmetystä osakseen, mutta eilen sillä ryhdyttiin leikkimään oikein kunnolla, leikkiin intoutuivat Haiku ja Raku.

"Mitä tapahtuu, jos kosken?"

"Hups, se karkaa!"

"Älä yritä!"

"Vähän vaan hipasen tai ehkä vähän kovemmin.."

Raku: "Minun vuoro välillä!"

Ilokseni myös peti on alkanut saada enemmän suosiota osakseen. Nora on ollut siinä kahdesti nukkumassa ja Raku kerran. Ensimmäisellä kerralla nostin tytön petiin, oli mukamas pedin vieressä ollut vaatekasa kivempi nojailupaikka.

Hyvää asentoa etsimässä

"Juu on hyvä."

Lomafiilis