Töihinlähtösabotoijat

Herään aina 2 tuntia ennen töiden alkamista, josta 10-15 min kuluu työmatkaan. Inhoan kiireisiä aamuja, joten tuossa ajassa ehdin hyvin hoitaa kissat ja itseni sekä myös rentoutua hieman. Kissojen osalta tuohon aikaan kuuluu aamupala, hippa Noran kanssa sekä halukkaiden rapsuttelua. 

Aikaisemmin Noran aamurutiinina oli tulla mukanani vessaan ja vaatia pyykinpesukoneen päällä rapsuja. Alunperin siihen kuului myös seinän nuolemista, mutta siitä tavasta onnistuimme pääsemään eroon.

Nykyään Nora tulee vaatimaan rapsuja vessaan enää satunnaisesti. Haiku ottaa töihinlähtöni raskaimmin ja on kehittänyt rutiinin, että tulee aina aamuisin ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa seurakseni vessaan ja kehrää ääneen. Äänekäs kehräys kertoo todella paljon, sillä Haikun normaali kehräys on äänetön. Samalla tyttö vaatii paljon rapsuja ja leipoo ilmaa.

Haikun hellyyspuuska jatkuu myös aamupalalla. Ruokin kisut ja teen vasta sen jälkeen itselleni aamupalan. Syödessäni ja näprätessäni kännykkää Haiku tulee usein vaatimaan rapsutuksia ja jää seuraksi pöydälle istumaan tai makoilemaan. 

Hyvästä heräämisajasta huolimatta töihinlähtö jää kisujen vuoksi yleensä viime tippaan. Vaikka sitä kuinka koittaa ajoittaa asiat niin, ettei suurta kiirettä tulisi, kisujen rapsuttaminen nappaa aamuista salaa oman aikansa. Nora yleensä menee hipan päätteeksi nukkumaan kiipeilypuuhun, mutta Haiku ja Raku jäävät lähistölle. Haikun lisäksi monesti myös Raku tulee vaatimaan rapsuja, yleensä siinä vaiheessa kun olen jo pikkuhiljaa tekemässä lähtöä. Jos kisut saisivat päättää, en poistuisi kotoa mihinkään, etenkään noin pitkäksi ajaksi.

Kisut myös reagoivat nopeasti uusiin rutiineista poikkeaviin tilanteisiin. Esimerkiksi eräs aamu ennen lähtöä päätin nopeaan vielä liimailla tarroja tarrakirjaan, jotta voisin ottaa kirjan mukaan töihin ja vaihdella ylimääräisiä tarroja vähemmäksi. Raku huomasi heti, että jotain uutta tapahtuu ja tuli kaveriksi.

"Hurr, autan! Palkaksi rapsuja, kiitos. Ai miten niin sinulla on kiire ja olen nyt auttamisen vastakohta? Autan paljon!"

Eilen otin ylityövapaata ja olin töissä vain kolmisen tuntia. Heräsin tuntia normaalia myöhemmin, joten kisut luulivat, että jään kotiin. Nora vaati hippaleikin lisäksi myyräleikin ja Haiku oli entistä hellyydenkipeämpänä. Lukiessani lehteä Haikun mielestä se oli ihan höpöhöpötouhua.

"Mami, keskity ollenaiseen. Rapsuja! Ja pusuja. Rakastan sinua."

Nora poikkesi rutiineistaan ja kiipeilypuun sijasta tuli sekin vaatimaan rapsuja.

"Hurrpurr, tästä tulee ihana päivä! Mami kotona ja aurinko paistaa!"

"Miten niin lähdet vielä töihin? Ei se voi olla meitä tärkeämpää. Rapsuja!"

Onneksi on vapaapäivät. Ne ovat aina niin juhlaa.