perjantai 17. kesäkuuta 2016

Feline Hyperesthesia Syndrome

Eräässä facebookin kissaryhmässä aloitettiin vastikään keskustelu tästä aiheesta ja naputellessani kommenttia siihen huomasin, etten olekaan tainnut puhua aiheesta meidän blogissa, vaikka meillä ikävä kyllä kokemusta löytyykin.

Sana "hyperesthesia" tarkoittaa epänormaalia ihon herkkyyttä ("feline" taasen tarkoittaa kissaeläintä) ja syndrooma tunnetaan myös nimellä rolling skin syndrome, jonka itse kääntäisin väreilevän ihon syndroomaksi. Suomeksi aiheesta ei löydy juurikaan tietoa ja syndrooma on kohtuullisen harvinainen. Roduissa sitä tavataan eniten abessinialaisilla, burmilla, siamilaisilla sekä colourpoint persialaisilla. Omiin silmiin on sattunut eniten maatiaiskissojen tapauksia. Syndrooman puhkeamiselle voi olla monia syitä, mutta yhteistä on, että yleensä se puhkeaa aikuisiällä.

Kuka meidän poppoosta on saanut syndrooman riesakseen on ehkä helppo arvata: rakas ja rakastettava multiallergikko, stressihutipissijä Nora.


Oireet

FHS:n oireet ovat moninaiset ja kohtaus voi kestää muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Oireita ovat mm. 

  • Väreilevä selkä
  • Hännän nykiminen
  • Laajaeleinen hännän liikehdintä
  • Ahdistuneisuus
  • Pakonomainen selän/hännänjuuren/lantion nuoleminen ja/tai pureminen
  • Hallusinaatiot
  • Laajentuneet pupillit
  • Päämäärätön juokseminen ja hyppiminen aivan kuin jokin jahtaisi
  • Muorunta
  • Joissain tapauksissa hallitsematon pissaaminen

Noralla kohtauksen oireina ovat selän väreily, hännän laajaeleinen heilunta sekä hännän pyöriminen, hännänjuuren nuoleminen, laajentuneet pupillit sekä juokseminen ja hyppiminen, joskin päämäärällisesti. Kissalla on selvästi ahdistunut olo.

Syndroomassa kohtaus voi alkaa itsestään tai kosketuksen seurauksena. Yleensä kissa välttää kohtauksen aikana kosketusta.

Aiheuttajat ja hoito


Syndrooman puhkeamiselle ei ole antaa yhtä ainoaa syytä, vaan laukaisijana voi toimia monikin asia. Syy voi olla esimerkiksi ihosairaudet, kiputilat tai stressi. Yhdeksi syyksi on arvioitu, että ahdistuneisuuden aiheuttamat kemikaalimuutokset aivoissa saavat kohtauksen aikaan.

Syndrooman puhjettua onkin tärkeää koittaa selvittää liittyykö kohtauksiin mitään kaavaa. Alkaako se jonkin tietyn asian jälkeen tai sitä ennen vai onko kohtaukset satunnaisia? Tietyn kaavan mukainen oireilu on helpompi kitkeä pois, mutta kaavaton oireilu on paljon vaikeampi. Siinä tapauksessa on tärkeää käyttää kissa eläinlääkärillä kiputilojen poissulkemiseksi.

Jos kissalla on kuiva iho tai muita iho-ongelmia, ruokavalioon kannattaa tehdä muutoksia. Eritoten nesteen riittävään saantiin on tärkeä kiinnittää huomiota, mutta tarpeen voi olla huomioida myös ruokavalion omega 3 ja 6 -rasvahappotilanne, proteiinien laatu ja määrä sekä mm. sinkin saanti. Joskus syndrooman puhkeaminen voi johtua myös ruoka-aineallergiasta, mikä vaatii selvittämistä. Meidän eliminaatiodieettikokemuksista löytyy oma julkaisunsa.

Koska syndroomaan voi olla monenlaisia syitä, siihen ei ole olemassa täsmälääkettä. Ainut vaihtoehto on sulkea mahdollisia aiheuttajia pois yksi kerrallaan. Jos fyysisiä aiheuttajia ei löydy ja ruokavalio on ok, keskitytään tekemään kissan arjesta mahdollisimman stressivapaata. Kissalle mielihyvää tuottaa rutiinit, turvallisuudentunne (paljon korkeita paikkoja ja piiloja, mahdollisimman vähän umpikujia) sekä leikki- ja aktivointihetket. Suurimmalle osasta kissoista myös silitys- ja rapsutushetket.



Meidän kokemukset


Noralla Feline Hyperesthesia Syndrome puhkesi viime kesänä eli kesällä 2015. Nora oli tuolloin 3-vuotias. 

Puhkeamispäivänä ei tapahtunut mitään erityisen erikoista. Olin työttömänä ja lähes koko ajan kotona. Ystäviäni ja vanhempani kävi meillä kylässä säännöllisesti, mutta suurimman osan ajasta olimme kisujen kanssa keskenämme. 

Eräs päivä meille saapui ystävieni lisäksi yksi tai kaksi kisuille tuntematonta henkilöä. Alkuun kisut suhtautuivat asiaan normaalisti, mutta siirtyessämme tietokoneen ääreen tekemään erästä projektia, jonkin ajan (ehkä n. 1 - 1,5 h) kuluttua Nora syöksyi vauhkona viereisen kirjahyllyn päälle selkä väreillen ja häntä pyörien. Nora nuoli maanisesti häntäänsä ja pyöri kirjahyllyn kattoa vasten koittaessaan karistaa tuntemuksen. Itse olin tuolloin istumassa toisten keskellä, joten pyysin muita Noraa lähempänä olevia henkilöitä koskettamaan tyttöä kohtauksen pysäyttämiseksi.

Nora väisti kosketusta, mutta minun noustessani apuun tyttö antoi ottaa syliin ja rauhottuikin siihen heti. 

Kohtauksia on tullut jokunen tuon jälkeen ja huomasin nopeasti niiden kaavan. Kohtaukset tulevat ainoastaan silloin kun meillä on vieraita, ei koskaan silloin kun olemme keskenämme. Sillä ei ole väliä onko vieras tuttu vai tuntematon, onko heitä yksi vai useampi. Jossain vaiheessa tapaamista Nora ryntää huoneeseen samoilla oireilla kuin mitä oli ensimmäisellä kerrallakin ja rauhoittuu vasta kun minä silitän sitä tai otan syliini. Vieraiden kosketuksella ei ole vaikutusta.

Kun huomasin, että kohtaukset johtuvat vieraista, aloin kiinnittämään huomiota myös tilanteita edeltäviin asioihin. Huomasin, että kohtausten todennäköisyys kasvaa, jos en huomioi Noraa lainkaan tapaamisen aikana (vaikkei Nora itse hakisikaan huomiota ja pysyttelisi toisessa huoneessa) ja myös silloin, jos en ole aktivoinut kissoja kunnolla samana päivänä ennen tapaamisen alkua.

Kohtaukset ovat pysyneet pois kun olen varmistanut, että kisut saavat jonkinlaisen aktivointihetken ennen vieraiden tuloa ja etenkin pitkien tapaamisten aikaan käyn välillä silittelemässä tai leikittämässä kisuja. Etenkin Nora on niissä tilanteissa ihan onnessaan kun jaan huomiota sillekin.



Lähteet


32 kommenttia:

  1. Enpä ole tästä koskaan kuullut. Tosi kivasti ja selkeästi selitetty yleensä ja Noran osalta. Hyvä ettei vieraita ole tarvinnut kieltää kokonaan tulemasta :) Noralle rapsut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oli selkeä! :) Niinpä, hetken jo mietin, että herranen aika, pitääkö tässä ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin. :D Onneksi syvempi syy löytyi! Rapsut välitetty, tyttö kiittää ♥

      Poista
  2. Mielenkiintoista, vaikkakin surullista luettavaa. Voi Noraa :( Onneksi olet kuitenkin oppinut lieventämään/estämään kohtauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kohtaukset eivät ole kivaa katsottavaa, vaikkei suoranaisesti vaarallisia tai haitallisia olekaan.

      Poista
  3. En ollut tajunnutkaan, että teillä on Noralla FHS :(
    Noran onneksi sillä on kunnon mamma, joka on kiinnostunut ja tekee kaikkensa että toisella on asiat kunnossa jos kohtaus tulee ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtausten ulkopuolella kisu on normaali itsensä, joten arjessa se ei sen kummemmin onneksi näykään kun lääkitystäkään ei ole. :) Sain onneksi selvitettyä kohtausten taustan sen verran äkkiä, ettei siitä sitten ehtinyt kehittyä mitään arkea haittaavaa ja muiden juttujen keskellä tuosta sitten unohtui mainita meidän blogissa. Jonkun toisen blogiin olen ehkä saattanut kirjoittaa asiasta kommenttiin.

      Poista
  4. Manulla on osaa nuista oireista: Hännän laaja-alainen heilunta, mouruaminen nurkassa siten, että nousee seinää vasten ja pyörittää päätään, selän ja hännän nykiminen, päämäärätön juokseminen ja laajentuneet pupillit aina silloin tällöin. Nämä tulee ihan milloin vaan, ilman että mitään erikoista edes tapahtuu, hyvin monesti öisin ja varsinkin sen jälkeen kun tulen töistä kotia. Hyvä tietää syy nuihin. Olen aina luullut, että herra vain hepuloi ja jahtaa kummituksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko kisu ahdistunut noissa tilanteissa? Kyseessä on kontrolloimaton ihon reaktio, joten monesti outo, häiritsevä tunne ihossa näkyy ahdistuneisuutena kun kissa ei pysty itse pysäyttämään kohtausta halutessaan. Se on minusta se selvin ero tavallisen hepuloinnin ja FHS'n kanssa. :)

      Poista
    2. Puhuin tästä tänään Sirun kasvattajan kanssa, suurin osa nuista Manun oireista johtuu myös siitä, että herra oli liian pieni (arviolta 6-8viikkonen) kun sain sen. Johtuu siis myös liian aikaisesta vieroituksesta. Herra kyllä hermostuu, stressaa ja ahdistuukin helposti :)

      Poista
    3. Ouh, käytöshäiriöt on noin nuorina vieroitetuilla yleisiä. :/

      Poista
  5. Tästä oli kerran Kissakuiskaajassa, sillä kissalla oireet oli tosi hurjat. Onneksi Noralla on fiksu ihminen seurana auttamassa kun kohtaus iskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mie olen vissiinkin onnistunut missaamaan sen jakson kun ei tule mieleen kyseistä tapausta. Voi kurjuus, toivottavasti kohtaukset saatiin hallintaan. :/ Meidän onni, että Noralla löytyi nopeaa kaava näihin kohtauksiin. On tuon allergian kanssa ollut ihan tarpeeksi hankalaa. :D

      Poista
  6. Aika epämääräisiä oireita, nyt varmasti jokainen diagnosoi katilleen tämän syndrooman muutaman kakkarallin tai leikkisäntäilyn perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. FHS eroaa paljonkin tavallisesta hepuloinnista, selkeimmäksi eroksi sanoisin tuon ahdistuneisuuden. Hepuleissa kissalla säilyy oman kehon kontrolli, mutta FHS-kohtauksissa ihon liikeet ja tuntemukset ovat kontrolloimattomia, mikä saa kissan usein ahdistuneeksi. Esimerkiksi meillä Noralla ei tulisi mieleenkään pysähtyä leikkimään kohtauksen aikana, vaan kissa on täysin omassa maailmassaan yrittäessään saada epämukavan tuntemuksen yltään.

      Poista
    2. FHS sairastavan kissan omistajana minäkin olen sitä mieltä, että FHS:n oireet kyllä erottaa "kakkaralleista" ja leikkimisestä. Kissa on todella ahdistunut ja siihen on vaikea saada kontaktia kohtausten aikana. Kuten Pilvi sanoi, kissa tuntuu olevan kohtauksen aikana aivan omassa maailmassaan. Toisilla kissoilla kohtauksen lievenemiseen auttaa kosketus, toiset taas eivät voi sietää sitä kohtaushetkellä. Selvin ero kakkarallin ja FHS-kohtauksen välillä on omasta mielestäni se, että kakkaralleihin ei liity ahdistuneisuutta, selän aaltoilua, tahatonta raajojen nykinää ja vimmattua itsensä nuolemista ja rapsuttelua milloin mistäkin kohdasta. Voisin kuvitella, että kissasta kohtaus tuntuu siltä, kuin sen ihon alla olisi muurahaisia.

      Meillä hyperestesiakohtauksia ilmenee pääsääntöisesti silloin, kun kissa kokee olonsa jollain tapaa epämukavaksi (esim. jos sen vatsa on liian kovalla tai löysällä), mutta toisinaan niitä tulee myös leikkihetkien yhteydessä, jolloin kohtaus keskeyttää leikin. Se on vähän kuin epileptinen kohtaus, mutta eläin pysyy kohtauksen ajan tajuissaan eikä sen suu vaahtoa.

      Poista
    3. Muurahaisvertaus on osuva.

      Voi kurjuus, että teillä kohtaus tulee tuollaisissa tilanteissa. :/ Toivottavasti ei usein kuitenkaan.

      Poista
  7. Oho, en ollutkaan kuullut tästä aiemmin. Hyvin havainnollistavia nuo lähteen videoilla näytetyt kissat ja sanoisin kyllä niiden perusteella, että ei ole sekoitettavissa ihan normaaliin hepulointiin. Onneksi Noran kohtaukset ovat pysyneet poissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ahdistus on havaittavissa selkeästi videoiden esimerkeissä. Ei ole mukava tunne kun iho ns. elää omiaan. :/

      Poista
  8. Hienoa, että otit tämänkin asian esiin! Tosi pahat FHS-oireet tunnistaa heti, mutta tällaiset "mediumtapaukset" voivatkin sitten aiheuttaa pään rapsutusta. Tidillähän on myös sama ongelma. Luulen laukaisevana tekijänä pohjalla olevan kutinan, koska allergiaakin on. Jotkin tilanteet saavat Tidin anemmän nuolemaan liepeitään ja näykyttämään vatsaa. En pääse kuviosta ihan selville. Luonteen arkuus tähän tuntuu myös liittyvän. Säännöllisyys, aktivointi ja turvallisuuden tunne ovat avainsanoja meilläkin.
    -Tidi&T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai Tidilläkin on, voi ei. :( Hyvä, että teilläkin on tuo hallinnassa!

      Poista
  9. Hmm.. Rufuksella aina nykii tuo selkä mutta toisaalta välillä nykii Cocollakin ja kyllähän hevosillakin välillä nykii että ei kai siinä nyt ole sen ihmeempää. Ruffella tosin on silleen että se saattaa saada ihan yhtäkkiä jonku hepulikohtauksen joka loppuu kuin sienään ja sitten alkaa hännänjuuren pakonomainen nuoleminen/kirputus. Ruffe myös mouruaa mut niin mouruaa myös Coco.. Mua häiritsee tuo Ruffen pakkomielle tohon häntään, mutta muuten se vaikuttaisi normaalille eikä tunnu sttressaavankaan. En ole koskaan edes kuullut tämmöisestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos selän nykimiseen ei liity muuta, etenkään ahdistusta, niin sitten nou problem. :) Samalla tavalla kuin mm. korvien rapsuttamisessa, välillä voi kutittaa ilman, että siihen liittyy allergiaa, tulehdusta tai punkkeja. Sitten, jos käytöstä on usein ja/tai laajemmin, niin kannattaa olla valppaana. Oletko huomannut onko hännän nuoleminen/kirputus jälkireaktio hepulille esim. adrenaliinin laskemiseksi vai onko häntä syypää hepuliin ts. kissaa ahdistaa ja siksi se juoksee?

      Poista
  10. Kiva ku kirjotit tästä blogiin, mä alotin sillo sen keskustelun faceen
    :) tää on tosiaan Suomessa aika tuntematon vaiva, tietoa on vaikea löytää. Meilläkin on tilanne rauhoittunut huomattavasti, kun pääsin kiinni ruokailutilanteen laukaisevan kohtauksen. Samalla huomasin kissan ihon olevan aika kuiva joten lisäsin rasvan määrää ruokavaliossa ja saa nyt hetken aikaa reilummin lohiöljyä ja sinkkiä. Kissa on inan ylipainoinen,joten laihtumisen toivossa oon rajoittanut ehkä liikaa rasvan saantia ruokavaliossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kiva kun löysit tänne! Todella harmillisen vähän tästä tosiaan löytyy juttua suomeksi, onneksi englanniksi kuitenkin useammasta lähteestä. Mahtava juttu, että löysit yhteyden ja kohtaukset ovat hallinnassa! :)

      Poista
  11. Mä en tiennytkään, että tälle käytösmallille on olemassa nimi! Meillä Neffi on tehnyt tuota selän väreilyä ihan pikkupennusta asti, mutta kun siitä kysyin rokotuksilla eläinlääkäriltä (Tuhatjalasta...) ekan kerran, ei lääkäri mitään siihen sanonut. Koko teksti on ihan tosi tutun kuuloista. Meillähän Neffi myös jahtaa häntäänsä kun "kohtaus" on päällä, ihan maanisesti.

    Kiitos hyvästä infopläjäyksestä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oli hyödyksi ja toivottavasti tästä oli apua myös kohtausten hillitsemiseksi! :) Tästä syystä myös jätin syndrooman yleisyyden kohtuu harvinainen -tasolle kun taasen käyttämissäni lähteissä tätä sanotaan harvinaiseksi. Yllättävän monella löytyy kokemuksia syndroomasta, mutta ongelmana on voinut olla juurikin se, ettei sille ole löydetty nimeä, minkä vuoksi se on jäänyt ns. diagnosoimatta. Ja tietenkään kaikki eivät edes mainitse asiasta lääkärillensä, jolloin tapaukset jäävät dokumentoimatta.

      Poista
  12. Hyvä teksti mutta tosi kurjaa että Noralla on hyperestesiaa! Meillä Kiiralla on kerran, noin vuoden ikäisenä, ollut FHS-kohtaus joka kesti ihan minuutin. Neidin häntä alkoi ensin heilua villisti edestakaisin, sitten selkänahka alkoi väreillä, Kiira nuoli hännäntyveään ja spurttasi ensin tv-tason alle nytkimään ja sitten vielä pöydän alle. Sen jälkeen kohtauksia ei ole enää koskaan tullut, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, mutta onneksi ei ole uusiutunut tuon jälkeen! Noralla oli pitkästä aikaa kohtaus viikonloppuna, onneksi kesti kuitenkin vain muutaman sekunnin kun olin heti siinä vieressä rauhoittelemassa tilannetta. :/

      Poista
  13. Onko teillä tätä todettu jotenkin? Itselläni toisella kissalla täysin vastaavaa käytöstä, ell tutkimuksissa fyysistä vikaa ei löytynyt. Alkoi muutama viikko sitten ja tässä nyt ollaan vähän sormi suussa että mitäs seuraavaksi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole todettu eläinlääkärillä, syndrooman toteamiseksi ei ole lääketieteellisiä testejä. Tosi harmi kuulla, että teilläkin on tämä vaivana. :/ Tapahtuiko jotain erityistä käytöksen alkamisen yhteydessä? Stressi on todennäköinen laukaisija, meillä syndrooma puhkesi kun Nora stressaantui siitä, ettei saanut tarpeeksi huomiota vieraiden läsnäollessa. Oireet pysyy poissa kun muistaa huomioida ennen vieraiden tuloa ja/tai vierailun aikana.

      Poista
    2. Oli oksentanut ja ripuloinut aamupäivällä ja illalla alkoi. Muutoin kohtauksi tulee kun on tullakseen, joinain päivinä enempi, toisina vähempi mutta mitään tiettyä kaavaa en ole huomannut. :( On tiiviissä seurannassa josko syy löytyisi!

      Poista
    3. Voi ei, toivottavasti yhteys löytyy mahdollisimman pian! Se voi olla kiinni jostain ihan pienestä yksityiskohdasta. :/ Etenkin niinä päivinä kun tulee useampi, kannattaa vaikka pitää kirjaa mitä sitä ennen on tapahtunut. Onko kisu syönyt jotain tiettyä ruokaa tai herkkua, onko joku henkilö tai eläin ollut jossain tietyssä paikkaa tai tehnyt jotain asiaa, kuinka kauan on kulunut viimeisimmästä huomionannosta (leikki, silitys yms)...

      Poista