Eräässä facebookin kissaryhmässä aloitettiin vastikään keskustelu tästä aiheesta ja naputellessani kommenttia siihen huomasin, etten olekaan tainnut puhua aiheesta meidän blogissa, vaikka meillä ikävä kyllä kokemusta löytyykin.
Sana "hyperesthesia" tarkoittaa epänormaalia ihon herkkyyttä ("feline" taasen tarkoittaa kissaeläintä) ja syndrooma tunnetaan myös nimellä rolling skin syndrome, jonka itse kääntäisin väreilevän ihon syndroomaksi. Suomeksi aiheesta ei löydy juurikaan tietoa ja syndrooma on kohtuullisen harvinainen. Roduissa sitä tavataan eniten abessinialaisilla, burmilla, siamilaisilla sekä colourpoint persialaisilla. Omiin silmiin on sattunut eniten maatiaiskissojen tapauksia. Syndrooman puhkeamiselle voi olla monia syitä, mutta yhteistä on, että yleensä se puhkeaa aikuisiällä.
Kuka meidän poppoosta on saanut syndrooman riesakseen on ehkä helppo arvata: rakas ja rakastettava multiallergikko, stressihutipissijä Nora.
Oireet
FHS:n oireet ovat moninaiset ja kohtaus voi kestää muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Oireita ovat mm.
- Väreilevä selkä
- Hännän nykiminen
- Laajaeleinen hännän liikehdintä
- Ahdistuneisuus
- Pakonomainen selän/hännänjuuren/lantion nuoleminen ja/tai pureminen
- Hallusinaatiot
- Laajentuneet pupillit
- Päämäärätön juokseminen ja hyppiminen aivan kuin jokin jahtaisi
- Muorunta
- Joissain tapauksissa hallitsematon pissaaminen
Noralla kohtauksen oireina ovat selän väreily, hännän laajaeleinen heilunta sekä hännän pyöriminen, hännänjuuren nuoleminen, laajentuneet pupillit sekä juokseminen ja hyppiminen, joskin päämäärällisesti. Kissalla on selvästi ahdistunut olo.
Syndroomassa kohtaus voi alkaa itsestään tai kosketuksen seurauksena. Yleensä kissa välttää kohtauksen aikana kosketusta.
Syndroomassa kohtaus voi alkaa itsestään tai kosketuksen seurauksena. Yleensä kissa välttää kohtauksen aikana kosketusta.
Aiheuttajat ja hoito
Syndrooman puhkeamiselle ei ole antaa yhtä ainoaa syytä, vaan laukaisijana voi toimia monikin asia. Syy voi olla esimerkiksi ihosairaudet, kiputilat tai stressi. Yhdeksi syyksi on arvioitu, että ahdistuneisuuden aiheuttamat kemikaalimuutokset aivoissa saavat kohtauksen aikaan.
Syndrooman puhjettua onkin tärkeää koittaa selvittää liittyykö kohtauksiin mitään kaavaa. Alkaako se jonkin tietyn asian jälkeen tai sitä ennen vai onko kohtaukset satunnaisia? Tietyn kaavan mukainen oireilu on helpompi kitkeä pois, mutta kaavaton oireilu on paljon vaikeampi. Siinä tapauksessa on tärkeää käyttää kissa eläinlääkärillä kiputilojen poissulkemiseksi.
Jos kissalla on kuiva iho tai muita iho-ongelmia, ruokavalioon kannattaa tehdä muutoksia. Eritoten nesteen riittävään saantiin on tärkeä kiinnittää huomiota, mutta tarpeen voi olla huomioida myös ruokavalion omega 3 ja 6 -rasvahappotilanne, proteiinien laatu ja määrä sekä mm. sinkin saanti. Joskus syndrooman puhkeaminen voi johtua myös ruoka-aineallergiasta, mikä vaatii selvittämistä. Meidän eliminaatiodieettikokemuksista löytyy oma julkaisunsa.
Koska syndroomaan voi olla monenlaisia syitä, siihen ei ole olemassa täsmälääkettä. Ainut vaihtoehto on sulkea mahdollisia aiheuttajia pois yksi kerrallaan. Jos fyysisiä aiheuttajia ei löydy ja ruokavalio on ok, keskitytään tekemään kissan arjesta mahdollisimman stressivapaata. Kissalle mielihyvää tuottaa rutiinit, turvallisuudentunne (paljon korkeita paikkoja ja piiloja, mahdollisimman vähän umpikujia) sekä leikki- ja aktivointihetket. Suurimmalle osasta kissoista myös silitys- ja rapsutushetket.
Meidän kokemukset
Noralla Feline Hyperesthesia Syndrome puhkesi viime kesänä eli kesällä 2015. Nora oli tuolloin 3-vuotias.
Puhkeamispäivänä ei tapahtunut mitään erityisen erikoista. Olin työttömänä ja lähes koko ajan kotona. Ystäviäni ja vanhempani kävi meillä kylässä säännöllisesti, mutta suurimman osan ajasta olimme kisujen kanssa keskenämme.
Eräs päivä meille saapui ystävieni lisäksi yksi tai kaksi kisuille tuntematonta henkilöä. Alkuun kisut suhtautuivat asiaan normaalisti, mutta siirtyessämme tietokoneen ääreen tekemään erästä projektia, jonkin ajan (ehkä n. 1 - 1,5 h) kuluttua Nora syöksyi vauhkona viereisen kirjahyllyn päälle selkä väreillen ja häntä pyörien. Nora nuoli maanisesti häntäänsä ja pyöri kirjahyllyn kattoa vasten koittaessaan karistaa tuntemuksen. Itse olin tuolloin istumassa toisten keskellä, joten pyysin muita Noraa lähempänä olevia henkilöitä koskettamaan tyttöä kohtauksen pysäyttämiseksi.
Nora väisti kosketusta, mutta minun noustessani apuun tyttö antoi ottaa syliin ja rauhottuikin siihen heti.
Kohtauksia on tullut jokunen tuon jälkeen ja huomasin nopeasti niiden kaavan. Kohtaukset tulevat ainoastaan silloin kun meillä on vieraita, ei koskaan silloin kun olemme keskenämme. Sillä ei ole väliä onko vieras tuttu vai tuntematon, onko heitä yksi vai useampi. Jossain vaiheessa tapaamista Nora ryntää huoneeseen samoilla oireilla kuin mitä oli ensimmäisellä kerrallakin ja rauhoittuu vasta kun minä silitän sitä tai otan syliini. Vieraiden kosketuksella ei ole vaikutusta.
Kun huomasin, että kohtaukset johtuvat vieraista, aloin kiinnittämään huomiota myös tilanteita edeltäviin asioihin. Huomasin, että kohtausten todennäköisyys kasvaa, jos en huomioi Noraa lainkaan tapaamisen aikana (vaikkei Nora itse hakisikaan huomiota ja pysyttelisi toisessa huoneessa) ja myös silloin, jos en ole aktivoinut kissoja kunnolla samana päivänä ennen tapaamisen alkua.
Kohtaukset ovat pysyneet pois kun olen varmistanut, että kisut saavat jonkinlaisen aktivointihetken ennen vieraiden tuloa ja etenkin pitkien tapaamisten aikaan käyn välillä silittelemässä tai leikittämässä kisuja. Etenkin Nora on niissä tilanteissa ihan onnessaan kun jaan huomiota sillekin.
Enpä ole tästä koskaan kuullut. Tosi kivasti ja selkeästi selitetty yleensä ja Noran osalta. Hyvä ettei vieraita ole tarvinnut kieltää kokonaan tulemasta :) Noralle rapsut!
VastaaPoistaKiva, että oli selkeä! :) Niinpä, hetken jo mietin, että herranen aika, pitääkö tässä ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin. :D Onneksi syvempi syy löytyi! Rapsut välitetty, tyttö kiittää ♥
PoistaMielenkiintoista, vaikkakin surullista luettavaa. Voi Noraa :( Onneksi olet kuitenkin oppinut lieventämään/estämään kohtauksia!
VastaaPoistaNiinpä! Kohtaukset eivät ole kivaa katsottavaa, vaikkei suoranaisesti vaarallisia tai haitallisia olekaan.
PoistaEn ollut tajunnutkaan, että teillä on Noralla FHS :(
VastaaPoistaNoran onneksi sillä on kunnon mamma, joka on kiinnostunut ja tekee kaikkensa että toisella on asiat kunnossa jos kohtaus tulee ♥
Kohtausten ulkopuolella kisu on normaali itsensä, joten arjessa se ei sen kummemmin onneksi näykään kun lääkitystäkään ei ole. :) Sain onneksi selvitettyä kohtausten taustan sen verran äkkiä, ettei siitä sitten ehtinyt kehittyä mitään arkea haittaavaa ja muiden juttujen keskellä tuosta sitten unohtui mainita meidän blogissa. Jonkun toisen blogiin olen ehkä saattanut kirjoittaa asiasta kommenttiin.
PoistaManulla on osaa nuista oireista: Hännän laaja-alainen heilunta, mouruaminen nurkassa siten, että nousee seinää vasten ja pyörittää päätään, selän ja hännän nykiminen, päämäärätön juokseminen ja laajentuneet pupillit aina silloin tällöin. Nämä tulee ihan milloin vaan, ilman että mitään erikoista edes tapahtuu, hyvin monesti öisin ja varsinkin sen jälkeen kun tulen töistä kotia. Hyvä tietää syy nuihin. Olen aina luullut, että herra vain hepuloi ja jahtaa kummituksia :)
VastaaPoistaOnko kisu ahdistunut noissa tilanteissa? Kyseessä on kontrolloimaton ihon reaktio, joten monesti outo, häiritsevä tunne ihossa näkyy ahdistuneisuutena kun kissa ei pysty itse pysäyttämään kohtausta halutessaan. Se on minusta se selvin ero tavallisen hepuloinnin ja FHS'n kanssa. :)
PoistaPuhuin tästä tänään Sirun kasvattajan kanssa, suurin osa nuista Manun oireista johtuu myös siitä, että herra oli liian pieni (arviolta 6-8viikkonen) kun sain sen. Johtuu siis myös liian aikaisesta vieroituksesta. Herra kyllä hermostuu, stressaa ja ahdistuukin helposti :)
PoistaOuh, käytöshäiriöt on noin nuorina vieroitetuilla yleisiä. :/
PoistaTästä oli kerran Kissakuiskaajassa, sillä kissalla oireet oli tosi hurjat. Onneksi Noralla on fiksu ihminen seurana auttamassa kun kohtaus iskee.
VastaaPoistaOho, mie olen vissiinkin onnistunut missaamaan sen jakson kun ei tule mieleen kyseistä tapausta. Voi kurjuus, toivottavasti kohtaukset saatiin hallintaan. :/ Meidän onni, että Noralla löytyi nopeaa kaava näihin kohtauksiin. On tuon allergian kanssa ollut ihan tarpeeksi hankalaa. :D
PoistaAika epämääräisiä oireita, nyt varmasti jokainen diagnosoi katilleen tämän syndrooman muutaman kakkarallin tai leikkisäntäilyn perusteella.
VastaaPoistaFHS eroaa paljonkin tavallisesta hepuloinnista, selkeimmäksi eroksi sanoisin tuon ahdistuneisuuden. Hepuleissa kissalla säilyy oman kehon kontrolli, mutta FHS-kohtauksissa ihon liikeet ja tuntemukset ovat kontrolloimattomia, mikä saa kissan usein ahdistuneeksi. Esimerkiksi meillä Noralla ei tulisi mieleenkään pysähtyä leikkimään kohtauksen aikana, vaan kissa on täysin omassa maailmassaan yrittäessään saada epämukavan tuntemuksen yltään.
PoistaFHS sairastavan kissan omistajana minäkin olen sitä mieltä, että FHS:n oireet kyllä erottaa "kakkaralleista" ja leikkimisestä. Kissa on todella ahdistunut ja siihen on vaikea saada kontaktia kohtausten aikana. Kuten Pilvi sanoi, kissa tuntuu olevan kohtauksen aikana aivan omassa maailmassaan. Toisilla kissoilla kohtauksen lievenemiseen auttaa kosketus, toiset taas eivät voi sietää sitä kohtaushetkellä. Selvin ero kakkarallin ja FHS-kohtauksen välillä on omasta mielestäni se, että kakkaralleihin ei liity ahdistuneisuutta, selän aaltoilua, tahatonta raajojen nykinää ja vimmattua itsensä nuolemista ja rapsuttelua milloin mistäkin kohdasta. Voisin kuvitella, että kissasta kohtaus tuntuu siltä, kuin sen ihon alla olisi muurahaisia.
PoistaMeillä hyperestesiakohtauksia ilmenee pääsääntöisesti silloin, kun kissa kokee olonsa jollain tapaa epämukavaksi (esim. jos sen vatsa on liian kovalla tai löysällä), mutta toisinaan niitä tulee myös leikkihetkien yhteydessä, jolloin kohtaus keskeyttää leikin. Se on vähän kuin epileptinen kohtaus, mutta eläin pysyy kohtauksen ajan tajuissaan eikä sen suu vaahtoa.
Muurahaisvertaus on osuva.
PoistaVoi kurjuus, että teillä kohtaus tulee tuollaisissa tilanteissa. :/ Toivottavasti ei usein kuitenkaan.
Oho, en ollutkaan kuullut tästä aiemmin. Hyvin havainnollistavia nuo lähteen videoilla näytetyt kissat ja sanoisin kyllä niiden perusteella, että ei ole sekoitettavissa ihan normaaliin hepulointiin. Onneksi Noran kohtaukset ovat pysyneet poissa!
VastaaPoistaJoo, ahdistus on havaittavissa selkeästi videoiden esimerkeissä. Ei ole mukava tunne kun iho ns. elää omiaan. :/
PoistaHienoa, että otit tämänkin asian esiin! Tosi pahat FHS-oireet tunnistaa heti, mutta tällaiset "mediumtapaukset" voivatkin sitten aiheuttaa pään rapsutusta. Tidillähän on myös sama ongelma. Luulen laukaisevana tekijänä pohjalla olevan kutinan, koska allergiaakin on. Jotkin tilanteet saavat Tidin anemmän nuolemaan liepeitään ja näykyttämään vatsaa. En pääse kuviosta ihan selville. Luonteen arkuus tähän tuntuu myös liittyvän. Säännöllisyys, aktivointi ja turvallisuuden tunne ovat avainsanoja meilläkin.
VastaaPoista-Tidi&T
Ai Tidilläkin on, voi ei. :( Hyvä, että teilläkin on tuo hallinnassa!
PoistaHmm.. Rufuksella aina nykii tuo selkä mutta toisaalta välillä nykii Cocollakin ja kyllähän hevosillakin välillä nykii että ei kai siinä nyt ole sen ihmeempää. Ruffella tosin on silleen että se saattaa saada ihan yhtäkkiä jonku hepulikohtauksen joka loppuu kuin sienään ja sitten alkaa hännänjuuren pakonomainen nuoleminen/kirputus. Ruffe myös mouruaa mut niin mouruaa myös Coco.. Mua häiritsee tuo Ruffen pakkomielle tohon häntään, mutta muuten se vaikuttaisi normaalille eikä tunnu sttressaavankaan. En ole koskaan edes kuullut tämmöisestä
VastaaPoistaJos selän nykimiseen ei liity muuta, etenkään ahdistusta, niin sitten nou problem. :) Samalla tavalla kuin mm. korvien rapsuttamisessa, välillä voi kutittaa ilman, että siihen liittyy allergiaa, tulehdusta tai punkkeja. Sitten, jos käytöstä on usein ja/tai laajemmin, niin kannattaa olla valppaana. Oletko huomannut onko hännän nuoleminen/kirputus jälkireaktio hepulille esim. adrenaliinin laskemiseksi vai onko häntä syypää hepuliin ts. kissaa ahdistaa ja siksi se juoksee?
PoistaKiva ku kirjotit tästä blogiin, mä alotin sillo sen keskustelun faceen
VastaaPoista:) tää on tosiaan Suomessa aika tuntematon vaiva, tietoa on vaikea löytää. Meilläkin on tilanne rauhoittunut huomattavasti, kun pääsin kiinni ruokailutilanteen laukaisevan kohtauksen. Samalla huomasin kissan ihon olevan aika kuiva joten lisäsin rasvan määrää ruokavaliossa ja saa nyt hetken aikaa reilummin lohiöljyä ja sinkkiä. Kissa on inan ylipainoinen,joten laihtumisen toivossa oon rajoittanut ehkä liikaa rasvan saantia ruokavaliossa.
Oho, kiva kun löysit tänne! Todella harmillisen vähän tästä tosiaan löytyy juttua suomeksi, onneksi englanniksi kuitenkin useammasta lähteestä. Mahtava juttu, että löysit yhteyden ja kohtaukset ovat hallinnassa! :)
PoistaMä en tiennytkään, että tälle käytösmallille on olemassa nimi! Meillä Neffi on tehnyt tuota selän väreilyä ihan pikkupennusta asti, mutta kun siitä kysyin rokotuksilla eläinlääkäriltä (Tuhatjalasta...) ekan kerran, ei lääkäri mitään siihen sanonut. Koko teksti on ihan tosi tutun kuuloista. Meillähän Neffi myös jahtaa häntäänsä kun "kohtaus" on päällä, ihan maanisesti.
VastaaPoistaKiitos hyvästä infopläjäyksestä!!
Kiva, että oli hyödyksi ja toivottavasti tästä oli apua myös kohtausten hillitsemiseksi! :) Tästä syystä myös jätin syndrooman yleisyyden kohtuu harvinainen -tasolle kun taasen käyttämissäni lähteissä tätä sanotaan harvinaiseksi. Yllättävän monella löytyy kokemuksia syndroomasta, mutta ongelmana on voinut olla juurikin se, ettei sille ole löydetty nimeä, minkä vuoksi se on jäänyt ns. diagnosoimatta. Ja tietenkään kaikki eivät edes mainitse asiasta lääkärillensä, jolloin tapaukset jäävät dokumentoimatta.
PoistaHyvä teksti mutta tosi kurjaa että Noralla on hyperestesiaa! Meillä Kiiralla on kerran, noin vuoden ikäisenä, ollut FHS-kohtaus joka kesti ihan minuutin. Neidin häntä alkoi ensin heilua villisti edestakaisin, sitten selkänahka alkoi väreillä, Kiira nuoli hännäntyveään ja spurttasi ensin tv-tason alle nytkimään ja sitten vielä pöydän alle. Sen jälkeen kohtauksia ei ole enää koskaan tullut, onneksi.
VastaaPoistaVoi ei, mutta onneksi ei ole uusiutunut tuon jälkeen! Noralla oli pitkästä aikaa kohtaus viikonloppuna, onneksi kesti kuitenkin vain muutaman sekunnin kun olin heti siinä vieressä rauhoittelemassa tilannetta. :/
PoistaOnko teillä tätä todettu jotenkin? Itselläni toisella kissalla täysin vastaavaa käytöstä, ell tutkimuksissa fyysistä vikaa ei löytynyt. Alkoi muutama viikko sitten ja tässä nyt ollaan vähän sormi suussa että mitäs seuraavaksi :(
VastaaPoistaEi ole todettu eläinlääkärillä, syndrooman toteamiseksi ei ole lääketieteellisiä testejä. Tosi harmi kuulla, että teilläkin on tämä vaivana. :/ Tapahtuiko jotain erityistä käytöksen alkamisen yhteydessä? Stressi on todennäköinen laukaisija, meillä syndrooma puhkesi kun Nora stressaantui siitä, ettei saanut tarpeeksi huomiota vieraiden läsnäollessa. Oireet pysyy poissa kun muistaa huomioida ennen vieraiden tuloa ja/tai vierailun aikana.
PoistaOli oksentanut ja ripuloinut aamupäivällä ja illalla alkoi. Muutoin kohtauksi tulee kun on tullakseen, joinain päivinä enempi, toisina vähempi mutta mitään tiettyä kaavaa en ole huomannut. :( On tiiviissä seurannassa josko syy löytyisi!
PoistaVoi ei, toivottavasti yhteys löytyy mahdollisimman pian! Se voi olla kiinni jostain ihan pienestä yksityiskohdasta. :/ Etenkin niinä päivinä kun tulee useampi, kannattaa vaikka pitää kirjaa mitä sitä ennen on tapahtunut. Onko kisu syönyt jotain tiettyä ruokaa tai herkkua, onko joku henkilö tai eläin ollut jossain tietyssä paikkaa tai tehnyt jotain asiaa, kuinka kauan on kulunut viimeisimmästä huomionannosta (leikki, silitys yms)...
PoistaMeidänkin vanhempien kissalla alkoi tuo jokunen vuosi sitten. Kohtaukset olivat tosi pahoja, päämäärätöntä säntäilyä, hännän vispaamista suurieleisesti ja sen pureskelua, korvan nykimistä ja näytti kuin ampiainen olisi välil pistänyt toista etujalkaa, kun se niin nopeasti nykäistiin lattiasta ja alkoi järjetön nuolemineb. Myös selän nykiminen oli kuvioissa.
VastaaPoistaMitään syytä tai kaavaa noihin kohtauksiin ei ollut, mutta ne olivat voimakkaita ja kissa ei oikeastaan saanut hetken rauhaa niiltä. Lähes kaikki hereilläoloaika kissalla meni kohtauksien parissa.
Meillä ikävä kyllä on ainoana vaihtoehtona oikeastaan ihmisten SSRI-lääke Seronil. Kissa saa joka toinen päivä 1/4 tablettia 10mg kokoisesta tabletista. Jos tästä yrittää laskea annostusta, niin kissan oireet palaavat välittömästi. Mutta lääkkeiden kanssa kissa on oireton ja elää oikein loistavaa kissanelämää noin muuten. Meidän kohdallamme ei oikein ole mahdollista olla lääkkeettä ja testata muita vaihtoehtoja.
Mistä lie johtuu puhkeaminen. Kissa tuli äidilleni rescuena, että se oli elänyt ulkosalla ensimmäiset puoli vuotta elämästään. Nykyään kauhea sylilöllö hhellyydenkipeä otus, joka ulkoilee valjaissa.
Kiitos tästä blogitekstistä :)
Ai kamala. :( Onpa raju sattunut kohdalle. Hyvä, että kuitenkin lääkkeestä on apua ja kisu pystyy viettämään normaalia kissanelämää. Rapsuja pienelle!
PoistaHei, lähdin näitä epämääräisiä oireita selvittämään ja ekana törmäsin tähän.....meillä alkoi sisään pissaaminen ja merkkaaminen, sitten luulin ekan kohtauksen nähneenä että kollipoikaa pisti ampiainen takajalkaan kun säntäili, takajalka nyki ihan kun olisi yrittänyt ravistaa kipua pois ja häntä vispasi edes takaisin, sitten nuoli vimmatusti kylkiä ja hännäntyveä, kesti noin 30sek. Seuraavalla kerralla mietin että mitä ihmettä? Nyt kohtauksia tulee päivittäin, juuri äsken taas kun tuli ulkohäkistä ulos vapaaksi....sitten katsoi maassa olevaa lautasta aivan kun lautanen ois ollut hyökkäämässä päälle, perääntyi. Tää on myös rescue kissa, aikuinen vähän ylipainoinen kolli. Nyt sitten lääkärille aikaa varaamaan, sen verran pahalta näyttää että oiskohan jostain rauhouttavasta lääkityksestä apua...?
VastaaPoistaTuohon edelliseen oirekuvaukseen vielä että käytin kissaa lääkärissä tuon pissavaivan takia ja dg oli idiopaattinen kystiitti, saimme hoito ohjeet siihen, mutta tuolloin en osannut edes näistä oireista kertoa, voivat siis liittyä toisiinsa. Onko muilla alkanut tämä pissavaivoilla? Meillä kyllä ko.vaiva jatkuu edelleen.....
VastaaPoistaVoi ei. :( Rauhoittavien ongelma on, että ne poistavat seuraamukset, muttei syytä. Jos kohtauksia tulee päivittäin, niin kannattaa koittaa paikantaa missä tilanteessa oireet alkaa. Onko esim. ne yhteydessä jotenkin ulkotarhaan? Idiopaattinen kystiitti on stressiperäinen, onko stressin syy saatu selvitettyä? Esim. herkästi syntyviin pelkoreaktioihin itsetunnon kohotus olisi todella hyvä. Itsetuntoa kohottaa onnistumisen tunteet, tähän omiaan on esimerkiksi ongelmanratkontatehtävät eli älypelit. Tämä voi olla temppujen opettamista taikka ihan vain herkun pyydystämistä rasiasta tms. Ruokapalkan lisäksi kehuilla on iso merkitys ja kosketuksella, jos kisu sallii. Tsemppiä!
PoistaHei!Meillä Onnilla on tämä ja just nyt päällä.Onni on 4.v maatiaiskissa.Tuntuu että kärsii kovin tuon aikana.Säntäilee,selkä väreilee,murisee ja sähisee.Kohtauksen jälkeen on poissaoleva hetken.Ei kai ole aivoissa mitään ongelmaa?Näitä onneksi tulee suht harvoin mutta ovat pelottavia.Ei anna koskea silloin.Pitänee viedä lääkäriin :(
VastaaPoistaVoi pientä! :( Kohtaukset eivät ole lainkaan kivoja kissalle, mutta suoranaisesti eivät kivuliaita. Kohtauksen aikana kissa menettää oman kehon kontrollin, joten on ymmärrettävää, että se aiheuttaa niin kovan paniikin, että se purkautuu myös ei kehenkään kohdistuvana aggressiivisuutena. On hyvä tosiaan sulkea kivut ensin pois. Jos fyysistä syytä ei löydy, ruokavalio on hyvä tsekata ja jos sekin kunnossa, niin silloin kyseessä jäljelle jää stressi ja on syytä selvittää sen lähde kohtausten kitkemiseksi. Tsemppiä!
PoistaEpäilen että meidän 12v tytöllä on tämä myös. Nyt toista kertaa on syksystä alkaen nuollut vatsapuolen, kylkeä ja hännäntyveä karvattomaksi. Toissa vuonna juoksin eläinlääkärillä, mutta mitään syytä ei löytynyt, myös kipulääkettä kokeiltiin, mutta ei vaikuttanut asiaan.
VastaaPoistaLopulta lopetti karvojen kokoaikaisen nuolemisen ja karvat kasvoivat takaisin. Nyt syksyllä sama tilanne ja edellen puoli kalju kisu.
Toisinaan viuhtoo häntää kuin olisi vihainen ja syöksyy yläkertaan tai toiseen huoneeseen kuin olisi jahdattu, selkänqhka aaltoilee, nuolee ja kirputtaa ja sitten on taas normaali.
En ole keksinyt kohtauksille syytä, mutta arvaukseni olisi ilmojen viileneminen ja sisällä olo koska ei viihdy kylmemmillä keleillä ulkona.
Auts, kuulostaa pahalta stressireaktiolta. Jos oireilu alkaa nyt toista kertaa kun kisu alkaa viettämään enemmän aikaa sisällä, se kuulostaa todennäköiseltä syyltä. Kissalta poistuu yksi aktivointilähde kun lopettaa ulkoilun, oletko lisännyt sisällä virikkeellistämistä sen myötä? Leikitykset ja tuon ikäinenkin varmasti nauttisi äly- ja nenätehtävistä, kuten temppujen opettelusta, aktivointileluista ja nenätyöskentelystä esim. aktivointimaton avulla. :) Henkinen aktivointi väsyttää kissaa helpommin kuin fyysinen, koska se vaatii enemmän energian keskittämistä. Jos kissa on rauhallisempaa sorttia, äly- ja nenätehtäviin on todennäköisesti myös helpompi houkutella, koska palkkiona on herkut ja leikkiin nähden tarvitsee liikkua vähemmän. Joka tapauksessa, oli kyseessä leikki tai muut aktivoinnit, onnistumisen tunteet vapauttavat kissassa mielihyvähormoni dopamiinia ja täten vähentävät stressiä. :) Jos kissalla ei ole superherkkua, minkä perässä se alkaisi touhuamaan, yleensä pakastekuivatut 100 % lihaa olevat herkut ovat hitti.
PoistaJos kisu ei syö aktiivisesti kalaa sisältäviä ruokia, kannattaa myös harkita kalaöljyn (esim. Salmopet Mustista ja Mirristä) lisäystä päivittäin tai vähintään muutamana päivänä viikossa ruokaan, sillä eläinperäinen omega 3 on hyväksi aivoille ja turkille. Myös nivelille, joten se on erittäin hyödyllinen lisä vanhenevalle kissalle.
Istun Eläinsairaalan päivystyksessä 5 tunnin jonotuksen jälkeen keskellä yötä, sain juuri kuulla että burnaneidillämme 5 v. on luultavasti tämä. Oli niin pahan näköinen kohtaus, että teinitkin järkyttyivät ja tulkn päivystykseen. En ollut ikinä kuullut, hyvä kun löytyi edes täältä googlettelemalla. Tämä oli toinen kerta, eka pari vkoa sitten. Kumpikin alkoi heti unilta herättyä. Ei muutoksia, ei mitään hajua mikä laukaisi. Sisäkissa, koko perheen huomion kohde, aina seuraa. Ihana sylikissa säntäili hulluna eikä antanut koskea. Pelotti lapsia aika lailla. Tätäkö nyt sitten aina ilman syytä eikä mitään voi tehdä?
VastaaPoistaHei ja todella kurja kuulla! :( Se kyllä osaa olla hurjan näköinen, etenkin jos kissa myös pakenee kosketusta. Meillä tuo kosketus toimi kohtauksen keskeyttäjänä, mutta yleensä tyypillistä on tuo, että epämukava olo saa aikaan kosketuksen väistämistä.
PoistaSe on kyllä jännä, miten vähän edelleen on tietoa etenkään suomeksi, vaikka suomalaisilla sosiaalisen median foorumeilla aika ajoin tulee tapauksia vastaan eli kyseessä on varsin yleinen vaiva.
Syyn selvittämisen kannalta on teillä eduksi, että kohtausten alkamisesta on niin vähän aikaa ja yhdistävänä tekijänä on tuo nukkuminen. Mutta unesta herääminen saa minut epäilemään kipuja. Ottaisin kissasta ainakin rtg-kuvan, etenkään jos mitään selkeää syytä ei muuten löydy. Oletko huomannut herääkö kissa noissa kohtauksissa jostain tietystä, mahdollisesti jopa epätavallisesta, asennosta?
Joskus stressin syy on ihmisen silmiin todella vähäpätöinen. Kyse voi olla siitä, että joku perheenjäsenistä on ollut normaalia kauemmin pois kotoa, on ehkä rauhattomampi kuin normaalisti, kissaa on aktivoitu hieman vähemmän kuin normaalisti, kissa ei nuku suosikkipaikallaan syystä x... vaihtoehtoja on lukemattomia.
Tsemppiä sinne kovasti, toivottavasti syy löytyy nopeaa! ♥
Olen aina luullut että nuo oireet ovat kaikille kissoille tyypillisiä. Mörri on arka ja ahdistunut 11 vuotias, joka on pelastettu sellaisesta paikasta missä viiden vuoden ajan toinen kissa kormuutti joka päivä, Mörri asui kylppärin kaapin päällä ja saunassa mihin isompi kissa ei päässyt. Se pelkää myös kaikkea kättä pidempää mm. harjanvarsia. Sillä on munuaisten vajaatoiminta, vaikea nivelrikko selkärangassa ja jalkojen nivelissä sekä laajentunut paksusuoli. Kakkiminen tekee kipeää. Huutaa ennen kakkia aiaiaiaii! Mörrillä on kunnon kipulääkkeet hermokipuun. Kohtauksia tulee varsinkin jos olen ollut koko päivän pois tai kun ei pääse ulos. Pahin tapahtui kerran kohtauksen aikana kun putosi parven portaat alas hepulin aikana. Se oli eikä hämmästynyt että mitä tapahtui, satutti lapaluiden ja lonkkien seudun. Alkaa olla jo kunnossa mutta vieläkin sitä pelottaa tulla ylhäältä pois. Stressitilanteen aikana verensokeri nousee noin 30een. Ulkoilu rauhoittaa parhaiten koska siitä nauttii varsinkin nyt kun saa olla pieniä aikoja ilman hihnaa. Metsästää nytkin myyriä ja hiiriä pihalla🐈
VastaaPoistaOlen todella pahoillani Mörrin kokemuksista ja nykytilanteesta, onpa pientä elämä koetellut. :((( Kuulostaa myös kovasti siltä, että teillä on pinnalla pohdinta viimeisestä palveluksesta pienelle. Niin paljon parantumattomia ja kivuliaita sairauksia, joista iso osa on myös eteneviä. Siitä huolimatta ei ole helppo aihe, kovasti tsemppiä teille. ♥
PoistaHei! Löysin tämän blogitekstin ja meillä juurikin näitä oireita. Kiinnostaisi että mikä se ryhmä oli minne Kata oli kirjoittanut oman kokemuksensa, hänen kissallaan ruokailutilanteet vissiin aiheuttaa kohtauksia, niinkuin meilläkin. Olisi ollut kiva kuulla vinkkejä mitkä muutokset ovat auttaneet ruokailutilanteissa. Olen johnakin face ryhmässä mutta se ei ole suomalainen niin olisi kiinnostanut onko sellaista olemassa?😊
VastaaPoistaHei ja kiitos kommentista! Nyt en enää tarkalleen muista mikä ryhmä on ollut kyseessä, mutta aiheesta on suht säännöllisesti aloituksia mm. Kissan sairaudet - ja Kissa sairaudet, käytösongelmat, kemiaongelmat ym jakamista ja keskustelua - ryhmissä. Jos ruokailutilanteet aiheuttaa kohtauksia, niin kiinnittäisin huomiota mm. seuraaviin asioihin, jos löytyisi toistuva triggeri jonkin/joidenkin yhteydessä: ruuan koostumus, sisältö, ympäristön hälinä, ruokailuasento (onko esim. kaula pitkällä vai lyhyempänä, seisooko, onko kyykyssä....). Asentoon liittyvä viittaisi kiputriggeriin ja vaatisi eläinlääkärin röntgentutkimusta, muut saa kotikonstein muokattua. Tosin jos esim. jokin hankalammin syötävä triggeröi, niin kyseessä voi myös olla suun kipuilu, jolloin sekin vaatisi röntgentutkimuksen.
Poista