Arkea

Mitä meidän, tai pikemminkin minun, tämän kuun arkeen on kuulunut ovat kiire, flunssa ja väsymys. Työkiireet ja ylityöt ovat vieneet aikaa ja energiaa kisujen kanssa touhuamiselta sekä bloggaamiselta. Viime viikolla onnistuin saamaan itselleni flunssan, joka onneksi katosikin viikossa.

Olosuhteiden vuoksi harmittaa kun energia ei ole riittänyt kisujen kanssa touhuamiselle niin hyvin kuin normaalisti. Aloin pohtimaan uutta opetettavaa temppua Rakulle, mutta mitään jännittävää uutta ei tule mieleen. Ajattelin hankkia jonkin koiratemppukirjan tulevia temppuja varten, sieltä löytynee sopivan haastavia temppuja kisuillekin. 

Vaikka energia on ollut tiukilla, emme ole kuitenkaan olleet toimettomia. Kisut, etenkin Nora, pitävät huolen, että leikimme päivittäin vähintään kerran. Aamuisin kisujen syötyä aamupalansa Nora ilmoittaa leikkitarpeestaan:

Leikkinä toimii hippa tai myyräleikki joko sormin tai lelun kera. Myyräleikki on tullut aktiivisemmaksi osaksi iltaleikkejäkin, sillä se on erinomainen energianpurkutapa. Pomppiminen peittomuurin yli pehmeällä alustalla on itsessään uuvuttavaa, mutta Nora myös rakastaa heittäytyä kyljelleen ja napata lennosta peiton potkujen täyteiseen syleilyynsä. Siitä monesti jatkuu kaivuu peiton alle vaanimaan pahaa-aavistamatonta saalista.

Piilossa

Myös Raku rakastaa myyräleikkiä

Haiku yleensä jättää suosiolla tämän leikin väliin, mutta joskus tyttökin rohkaistuu ja astuu innokkaiden curlien keskelle leikkimään

Muuten meillä on leikkiminen pitkälti rajoittunut ns. epäleluihin, kuten paperinpaloihin, pilleihin, heinänkorsiin ja muihin, mitkä ovat varmoja leikkiininnostajia ja helposti saatavilla olevia. 

"Leikitään?"

"Mulle, mulle!"

"Tänne, mami!"

"Yltää yltää!"

Takatassulle hali

"Hei mikä...?"

"Kiehtovaa"

"Anna tänne!"

"Leikkimään?"

Olen ollut supertyytyväinen siihen, miten kisut ovat tuntuneet alkamaan ottaa viihdyttämisvastuuta myös itselleen. Etenkin Raku leikkii leluilla itsekseen tosi ahkerasti ja tytöt juhlivat kotiinpaluutani hipan muodossa. Hippaa näytetään juoksevan ainakin silloin tällöin myös poissaollessani. 

Rentoilua on sopivasti, mutta kisut ovat koko ajan valmiita touhuiluun. Milloin mami sitten tarttuukaan leluun joko omatoimisesti tai pyytämällä.

"Ei tarvi nostaa tätä takaisin paikalleen, tässä on hyvä!"

"Moi"

"Miksi lamppu liikkuu?" Haiku oli päätynyt pussipetiin. Yleensä jos tyttö nukkuu puussa, se valitsee ylimmän pedin.

"Wapsuja."

"Wapsujaaaa!"

Tää on jokin tassujuttu

Rennon puuhakasta viikonloppua!