Hidas ruokapalvelu

Haikulla on tapana syödä kuvitteellista ruokaa kun ruoka-aika lähestyy/se on nälkäinen. Haikun hassusta, mutta varsin selväkielisestä tavasta olen kirjoittanut ennenkin.

Tapaan on tullut aika vasta uusi vivahde, sillä nykyään Haikulla on tapana syödä kuvitteellista ruokaa myös siinä vaiheessa kun tuon sille ruuan syötäväksi. Tässä tilanteessa tapa on erityisen hellyyttävä, sillä Haiku samalla katsoo intensiivisesti joko minua tai ruokaa, normaalisti kuvitteellista ruokaa syödessään se ei ole keskittänyt katsettaan mihinkään.

>

Kohonnut virtsan pH

Virtsan pH eli happamuus kertoo virtsateiden hyvinvoinnista. Suositeltu virtsan pH on kissalla 6,0-6,4. PH 6,6'sta ylöspäin on riski emäksisessä virtsassa kehittyville struviittikiteille (lähde). Liian happama pH taasen lisää riskiä vaikeammin hoidettaviin kalsiumoksalaattikiviin. Kiteet muodostuvat mineraaleista ja ajan myötä yhdistyvät toisiinsa muodostaen virtsaputkea tukkivia kiviä. Viimeistään tällöin virtsaamisesta tulee kivuliasta ja hankalaa, mutta oireita voi olla jo pelkkien kiteidenkin aikaan. Hoitamattomana virtsaputki tukkeutuu kokonaan mikä johtaa hyvin pian kissan kuolemaan.

Virtsan pH'seen vaikuttaa suuresti ruokavalio. Kasviperäiset aineet nostavat virtsan pH'ta ja riskiä struviittikiteille (lähde) kun taas eläinperäiset aineet auttavat pitämään virtsan happamana. Myös kissan nestetasapaino ja hiekkalaatikkotottumukset vaikuttavat, sillä virtsan seisominen pitkän aikaa rakossa väkevöittää virtsaa. Korkea nesteensaanti auttaa pitämään virtsan laimeana kuten myös runsas pissaaminen.

En ole ennen murehtinut meidän pH-arvoja, sillä kissat ovat aina olleet mahdollisimman liha- ja nestepitoisella ruokavaliolla. Tämän vuoden alusta asti Noran ruokavaliossa on ollut pakon edestä hiilihydraatteja kun kuivaruokaa pitää käyttää sopivan lihan vaikean saatavuuden vuoksi, mutta olen lisännyt aina runsaasti vettä kuivaruuan sekaan ja Nora pissaa hyvin, joten en ole ollut huolissani Norankaan pH'sta.

Alkuvuonna aloin kuitenkin miettimään, että onkohan Haikun pH kunnossa, sillä se pissaa vähemmän kuin Raku ja Nora. Minulla sattui olemaan pH-liuskoja kaapissa, joten päätin tarkistaa asian ja siinä samalla tarkistaa muutkin kisut. Haiku on kuitenkin haastava mitattava, sillä se käy tarpeillaan hiljaa ja silloin kun en huomaa. Muilta onnistuin saamaan näytteen ja Rakulla oli normaali arvo (6,2 tai 6,5), Noralla aavistuksen koholla, muttei pahasti (6,8). Luovuin Haikun näytteenotosta kun sopivaa tilaisuutta ei näyttänyt millään tulevan.

PH-liuskan mittausskaalan on hyvä vastata noin kissan pH-arvoja tulosten tulkitsemisen helpottamiseksi. 

Viime viikolla tuli viimein täydellinen tilaisuus näytteenottoon kun pesin kissojen hiekkalaatikon ja tiesin, että siitä oli jo jonkin aikaa kun Haiku oli viimeksi käynyt tarpeillaan. Hyvällä tuurilla se siis menisi heti laatikolle kun kissat saavat laatikon taas käyttöönsä. Nostin Haikun laatikolle ja sainkin heti näytteen. Mittausten aikaan pidän pH-liuskaa aina taskussa, jotta ehdin ajoissa paikalle kun huomaan kissan menevän vessaan tai kuulen hiekan aloituskuopsutusta. Näytteen otan käyttämällä liuskaa pikaisesti pissasuihkun tiellä. Liuskaa ei tarvitse pitää virtsassa kuin 1 sekunnin verran eli pikainen kastaminen riittää.

Haikun virtsan pH oli normaali (6,2 tai 6,5) ja päätin huvikseni mitata muut kisut uudestaan. Rakun pH ei ollut muuttunut miksikään, mutta Noralla oli kohonnut. Nyt pH näytti 7.0 (neutraali) tai 7.2 (emäksinen). Noralla ei ole mitään kiteisiin viittaavaa käytöstä, pissaa tulee sujuvasti ja suht runsaasti, mutta kohonnut pH on kuitenkin kiteiden riskitekijä. Mieluummin puutun tilanteeseen ajoissa kuin vasta sitten kun kivuliaisiin kiteisiin viittaavaa käytöstä alkaa näkymään. 

Virtsaa pystyy happamoittamaan mm. DL-metioniinilla ja ammoniumkloridilla eli salmiakilla. Ammoniumkloridi saattaa kuitenkin aiheuttaa huonoa oloa. Metioniini taasen on luontainen ja jopa välttämätön aminohappo kissalle. DL-metioniinia saa myös Suomesta, mutta sen saanti on hankaloitunut vuosien varrella (esim. useimmat apteekit eivät osaa/pysty sitä tilata eikä nettikaupoistakaan löydy pätevää tuotetta), joten päätin suoriltaan siirtyä ulkomaalaiseen nettitarjontaan ja tilasin Noralle DL-metioniinia Amazon-verkkokaupasta. Laitoin tilaukseen myös lisää pH-liuoskoja, sillä koska DL-metioniini happamoittaa virtsaa, on tärkeää seurata aktiivisesti, ettei pH laske liian alas. Koska meillä ei ole ns. kiirettä happamoittamisen kanssa eikä pudotettavaa ole paljon, aloitan ensin pienestä annostuksesta ja katson riittääkö se.

"Jaa niin mikä koholla ja mistä tiiät?"

"Sen siitä saa kun pissii yleisön edessä; heti tullaan tyrkkään lappua pepun alle."

"Ai sitäkö se mami teki? Luulin, että se antoi etähalin."

Pehmeitä keinoja nirsoiluun

Nora alkoi vähän yli viikko sitten nirsoilemaan raksujen kanssa ja alkoi syödä kuivaruoka-märkäruoka -aterioista vain märkäruuan. Annoin asian olla, josko kyseessä olisi vain hetkellinen kyllästyminen, mutta koska parissa päivässä raksut eivät alkaneet itsestään taas maistua, kokeilin vaihtaa ateriajärjestystä. Noran normaali ateriajärjestys on aamuisin kuiva- ja märkäruokaa, päiväruuaksi lihaa ja iltapalaksi taas kuivaa ja märkää. Vaihdoin lihan iltapalaksi ja tämä auttoi vähän, sillä märkäruoka on täydennysravintoa eikä täten täytä vatsaa juurikaan. Noran oli pakko syödä raksuja, jotta maha täyttyisi ennen iltapalaa.

Raksumenekki oli silti huomattavasti normaalia alempi, joten päätin kokeilla entistä pehmeämpää keinoa ja tuoda vähän vaihtelua ruokalautaselle. Hyytelömärkäruoka ei tarjoa juurikaan makua kuivaruokaan ja vesikastikkeeseen, joten päätin ostaa Primacat Deluxen tender tuna (tonnikalaa vedessä) -märkäruokaa. Vesimuodon avulla makua tulisi enemmän. Harmikseni kuitenkin läheisessä citymarketissa oli tarjolla vain kanaversiota, mikä ei sovi Noralle. Niinpä eksyin pakastealtaalle katselemaan sieltä kalatarjontaa. Noralle ei juurikaan maistu lohi ja seitistä en ole ihan varma onko Nora sille allerginen, joten pelasin varman päälle ja otin kisuille turskaa. Meillä on herkkuna pakastekuivattu turska, joten turska oli varma valinta niin maultaan kuin sopivuudeltaankin.

Keitin turskan torstaina kisuille iltapalaksi. Haiku ja Rakukin saivat osansa sekä turskasta että liemestä. Maistuvuus oli kaikilla erinomainen. Otin keitinliemen talteen ja laitoin sitä seuraavana aamuna Noralle kuivaruuan ja märkäruuan joukkoon. Kuten olin aavistellutkin, maistuvuus oli liemen ansiosta raksuillekin erinomainen. Liemi oli Noralla käytössä kolmisen päivää ja sen jäätyä pois raksut ovat yhä maistuneet erinomaisesti. Vaihtelu näytti virkistävän.

Liemi talteen kuivaruokaa varten ja loppu turskasta pakastimeen

Kalasekoitus: Thriven Lohi & Silli -kuivaruoka, tonnikalamärkäruoka ja turskaliemi

Maistuu!

Rakun nirsoilu on harmillisesti jatkunut. Vähäisellä ruokinnalla olo auttoi osittain: maksa ja kivipiira maistuvat mukinoitta, mutta sydän ja keltuainen tökkii yhä. En haluaisi pitää energistä lihotuskuurilaista vähäisellä ruokinnalla, joten kokeilen poitsullekin pehmeämpää keinoa. Olen sekoitellut sydämen ja keltuaisen joukkoon hitusen pakastekuivatun turskan hiutaleita ja ne ovat nostaneet ruuan maistuvuutta huomattavasti, koko ruoka syödään sen ansiosta. Kovin paljon hiutaletta ei tarvita, pieneksi mausteeksi vain ja vähitellen alan jättämään hiutaleiden määrää vähemmälle, kunnes ruoka maistuu taas yksinäänkin.

Sylikissat

Nora rakastaa olla sylissä ja tyttö tahtookin syliin useita kertoja päivässä. Sylikissuus tulee kuitenkin lähinnä esille vain tietokoneen äärellä, muulloin syli ei ole niin houkutteleva kanniskelua lukuunottamatta. Nora on varsin nirso sylin kanssa, sillä jotta prinsessa tulisi syliin, minun pitää olla tietyssä asennossa: jalat pöydällä. Jos olen normaalissa istuma-asennossa ja Nora haluaisi syliin, Nora joko pörrää tietokoneen näytön edessä tuskastuneena tai sitten valittaa naukuen lattialla.

Minua ei haittaa vaikeahko syli-/datailuasento, se on oikeastaan jopa ihan toivottua vaihtelua tavalliselle istumiselle ja kun lämmin kehräävä pehmoturkki tulee syliin pusuttelemaan ja nukkumaan, unohtuu se vähäinenkin asennon epämukavuus.

Noran lempinukkuma-asennot ovat kerällä oleminen ja pään jalkojen väliin painaminen. Välillä tyttö nukkuu myös pitkin pituuttaan, mutta yleensä valahtaa siitä pian  kerälle silittelyn yhteydessä.

Pää piilossa

"Silitä masua."

Näin ilmojen kylmetessä Rakukin on alkanut viihtymään sylissä enemmän. Toisin kuin Noralle, Rakulle kelpaa tavallinen istuma-asentokin.

Halvat huvit osa 2

Törmäsin facebookin kissaryhmässä karvapallon ohella myös toiseen leluvinkkiin, nimittäin pullonkorkkiin. Olin tämänkin suhteen hieman skeptinen, mutta halusin kokeilla sitä joka tapauksessa. Ehkei olisi pitänyt yllättyä niin paljon tämänkin toimivuudesta, varsinainen hitti! Pallointoilijat Haiku ja Ragnar ovat leikkineet korkilla ihan innoissaan. Onneksi asumme alimmassa kerroksessa, sillä korkki on suhteellisen äänekäs eritoten yöleikkeihin. Ääni saattaakin olla osasyy hauskuuteen.

Hento leikkipyyntö

Istuskelin tavalliseen tapaani koneen äärellä puuhailemassa omiani kun yhtäkkiä musiikin yli kuului kauempaa hento naukaisu. Käännyin katsomaan poitsua ja näky oli sydämensulattava. Raku istui huoneen oven lähettyvillä aivan kuin ei kehtaisi tulla häiritsemään lähemmäs ja sanoi välillä hiljaisella äänellä "au". Yleensä leikkiinpyytäjä on Nora ja sen ääni on vaativa. Rakun kuulosti enemmänkin ujolta ja anteeksipyytävältä.

"Anteeksi kun häiritsen, mutta jos siitä ei ole liikaa vaivaa... Leikki olisi kiva."

"Ymmärrän kyllä, jos olet kiireinen."

"Voin leikkiä yksinkin..." 

"Tää on kiva."

Pehmopoika ♥ Yhteisleikin aikana tytöt intoutuivat omaan leikkiinsä.

Pärisevä moottoripyörä pilasi maah(/H)ain keskittyneen vaanimisen. Nora on tottunut uhri ja tietää mitä tapahtuu heti kun se menee oviaukolle.

Nora ehti turvaan ajoissa, maahai jäi ilman saalista.

Herkullista broilerinfilettä

Toissapäivänä Haikulla ja Rakulla oli aamupalana broilerinfilettä. Unohdin ottaa sen yöllä ajoissa sulamaan, joten se oli aamupalan aikaan vielä hieman jäässä. Sulatin palat mikrossa ja Haikun pala ehti vahingossa hieman kypsentyä. 

Haiku on meidän porukan ahmatti eikä yleensä jää suuremmin nautiskelemaan ruuasta. Tällä kertaa kuitenkin syönti tapahtui hitaasti ja kävin äkkiä nappaamassa viereisestä huoneesta kännykän. Todennäköisesti osittain kypsän fileen tuoksut olivat niin huumaavat, ettei Haiku olisi malttanut vielä syödä sitä. Harmi kun on kavereita, joiden hampailta palaa pitää (mukamas) suojella...

Ja toisiin ruoka-asioihin: Kolmisen viikkoa sitten, vähän samoihin aikoihin siis kun sinkki alkoi tökkimään, Rakulta alkoi mennä maku myös sisäelimiin. Sydämet alkoivat tökkiä joko niin, että iso osa jätettiin syömättä tai sitten sydämiin ei koskettu lainkaan. Kivipiira, Rakun inhokki, se vasta olikin nou nou. Jopa suosikkeihin kuuluva maksa olikin yhtäkkiä pahaa. En halunnut alkaa keskustelemaan lihotuskuurilaisen kanssa, mutta lopulta ei enää jäänyt vaihtoehtoja. Jos Raku ei syönyt iltapalaa, sai poitsu saman ruuan eteensä taas aamupalan aikaan. Jos yö ei ollut herätellyt ruokahalua, uusi yritys päivällä. Tällöin Raku sai myös hieman toista ruokaa joukkoon, jottei ihan tyhjällä vatsalla tarvisi touhuta. Tiukkuudesta oli apua ja sydämet alkoivat taas maistua normaaliin tapaan. Vaikka sydämet maistuivatkin taas, maksasta kieltäydyttiin yhä. Myös sen kanssa jouduttiin käymään nälkäkeskustelu ja poitsu oli asian vuoksi vuorokauden syömättä. Lopulta oli pakko laittaa ruuan sekaan hitusen tonnikalaa, jonka syönnin jälkeen Raku natusti myös maksan lähes kokonaan. 

Keskiviikkona meillä oli taas maksapäivä ja vähän jännityksellä odotin miten poitsu siihen suhtautuu. Iloiseksi yllätykseksi maksa oli taas herkkuruokien joukossa ja se syötiin erinomaisella ruokahalulla. Keskusteluista näytti olevan laajemminkin apua, sillä Rakulla on tökkinyt jo jonkin aikaa keltuainen ja se on maistunut vasta kun olen laittanut vähän tonnikalamärkäruokaa joukkoon. Eilen se maistui paljaaltaankin, sain jopa pidätellä Rakua lautasen luota kun se koitti aloittaa ruokailun ennen kuin sain laitettua lisäravinteet joukkoon. Lihotuskuuri saa taas jatkua rauhassa. Edistyminen tuntuu pysähtyneen paikoilleen, joten pitää yrittää vielä nostaa ruokamäärää.

Riehakas poika tarvii isot eväät. Kunhan se on broilerin paistisuikaletta.