Toissapäivänä Haikulla ja Rakulla oli aamupalana broilerinfilettä. Unohdin ottaa sen yöllä ajoissa sulamaan, joten se oli aamupalan aikaan vielä hieman jäässä. Sulatin palat mikrossa ja Haikun pala ehti vahingossa hieman kypsentyä.
Haiku on meidän porukan ahmatti eikä yleensä jää suuremmin nautiskelemaan ruuasta. Tällä kertaa kuitenkin syönti tapahtui hitaasti ja kävin äkkiä nappaamassa viereisestä huoneesta kännykän. Todennäköisesti osittain kypsän fileen tuoksut olivat niin huumaavat, ettei Haiku olisi malttanut vielä syödä sitä. Harmi kun on kavereita, joiden hampailta palaa pitää (mukamas) suojella...
Ja toisiin ruoka-asioihin: Kolmisen viikkoa sitten, vähän samoihin aikoihin siis kun sinkki alkoi tökkimään, Rakulta alkoi mennä maku myös sisäelimiin. Sydämet alkoivat tökkiä joko niin, että iso osa jätettiin syömättä tai sitten sydämiin ei koskettu lainkaan. Kivipiira, Rakun inhokki, se vasta olikin nou nou. Jopa suosikkeihin kuuluva maksa olikin yhtäkkiä pahaa. En halunnut alkaa keskustelemaan lihotuskuurilaisen kanssa, mutta lopulta ei enää jäänyt vaihtoehtoja. Jos Raku ei syönyt iltapalaa, sai poitsu saman ruuan eteensä taas aamupalan aikaan. Jos yö ei ollut herätellyt ruokahalua, uusi yritys päivällä. Tällöin Raku sai myös hieman toista ruokaa joukkoon, jottei ihan tyhjällä vatsalla tarvisi touhuta. Tiukkuudesta oli apua ja sydämet alkoivat taas maistua normaaliin tapaan. Vaikka sydämet maistuivatkin taas, maksasta kieltäydyttiin yhä. Myös sen kanssa jouduttiin käymään nälkäkeskustelu ja poitsu oli asian vuoksi vuorokauden syömättä. Lopulta oli pakko laittaa ruuan sekaan hitusen tonnikalaa, jonka syönnin jälkeen Raku natusti myös maksan lähes kokonaan.
Keskiviikkona meillä oli taas maksapäivä ja vähän jännityksellä odotin miten poitsu siihen suhtautuu. Iloiseksi yllätykseksi maksa oli taas herkkuruokien joukossa ja se syötiin erinomaisella ruokahalulla. Keskusteluista näytti olevan laajemminkin apua, sillä Rakulla on tökkinyt jo jonkin aikaa keltuainen ja se on maistunut vasta kun olen laittanut vähän tonnikalamärkäruokaa joukkoon. Eilen se maistui paljaaltaankin, sain jopa pidätellä Rakua lautasen luota kun se koitti aloittaa ruokailun ennen kuin sain laitettua lisäravinteet joukkoon. Lihotuskuuri saa taas jatkua rauhassa. Edistyminen tuntuu pysähtyneen paikoilleen, joten pitää yrittää vielä nostaa ruokamäärää.
 |
| Riehakas poika tarvii isot eväät. Kunhan se on broilerin paistisuikaletta. |
Haikulle ainakin maistuu file! :D Ih, se on kyllä aina ahdistavaa kun joku laatu lakkaa tyystin maistumasta kissalle... Onneksi Rakun makunystyrät heltyivät ja ruoka maittaa jälleen! :)
VastaaPoistaHaikua oikein harmitti kun joutui syömään fileen noin nopeaa. :DD Niinpä, eritoten juuri kun nirsoilija on lihotuskuurilainen...
PoistaOnneksi elimet rupesivat taas maistumaan niin pääsee Rakun paino nousemaan, kun ei toivottavasti enää tarvita kurjia aterian väliinjäämisiä. Suloinen Haikukin herkuttelee :3
VastaaPoistaToivottavasti tosiaan keskustelut oli nyt tässä. Omanlaistaan haastetta tuo kun Raku ei ole ahne ruokailija, mutta onneksi näillä keskusteluilla on kuitenkin vaikutusta. Inhokki kivipiirakin alkoi aikoinaan maistumaan mutinoitta kun siitä käytiin samanlainen keskustelu. :)
PoistaVoihan nirso sentään! Onneksi alkoi maistua uudelleen.
VastaaPoistaNiinpä! :)
PoistaIhanaa että ruoka sit kuitenkin maistui, meilläkin välillä nirppaillaan mut onneksi on herkkuja kaapissa joita voi murentaa ruuan sekaan esim thriveä, sit ruoka maistuu taas toosi hyvin! :--D Sun keittiönlattia on täynnä salmonellaa kun tota kanaa kuljetetaan ympäri ämpäri haha, meilläkin välillä poitsujen kaulurit on ihan possun veressä ja sit ne täällä vaan hengaa niin ollaan mietitty että missähän kaikkialla se salmonell luuraa.. Noo vitsivitsi, mutta toi on kyllä ällöä kun kissakulettaa ruokaa, kanan kanssa vielä ok mut sitku verinen possu laitetaan lautaselle ni yöök kun Coco aina laittaa sen lattialle ja ruokapaikka on täynnä verilänttejä. En tykkää :D
VastaaPoistaTaikamauste on kiva! Tosin miinuksena, jos kissa oppii pyytämään sitä joka kerta... :D Minusta tuntuu, että näin kävi keltuaisen kanssa ja nyt pitää vaan koittaa pysyä tiukkana, jos nirsoilua alkaa vielä näkyä.
PoistaJoo, meillä ei leikitä "lattia on laavaa", vaan meillä on "lattia on salmonellaa". ;DD (Oikeastihan salmonellariski on suomalaisessa lihassa lähes olemattoman pieni). On siellä hiiretkin lennelleet kivasti, joten lattialle tippuneet ihmisten ruuanpalat yms on parempi aina laittaa suoraan roskikseen. :D
Varsinainen nautiskelija! Sun pitäisi tuoda Raku tänne käymään, Eemeli opettaisi että ruokaa ei kuulu jättää syömättä. :D Tomukin välillä nirppaa lisiän takia, mutta syö aina kiltisti heti seuraavalla aterialla, varmaan pikkupojan energiankulutus on niin suurta että sitä nälkää ei kauaa siedä. Satunnaisesta nirppailusta huolimatta minusta tuntuu että Tomulle on alkanut tulla vähän ylimääräistä kylkien päälle, täytyy ehkä piakkoin alkaa rajoittaa ruuan saantia. :'D
VastaaPoistaHih, pitäisi melkein tuoda kun ei tuo Haiku tahdo opettaa. :D Mie kovasti toivoin, että Rakullakin menisi noin. Poitsuun syömättömyys ei vaikuta mitenkään vaan se touhuaa täysin samalla innolla kuin normaalistikin, mutta silti nirppailua voisi jatkua yli vuorokaudenkin. Energiansaannin ollessa nolla ja energiankulutuksen ollessa entisellään (korkea), vaivalla hankittu vähäinen massa lähtee äkkiä pois. Jos nirsoilu jatkuu, kokeilen toista vähän pehmeämpää taktiikkaa.
PoistaVoi Tomua. :D Varmasti harmittaa sitten kun ruokamäärä vähenee, mutta no can do. :D
Suloinen syömäri ♥ Jännä ilmiö kissoilla tuo, että lemppariruuillekin välillä nyrpsitään. Kiva tietää vastaisen varalle miten toimit tuossa tilanteessa ja että pikku paasto oli avuksi. Meillä on vain se iänikuinen kana, mutta hyvin se onneksi on vielä uponnut. Äsken tuli vähän vaihtelua iltakävelyn lomassa kun pihan reunamilla kipitti hiiri ja se jäi Tidin hampaisiin. Hellyin ja annoin tytön herkutella. Näytti syövän saaliin vain sydämeen asti, takaosa jäi nurmikolle (toivottavasti kelpaisi jollekin yön aikana, ettei tarvi mun roskiin kantaa)...
VastaaPoista-T&Tidi
Oli aika ihmeellinen, yleensä Raku ei nirsoile lemppareiden kanssa. :D Ehkä se nirsoili vain periaatteesta kun maksakin on punainen kuten muutkin nirsoilun kohteet.
PoistaOho! Melkoista tuuria! :D
Löysin blogisi etsiessäni tietoja kissan raakaruokinnasta, joka on itselleni täysin uutta ja myönnettäköön, myös hiukan vaikeaa: en oikein tiedä paljon, mitä ja milloin antaa rakkaalle kissavanhukselleni, jolla on nyt todettu diabetes :( insuliinia menee aamuin illoin ja ruokavalio on nyt täydessä remontissa tavoitteena päästä "remissioon" tai edes pärjätä vähemmällä pistelyllä ja pienin askelein siirrytään raakaravintoon. Olisinkin kysynyt, sattuisitko tietämään hyviä kirjoja/luotettavia nettisivuja/tms mistä voisin saada jotain tolkkua tähän ruokinta-asiaan? entä voinko kysyä sinulta käytännön neuvoja? Sen verran ollaan tähän mennessä opittu, että kanan sisäelinsekoitus (Mushin, valmis pakaste) aiheutti yökkäyksen ruokakupilla, kana-kalkkuna-possupullia maistettiin hiukan ja sydän ei kelvannut alkuunkaan... Insuliinia menee sen verran aamuin illoin etten voi oikein jättää antamatta muuta ruokaa ja toivoa, että kun on tarpeeksi nälkä, alkaa sapuska maittaa :( Lisäksi raakaruoka näyttää myös aiheuttavan mahanpuruja ja ilmavaivoja, mikä tietty on kurjaa meille kummallekin. Me myös samalla
VastaaPoistaaloitellaan omaa blogia, joka tosin vielä ei ole julkaisukunnossa, sen verran tumpelo nimittäin olen :)
- Katja -
Harmi kuulla diabeteksestä! :( Tosi hyvä että remontoitte ruokavaliota, toivottavasti lopulta insuliinipistoksia ei tarvita enää lainkaan kun hiilihydraatit ja sokeri poistuvat ruokavaliosta! :) Muistathan aina tehdä muutokset keskustelemalla ensin eläinlääkärin kanssa ja tarkkailemalla sokeriarvoja, jotta insuliiniannostukset menevät oikein.
PoistaOletko jo lukenut Kissan luonnonmukainen ruokinta -tekstini? :) http://pikkupeto.blogspot.fi/2012/12/kissan-luonnonmukainen-ruokinta.html. Jos englanti taipuu, erinomaista kirjalukemista on Michelle T. Bernandin Raising Cats Naturally ja Lynn Curtisin Feline Nutrition. Kissan diabeteksesta löytyy hyvää juttua täältä: http://feline-nutrition.org/health/feline-diabetes-the-influence-of-diet
Saa kysellä neuvoja, jos jokin askarruttaa! :) Sisäelinseos ja Mushin pullat on varsin voimakkaita tuotteita, joten saattavat aiheuttaa oireita totuttamattomalle mahalle. Kannattaa aloittaa kevyestä ja hyvin sulavasta ruuasta, kuten broilerinfileestä, ja sekoittaa sitä alkuun vain hiukan tutun ruuan joukkoon. :) Sitten kun masu pysyy hyvänä ja ruoka maistuu kunnolla, niin fileen annostusta voi lähteä nostamaan ja pikkuhiljaa laajentaa myös muihin lihoihin (muista ottaa huomioon insuliinilääkitys raa'an osuutta nostaessa).
Tsemppiä blogin aloitteluun, pitääpä käydä sitten tsekkaamassa kun blogi on pystyssä! :)
Sen seitsemän tuhatta asiaa askarruttaa pienen potilaan hoidossa, tuo insuliini on jotenkin niin pelottava aine :( jos sitä ei tarvitsisi antaa, uskaltaisin vapaammin kokeilla eri ruokia ja karsia kaikki hiilarit pois suorilta, mutta... Maltti on valttia tässäkin. Meillä riesana on myös kolmatta kertaa uusiutunut pissatulehdus, mihin nyt menee kolmen viikon antibioottikuuri, aikaisemmat kuurit oli liian lyhyitä ja oireet tuli heti takaisin kun kuuri loppui ja tulehdus tietty sekoittaa sokerit. On tämä aikamoista säätämistä, mutta mitäpä sitä ei tuon rakkauspakkauksen eteen tekisi ;)
PoistaTällä hetkellä ehkä eniten hämmentää diabetesmärkäruoka, niissä kun on kohtuullisen paljon hiilareita, jotka valmistajan mukaan tasapainottavat verensokeria ja estävät liiallista nousua ja heilahteluja, mikä sinänsä hämmentää, koska jos kissan elimistö ei pysty hyödyntämään hiilareita, tässä kohtaa maissia ja riisiä, niin jakeluun ei mene miten ne muka tasapainottavat...ja toisaalta, eikö kaura olisi parempi hitaampana hiilarina. Eläinlääkäri ei tähän(kään) ota kantaa, toteaa vaan juu juu, syötä vaan mitä haluat... Eikä osannut vastata, onko hiilarit tarpeellisia insuliinihoidon kanssa vai ei, annanko mieluummin useita pieniä "hiirenkokoisia" annoksia, vai kaksi kunnon ruokaa päivässä ja jos annan diabetessapuskan lisäksi täydennysruokaa (primacat deluxe) matkalla kohti raakaruokaa, annanko vitamiineja vai enkö anna... Ja kuinka suuria raaka-ruoka annosten pitäisi olla. Ehkä pitäisi vaihtaa eläinlääkäriä :) ja juu, valmispakasteet ovat nyt jääneet ja tilalla annan kanan jauhelihaa, noissa fileissä ja muissa kun on suolaa ja joka maistuu kun syötän sen kädestä, seiti sen sijaan on osoittautunut suureksi herkuksi - harmi vaan ettei sitä voi antaa joka päivä ja koko ajan. Toinen suuri herkku on tonnikala, mutta sitä kaiketi saa antaa vielä harvemmin. On tässä opettelua :)
Ja kiitokset noista linkeistä, sinun kirjoituksen jo luinkin ja muut aion käydä läpi myös :)
Oijoi, että semmoinenkin vaiva. :/ Onko muuten varmaa, että kyseessä ei ole vain hetkellinen sokeriarvojen nousu tulehduksen ja/tai stressin vuoksi? Tulehduksen jälkeen olisi ehkä ihan hyvä tsekata sokeriarvot ja tarpeen tullen vaihtaa lekuria, jos nykyisen osaaminen aihealueen osalta arveluttaa. :)
PoistaJoo, nuo erikoisruuat on yleensä kuraa. Suurin osa on sopimattomia kissan elimistölle ja/tai ei sisällä tarpeeksi joitain ravintoaineita paranemisen edistämiseksi tai yleiseen tarpeeseen. Eläinlääkäriasemat saa ruuista hyvät provisiot, joten niitä suositellaan. Eläinlääkäreitä ei myöskään juuri kouluteta ravitsemukseen, joten harva eläinlääkäri tietää paremmasta, mikä on todella harmi asiakkaan kannalta.
Insuliiinipistoksiahan annetaan, jotta kissa pystyy elämään korkean hiilihydraattimäärän kanssa (ts. kissan oma insuliinivarasto ei riitä kaiken sen glukoosin käsittelyyn), joten hiilarit on ja ei tärkeitä insuliinihoidon kanssa. :D Sinänsä ainakin ovat, että jos antaa liian isoa insuliiniannosta tarpeeseen nähden, niin sekin on terveydelle vaarallista. Sen vuoksi sokeriarvoja pitääkin seurata ja antaa insuliinia vain tarpeen mukainen määrä kun lähtee muokkaamaan ruokavaliota vähähiilihydraattisemmaksi.
Eritoten säännöllisyys ruokavaliossa on tärkeää ja vähintään kahdesti päivässä tulisi antaa ruoka, 3 kertaa tai enemmän olisi ihanteellisempi. Primacatin täydennysravintoihin ei ole lisätty vitamiineja tai kivennäisaineita, joten lisäravinteet ovat tarpeen ja osa ravintoainetarpeista saattaa jäädä vajaaksi kokonaan diabetesruuallakin/yleensäkin täysravintoruualla. :) Parhaiten saat vajaaksi jäävät tarpeet selville laskemalla diabetesruuista saatavat ravintoaineet. Lisätyt ravintoaineet on merkitty kiloa kohden, saat 100 g kohden olevan määrän kertomalla arvon 0,10'llä.
Esim. jos A-vitamiinia on 1404 ky/kg: 1404 * 0,10 = 140,4 ky per 100 g.
Jos kisu syö märkäruokaa yht. 200 g/pv, luku kerrotaan kahdella (tai voit suoraan kertoa alkuperäisen arvon 0,20'llä), jolloin kisu saisi ruuasta yhteensä A-vitamiinia 280,8 ky/pv.
Ky/IU on kansainvälinen yksikkö, sen saa muutettua A-vitamiinin normaaliin mittayksikköön mikrogrammaan (ug/mcg) esimerkiksi tämän laskurin avulla: http://www.etoolsage.com/converter/IU_Converter.asp?toolsort=1500
A-vitamiini on yleensä lisättynä ruokiin Acetate-muodossa. 280,8 ky A-vitamiini Acetatea on mikrogrammoina 96,6, mikä vastaa 6 kg kissan päivittäistä minimitarvetta. A-vitskua on kuitenkin hyödyllistä antaa minimiä enemmän, suosittelen vähintään tuplamäärää. Tällöin siis myös 4 kg kissalle voi ja kannattaa antaa enemmänkin A-vitamiinia.
Myös D-vitamiini tulee muuttaa kansainvälisestä yksiköstä mikrogrammaksi, mutta muut ovat helpommin laskettavassa muodossa. :) Laskennan kohteeksi kannattaa ottaaa samat mitkä raakaruokinnalla eli A-vitamiini, B-vitamiinit (sen tosin voin sanoa suoriltaan, että märkäruokiin harvemmin lisätään B-vitskuja, joten voit ottaa B-vitskulisän suoriltaan käyttöön), D-vitamiini, E-vitamiini, kalsium, fosfori, sinkki ja jodi. :) Myös eläinperäistä omega 3'a tarvitaan. Siihen ei ole varsinaista saantisuositusta, mutta 4-7 krt viikossa kannattaa antaa.
Raakaruokaan ei ole suoriltaan sopivaa vastausta määrän osalta, sillä jokaisella kissalla on omanlaisensa energiantarve, jolloin myös tarvittava ruokamäärä on yksilöllinen. Määrä selviää vain kokeilemalla. :) Kun nostat raakaruuan osuutta ruokavaliosta, tarkkaile painoa ja säädä ruokamäärää sen mukaan, jos tarve. Ihmispuolelta löytyy myös maustamattomia naturel-lihoja, joissa ei ole muuta suolaa kuin lihasta luontaisesti löytyvää natriumia, niitä kannattaa antaa ja jättää suolatut ihmiskäyttöön. :) Tarkkana saa olla, yleensä lisätty suola on merkitty selvästi pakkaukseen, mutta esim. kotimaista-sarjassa paistisuikale on suolaamaton, mutta fileestä löytyy lisättyä suolaa ja muita turhuuksia.
Aloitin vastaamaan omaan viestiini ennen kuin huomasin että olitkin vastannut tuohon väliin :)
PoistaMutta mittani täyttyi tänään jossitteluun ja ihmettelyyn ja vaihdoin eläinlääkäriä lennosta - googlasin ja löysin kissojen diabetekseen erikoistuneen eläinlääkärin, jonka omalla kissalla oli myös diabetes ja sain häneltä paljon vinkkejä ja neuvoja: ruokaa annan 4 kertaa päivässä, aamulla ja illalla ennen insua diabetesruokaa johon sekoitan kanaa, päivällä välipala ja illalla iltapala ennen nukkumaan menoa. Tietty hän välipaloiksi suositteli diabetesruokaa, erityisesti yötä vasten, jottei sokerit pääse laskemaan liian alas yön aikana. Jännää on kuitenkin huomata, että tämä diabetesruoka tuntuu lisäävän ruokahalua älyttömästi ja kissa myös juo sen jälkeen paljon paljon enemmän ja on vähän niinkun sokerihumalaisen oloinen ja sitähän se onkin, sokerit paukkuu lähes 20 paikkeilla. Ideana kaiketi olisi saada sokerit tasapainoon ja sitten alkaa lisäämään raakaruokaa ja vähentää insua, mutta en kyllä oikein ymmärrä miten se tapahtuu tuolla diabetespöperöllä. Ja valitettavasti diabetes on ihan oikea, pitkäaikaissokeri oli yli 600... Tosin, enpä tajunnut kysyä voisiko olla mahdollista, että pissatulehdus on ollut jo pidempään ja voiko se vaikuttaa tuohon pitkäaikaissokeriinkin. Olisihan se ihanteellista, jos vaiva korjaantuisi antibiooteilla... Tänään otetuissa kokeissa koholla oli sokerin lisäksi myös urea ja kolesteroli, jotka nekin nyt sitten mietityttää... Krea-arvo onneksi oli normaali, eikä edes lähellä ylärajaa, joten ainakaan vielä ei munuaisissa sinänsä ole häikkää, onneksi. Minun enkeli-kissalla kun oli tosiaan munuaisten vajaatoiminta ja se vasta kauheaa katseltavaa olikin vaikka ruokavalion ja verenpainelääkityksen avulla pärjättiinkin kohtuullisesti muutama vuosi ja karvarakkaani ehti juuri täyttää 19 vuotta kunnes voimat sitten uupuivat ja hän nukkui pois lempipuunsa katveessa. Näin jälkikäteen olen varma, että teollinen moska mitä hänelle ruokana tarjosin oli varmasti osasyy vajaatoiminnan kehittymiseen ja jotenkin kyllä ihmetyttää miksi eläinlääkärit ei suosi maalaisjärjellä ajatellen kissan luonnonmukaista ruokintaa :(
Mahtavaa, että asiantunteva eläinlääkäri löytyi noin läheltä ja pääsitte nopeaa vastaanotollekin!! :) Onpa sokerit tosiaan korkeana, mutta toivottavasti saatte ne laskuun piakkoin! Kohonnut Urea ja Kolesteroli liittyvät diabetekseen ja niiden pitäisi tasaantua kun sokeriarvot laskevat. :) Puhuitko eläinlääkärin kanssa miten tarkkailet sokeriarvoja sitten kun lähdet nostamaan raa'an osuutta?
PoistaVoi ei, munuaisten vajaatoimintakin on todella kurja, jos se sattuu kohdalle. :( Älä muuten säikähdä sitten kun lisäät raa'an osuutta, se yleensä vaikuttaa Urean ja/tai Kreatiniinin arvoihin kun ruokavalion proteiinipitoisuus nousee. Arvot saattavat nousta ylärajalle tai ehkä hitusen ylikin. Tästä ei ole haittaa (kissa nimenomaan tarvitsee korkeaproteiinista ruokaa), mutta jotkut eläinlääkärit tulkitsevat asian toisin ja julistavat kissalle virheellisesti munuaisten vajaatoiminnan.