Harjoituskissa

Pari henkilöä on kysynyt minulta olenko ottanut Haikun harjoituskissaksi kun otin sen ennen ensimmäistä rotukissaani. Harjoituskissaksi sen vuoksi, että jos jokin menisi pieleen niin maatiaisen kanssa se ei haittaisi niin paljon kuin rotukissan. En ymmärrä tällaista logiikkaa ollenkaan. Tarkoitetaanko tällä sitä, että maatiaisen kanssa ei ole tavallaan vastuussa kenellekään, jos kissa lopetetaan tai annetaan/myydään pois (rotukissoissa kasvattaja yleensä haluaa kuulla silloin tällöin kasvattiensa kuulumisia kun taasen maatiaiskissoissa yhteydenpito loppuu yleensä kissanhaun jälkeen) ja/vai onko kyse siitä, että ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi saadun eläimen kanssa ei haittaa niin paljon, jos jokin menee vikaan? Ainahan sen voi laittaa pois ja ottaa halutessaan uuden.

Vaikka maatiaisen ostohinta on yleensä pieni tai jopa olematon siitä, mitä rotukissoista pyydetään, ovat ne silti täysin samanarvoisia lemmikkeinä. Kissa kuin kissa tulisi ottaa sen koko elämän kestävällä tositarkoituksella eikä ostohinnan pitäisi enää vaikuttaa mihinkään sen jälkeen kun lemmikki on saapunut taloon. Sekä maatiaiskissalla että rotukissalla on samat ravintotarpeet ja hoitovaatimukset. Molemmat tarvitset eläinperäistä, lihaisaa ruokaa; eläinlääkäriä, jos sairastuvat; leikitystä sekä muuta virikettä päivittäin pysyäkseen onnellisena sekä turvallisen elinympäristön. Valitettavasti nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikille ja eriarvoisuus on näkyvissä välillä myös saman talouden kissojen välillä. Esimerkiksi joissakin talouksissa perheen maatiaiskissa syö halvinta mahdollista ruokaa sekä ulkoilee yksinään vapaana kun taasen rotukissa syö kallista eläinkaupan ruokaa eikä ulkoile yksinään. 

Rakastan maatiaisia ja halusin maatiaisen itselleni jo ihan senkin vuoksi, että haluan tehdä osani maatiaisten arvostuksen parantamisessa ja negatiivisten stereotypioiden poistamisessa. Yksi tehokas tapa on näyttää konkreettista esimerkkiä. Minulle oli tarkoitus tulla ensimmäiseksi kissaksi rotukissa ja suunnitelmissa oli ottaa sille kaveriksi maatiainen, mutta elämäntilanteeni vuoksi päädyinkin ottamaan ensin maatiaisen, sillä ajattelin sen pärjäävän paremmin ainoana kissana jokusen vuoden (ei pärjännyt). Ennen ensimmäisen kissani tuloa olin lukenut jo vuosia kissan oikeanlaisesta hoidosta ja ruokinnasta, joten hoidon laadun puolesta sillä ei ollut mitään väliä oliko ensimmäinen kissa rotukissa vai maatiainen.

Olen myös välillä saanut palautetta internetin ulkopuolella, ettei Haikua juurikaan näy blogissa verrattuna curleihin. Tämä johtuu ihan siitä, ettei Haiku suuremmin tykkää poseerata kameralle ja vaikka Haikullekin saa nauraa usein, se ottaa kuitenkin elämän hieman vakavammin kuin curlit, joten curleista saa sitenkin helpommin materiaalia kuin Haikusta. Haiku on mukana blogissa kuitenkin mahdollisimman paljon.

Vaikkei Haikua näy täällä yhtä paljon kuin curleja, se ei tarkoita, että Haiku olisi minulle vähemmän rakas tai että Haiku jäisi curlien varjoon. Päinvastoin, minun ja Haikun välillä on hyvin syvä side, joka tulee parhaiten näkyviin juurikin blogin ulkopuolella. Keskustelen Haikun kanssa paljon päivittäin ja Haiku tahtoo olla lähelläni. Ollessani suihkussa se on monesti oven takana odottamassa ja naukaisee onnessaan kun tulen pois sieltä. Omat hajut pitää heti puskea takaisin. Haiku on mustasukkainen luonteeltaan: jos silitän toista kissaa, Haiku saattaa tulla lähelle joko vihjailevasti tai kertoen myös äänellään, että häntäkin pitää huomioida. Vieraiden läsnä ollessa Haiku tulee monesti lähelleni makoilemaan tai on vähintään samassa huoneessa kanssamme eritoten jos olemme keittiössä. Haiku on tarkka siitä, että huomioin sitä vähintään yhtä paljon kuin muita. Haiku ei ole sylikissa, mutta viime vuoden alusta lähtien se on tullut välillä syliini oma-aloitteisesti. Aluksi siihen tarvittiin vilttiä alle, mutta aika pian Haiku uskaltautui kokeilemaan ilmankin ja sen jälkeen sylihetket alkoivat yleistyä entisestään kun sylihetkiä rajoittavaa vilttiä ei enää tarvittu. Haiku on yhäkin tarkka sen suhteen miten paljon saan liikkua ilman, että Haikua alkaa ahdistamaan ja se hyppää pois sylistä. Sylihetket on iso luottamuksen osoitus Haikulta, sillä se ei selvästi ole siinä elementissään, mutta tahtoo tehdä niin joka tapauksessa.

Tänään tulee kuluneeksi 4 vuotta siitä kun Haiku tepasteli elämääni. Olin myyty heti kuvattoman myynti-ilmoituksen nähdessäni ja myyty olen edelleen, Haiku on enemmän kuin täyttänyt ne ominaisuudet mistä kissassa haaveilin. 

Ihanaa vuosipäivää rakas Haiku! ♥