Eläinlääkärissä taas

Mikä voi olla todennäköisyys, että talouden kahden eri kissan kanssa joutuu käymään eläinlääkärin juttusilla eri syistä saman kuukauden aikana? Alkukuun puolella koettiin Noran yhtäkkiä alkanut virtsatulehdusoireilu ja viime perjantaina Haiku lopetti syömisen.

Perjantaiaamuna ja päivällä ruoka maistui vielä normaalisti, mutta iltapalaksi annettua isoa kalkkunanfileepalasta tyttö ei alkanut syömään. Mikä on hyvin harvinaista Haiku-ahmatille, joka normaalisti tilaisuuden tullessa kävisi napsimassa kavereidenkin ruuat omiensa päälle. Tarjosin samaa ruokaa myös seuraavan päivän aamupalalla, ei maistunut. Päiväruuaksi saatu broilerinjauheliha sentään kelpasi, joten kurkkasin suuhun, ettei siellä ole mitään tulehdukseen viittaavaa. Toinen puoli punoitti hitusen, mutta minusta punoitus näytti samalta minkä vuoksi olen joskus vienyt Haikun lääkäriin ja diagnoosina on ollut "hieman ärtyneet ikenet, ei tulehdusta". Päiväruoka oli ainut, mikä Haikulle kelpasi lauantaina.

Sunnuntaina aloin jo huolestua tosissaan kun ruoka ei vieläkään maistunut. Meille oli tulossa vieraita juhlapöytään, joten ostin kisuillekin spesiaaliherkkuna lohta. Sekään ei kuitenkaan maistunut Haikulle, ainoastaan kuivatut lohiherkut menivät. Nekin nihkeästi. Sunnuntaina Haikua ei kiinnostanut suuremmin edes tulla keittiöön ruoka-aikaan ja kun tarjosin varalta ruuan toiseenkin huoneeseen Haikun yksityiseen käyttöön (Haiku väisti tosi herkästi Noraa keittiössä eikä ainakaan yhdellä aterialla suostunut tulemaan keittiöön Noran ollessa siellä, vaan kuikuili keittiöön eteisestä), ei maistunut silloinkaan. 

Mietin ummetuksen mahdollisuutta ja sen vaikutusta ruokahaluun. Haiku ei aristellut vatsaa, mutta vatsa tuntui aika kovalta huomioonottaen, että Haiku oli syönyt 2 vrk aikana vain 50 g ruokaa.

Lähdin apteekkiin hakemaan parafiiniöljyä, mutta se oli loppu. Otin sen sijaan kissanmallasta ensi hätään, valmiina menemään heti seuraavana päivänä toiseen apteekkiin parafiinietsintöihin, jos mallas ei auta.

Puhelinkuva.

Tänä aamuna pääsin näkemään vessatilanteen, jättikakka tuli vaivattomasti ulos ja ulosteen koosta päätellen siellä tosiaan oli ollut jonkinlainen jumi. Haikun ruokahalu palasi heti (tyttö alkoi syömään ilmaa ja liikuskeli kiinnostuneena keittiössä) ja liikkeisiin tuli enemmän keveyttä. Silti tarjotessani helpostisyötävää jauhelihaa ja märkäruokaa, Haiku söi tarjotusta märkäruuasta vain osan, max. 15 g.

Eilen illalla apteekkireissun jälkeen olin muuttunut jo aika hysteeriseksi ja käpälöin Haikun suuta vähän väliä, joko miettiessäni kipuvaihtoehtoja tai antaessani kissanmallasta. Huomasin näiden aikana yhden hampaan ikenen kohdalla patin, jonka google kertoi olevan joko harmiton rasvapatti tai hammasjuuritulehduksesta seurannut märkäpaise. Haikun oireet viittasivat enemmän märkäpaiseeseen ja ummetuksen poistumisen jälkeen jatkunut syömättömyys vahvisti sen.

Varasin ajan meidän luottoeläinlääkärille 100 km päähän, sillä siellä on laajemmat tutkimusmahdollisuudet kuin lähialueella ja koska luottolääkäri on luottolääkäri.

Pääsimme käymään heti samana päivänä ja eläinlääkärin vastaanoton valaistus paljasti karun totuuden: Haikun toinen poski oli kuin eri suusta: täynnä hammaskiveä, punoittavat ikenet ja se paistava märkäpaise. Toinen poski, se millä Haiku tykkää paloitella ruuat, taasen oli ihanteellisessa kunnossa: ei hammaskiveä ja vaaleat ikenet.

Diagnoosina Haiku sai suutulehduksen ja yhden hampaan juuritulehduksen. Eläinlääkäri sanoi heti, että se hammas tulee poistaa. Sitä ei kuitenkaan tehdä ennen kuin märkä on saatu poistettua, joten tyttö on nyt 2 vk antibiootti- ja kipulääkekuurilla, jonka jälkeen hammas poistetaan ja katsotaan samalla tarkemmin muiden tilannetta. 

Se hammas tai pikemminkin ien on ollut hampaidenharjauksenkin kannalta aika ongelmallinen, joten poistotarve ei tullut suurena yllätyksenä. Eläinlääkärinkin mukaan kyseinen hammas ei yleensä ole se, joka ensimmäisenä poistetaan. 

Haiku sai eläinlääkärin luona tämänpäivän lääkkeet ja huomenna alkaa kotihoito.

Kotimatka sujui paljon tulomatkaa hiljaisemmin. Puhelinkuva.

Lääkkeiden vaikutus alkoi näkyä kotiintultuamme, mutta Haiku ei siltikään syönyt koko lautasellista loppuun. Lääkkeiden annosta oli tässä vaiheessa n. 3 tuntia.

Oli tosi huojentunut olo kotiintullessa kun tytön kivut on nyt (toivottavasti) saatu kuriin. Pikaisia paranemisia mussu ♥

PS. Kerroin luottolääkärillemme Noran virtsatulehdusoireilusta ja hän sanoi, että talven kylmyys lisää sellaista oireilua melkein epidemiamaisesti kun kissat tykkäävät istuskella ikkunalaudoilla ja muissa kylmissä paikoissa. Kylmyyttä olin itsekin miettinyt alunperin, meidän parvekkeenovi vetää ja kylmän tuntee jopa metrin päässä seisoessa.