Maestro Raku

Tänäkään vuonna me ei oteta joulukorttikuvia (ihan mahdotonta saada kisut pysymään paikoillaan hyvää kuvaa varten), mutta halusin silti tehdä jotain spesiaalia lähestyvän joulun kunniaksi. Tonttulakkien ja kuusipallojen ohella musiikki on todella tärkeä osa tunnelmanluontia, joten mikäs tämän parempi hetki alkaa virkistäytymään bänditoiminnassa pitkähkön tauon jälkeen.

Aloitimme soittotreenit keskiviikkona ja tauko oli tehnyt selvästi hyvää. Tauolle jäädessämme kisujen osaaminen oli vielä hyvin alkuvaiheissa ja keskityimme nimenomaan sooloharjoituksiin. Nyt jatkaessamme kisut asettuivat nättiin riviin kukin ottaen yhden soittimen (Haiku rummut, Raku ukulele ja Nora piano) ja kisut soittivat yhdessä niin nätisti! Jopa yhtäaikaa, motivoituen kaverin onnistumisesta ja palkinnon saamisesta. Tietenkin kännykkä ja kamera olivat kaukana ja lähtiessäni hakemaan niitä tunnelma rikkoontui eikä yhteissoitto ollut enää toimivaa. Haiku siirtyi tapansa mukaan kauemmas eikä suostunut liittymään Noran ja Rakun seuraksi. Norakin aika pian kyllästyi, mutta tyttöjen lähdettyä Raku valtasi estradin ja osoitti hallitsevansa kaikki kolme soitinta harjoittelutilanteen huomioiden suurella taidolla. Rummuista yllätyin miten poitsu hallitsi sen molemmat osat (rumpuosa ja kilisyttimet), vaikkei Raku ole päässyt juurikaan soittelemaan kyseistä soitinta.

Pidimme päivän paussia ja eilen jatkoimme taas. Tällä kertaa tytöt antoivat Rakun soitella yksinään.

Jo keskiviikkona oli nähtävissä Rakun huomattava kehitys pianonsoitossa, sillä tuon pitkähkön tauon aikana Raku on jälleen kerran hoksannut, miten tempun jumista pääsee etenemään. Yleensä temppujen jumeihin auttaa tauot, niiden aikana Raku tuntuu keksivän oikeat menettelytavat itsestään.

Meidän piano tuli valittua halpuutensa takia ja ehkä siitä johtuen se ei ole niin helppo soittaa kuin jokin toinen. Tuossa pianossa saa painaa aika kovaa, että kosketin painuu sen verran, että ääni kuuluu. Se tekee kissoille soittamisesta vaikeaa ja Raku onkin tähän asti pystynyt soittamaan vain seisaaltaan kun tällöin painon saa paremmin suunnattua etutassuihin. Silti soitto on ollut haparoivaa.

Tauon aikana Rakun itsevarmuus pianon kanssa on kasvannut huomattavasti, nykyään Raku selvästi tietää mitä tehdä eikä haparointia enää ole. Raku osaa nyt soittaa istuallaankin ja soitti myös ensimmäisen pidemmän sävelensä. Oli todellista tuuria, että sain sen tallennettua kameraan!

Raku on itsekin selvästi ylpeä omasta kehityksestään. Jos äänet laittaa isolle, voi kuulla poitsun kehräyksen. :)